14. syyskuuta 2014

Synttäripoika







Rakas seikkailijakoirani Batman täyttää tänään 5 vuotta! Ostin eilen synttärilahjaksi vinkupöllön. Batman ei malttanut odottaa, vaan kaivoi lahjansa kauppakassista saman tien. Nyt täällä on vinguttu kohta kaksi iltaa. Mutta ei se mitään, minä kestän vielä tämän päivän, koska synttäripäivä. Huomisesta en enää mene takuuseen ja voi olla, että pöllö muuttaa johonkin yläkaappiin talvehtimaan.

12. syyskuuta 2014

Pieni karhunkierros


En edes muista, milloin kuulin Karhunkierroksesta ensimmäisen kerran. Mutta siitä saakka olen halunnut vaeltaa tuon kahdenksankymmentä kilometriä päästä päähän. Tuo matka saa kuitenkin vielä toistaiseksi odottaa, sen sijaan sain vihdoinkin järjestettyä itseni kahdentoista kilometrin Pienelle karhunkierrokselle.

Reitin lähtö- ja lopetuspaikka ovat samat. Me lähdettiin liikkeelle Juumasta, mutta myös Basecamp Oulanka toimii lähtöpaikkana, mutta tällöin vaelluksen kokonaispituus on paria kilometriä lyhyempi. (Basecamp Oulanka olisi sekin vierailun arvoinen. Käytiin joskus kouluaikoina jääkiipeilemässä, mutta aikataulun eli meitä odottavan kylpylän, heh, vuoksi ei sitten pysähdytty enää paluumatkalla, vaikka ravintola olisi houkutellut...) 

Jonkin matkaa Basecampilta tulee vastaan Myllykoski, missä valitaan kiertosuunta. Olin lukenut jostain, että myötäpäivään kiertämällä välttää jyrkän nousun Kallioportille. Lisäksi tämä oli ehkä vähemmän suositeltu kiertosuunta, joten ajateltiin reitin olevan kaikin puolin mukavampi kiertää näin. Taukopaikkoja reitiltä löytyy säännöllisin välimatkoin. Me pysähdyttiin makkaranpaistoon reitin puolessa välissä, Harrisuvannossa, niin kuin ilmeisesti kaikki muutkin vaeltajat. Onneksi luontoihmiset ovat lepposisia ja sopu sijaa antaa. Makkarat saatiin paistettua ja matka jatkui.


Välillä Juuma - Myllykoski oli kauheat ruuhkat. Ehdin jo tuskailla, että mikäli koko kierros tulee olemaan vain jonossa kävelyä ja toisten väistelyä, on nautinto kaukana. Ilmeisesti useat retkeilijät kävelivät sitten vain Myllykoskelle makkaranpaistoon, sillä tuon jälkeen reitillä pystyi tallustamaan omaan tahtiin. Ja iltapäivästä reitin alku- eli loppupää oli jo huomattavasti hiljaisempi.

Maasto on melko haastavaa, paljon kiviä ja kantoja sekä nousuja ja laskuja. Käveltiin kuitenkin melko reipasta tahtia, mitä nyt pysähdyttiin valokuvaamaan aina tosipaikan tullen. Ja tietenkin pidettiin yksi pitempi ja muutama lyhyempi evästauko. Aikaa meni vain noin nelisen tuntia.

Maisemat reitin varrella ovat upeat lähes koko matkan. Minä olin aivan fiiliksissä, ruska-aika näkyi jo puissa ja maassa. Riippusiltojen alla virtaavia koskia ja pystysuoria kalliopudotuksia. Reitin päätöspisteen lähestyessä alkoi ihan harmittaa, että päivä meni niin äkkiä ohi. Olisi tehnyt mieli tarrata vastaantulevien true vaeltajien rinkkoihin kiinni ja jatkaa matkaa vielä varsinaiselle Karhunkierrokselle.


KALLIOPORTTI


 (Vasen kuva) Pystysuora kallioseinämä ja useiden kymmenien, ellei jopa sadan metrin pudotus alas louhikkoon ja suolle. Ensi alkuun tuijotin maisemaa epäusekoisena, vasta sitten tuli mieleen, että tästä täytyy varmaan ottaa hienoja kuvia. Terveisiä äitille!


