28. helmikuuta 2011

Ruoalla ei saa leikkiä

Tätä kysyttiin, joten olkaapas hyvät!

Kasvissosekeitto (n. 3 annosta)

n. 6 keskikokoista porkkanaa
noin pari keskikokoista perunaa
vettä
1-2 sipulia
kasvisliemikuutio
ripaus mustapippuria
ripaus valkopippuria
1 dl ruokakermaa

Pilkotaan perunat, porkkanat ja sipulit pieniksi paloiksi, kipataan kattilaan ja laitetaan sen verran vettä että juuri ja juuri peittyvät. Isketään sekaan sipuli sekä muut mausteet oman maun mukaan ja keitetään jutut pehmeiksi. Tehdään sosetta esim. sauvasekoittimella, lisätään kerma ja sekoitetaan vielä vähän. Sitten sose lautaselle ja päälle raejuustoa.

Tuosta satsista sai noin 2-3 annosta kasvissosekeittoa ja hyvää on!

Yhtäkään perunaa ei vahingoitettu kuvauksissa.

27. helmikuuta 2011

Kesä tuli

Ulkona alkaa olla nyt sen verran lämmintä, että vois olla aiheellista kaivaa ne bikinit sieltä kaapin perältä ja suunnata lähimmälle biitsille.


Minä ainaki oon niin fiiliksissä näistä nollakeleistä ja siitä, että sisällä alkaa vakiolämpö olla lähempänä sitä kahtakymmentä kuin kymmentä astetta. Innostuttiin lämmittää tuota uunia jo totuttuun malliin ja hups, eilen täällä oli +26 astetta ja tosi let's go meininki!


Viikonlopu ohjelma on ollut pitkälti löhöstelyä. Perjantaina poikettiin yksillä minttukaakaoilla ja lauanataina laitettin porukalla ruokaa. (Tai minä laitoin ja porukka söi.) Katottiin illalla leffa kera sipsien. (Moi hiilarit.) Tänään pesin pyykkiä ja laitoin yhden yksinäisen valkoraidallisen sukan punaisten pyykkien sekaan, mutta pettymyksekseni se oli edelleen valkoinen koneesta ulos tullessaan. Iltapäivällä käytiin katsomassa vielä teatteria.

Ja jottei ihan löhöilyksi ois menny, niin löysin uudestaan ITG:n ja joo, vois tässä tanssata pari kappaleet vielä illan päälle...

25. helmikuuta 2011

Parasta elämässä on viikonloppu

Jes! Tein ekaa kertaa kasvissosekeittoa ja siitä tuli ihan supahyvää! Tästä lähtien lupaan olla luistamatta kasvissosekeiton teosta vain sen takia, että en muka kehtaa kuoria niitä porkkanoita ja perunoita. (Huomasin muuten, että raejuusto kasvissosekeitossa on parasta maailmassa.) Ja kasvissosekeitto helpotti flunssaista oloa huomattavasti!





Mutta oikeestaan minulla ei ollut mitään asiaa. Batmanilla sen sijaan on, joten taidan mennä hetkeksi leikkimään lelunpiilotusta tai muuta yhtä kehittävää!

23. helmikuuta 2011

Hellurei ja hellät tunteet

Eilinen tehojuoma ilmeisesti auttoi, koska tänään jaksoin siivota! Tai pakko kyllä myöntää, että lisätsempparina toimii uhka siitä, että joku saattaa tulla kyläilemään. Mutta kurkku ei siis ole tänään ollut kipeä. Säätiedotus näyttää harmillisesti vielä huomiselle melkoista pakkasta, ja kun tarkoituksena olisi olla päivä ulkona, niin en vielä juhli tätä otteluvoittoa flunssasta. Yksittäisiä eriähän ei lasketa, jos kokonaisuudessa jää häviölle.


No pakko myöntää, että ei toi juoma niin kovin taianomainen ollut. Edelleenkin nimittäin tuntuu päässä heiluvan, etenkin kun yrittää imuroida. Ja siis puhun nyt sellaisesta heilumisesta, joka tulee sen luonnollisen imurin kanssa heilumisen lisäksi. Äh.


Silmätkin valuu vettä koko ajan. Luulin jo, että olen yhtäkkiä muuttunut älyttömän herkkätunteiseksi ja itken jopa kaikelle ihanalle ja onnelliselle (joo, ällöä), mutta sitten onneksi tajusin pistää homman tämän flunssan piikkiin. Ehdin kyllä jo säikähtää hieman, mutta onneksi tämän pitäisi olla ohimenevää...

Yleisen jumittamisen lisäksi jumitan nyt myös blogitasolla, joten hei kamut, heitelkääpäs nyt kehiin postausideoita, niin voitte ehkä saada katseltavaksenne jotain muutakin kuin tätä väsynyttä naamaa. Tai no, mikäs siinä jos tää miellyttää teitä, mutta itseä alkaa kyllästyttää hiljalleen.

