22. toukokuuta 2012

Roskakoriin päätyneiden kuvien uudelleensyntyminen

Tämä postaus on omistettu Jarkolle, jolla ei oo ilmeisesti mitään muuta elämää, kun tämä blogi. (Jarkko on se tyyppi, joka lukee tätä mm. pilkillä.)

Päivityksiä pitäis tulla kolmesti päivässä, mutta valitettavasti en sellaiseen tahtiin kykene. Jarkon mieliksi teen kuitenkin tänään sellaisen urotyön, että julkaisen kaksi postausta saman päivän sisään. (Toinen tulee sitten myöhemmin illalla.) Ja tämän postauksen kuvitan eilisen valokuvausreissun asulla, jotka päätin jo kertaalleen jättää julkaisematta, koska ne ei sopinu yhteen muiden kuvien kanssa.


Okei, valokuvausreissu lienee vähän liioteltu, koska kävelin sata metriä meijän tontin rajalle ja pysähyin siihen. Mitäpä sitä suotta kauemmaksi kulkemaan, kun kohteita löytyy ihan omasta takaa. Lisäksi täällä on sillee suht varmaa, että kukaan random ohikulkija ei yllätä sinua, ku kyykit siellä pensaassa takapuoli pystyssä, että saat kuvattua sen puolukanlehden nimenomaan sieltä altapäin. Ja jotta ei menis liian helpoksi, niin ois mageeta saada se aurinko sinne taustalle. Ja hoida tää kaikki sitten tuommosella 50 millisellä, joka ei oo kuullukkaan makrosta ja zoomausvaraa ei ole mihinkään suuntaan.

Onneks meillä päin ei oo käärmeitä ja onneksi muurahaisen purema ei tapa yhtä kivuliaasti. En varsinaisesti pelkää mitään eläimiä, mutta kyykäärme kyllä puistattaa, jos se vastaan sattuu tulemaan. Ihan vaan siksi, että tiijän sen myrkylliseksi.


...Ja sitten vielä ihmettelen, että miks minun huoneen lattia on täynnä kaiken maailman havunneulasia ja käpyjä. Onneksi aina voi syyttää Batmania.

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!