JYRÄVÄ
 
 
Yhdeksän metrin pudotus Kitkajoessa. Jyrävää pääsee ihastelemaan sekä edestä että suoraan yläpuolelta. Jyärävän etupuolella on Siilastuvan kämppä ja nuotiopaikka, mikä on upea ja Harrisuvantoa huomattavasti hiljaisempi taukopaikka. Koska makkarat oli jo syöty, tyydyttiin pitämään paikalla vain juoma- ja suklaatauko.


MYLLYKOSKI JA AUTIOTUPA
 
 
Myllykoskella siis poiketaan kahdesti reitin varrella. Aamupäivästä kosken kupeessa oleva tasanne oli jatkuvasti tupaten täynnä väkeä, mutta iltapäivällä onnistuin vielä nappaamaan kuvan "yksinäisestä" myllystä. Vanha mylly toimii nykyään autiotupana, tosin kovin rauhallinen nukkumapaikka tuo tuskin on, vilkkaasta liikenteestä johtuen.





Yllä oleva kuva on yksi omia suosikkikuviani, siis minusta otetuista kuvista. Se kuvaa niin hyvin sitä tunnelmaa, mikä tuolla vaelluksella oli. Ja toisaalta taas se kuvaa hyvin minua. Polte varsinaiselle Karhunkierrokselle kasvoi ja itse asiassa ajatus tuon reitin vaeltamisesta yksin alkoi houkutella. Reitti on nimittäin merkattu sen verran hyvin, että eksymisen vaaraa tuskin lienee. Ehkä jo ensi kesänä...

Onko siellä muita Karhunkierroksesta haaveilevia tai jopa reitin kiertäneitä? 


Canon 7D, 15-85mm f/3.5-5.6 ja 70-300mm f/4-5.6
Kallioporttikuva ja viimeinen kuva: Ville

11. syyskuuta 2014

Pieniä vastoinkäymisiä


Kirjoitin juuri kahden tunnin ajan fiiliksiä ja vinkkejä meidän viikonlopun päivävaellukseemme liittyen. Kunnes sitten yritin julkaista tekstiä. Kaikki hävisi kuin tuhka tuuleen. Voin kertoa, että hiukan tympäsee. En ole nimittäin varma, että ehdinkö tehdä tuota vielä huomenna uudestaan.

Onneksi olen tankannut itseeni nyt sen verran paljon positiivista energiaa ja hukannut kaikki stressihormonini Kuusamon korpiin, että en oikeastaan jaksa edes kiroilla tämän vuoksi. Tiedotan vain, että en ole tahallani viivytellyt tämän luvatun postauksen kanssa. Kuvia ja tarinaa on tulossa kuitenkin heti kun vain ehdin istahtaa sen pari tuntia uudemman kerran!

Mukavaa viikon jatkoa! Ja kiitos tuhannesti ihanista kommenteistanne Juhannuskalliokuviin liittyen!

9. syyskuuta 2014

Hipsteripöllöt ja verho-ongelma

Ajaudun aina tähän samaan ongelmaan. Ostan yhden nätin kuviollisen verhon ajattelematta sitä, että koko huoneen levyiseen ikkunaan se on vähintään kaksi verhoa liian vähän. Tällä kertaa ajattelin jo sen verran pitemmälle, että muistin minulla olevan jemmassa muutama avaamaton paketti Ikean yksivärisiä verhoja. Ei muuta kuin verho kantoon ja kotiin. 


Kotona mätsäilin vielä paketista purkamatonta verhoa uuteen verhooni. Täydellinen yhteensopivuus! Kunnes ripustin verhot ikkunaan. Kaunis, hieman harmahtava turkoosi verho muuttuikin ikkunassa jadenvihreäksi väriloistoksi. Enkä nyt oikein tiedä, että haluanko tottua tuohon vai en. (Kuvassa väri vääristyy vaaleansiniseen, mutta todellisuudessa ovat melkein vihreät!) Mietin jo kesän ajan ikkunassa roikkuneiden sinisten verhojen yhdistämistä pöllöihin, mutta ne sopivat yhteen vielä vähemmän, vaikkakaan eivät pomppaa silmille tämän "turkoosin" verhon tavoin. Vai pitääkö minun nyt ostaa kokonaan uudet verhot pöllöille kaveriksi?