22. helmikuuta 2011

Illan drinkkivinkki

Pitäis osata urheilla suu kiinni. Alkaa nimittäin tuntua vähitellen kurkussa tää kylmyys, kun ei ehi hengittelee nenän kautta siinä vaiheessa kun pitäs ehtiä kävellä kahenkymmenen minuutin matka varttiin. Ja oikeestaan sama se sille ajalle, kun muutenkin oon semmonen hiihtelijä, että kaverit huutaa hidastamaan - oli kiire tai ei. Mut joka tapauksessa kurkun lisäksi tänään särki myös päätä ja väsytti sen verran paljon, että join kaksi isoa kuppia kahvia, vaikka usein menee päiviä ilman kupillistakaan. No, joka tapauksessa yksikin kuppi tais olla liikaa, koska minulla oli Ruotsinlaiva myrskyssä -fiilis koko päivän. (Tai sitten se saattoi johtua myös siitä, että en tänään ostanut välipalasuklaata ja se pääsi laskee verensokerit liian alas.) Välillä jo piti pysähtyä paikoilleen ja hengitellä ihan rauhassa, että se keikkuminen päässä loppuis...

Illan drinkkivinkki: Kuumaa vettä, lusikallinen hunajaa, pari sitruunasiivua. Sekoita. Nauti lämpimänä.

Oon yrittäny syödä normaalia enemmän hedelmiä, vaihtaa vehnäleivän ruisleipään ja juoda enemmän kuin kolme desiä nestettä päivässä. (Kaloreissa siis en pihistele, muutan vaan lähteitä...) Ja mitä terveellisemmin yritän elää, sitä turvonneempi olo minulla on. Jotenkin tämä ei nyt yhtään käy minun logiikkaan, mutta ilmeisesti minun pitää vaihtaa takas entiseen linjaan. (Hei onko joku kokeillu Activiaa, että auttaisko se oikeesti, jos turvottaa?)


Ääh, yks suosituimmista hauista (Jouduin varmistaa oikeinkirjoituksen Matilta, ku ei tuommosta sanaa voi olla. Ah, suomenkieli!<3) joilla tähän blogiin tullaan liittyy jollain tapaa flunssaan ja sen hoitoon, mut en kyllä yhtään että miks ihmiset kuvittelee minun olevan joku lääkäri. (Siis joo eihän niillä hauilla oo mitään tekemistä sen kanssa mitä oon kirjotellu..) Eli jos joku tietää nyt hyviä flunssantappovinkkejä tämän hunaja-sitruuna -drinkin lisäksi (jota testaan nyt ekaa kertaa, joten tehosta en osaa vielä sanoa), niin en pistäs yhtään pahaksi jos niitä heittelisitte. (Voisin sitten leikkiä valelääkäriä ja pitää blogivastaanottoa, kun sillä selkeesti on kysyntää...)


Ja tämän kuvan perusteella kuumetta luulis olevan aika tarkalleen +39,6 C. (Äidille tiedoksi, että ei minulla oo oikeesti mitään kuumetta, että ei tarvi huolestua.)

Koettakaahan te pysyä terveenä tai jos ootte jo kipeinä niin parantukaa pian!

20. helmikuuta 2011

Sunnuntai ja meininki tosi no let's go

Sunnuntait on ankeita. Ilmassa leijuu tieto siitä, että huomenna on taas maanantai. Mieluiten poistaisin sunnuntait ja tekisin perjantaista vapaan. No, tämähän tarkoittaisi yhtä työpäivää vähemmän, mutta ehkä kestäisin sen... Nykysin tuo sunnuntaifiilis korostuu ja mikä pahinta, se on läsnä heti aamusta. Syynä tähän on Tommi, jonka piti lähteä 8 tunnin päähän, vaikka lähimmälle prikaatille olisi tästä se kolme kilometriä. Heitiin Tommin taas aamulla asemalle ja tulin kotiin odottamaan maanantaita.

Hei elämä, laita tilinumeroas tulemaan, niin heitän sinulle rahat sitä Tomtomia varten, että löytäisit jo lopultakin perille...


Oon vähän niin kuin herkkulakossa. Tosin en ole tehnyt tästä liian tiukkaa. Oikeastaan ei tämä ole edes lakko, vaan rajoitus. Tavallaan en kiellä mitään, mutta yritän välttää. On ihan eri asia ostaa sipsipussi puoliksi Tommin kanssa, kun katsotaan leffaa kuin ostaa sipsipussi itselleen muuten vaan. Oon onnistunut tässä rajoituksessa melko hyvin, mutta tänään tunnen kokeneeni ensimmäisen sortumisen eli siis tunnen huonoa omaatuntoa ensimmäistä kertaa. Minulla on nimittäin ollut turkinpippuripussi jemmassa reilun puolen vuoden ajan hätätilannetta varten ja tänään en kestänyt enää. Mutta puolustelen kyllä itseäni sillä, että nyt on sunnuntai.

19. helmikuuta 2011

Autohommia

Tosi hienoa hei, stressasin koko perjantain sitä, että pääseekö Tommi lomille elikkäs meneekö loma-anomus läpi. Tiputin varmaan puolet hiuksistani ja saatoin hieman epäisänmaallisesti ihmetellä puolustusvoimien hitautta näinkin tärkeässä asiassa. Perjantaina tuli puolen päivän jälkeen tieto, että lomat on suullisesti luvattu, mutta mitänä kirjallisia todisteita ei ole, joten tiputin sen toisenkin puolen hiuksistani ja ilmoitin, että mikäli en saa tietoa neljään mennessä, niin otan kyydin ja lähden kotiin hermolomalle. No, lähdin sitten töistä kotiin puolta tuntia normaalia aiemmin, koska olin tehnyt aiemmin viikolla vähän ylitöitä. Sata metriä ennen kotiovea tuli viesti, että lomille pääsee. Kävelin kotiin sen sata metriä, jonne Tommi olikin jo ehtinyt tulla sen puolen minuutin aikana. Että välillä ottaa päähän toi miesten toiminta..


