7. tammikuuta 2016

Kun pakkasta on -26°C...

...Ja sinulla on kuuma.

Huomasin eilen, että oon lopultakin oppinut pukeutumaan lämpimästi. Lähdin eilen Loppiaiskävelylle Batmanin kanssa ja jonkun kilometrin rauhallisen köpöttelyn jälkeen meinasi tulla sen verran lämmin, että oli pakko pysähdellä katselemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Puhelin tosin ei kestänyt kylmää ja sammui hetken käytön jälkeen.

Paleleminen ja pukeutumisentarve on hyvin yksilöllistä, mutta ajattelin jakaa omat hyväksi havaitut vinkkini pakkaspukeutumiseen. Taikasana kerrospukeutuminenkaan ei aina takaa sitä lämpimänä pysymistä.


Oma, uusi salainen aseeni on merinovilla. Merinovilla ei kutita, joten se on mukava paljasta ihoa vasten. Se myös lämmittää kastuessaan, toisin kuin puuvilla. Puuvilla on kiva kesähelteellä, mutta talvella suosittelisin jättämään ne puuvillaiset sukat kaappiin ja korvaamaan ne teknisillä, mielellään merinovillaisilla sukilla. Pahin virhe on laittaa iho vasten puuvillainen sukka, päälle kolmet villasukat ja kengät. Jalka hikoaa siinä matkalla pihalle, sukka kastuu ja muuttuu saman tien kylmäksi. Siinä ei paljoa kolmet villasukat mieltä lämmitä. Itse tykkään käyttää ohutta merinosukkaa, jonka päälle laitan vielä paksummat villasukat. Myös yläkroppa hikoilee, joten merinovillapaitaa sinnekin. Joskus vielä ostan merinovillaiset kalsaritkin, tällä hetkellä käytän vielä edullisempaa teknistä kerrastohousua.


Kylmä hiipii usein alhaalta päin ja varpaat ovat jäässä ensimmäisenä. Jo aiemmin mainituilla merinovillaisilla sukilla pääsee jo pitkälle, mutta minä sijoitin vielä paljon kehuttuihin Soreleihin. Sorelit pitävät vettä ja niissä on irrotettava lämpövuori, joten käytössä kostuneen kengän saa kuivatettua nopeammin ja se on taas lämpimämpi käyttää. Lisäksi tässä minun Sorelissa on ilmeisesti olemassa jo jonkinlainen alumiinivuoraus, mutta alumiinilämpöpohjallisia myydään myös irrallisina, eikä maksa montaa euroa.


Jalkojen lisäksi myös kädet on pidettävä lämpimänä. Valokuvatessa (etenkin puhelimella) tämä on usein se ongelmallinen osa. Valokuvusreissulle lähtiessäni pyrin pukemaan alle ohuet sormikkaat. Ihannesormikkaani ovat nekin merinovillaiset ja niissä on etusormissa ja peukaloissa älypuhelimen käyttöön soveltuva pinta. Nämä tosin ovat vielä kaupan hyllyllä. Sormikkaiden päälle puen paksummat lapaset tai ehkä nahkarukkaset, jos jaksan taistella. Mikäli tarkoitus ei ole tehdä käsillä mitään pikkutarkkaa, ovat nuo nahkarukkaset pehmoisella vuorilla superit. Huomasin kyllä eilen kuvia napsiessani, että lämmin rukkanen lämmitti hieman kohmeiset sormet kyllä nopeasti, kun vaan ranne ei päässyt saamaan kylmää. Eli suosittelen ehdottomasti hihoja, jotka yltävät suojaamaan kämmenselkää vaikka sormet olisivatkin hetken sään armoilla. Parasta siis olisi että siitä merinovillapaidasta löytyisi peukalonkolot.


Ja kun nämä yksityiskohdat on saatu kuntoon, laitetaan päälle vielä tuulta ja pakkasta kestävä takki. Minä ostin viime keväänä alennusmyynneistä Fjällrävenin Nuuk-parkan, joska on osoittautunut loistavaksi hankinnaksi. En ole oikeastaan kertaakaan palellut tuo takki päällä. Minulle on tärkeää, että takki on malliltaan sen verran pitkä, että se suojaa takapuolta ja myös jonkin verran etureisiä, mutta on kuitenkin maltillinen, jotta liikkuminen ei mene vaikeaksi. Kannattaa huomioida, että takki on oikeasti pakkastakki. On takkeja, jotka näyttävät paksuilta ja lämpimiltä, mutta vuori on yhtä höttöä ja pintamateriaali muuttuu pakkasessa paperiksi. Myös huppu on tärkeä. Sen alle pitää mahtua pipo ja tekokarvareunus ei ole vain koriste: Se hillitsee tuulen ja lumen pääsyä kasvoille.

Suurin osa ruumiinlämmöstä haihtuu pään kautta, joten myös päähineellä on merkitystä. Minulla oli eilen päässäni superhiostava tekoturkishattu ja se oli liikaa. Paksu pipo olisi riittänyt, mutta ajattelin ison hatun suojaavan viimalta. Suojasihan se kyllä, mutta ehkä hupun karva olisi lopulta ajanut saman asian... Pipojakin löytyy moneen lähtöön, mutta itse en ole vielä kokenut mitään valaistumista näitten suhteen. En ole esimerkiksi hankkimassa silkkistä kypärälakkia. Ainakaan toistaiseksi...

Miten siellä on tarettu pakkasilla? Vai oletteko vaan pysytelleet suosiolla sisätiloissa?

3 kommenttia:

  1. Minulla samat kengät olleet monta vuotta ja hyviksi todetut. Hankin myös sellaiset "kaupunki"mallitkin. Nahkarukkasetkin ovat must.
    Meillä on neljä metsästyskoiraa jotka ovat tottuneet (varsinkin näin jahdin päätyttyä) liikkumaan paljon ja olemaan ulkona, joten nyt kun ne makoilevat varastossa, täytyy tuonne pakkaseen vähän väliä mennä koiria ulkoiluttamaan jotteivat ihan hajota joka paikkaa. Viime yönä pureskelivat siskoni korkkarit ja ilmapainemittarin letkun...

    VastaaPoista
  2. ja välipukeutumisesta sen verran että ainakin mieheni luottaa merinovillaan sukissa ja kerrastoissa. Omaan ulkoiluuni en ole hannonut sellaista hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täälläkin koira "pakottaa" ulkoilemaan, mutta niissä hommissa olen aina tarennut. Tuo valokuvaus onkin ollut se hankalampi homma, vaan jospa nyt oon lopultakin löytänyt oikeanlaisen pukeutumisen siihenkin! Minä hurahdin tuohon merinovillaan nyt syksyllä, perheen joulupaketeistakin taisi paljastua sukkaa tai kerrastoa lähes jokaisesta. Melkoista aivopesua täällä siis meneillään... :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!