Sohvatyynyistä osa nimittäin menee uusiksi joka tapauksessa. Olin edeltä viisas (...) ja ostin ornamenttityynyjen tilalle jo uuden tyynykankaan. Ja mikä sopisikaan paremmin hipsteripöllöjen kanssa kuin viikset! Kangas tosin odottaa vielä ompelemista ja sisustyynytkin täytyisi ostaa. Noissa nykyisissä kun ei ollutkaan vetoketjusysteemiä, toisin kuten muistelin, enkä halua alkaa purkaa siistejä tehdassaumoja, kun päälliset eivät ole edes pesun tarpeessa.



Olen nyt sisustuksellisesti lukossa. Taidan antaa verhoasian hautua hetken aikaa, ennen kuin teen mitään spontaaneja ratkaisuja. Paitsi nuo tyynyt voisi jo ommella valmiiksi, jotta saisin tuon ompelukoneen takaisin kaappiin keskeltä olohuoneen lattiaa...

8. syyskuuta 2014

Viikonlopun roadtrip ja luontolöytö


Hetken hiljaiselo blogin puolella johtui ensin toimimattomasta tekniikasta ja sen jälkeen viikonlopun mittaisesta luontolomasta. Instagramia seuraavat ovatkin ehkä huomanneet, että pyörähdimme Pienen Karhunkierroksen Kuusamossa. Olen jo pitkään haaveillut siitä kahdeksastakymmenestä kilometristä, olkoot tämä nyt ensiapua ja alkulämmittelyä. Tuosta vaelluksesta on kuitenkin tulossa ihan oma kirjoituksensa, ensin muita reissun kuvia ja yksi aivan upea retkikohde!

Pysähdyttiin jälleen Taivalkoskella. Batman jäi hoitoon ja valitettavasti missasi vaelluksen, sillä meillä oli aikomuksena yöpyä poikkeuksellisesti kylpylähotellissa. Tehtiin sitten korvaava minivaellus Taivalvaaran huipulle, kiivettiin hyppyritornin portaita pitkin. Yön jälkeinen usva ja aamuaurinko - ei hullumpi kokemus tämäkään! Vaaran juurella törmättiin vielä porotokkaan, tosin Batman ei ollut yllättäen juurikaan kiinnostunut.




JUHANNUSKALLIO - RUKATUNTURI:

Lähes Pienen karhunkierroksen veroinen kokemus oli yllättäen Rukatunturin Juhannuskallio. Meillä oli sunnuntaiaamuna ylimääräistä aikaa, joten ajettiin Rukalle hengaamaan. Viimeksi etsittiin reittiä huipulle, laihoin tuloksin. Nyt selvittelin asiaa hieman etukäteen ja hain vielä infosta kartan. Katsoin, että Juhannuskalliolle menee tie lähes perille saakka, minkä jälkeen parisataa metriä kävelyä ja lähdin tietenkin tutkimaan asiaa. Ja mitkä näköalat paikalta olikaan! En tiedä, miksi tuota paikkaa ei oikein mainostettu missään, sillä juuri tuollaista helppopääsyistä sunnuntaiaktiviteettia olin kaivannutkin kahdentoista kilometrin vaelluksen jälkeen. Ja nyt paikka löytyi vahingossa.

Juhannuskallio on luonnonsuojelualuetta ja näköalapaikalle menee selkeästi merkitty polku. Meillä kävi vielä mieletön tuuri, sillä kalliolla meitä odotteli kolme poroa, jotka meinasivat käydä hiukan liiankin tuttavallisiksi niin, että katsoin parhaaksi lopettaa kameran kanssa heilumisen ja painella takaisin autolle.








Canon 7D, 15-85mm f/3.5-5.6 ja 70-300mm f/4-5.6
Hyppykuva: Ville