Tänään kysyin, että kauankohan herra oli mahdollisesti tiennyt tästä lomastaan ja selvisi, että kutakuinkin koko viikon. Koko sen viikon, jonka minä olin sitä lomaa stressanut... Ei hyvänen aika. (No, tää stressin aiheuttama kalju pukee minua...)

Illalla kuitenkin annoin sen verran anteeksi tuon ilkeän tempun, että suostuin lähtemään Tommin seuraksi harrastajateatteriin ensi-iltaan ja sen jälkeen katsottiin kotona vielä leffa ja saunottiin. (Jos rehellisiä ollaan niin oikeastaan en tainnut koskaan edes muistaa suuttua tuosta ylläristä.)


Tämän ällöhempeily-yllärin vastapainoksi kuvia autosta. Käytiin tänään kotikylällä pyörähtää, kun olin luvannut ottaa Juhon uudesta mersusta edustuskuvia. En oo mikään autokuvailun mestari, mutta eiköhän se harjoitus auta taas eteenpäin jne.

17. helmikuuta 2011

Avantouintia kylpyammeessa

Joku vois sanoa, että halkojen tekeminen on vaarallista, mutta niiden kantaminen se vasta vaarallista onkin. Tänään sattui kaamea onnettomuus. Koska meidän halonkantoteline on täysin rikki (eikä talossa ole miestä sitä korjaamassa, ts. minä en jaksa lähteä ostamaan nauloja korjatakseni sen itse) niin joudun kantamaan halot sylissä. Olin kantamassa sitten kolmatta kuormaa ja kun olin kippaamassa niitä halkolaatikkoon, niin lapanen jäi jumiin johonkin halkoihin enkä saanut vetästyä kättä pois vaan se litistyi halkojen väliin. Muuten ei sattunut mitään, mutta keskisormi oli pahuksen puolen senttiä liian pitkä ja sai aikamoisen iskun. Itkin pari katkeraa kyyneltä ja turrutin sormea jääkylmässä vedessä. Homma on nyt ihan ok, mikäli tuo kynsi ei ota ja irtoa. Samahan se on irrota, kun nyt just olin päättäny kasvattaa ne nätit ja kauniit kynnet, joita minulla ei oo juuri koskaan pahemmin ollut. Sama luovuttaa, kun koko maailma on tätä ajatusta vastaan.


Tänään uhmattiin pakkasta ja lähdettiin Batmanin kanssa ulkoilemaan, tarkoituksena oli ottaa Batmanista pari edustuskuvaa, kun sääkin oli niin nätti. Batman tosin oli päättänyt toisin. Kun käskin sen pysyä paikoillaan, se veti häntää koipien väliin, korvia luimuun ja tuijotti pahasti. Tosi edustavaa siis. No, Batmanhan meillä määrää, joten edustuskelpoiset kuvat jäi ottamatta, mutta pikkukaveri sen sijaan laukkasi ympäri lampea enemmän kuin tyytyväisenä kuvausten epäonnistumisesta huolimatta. Tai nimenomaan sen vuoksi.


Lämmitän taas saunaa, koska luulen, että muuten meidän kylpyammeessa voi harrastaa pian avantouintia. Avantouinti on ihan jees, mutta teen sen mieluummin maisemia katsellen ja meidän pesuhuoneessa maisemat ovat lähinnä naapurin olohuone. (Tosin on meillä verhot, mut jos ei olis.) Miten iloiseksi ihminen tuleekaan, kun foreca lupaa -20 astetta! Tosin Poudan Pekkahan oli mennyt lupaamaan ensi viikolle nollakelejä, että nyt luottaisin mieluummin Pekkaan kuin forecaan! (Oon aina ollu sitä mieltä, että pakkanen on vain pukeutumiskysymys, mutta siinä vaiheessa kun sisällekin pitää pukeutua toppatakkiin, niin alkaa miettiä jo sanojensa takaisinvetoa.)

Huomenna on perjantai. En tiedä viikonlopusta vielä, sillä odottelen edelleen tietoa siitä, meneekö Tommin loma-anomus läpi vai ei. Jos ei mene, niin viikonlopun ohjelmassa on jotain niinkin päheetä kuin autokuvaukset kotikylällä. Muussa tapauksessa - ylläri - vois lämmitellä uunia täällä Kajaanissa. Tai katsoa kun Tommi lämmittää. Ajattelin nimittäin pitää pienen halonkantoloman. (Minullahan on nyt tää sotavammakin.)

