12. syyskuuta 2014

Pieni karhunkierros


En edes muista, milloin kuulin Karhunkierroksesta ensimmäisen kerran. Mutta siitä saakka olen halunnut vaeltaa tuon kahdenksankymmentä kilometriä päästä päähän. Tuo matka saa kuitenkin vielä toistaiseksi odottaa, sen sijaan sain vihdoinkin järjestettyä itseni kahdentoista kilometrin Pienelle karhunkierrokselle.

Reitin lähtö- ja lopetuspaikka ovat samat. Me lähdettiin liikkeelle Juumasta, mutta myös Basecamp Oulanka toimii lähtöpaikkana, mutta tällöin vaelluksen kokonaispituus on paria kilometriä lyhyempi. (Basecamp Oulanka olisi sekin vierailun arvoinen. Käytiin joskus kouluaikoina jääkiipeilemässä, mutta aikataulun eli meitä odottavan kylpylän, heh, vuoksi ei sitten pysähdytty enää paluumatkalla, vaikka ravintola olisi houkutellut...) 

Jonkin matkaa Basecampilta tulee vastaan Myllykoski, missä valitaan kiertosuunta. Olin lukenut jostain, että myötäpäivään kiertämällä välttää jyrkän nousun Kallioportille. Lisäksi tämä oli ehkä vähemmän suositeltu kiertosuunta, joten ajateltiin reitin olevan kaikin puolin mukavampi kiertää näin. Taukopaikkoja reitiltä löytyy säännöllisin välimatkoin. Me pysähdyttiin makkaranpaistoon reitin puolessa välissä, Harrisuvannossa, niin kuin ilmeisesti kaikki muutkin vaeltajat. Onneksi luontoihmiset ovat lepposisia ja sopu sijaa antaa. Makkarat saatiin paistettua ja matka jatkui.


Välillä Juuma - Myllykoski oli kauheat ruuhkat. Ehdin jo tuskailla, että mikäli koko kierros tulee olemaan vain jonossa kävelyä ja toisten väistelyä, on nautinto kaukana. Ilmeisesti useat retkeilijät kävelivät sitten vain Myllykoskelle makkaranpaistoon, sillä tuon jälkeen reitillä pystyi tallustamaan omaan tahtiin. Ja iltapäivästä reitin alku- eli loppupää oli jo huomattavasti hiljaisempi.

Maasto on melko haastavaa, paljon kiviä ja kantoja sekä nousuja ja laskuja. Käveltiin kuitenkin melko reipasta tahtia, mitä nyt pysähdyttiin valokuvaamaan aina tosipaikan tullen. Ja tietenkin pidettiin yksi pitempi ja muutama lyhyempi evästauko. Aikaa meni vain noin nelisen tuntia.

Maisemat reitin varrella ovat upeat lähes koko matkan. Minä olin aivan fiiliksissä, ruska-aika näkyi jo puissa ja maassa. Riippusiltojen alla virtaavia koskia ja pystysuoria kalliopudotuksia. Reitin päätöspisteen lähestyessä alkoi ihan harmittaa, että päivä meni niin äkkiä ohi. Olisi tehnyt mieli tarrata vastaantulevien true vaeltajien rinkkoihin kiinni ja jatkaa matkaa vielä varsinaiselle Karhunkierrokselle.


KALLIOPORTTI


 (Vasen kuva) Pystysuora kallioseinämä ja useiden kymmenien, ellei jopa sadan metrin pudotus alas louhikkoon ja suolle. Ensi alkuun tuijotin maisemaa epäusekoisena, vasta sitten tuli mieleen, että tästä täytyy varmaan ottaa hienoja kuvia. Terveisiä äitille!


JYRÄVÄ
 
 
Yhdeksän metrin pudotus Kitkajoessa. Jyrävää pääsee ihastelemaan sekä edestä että suoraan yläpuolelta. Jyärävän etupuolella on Siilastuvan kämppä ja nuotiopaikka, mikä on upea ja Harrisuvantoa huomattavasti hiljaisempi taukopaikka. Koska makkarat oli jo syöty, tyydyttiin pitämään paikalla vain juoma- ja suklaatauko.


MYLLYKOSKI JA AUTIOTUPA
 
 
Myllykoskella siis poiketaan kahdesti reitin varrella. Aamupäivästä kosken kupeessa oleva tasanne oli jatkuvasti tupaten täynnä väkeä, mutta iltapäivällä onnistuin vielä nappaamaan kuvan "yksinäisestä" myllystä. Vanha mylly toimii nykyään autiotupana, tosin kovin rauhallinen nukkumapaikka tuo tuskin on, vilkkaasta liikenteestä johtuen.





Yllä oleva kuva on yksi omia suosikkikuviani, siis minusta otetuista kuvista. Se kuvaa niin hyvin sitä tunnelmaa, mikä tuolla vaelluksella oli. Ja toisaalta taas se kuvaa hyvin minua. Polte varsinaiselle Karhunkierrokselle kasvoi ja itse asiassa ajatus tuon reitin vaeltamisesta yksin alkoi houkutella. Reitti on nimittäin merkattu sen verran hyvin, että eksymisen vaaraa tuskin lienee. Ehkä jo ensi kesänä...

Onko siellä muita Karhunkierroksesta haaveilevia tai jopa reitin kiertäneitä? 


Canon 7D, 15-85mm f/3.5-5.6 ja 70-300mm f/4-5.6
Kallioporttikuva ja viimeinen kuva: Ville

5 kommenttia:

  1. Kiitos vaan terveisistä! Eipä ollut Batman onneksi kurkkimassa jyrkän reunalla. Katsoin äkikseltään, että olen viimeisessä kuvassa itse (otsis vielä hämää). Pitäisiköhän ruveta haaveilemaan. Joskohan riippusiltakammo olisi hellittänyt, sitä esiintyi viimeksi 16.9.1978 Karhunkierroksella. Vaeltaminen on niiiin ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hooh. Onneks mä osaan olla erilainen. Paitsi riippusillalle en menis kuten ei varmasti äitikään vieläkään.

      Poista
    2. Lähetäänpä ensi kesänä kolmistaan vaeltaa se 80 km!!!

      Poista
  2. Olen katsellut ottamiasi kuvia,ovat todella "ammattinaisen" ottamia!
    T: Niilo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin itseoppineena amatöörikuvaajana ei voi kuin kiittää mukavasta kommentistasi! Mukava kuulla!

      Poista

Kiitos kommentistasi!