Minusta tuntuu, että tämä kylmenevä ilma on kohmettanut minun aivoni. En saa muodostettua järkeviä lauseita. Tällä hetkellä kykenen vain yksinkertaisten ristikoiden ratkomiseen. Ja niistäkin jää muutama sana harmittavasti uupumaan. Enkä nyt oikein osaa inspiroitua tästä harmaudesta. (Ylläoleva kuva on just joltain reissulta, kun pakotin itseni ottamaan kameran mukaan. Lenkin lopussa mietin, että tyhmää kantaa kameraa ottamatta yhtäkään kuvaa ja nappasin nopeasti yhen.) Selasin aamulla sängyssä Instagramia. Helsingissä oli tullut lunta. Pomppasin salamana ylös ja ikkunaan. Eipä näy Oulussa. Teki mieli kaivautua takaisin. Tsemppasin sen verran, että ajattelin kameraa lenkille lähtiessäni, mutta sisälle jäi.
Eilen ei huvittanut istua koneella, tuli sitten siivottua ja pyykättyä. Tämänkään jälkeen ei vielä huvittanut. Mittasin kuumeen, turhaan, en ole vieläkään löytänyt syytä tuolle yhtäkkiselle siivousvimmalle. Päätin sitten piristää elämääni tekemällä jotain jännittävää. Sellaista, mitä en ollut tehnyt koskaan ennen. Menin elokuviin yksin. (Tässä vaiheessa on todettava, että minun facebookin etusivu on täynnä kuvia romanttiselta hotellilomalta, romanttiselta shamppanjaillalta, romanttiselta illalliselta...) Menin vielä johonkin päivänäytökseen. Aula oli täynnä lapsia ja mummoja. Tsemppasin kuitenkin ja ostin lipun Vadelmavenepakolaiseen. Valitsin paikan mahdollisimman syrjästä. (Kävelin lippuluukulle yksin, sanoin haluavani lipun Vadelmavenepakolaiseen ja myyjä kysyi, että montako lippua laitetaan. Teki mieli sanoa, että viisi, kaverit tulee sitten myöhemmin.) Menin sitten saliin ja hiukan ennen ovien sulkeutumista viereiselle paikalle haahuili yksinäinen nuori mies. Pieni kuumotus. Että pitäisikö tässä nyt tervehtiä. Miksi ihmeessä se tuli yksinään toisen yksinäisen viereen. Apua. Onneksi en ehtinyt tehdä muuta kuin panikoitua sisäisesti, kun viimeisten joukossa saliin kiirehti tämän nuoren miehen kaveri. Huh.
Niin, piti vain tulla kertomaan, että olen hengissä, mutta en välttämättä ehdi nyt blogata, koska minun elämä on niiiiiin jännittävää atm.
Mä oon käynyt silloin tällöin myös yksin elokuvissa, tosin aika harvakseltaan siellä tulee ylipäätään käytyä. Viimeksi kun kävin yksin, pahimpien helteiden aikaan, olin ainut katsoja. Se vasta erikoista olikin :D
VastaaPoistaOn muuten ärsyttävää, kun ristikoista jää sana tai pari, pahimmassa tapauksessa vain kirjain uupumaan. Tsemppiä syväjäähän, eiköhän se pikkuhiljaa ala sulaa!
Huh, tuo se vasta kuumottava tilanne olisi! Ite olisin vaan koko ajan miettiny, että ne työntekijät niin vihaa minua, kun jos en istuis salissa, ne sais parin tunnin kahvitauon. Tosin en tiedä, miten paljon työtä sen elokuvan pyörittäminen ees nykytekniikalla vaatii, että voihan se vastata kahvitaukoa kuitenkin. :D
PoistaJoo voi ei, tuo kirjain on pahin. Pari kertaa oon antanu itelleni kuvan ratkoa Googlen kanssa, mutta aina ei ees siitä oo apua. Pitää vaan arvata ja toivoa, että oikein menee. Kiitos tsempeistä!
Mie käyn oikeastaan aina leffassa yksin. Se on niin rentouttavaa kun saa uppoutua vaan siihen leffaan, eikä joku ole tökkimässä käsivarteen että näitkö näitkö, hei mitä mieltä olit tosta jne jne. :D
VastaaPoistaToki sitten taas komedioiden kohdalla on kivempi jos on joku muukin mukana, mut niitä tulee harvemmin mentyä katsomaankin.
Joo, ei tuo ollu lopulta ollenkaan paha, vois mennä uudestaankin! Kun monesti tykkään erilaisista leffoista kun kaverit tai sitten ei saada koskaan aikatauluja yksiin ja elokuvat jää katsomatta. Seuraavaksi vois käyvä kahtoo Muumit Rivieralla. Luulen, että siihenkin on vaikeempi saaha seuraa... :D
Poista