16. helmikuuta 2011

Pellekoulussa

Oon nyt käyny vajaat kolme vuotta matkailualan ammattikorkeatutkintoa, jotta voisin tehdä pelleilyvideon työajalla. En omista videokameraa, vaikka kovasti tykkäsin videoida ja editoida ja niin edelleen, joten kun nyt siihen tuli mahdollisuus työharjoittelun puolesta, niin eiköhän tämän nyt voi jakaa kerralla koko maailmalle! (Itse asiassa tämä on jaettu jo aiemmin kaikille avoimessa FB-ryhmässä, mut anyway..) Homma siis liittyy koulumme hakukampanjaan (Olen siis kampuksella työharjottelussa, way to go...) ja tuotetaan Elinan kanssa materiaalia Facebookiin työksemme. Joten tässäpä siis vähän erilaista videopostausta!



Editoitiin tuota videota Elinan työhuoneessa ja meillä oli ilmeisesti liian hauskaa, noin niinkuin työpaikkaa ajatellen, kun viereisen toimistohuoneen työntekijä tuli ikään kuin vaivihkaa kyselee, että mikäs meitä naurattaa. Vakuuteltiin siinä, että ihan töitä kyllä tehdään. (En sitten tiedä, että menikö läpi...)

15. helmikuuta 2011

Perusdramatiikat + extra!

En melkein jaksa oottaa, että nää pakkaset hellittää. Onhan se mukavan raitis toi +12 mitä tuolla keittiössä on, mutta silti jotenkin toivois sinne ees sen 15 astetta. (Hyvä puoli on se, että ei mee energiaa jääkaapin jäähdyttämiseen, kun esim. maidot voi säilyttää pöydällä.) Onneks sentään muualla talossa oon saanu lämmöt nousee jo 17 asteeseen ja koneen hiirikään ei oo enää jääkylmä palikka. (Tai sitten oon vaan dataillu niin ahkerasti, että se on lämmenny minun kosketuksen vaikutuksesta.) Se huono puoli tässä kylmyydessä kans on, että en oo oikeen päässyt käyttää Batmania ulkona. Ei siis siksi, että ulkona ois liian kylmä vaan siksi, että pitää käyttää kaikki liikenevä aika talon lämmitykseen. En meinaa malttaa odottaa sitä hepulia (Siis Batmanille, ei minulle), joka on tulossa ehkä mahdollisesti jo ensi yönä. Hyvästi yöunet!


Ylläri, minulla ei ole edelleenkään kauheaa innostusta lähteä ottamaan kivoja pakkaskuvia ulos, kun sisälläkin siihen on lähes tulkoon mahdollisuus... No ei, en uskalla edes sanoa, että onneks putket on pysyny sulina (Tässä kohtaa tuli mieleen, että kylpyhuone voi olla vaaravyöhykkeellä ja kävin tarkistamassa sen tilanteen ja laittamassa saunan päälle ihan kaiken varalta.), mutta koska nyt kuitenkin mainitsin sen, niin saan koputella puuta koko illan.


Jottei koko postaus menisi tuosta säästä vinkumiseksi, niin kerron, että täällä kuuluu joku niin outo ääni välillä. Eilen se alkoi kuulua, kun olin menossa nukkumaan. En pystynyt paikallistamaan äänenlähdettä edes sen vertaa, että kuuluiko se tästä talosta vai jostain muualta. No. Pompin vielä sängystä ylös ja kipittelin pihalle. Edelleenkin koin olevani keskellä suurta mysteeriä ja eipä auttanut kuin hipsiä tuohon kadulle. Yöpuvussa. -30 asteen pakkasessa. (Okei, pakkanen tuli siis taas kuvioihin.) Sain selville sen verran, että nähtävästi ääni tuli kuitenkin jostain muualta, kuin meidän talosta. Epäilen vahvasti läheistä tehdasta, vaikkakin tuntui siltä, että se olisi peräisin paljon lähempää. No, pistin metelin pakkasen piikkiin, ja elän nyt siinä uskossa, että kuulas keli tekee äänistä superkantavia.

Viime päivien dramaattiset tapahtumat ei nyt erityisesti helpota tätä jo valmiiksi dramaattista elämää. Nukuin viime yön tosi huonosti, näin levottomia unia ja heräilin vähän väliä. Ehkä pitäisi alkaa etsiä vähemmän stressaavaa elämää.


Piristäkää minua ja kertokaa mitä hyvää teille kuuluu? ♥

14. helmikuuta 2011

Päivän nähtävyys

Olisin mieluummin tehnyt jonkinlaisen hömmpäpostauksen aiheesta vaatekaapin helmet, mutta päässä on pyörinyt tänään hiukan jotain muuta.

Oli hieman wtf-olo, kun heräsin yöllä tekstiviestiin "Hei Purolan koulu palaa." Olin siis vielä edelleenkin vanhempieni luona, mutta normaalin yönä olisin nukkunut 200 metrin päässä kyseisestä koulusta. Muistaakseni vastasin viestiin lyhyesti, tyyliin "oho", kunnes nukahdin taas. Aamulla oli ehkä hieman absurdi olo. Mietin, että olipa eläväntuntuinen uni. Isä ei tiennyt mitään mistään tulipalosta, mutta jotenkin asia jäi vaivaamaan sen verran, että klikkailin itseni paikallislehden sivuille.

