9. huhtikuuta 2012

Hiihtoretki

Oon saattanu jossain vaiheessa mainita jotain näistä minun alkeellisista hiihtotaidoista... Oon ollu aina hyvä liikunnassa, mutta tuo hiihto ei oo koskaan napannu. Minulla ei oo mitään hiihtoo vastaan, haluaisin osata hiihtää, mutta se ei vaan onnistu. Ei, vaikka sen pitäis olla geeneissä. Ei, vaikka liikunnanope on käsittääkseni ollu melko kovan tason hiihtäjä. Ei, vaikka Kaisa Mäkäräinenkin on minulle kyseistä lajia yrittäny opettaa. (Ja siis ihan selvennyksenä, että vika on todellakin minussa, ei opettajassa tai Kaisassa...)


Alkumatka oli pelkkää ylämäkeä ja luonnollisesti ihan jäätävän takkuista. Suksi luisti vaan taakse päin ja olin ihan hapoilla ja luovutusvaiheessa jo ekan parin kilometrin jälkeen. No, jossain sekopäisyydessäni en luovuttanut vaan hiihtelin alkuperäisen suunnitelman mukaan perille saakka. Jossa sitten irtos jo hymyäkin äitin tekemän mehun jälkeen. Loppumatka oli onneks helpompaa, vaikka ylämäkeä riittikin.

Meidän määränpäänä oli eräs vaaran laella oleva autiotupa, jonka pihasta sitten löytyi muitakin kulkijoita. Neljä koiravaljakkoa. Superihania ja ystävällisiä koiria! Jos oisin miljonääri, niin hankkisin välineet ja koirat ja harrastaisin valjakkoajoa. Tai jos tekisin omalla alallani unelmahommia, niin olisin töissä huskysafarilla. (Taitaa toistaiseksi jäädä unelmaksi, sillä ne oman alan hommat ylipäätään tuntuu olevan vähän kiven alla...)


Autiotuvalla piti tietenkin paikkailla taas vähän kantapäitä, perinteisesti. (Tää perinne on vaan harmillisesti jäänyt minun osaltani väliin viime vuosina...)

Olin hiihtänyt tälle talvelle suunnilleen sen 15 kilometriä, joista puolet ehkä töissä. Nyt tuli toinen samanlainen setti kerrallaan, mikä nyt sitten meinaa sitä, että oon hiihtäny tälle talvelle jotain 30 kilometriä, mikä on enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä... Oiskohan tuo homma yhtään helpompaa, jos vaan hiihtäis hampaat irvessä joka talvi semmoset sata kilometriä vaikkapa?! Oon menettäny toivoni tekniikan oppimisen suhteen, mutta kai se kunto kasvais sen verran, että väärälläkin tekniikalla jaksais edetä. Tarvis nimittäin ehkä treenata muutenkin tuota kestävyyttä nimenomaan.


Paluumatka sujuikin sitten näppärästi, koska edessä oli pelkkää alamäkeä. Ehdittiin kuitenkin pysähtyä ottaa pikaisesti parit maisemakuvat todistusaineistoksi kaikille epäilijöille. (Outoa kyllä, nyt nauratti vähemmän!) Tuota alamäkeä todistelee se, että lapsuudenkoti on tuolla taustalla siintävän järven rannalla. (Todistelee myös sitä alkumatkan ylämäkeä.)

Hiihtämisen lisäksi olin tänään tosi ahkera. Siivosin nimittäin yläkerran ja tein päivittäiset lihaskunnot. Nyt on taas päässy lipsumaan ja pariin päivään en oo ehtiny tai pystyny tekee, ja jopas oli aamulla selkä kipeenä. Tosin sain sen kuntoon venyttelemällä, mutta kylläpä taas motivoi treenaamaan.

Miten teijän hiihtelyt? Onko tullu harrastettua niiden pakollisten koululiikuntatuntien jälkeen?

(Kuvat isän ottamia.)

5 kommenttia:

  1. Hei!

    Täällä tervehtii Kaenuun ja P-P:n rajamailta pienen paikkakunnan pienestä syrjäisestä kohdasta oleva kohta 24w Rovaniemen amkin matkailun restonomiopiskelija. Löysin sinun blogin sattumalta kun on tullut lueskeltua Colourme:n blogeja, ja siellä oli tässä vasta linkki sivuillesi kun olit voittanut haalarit. :D On ollut hauska lueskella hieman saman ilmansuunnan ja myös kotaisasti minulle tututun metsän keskeltä olevan kirjoittajan juttuja. Tutun tuntoisia ajatuksia sinulla, ja itselläkin on samanlainen elämäntilanne tulevaisuudessa tulossa kunhan valmistun. Varsinkin kuvat on ollu mukavia katsella. Päivän aiheesta hiihtämisestä täytyy mainita että kotona T-koskella käydessä myös olen suksia sovitellut jalkaan usean vuoden tauon jälkeen ja pikku hiljaa se eteneminen on alkanut nopeutua. Ennen hiihto varmaan tökki kun kunto oli muuten huono, mutta kun kunto on nyt vähän perempi, on myös suksinnan rivakkuus parempaa. :D Mukaavaa kevättä! .)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moikka!

      Olipa mukava ku tulit ilmoittelemaan itsestäsi! En nyt tiijä miten paljon oot ehtiny havainnoida (ja mitä ees oon täällä kertoillu), mutta tosiaan valmistuin Kajaanista restonomiksi joulun alla. Ja samaan aikan valmistui itse asiassa yks tyttö Taivalkoskelta myös! (Mikäli nyt oikein kotipaikkasi ymmärsin...) Tällaisia yhtymäkohtia! :) Mutta tuuhan ihmeessä jatkossakin huutelee ja tervetuloa seurailee tätä minun elämää! Ja ihanaa kevättä myös sinulle!!

      Poista
    2. Helei!

      Ompa haska! Maailma on tosiaan pieni! :D Meilläkin on Kainuulaisia luokassa enimmäkseen osastoa Suomussalmi, joten vetoa sieltä tännekkin päin on olemassa. :D En ole tosiaan kerennyt kauhean pitkään blogiasi seurata, mutta vanhempia postauksia on tullut jonkin verran seurattua. Ala valinta on tuntunut osuneen kumallakin nappiin xD, mutta töitä voi just koulutusta vastaaviin hommiin olla hankala löytää ainakin aluksi. Olin juuri suorittamassa 3kk työharjotteluni Englannissa, ja sieltä jäi kyllä kiinnostusta olla jonkin aikaa myös siellä töissä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Pitää vaan rohkeasti hakea erilaisia paikkoja ja edetä vaikka niin sanptusti pikku hiljaa urallaan. Aurinkoisia kevätpäiviä! Rovaniemellä näyttää ainakin nyt tosi pilviseltä.. :)

      Poista
  2. Mistähän päin noi hiihtokuvat on? ku mietin vaan että mäki kävin hiihtämässä paikkaan, missä oli huskyja :D Että oiskos sattumalta sama paikka? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on täällä keskellä Kainuuta, Tuulentupa on kyseisen mökin nimi. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!