20. helmikuuta 2014

Aika menee kuin viiksillä

Kävin tänään hoitamassa asioita kaupungilla. Piti hoitaa jo eilen, mutta en tosiaan päässyt liikahtamaan television läheisyydestä. Tänään olin sitten jo reippaampi. Oon kärsinyt tässä pariin otteeseen nyt sellaisesta ongelmasta, kuin pakkausteipin tarve. Joku pari viikkoa sitten kysyin naapurilta (siis Pasilta), että oisko sillä lainata. Ei kuulema ollut. Onneksi tarina päättyi onnellisesti ja postin täti lupasi pakata minun paketin. Nyt tuli uusi tarve ja ilmoitin sitten Pasille, että meen nyt ostamaan sitä teippiä, niin se ilmoittikin löytäneensä sellaisen kotoaan. Kävin sitten lainaamassa sitä vähän ja sain paketin postiin. 

Aloin kuitenkin miettiä, että oishan se hyvä naisen omistaa pakkausteippi ja koska satuin olemaan siinä Stockalla, niin marssin Akateemiseen Kirjakauppaan. Tuumin siinä myös, että koskaan ei tiedä, milloin tarvitsee nitojaa ja ostin myös sellaisen. Ostin myös voimapaperia mahdollisia tulevia postituksia varten, se tosin paljastui kotona aivan säälittävän ohueksi. Nykyään ei sitten voida tehdä mitään kunnolla. 

No, piti tietenkin käydä ihan kaiken varalta vielä nuo perusliikkeet läpi, jos vaikka tajuaisin tarvitsevani jotain erityistä, mitä oon metsästäny tietämättäni jo useamman vuoden. (Kävin muuten Seppälässä etsimässä Helille erästä tuotetta ja kuulin, että wet 'n wild -sarja on lopetettu! Onneksi minulla on yksi eyeliner jemmassa, mutta nyt täytyy löytää uusi suosikki!)


Mietin kovasti, että tarvitsenko rannekelloa. Totesin, että en tarvitse. Sitten mietin uudelleen, että tarvitsenko viiksekkään rannekellon ja huomasin, että minun asustevalikoimassa on juuri kyseisen asusteen mentävä aukko. Oon onneton käyttämään rannekelloa, koska töissä se olisi usein vähän haitaksi ja vapaa-ajalla se sitten tuntuu ranteessa koko ajan, kun siihen ei ehdi satunnaisella käytöllä tottua. Vähän sama, kuin sormusten kanssa. Tämä kello on kuitenkin sen verran söpö ja vähemmän massiivinen, kuin toinen rannekelloni, että ehkäpä tätä tulee käytettyä edes hiukan ahkerammin.


En tiedä, onko tää viiksihypetys mennyt massalta jo vähän ohi, mutta itse olen aina ollut viiksinaisia. Jo paljon ennen tätä nykyistä "muotivillitystä" meillä oli omat viiksivitsimme. Meillä oli itse asiassa jopa viiksitanssi, eh... En sitten kuitenkaan koskaan käyttänyt hyväkseni tuota joka puolelta tulvivaa viiksien hyökkäystä, koska viikset ei ollutkaan enää niin uniikki juttu. Sain varmaan yliannostuksen. Mutta nyt on taas näköjään viiksien aika palata osaksi minun elämääni. Aluksi ihan vaan varovasti näin rannekellon muodossa. (Kello löytyi Gina Tricotista, mikäli joku samanlaista kovasti halajaa!)

Löytyykö sieltä enää ketään, joka liputtaisi rannekellolle? Entäpä nimenomaan viiksirannekellolle? Itse ainakin huomaan, että vaikka kello kädestä löytyisi, niin aika tulee edelleen katsottua puhelimesta...

5 kommenttia:

  1. Emme viiksi kommentoida. Terv. Junnu ja Terri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielläpä ei olla sitten kovin viikseliäällä tuulella..

      Poista
  2. Ehdottomasti rannekello! Käytin rannekelloa ala-asteen ensimmäisillä luokilla, sitten lopetin. Kunnes 2009 keksin, että se olisikin ihan kätevä ja aina "käden ulottuvilla" ;) - toisin kuin kännykkä, joka onnistuu aina olemaan laukun perimmäisessä nurkassa. Joskus unohdan kellon kotiin lähtiessäni ja saatan automaattisesti jossain vaiheessa katsoa tyhjää rannetta todetakseni, että kotiin jäi, ja silloin tulee olo, että jotain puuttuu. Viiksikellosi on varsin tyylikäs!

    Edellinen kuvanmuokkauspostauksesi oli oikein mielenkiintoinen. Mielenkiintoista nähdä, mitä ihmiset kuvilleen tekee, itsellä kun on vielä vähemmän aiheesta tietoa. Mulla on siihen tarkoitukseen lähinnä Picasa, ja sillähän ei ihmeitä tehdä :D Kaipa netistä löytäis jonkun ilmaisen ohjelman, mutta tää mun kone on niin täynnä tavaraa ja muutenkin vetelee aika lailla viimeisiään, niin en taida viitsiä kuormittaa tätä enää enempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ala-asteella käytin kelloa sujuvasti, kun ei puhelimesta ollut tietoakaan, mutta eipä vain enää ole samanlaista "tarvetta" niin käyttämättä jäävät. Täytyy kyllä tsempata nyt, kun on niin upea kellokin!

      Kiva kuulla, että tykkäsit muokkauspostauksesta! Itse tykkään vastaavista myös ja siksi innostuin tekemään sellaisen itsekin. Voi, tuo koneen tukkeutuminen on raastavaa! Hävittää motivaatiota kyllä kummasti, kokemusta on. Mutta mikäli päädyt uuteen koneeseen jossain vaiheessa, niin suosittelen lämpimästä PhotoScapea! Helppo ja monipuolinen ohjelma. Ja ilmainen tietenkin! Sillä olen päässyt itse alkuun ja siihen jumahtanutkin niin, että kehitys vähän niiku pysähtyi... Mutta nyt taas uudella innolla eteenpäin. :)

      Poista
    2. Luulen, että kohta alkaa olla pakko hankkia uusi kone. Eli ehkäpä pääsen kuvanmuokkauksen ihmeelliseen maailmaan jo piankin, joten kiitti tosta vinkistä! Täytyy sitten kokeilla tota PhotoScapea :)

      -Anna K.

      Poista

Kiitos kommentistasi!