Tulin sitten Kajaaniin ja heittämään Batmanin sekä hakemaan työpaikan avaimen kotoa. Tarvitsin töissä kameraa, joten koska yömatka kulki (tai tontti näkyy itse asiassa meidän pihaan) juurikin tuon palopaikan ohi, pysähdyin hetkeksi ottamaan pari nopeaa kuvaa tuosta sammutuksesta. Ja siis tässä vaiheessa palon syttymisestä oli noin kahdeksan tuntia aikaa.





On ehkä vähän typerää kummastella aamuliikenteen määrää tuossa pääkadulla, kun itsekin pysähdyin ottamaan kuvia, mutta normaalisti tuolla reilun puolen kilometrin mittaisella tienpätkällä on kaksi autoa kerrallaan, kun tänä aamuna siinä oli jono. Hassua oli myös, että kun pääsin töihin, niin huomasin savun hajun ehtineen tarttua kivasti hiuksiin. Luomuparfyymit...

Että semmoinen päivän puheenaihe täällä. Todella harmi, sillä talo oli oikeasti komea, mutta onni, että henkilövahingoilta säästyttiin. Ei oikeen uuninlämmitys tänään houkuttele, mutta minkäs teet, kun sisällä on pakkasviikonlopun jälkeen hädin tuskin 10 astetta lämmintä ja joku fiksu unohti villapuseronsa 40 kilometrin päähän.

Ääh, pitäisi raahautua postilaatikolle hakemaan kaikki ystävänpäiväkortit ja rakkauskirjeet sisälle. No, onneksi siellä on melkein yhtä kylmä kuin sisällä, niin ei niin noita lämpötilanvaihteluja huomaa. En varmaankaan jaksa tehdä mitään sydämenmuotoinentikkarisuunedessä -ystävänpäiväkuvapostausta (huomasin sen olevan tämän vuoden blogihitti), joten ihan vaan ihastuttavaa ystävänpäivää kaikille, jotka ovat ystäviä!

13. helmikuuta 2011

Puuterit

Jos odotit kosmetiikka-aiheista postausta ja vihaat urheilua, niin kannattaa lähtee menee nyt.

Mietittiin, että mitäs kivaa tämmösenä aurinkoisena, kevyen -20 asteen pakkaspäivänä ois mukava tehä ja päädyttiin paikallisen, ei toiminnassa olevan laskettelukeskuksen rinteille. Jussi oli varustautunut lumilaudalla ja minä lumikengillä ja kameralla. Batman otti rennommin ja liikkui lähinnä ryömimällä ja laskemalla liukumäkeä mahallaan. Kameran kanssa seikkaileminen puolen metrin hangessa, jyrkässä rinteessä lumikenkien kanssa oli melko extremeä, mutta tulipahan urheiltua ja kamerakin taitaa olla vielä kunnossa. (Tosin en oo uskaltanut testata enää kotiintulon jälkeen...)






Näillä rinteillä on tullut rakenneltua jos jonkinlaista hyppyriä ja pyörittyä jos jonkinlaista volttia, tosin alas on tultu harvemmin jalat edellä. Rinteiden ulkopuolella on taas tasoiteltu laudan pohjaa kallioihin ja toisaalta taas jumitettu hangessa vyötäröä myöten jossain keskellä ei mitään. Ja minulla oli kuitenkin ehkä eniten sitä itsesuojeluvaistoa, kun lähinnä poikien perässä menin! Elossa ollaan silti ja kyllä Saukkovaara hakkaa isommat paikat mennen tullen! Että kun vuoden päästä valmistun restonomiksi, niin vois alkaa hiihtokeskusyrittäjäksi...

12. helmikuuta 2011

Muista otsikko!

Koska tänään olisi erinomainen päivä kuvata ulkona, en tietenkään ottanut kameraani mukaan aamulenkille. Mitäs sitä suotta, kuvaillaan sitten rumempana päivänä. Tai ei kuvailla, kun valitetaan, että oli niin rumaa. Isällä oli onneksi puhelin, itselläni ei sitäkään. Tosin luulin ottaneeni sen mukaan, mutta kun aloin kaivaa sitä esille löytäen vain avonaisen taskuni, päätin, että en ollutkaan ottanut sitä. (Se toinen vaihtoehto puhelimesta hangessa keskellä metsää ei kuulostanut yhtä kivalta.) Edes yksi hyvä päätös sentään, sillä kotiin tullessa puhelin kökötti nätisti lipaston päällä.

Ai niin, tulin siis viettämään viikonloppua tänne maalle, koska Tommi päätti tehdä taas pienen Helsingin reissun. Itse olisin voinut lähteä mukaan, mutta laitoin asiat tärkeysjärjestykseen. Pleikkari ennen poikaystävää! Jos matkustelisin ja tuhlailisin nyt, en saisi sitä pelikonsolia koskaan ostettua. (Hyvä juttu muuten, että täällä Kajaanissa kun noi Tekniset ja Gigantti on vierekkäin ja käyvät tietenkin kovaa hintakilpailua. Teknisillä minulla on kavereita töissä ja saan sieltä aina tingittyä hyvin. Nyt kuitenkin kuulin, että yksi kaveri ois menossa Giganttiin töihin, joten nyt voin juosta vuorotellen kauppojen välillä ja kysyä viimeisimmän myyntihinnan.)


Oikeastaan siinäpä ne tärkeimmät nyt. Voisin alkaa avautua tosin myös siitä, miten minun silmäni oli aamulla mukavasti turvoksissa ja sen näköinen, että olisin ollut jossain taistelussa, mutta ehkä jätän kertomatta enempää ja totean vain, että kiitos ihottuma, kun teet minusta katu-uskottavan.

10. helmikuuta 2011

Teetä sängyssä

Aah, ulkona on -26 pakkasta ja pitäs mennä käymään sen verran ulkona, että naapurissa kissaa hoitamassa. Kiinnostaa?



No, vois nyt kerätä kaikki maholliset vaatteet päälle, koska joudun kuitenkin käyttämään Batmanin vielä ulkona. Sen jälkeen teen itselleni ison kupin teetä ja hautaudun peiton alle määrättömäksi ajaksi. Tai vähintään siihen saakka, että herätyskello soi...

Eli siis toisin sanoen nukahdan teekupin kanssa? Sinua onkin jo odotettu, viikonloppu!

8. helmikuuta 2011

Kirjekaverini Kela

Uskomatonta. Kävin tänään Siwassa ostamassa erinäisiä elintarvikkeita, mm. jugurtti-mansikka muromysliä. Kaupassa sitten aloin ihmetellä, kun sama myslipaketti oli sekä ylä- että alahyllyllä. Ylähyllyn hinta oli 2,39 euroa ja alahyllyn 2,49 euroa. Otin sitten tietenkin sen ylähyllyn edullisemman paketin, mutta siitä huolimatta kassa velotti alahyllyn paketin hinnan. Sanoin kuitenkin kassalla asiasta ja yritin kääntää homman vitsiksi, koska olin hyvällä tuulella, enkä jaksanut valittaa asiasta. No, jälkeenpäin ajateltuna mieli kyllä tekis, koska myyjä oli niin tympeä. Ei pahoitellut, ei sanonut mitään eikä edes hymyillyt, vaikka yritin vitsailla asiasta iloisesti sen sijaan, että olisin todellakin nostanut asiasta metelin. (En tarkoita nyt, että suutun, jos joku ei naura minun vitsilleni, mut hei, etenkin tuollaisessa tilanteessa toivoisi edes jonkinlaista asiakaspalvelua. Edes hymyn tai pahoittelut.)

No, minulla nyt on tapana olla sitä pirteämpi ja iloisempi mitä nyrpeämpää palvelua saan. Se tulee luonnostaan, melko säälittävä tapa kostaa.


Päätin tänään ilahduttaa myös Kelan tätejä. Kävin heittämässä iltalenkillä todistukset vuokrankorostuksesta Kelan toimiston postiluukusta sisään. En voinut tuotakaan kirjekuoren "osoitetta" tehdä normaalisti sutaisemalla, toisin kuin normaalit ihmiset. (Saatoin jopa vähän luonnostella hommaa töissä, mutta lopputulos oli kuitenkin huomattavasti yksinkertaisempi.)

Että semmosta tänään.

7. helmikuuta 2011

Väliaikaisviihdettä

Saatoin ehkä luvata yrittää ottaa jotain ulkokuvia viikonloppuna, mutta siis minusta ei selkeesti ole yrittäjäksi. Jope kysyi minulta sunnuntai-iltana, että mitä oon tehny viikonloppuna. Mietin hetken ja perjantaisten runebergin torttujen jälkeen minulla ei ole oikeastaan mitään muistikuvia lauantailta. Piti siivota - en siivonnut. Piti laittaa ruokaa - en laittanut. Piti katsoa leffa - en katsonut. Ainoa mitä muistin, oli klo 19 tanssigaala ja sen jälkeiset illanistujaiset naapurissa eli Tommin äidin luona. Okei, kävin lenkillä. (Mutta nyt tuli mieleen, että hetkinen, tää oli eri lenkki kuin se, jolla ajattelin, että oishan sen kameran voinut ottaa nyt sitten mukaan. Eli voin sanoa käyneeni lenkillä vain sen vuoksi, että käyn lenkillä päivittäin.) Sunnuntaina sitten otettiin viikonloppua vähän kiinni ja istuttiin koko päivä Kajaani Tanssii -yleisössä. Tommillakin oli pidennetty loma, joten viikonloppu tuntui jotenkin erikoisen täydelliseltä! (Tänään tosin karu paluu arkeen ja töihin kahdeksaksi, kun Tommi jäi pelaamaan tietokoneella. Ennen puoltapäivää stressasin Tommin junaan ehtimistä, etenkin kun vastausta tiedusteluviestiin ei kuulunut ja kun tulin kotiin, niin tietokonehuoneessa paloi valo. No, onneksi itse miestä ei näkynyt.)


Taisin mainita aiemmin tuosta Anttilan kehysalennusmyynnistä ja tosiaan innostuin ajatuksesta, että minulla olisikin useampi samanlainen valokuvakehys. (Tähän saakka oon pihiyttäni ostanu aina yhden kerrallaan, joten yhtenäisyyttä ei paljoo oo ollu havaittavissa.) Tänään muistin noitten kehysten olemassaolon, kun jouduin siirtämään sitä Anttilan muovikassia imurin tieltä ja mietin hetken, että mihin noi voisi laittaa talteen.


Matkalla suihkuun sain hyvän idean kokeilla noihin kehyksiin vaatekaapin ovea koristaneita valokuvia, jotka oli alkanu mennä hieman kierteelle ja ruttuun, koska joku fiksu kuivattaa pyyhettä niitten päällä. Vähän kärsineitä, mutta paremman puutteessa saavat nyt hengata noiden kehysten seurassa.


Kissa on aito. (Ei täytetty eikä vakiokaluste.)


Joulupuun (eli sen risukasan) päätin jo lopultakin laittaa menemään. (Tod. näk. ne risut pyörii eteisessä toukokuuhun saakka, jonka jälkeen heitän ne vain oven ulkopuolelle, johon ne aikanaan maatuvat...) Ja onhan se vähän narsistista laittaa viihdetasolle kuvia itsestään, mutta minkäs tälle itserakkaudelleen voi.


Saa nyt nähdä miten kauan noi kuvat tuossa ehtivät olla, haaveena olisi nimittäin hankkia televisio, pleikkari ja singstar tuota tasoa täyttämään. (Tommi aatteli, että se little big planet ois kans hauska, mut onko joku pelannus sitä silleen oikeesti? Me kokeiletiin leffateatterin aulassa, mut ei päästy jotenki etenee, koska sitten piti jo kiiruhtaa saliin...) Taso on minulla vaan hoidossa, koska Ninnu lähti Espanjaan eikä kokenut tarpeelliseksi raahata tuota mukanaan, mutta saattaa olla että joudun adoptoimaan tuon, koska oon vähän ihastunu siihen... Tai mikäli Ninnu ei päätäkään jäädä Espanjaan asumaan, niin jos joltain löytyy vastaava taso, niin laittakaa postissa tulee! (Ja jos tiijätte jotain kivoja telkkareita, niin saa lähettää kans! Tai no, suosittelukin riittää, jos ootte köyhiä...)


Ja loppuun vielä Möhiksen terkut!



Kissalla on karvanlähtöaika. Koko talo on täynnä mustia karvatuppoja, jotka liimautuu joka paikkaan pahemmin kuin yksikään takiainen. Että jos ei koira sotke, niin kissa sitten.

4. helmikuuta 2011

Mummo

Olin eilen sopinu kahvittelun ja niinpä paahdoin töitten jälkeen kaupungille. Kärsin päänsärystä, mutta ajattelin se johtuneen liiallisesta näyttöpäätteen tuijottamisesta ja huonosta huoneilmanlaadusta, mutta nähtävästi se ulkoilma ei juurikaan auttanut. Sain kyllä ostettua ne pipolangat mitkä olin suunnitellut ostavani jo kolmen kuukauden ajan. (Ostin kaiken varalta kuitenkin myös valmiin pipon ja langat toiseenkin pipoon, jos vaikka sattuisin innostumaan. Anttilassa oli myös valokuvakehykset puoleen hintaan, niin kävin sitten hamstraamassa kasan sellaisiakin. Nyt täytyisi vain keksiä millaisia kuvia niihin olisi kiva laittaa. Henkkamaukalta lähdin hakemaan sukkia, mutta siellä oli tietty niitä peruspaitoja, joista on aina pula ja turvahamekin tai mikä se on minkä voi laittaa hiukan liian lyhyen mekon tai paidan alle. Ja yksi vyö.)


Kun oltiin saatu noi pakolliset ostokset tehtyä, niin mentiin Coffee Houseen istumaan. Siinä vaiheessa olo oli vielä ihan siedettävä, mutta vähitellen kaikki alkoi mennä kurjemmaksi. Ilona onneksi tarjos minulle autokyytiä ja selvisin kotiin vielä ihan ok, ja sain uuninkin sytytettyä, kunnes olo meni aivan sietämättömäksi. Särkylääke ei meinannut alkaa vaikuttaa ollenkaan. (Normaalisti en edes käytä särkylääkkeitä, joten pitäisi vaikuttaa..) Makasin ensin sohvalla siihen saakka, että pystyin liikkumaan sen verran, että kiskoin toppakamppeet niskaan ja menin hankeen istumaan ja heittelemään Batmanille lumipalloja enimmän energian purkamiseksi. (Siis Batmanin energian.) Odottelin uunin sammumista ja menin nukkumaan.


Olin just nukahtamassa niin armas Tommi soitti. Onneksi pahin särky oli jo mennyt ohi, joten nukahdin melko nopeasti. Tai sen verran mitä nyt ehdin. Batman oli nimittäin vakaasti päättänyt, että energiaa on aivan liikaa nukkumista ajatellen. (Myös kissa oli päättänyt saman.) Siinä keskellä yötä, päänsärkyisenä lumimyrskyssä yöpaidassa seistessäni ja Batmanin tarpoessa hangessa mietin, että kenen idea toi koira nyt oli hankkia...


Että siksi (eilen en juurikaan blogia ajatellut ja) tänään on ollut hieman uupunut olo. Siivota pitäis, mutta nyt just ei jaksa. Sen sijaan kävin ostamassa Siwasta kaikki mantelijauhepussit ja ajattelin kokeilla leipoa Runebergin torttuja, koska oon vaan niin hyvä tyttöystävä ja kotirouva.

Niin, näytän toi uusi myssy ja lasit päässä mummolta ja mummoilehan sopii tämmöset leipomahommat kuin nenä päähän! Koetan todellakinpalailla viikonloppuna ulkokuvien kanssa, ettei tää naama ala nyppii teitä liikaa. Mutta siihen saakka, mukavat viikonloput ja olkaahan nätisti!

1. helmikuuta 2011

Korulaatikosta

Oon tosi huono käyttämään mitään koruja. Koska en tykkää pitää niitä yöllä, niin aamulla en muista/jaksa laittaa niitä takaisin. Ajattelin, että hei voisin tehdä tästä viikosta koruviikon, eli panostaisin nimenomaan koruihin (asustan liian usein pelkillä koirankarvoilla), ja niitä pitäisi siis olla päällä joka päivä ja mielellään eri koruja vaihtelevasti. (Sitten muistin, että nyt on jo tiistai-ilta, joten se siitä kokonaisesta viikosta.) Sen sijaan pengoin korulaatikosta (ja selvittelin siitä yhdestä möykystä) muutamia eniten lemppari -koruja.

Kalevala Korun Vanamo-sormuksen ostin rippilahjaksi saadulla korulahjakortilla ja käädyn sain ylioppilaslahjaksi. Nämähän on taas näitä, joita ei tule pidettyä juuri koskaan, koska en käy missään tarpeeksi hienoissa tilaisuuksissa...
Aurinkolintu taisi olla toivelahja. Äiti osti kummitytölleen vastaavan ja halusin sitten oman. Tässä erityisen suloinen juttu on tuolla linnun takana oleva kivi, jonka joku afrikkalainen lapsi on sinne tarinan mukaan valinnut. Miksipä en kyseistä tarinaa uskoisi, kun sentään Mikko Kuustonen on itse asian järjestänyt.


6-luokan luokkasormus, joka lähes demokraattisella äänestyksellä äänestettiin ykkössuosikiksi. Meitä tyttöjä kun oli säälittävästi vain seitsemän viittätoista poikaa vastaan, niin jouduttiin lahjomaan muutamia (kivoja) poikia, jotta saatiin tämä lohikäärme sen miekan sijaan. Turha varmaan edes mainita, että me tytöt hoideltiin tilaushommat ja muut, joten siihen aikaan toi niin cool lohikäärme sieltä ois tullu joka tapauksessa. Sormusta ei kyllä enää nykyään tule pidettyä, mutta onhan se silti vielä jotenkin niin nostalginen.
Hassu rannekoru, jonka oon saanu varmaankin joko joulu- tai synttärilahjaksi. Tämä on harvoja rannekoruja, mitä minulla on ja ehkä siksikin se on niin kiva. Tosin tykkään paljon tuosta kolikon näköisestä jutusta, jossa on joku epämääräinen ukkeli, jonka pään yläpuolella lukee jotain "tva fiat". (Oisko jotain latinaa ja tarkoittaa kahta fiatia?)
Tykkään tämmösistä pitkäketjuisista blingbling-koruista. Tuota isoa sydäntä pidän ehkä eniten kaikista koruistani, en vain tiedä yhtään mistä se on alunperin tullut. (Tai siis tiedän, joulupukilta.) Pienempi koru on inarin hopeaa, olen saanut sen joskus mummun korulaatikosta (ja mummu on saanut sen ukilta), kun sain valita yhden korun itselleni. Myöhemmin olen saanut kummitädiltä lahjaksi toisen melkein samanlaisen, mutta mukavasti lyhyemmällä ketjulla, joten nuo on ihan hauskat pitää yhtä aikaa.
Uusi lemppari. En ole koskaan ollut erityisemmin sormusihmisiä, koska oon harrastanu kynsien puremista pienestä saakka ja en siitä syystä erityisemmin pidä sormistani. Viikonloppuna törmäsin Indiskassa kuitenkin tähän maailman kauneimpaan (no ainakin melkein) sormukseen. Hyvin huomaamaton (just) sormus viemään huomion pois niistä kynsistä. Ja tämän sormuksen takia ajattelin nyt pistää stopin tälle kynsien järsimiselle! Lisätsempparina ilmoitin Tommille jo mitä haluan synttärilahjaksi. (Se itse kysyi sitä jo pari viikkoa sitten, kun oli puhe synttärilahjoista. Silloin ehdotin kylpylähotelliviikonloppua. Ja siis synttärit on toukokuun lopussa, että meillä ollaan ainakin ajoissa asian kanssa!) Nyt ajattelin, että jos saan sormet näteiksi, niin tahdon sittenkin ehdomasti saada Kalevala Korun Sydän-sormuksen, jota oon käyny muutamaan otteeseen koruliikkeessä jo ihailemassa.
Semmoisia korulaatikon helmiä. Ja yritän nyt tsempata loppuviikon näitten korujeni kanssa! Toivottavasti ei tule kauheat pakkaset, koska se meinaa sitä, että joudun pukeutumaan käytännöllisesti - en kauniisti.(Ja yritän olla masentumatta, vaikka minulla ei ole vielä sitä sydän-sormusta.)