1. syyskuuta 2014

Projekti-innostus



Elokuu oli minulle hyvin projektirikasta aikaa. Sain pitkästä aikaa tehtyä jotain. Meillä on nyt uudet tuolit ja verhot. Tosin verhojen vuoksi joudun laittamaan sohvatyynykavalkadimme uuteen uskoon, mutta sitäkin varten on jo kangas valmiina. Syksyn kunniaksi ajattelin tehdä omenahyvettä, mutta näyttää uhkaavasti siltä, että leipomukseen varatut omenat menevät parempiin suihin ennen kuin ehdin uunia lämmittää... Täytynee poiketa huomenna torille täydentämään tuota kulhoa!

Ainoa, mikä on vähän jäänyt, on näistä projekteista raportoiminen. Onnistuin nimittän nitkauttamaan niskani pestessäni hiuksiani. Seuraavana yönä "nukuin" siinä minulle kaikkein luonnottomimmassa asennossa, selälläni. En nimittäin pystynyt liikkuumaan. Aamulla ylös pääseminen vei vartin. Nyt olen hautonut niskaani ja hartiaani kuumalla hauteella ja buranalla, sekä ollut vähän niin kuin tietokonekiellossa. Sohvalla istuminen on ollut täysin mahdoton ajatus, mutta nyt alkaa helpottaa. Huomenna olen sitä paitsi vapaalla, joten ajattelin hoitaa alta pois kaikki nämä rästijutut tänne blogin puolelle muutenkin kuin pikkuruisina instakuvina.

30. elokuuta 2014

Hyvää Suomen luonnon päivää!










Blogia vähääkään seuranneet tietävän, miten tärkeä elementti luonto minulle on. Ja nimenomaan Suomen luonto. En usko, että olisin koskaan innostunut valokuvaamisesta ilman sitä. Luonto on minulle paikka, jossa pystyn rauhoittumaan, unohtamaan stressin ja keräämään energiaa.

Tänään 30.8. vietetään toista kertaa Suomen luonnon päivää. Suomen luonnon päivä on usean eri tahon yhteistyöstä syntynyt hanke. "Päivän tarkoituksena on suunnata katseet kauniiseen suomalaiseen luontoon, saada ihmiset liikkeelle ja jakamaan luontokokemuksiaan." Tapahtuman sivut löytyvät osoitteesta www.suomenluonnonpäivä.fi. Sosiaalisessa mediassa tagataan #luonnonpäivä.

Minä vietän puolet päivästä töissä, joten siirrän varsinaisen luontoretkeni viikolla eteenpäin! Lupaan kuitenkin käydä lenkillä lähipuistossa ja ihastella luonnon tarjoamaa merenrantamaisemaa. Sellaisen kun voi onneksi löytää Suomen luonnosta vaikkapa keskeltä kaupunkia!

28. elokuuta 2014

Hiuskompromissi


Hups. Sain inspiraation. Selasin Pinterestistä pari nättiä mallia läpi ja seisoin sakset kädessä peilin edessä. Ja nips naps. Sitten tajusin, että pidän töissä hiuksia kiinni. Meinasi tulla itku. Näytin ihan 80-luvun pikkupojalta. Hetken hengitettyäni siistin noita sivuhiuksia. Kerrostin ja lyhensin vähän tuosta edestä. Ja nyt on hyvä vaikka olisikin ponnarilla. Auki toki paras.

Mustilla hiuksilla pätkin etuhiukset joka syksy, mutta kun kasvatin oman värin, ajatus unohtui. En ehkä ajatellut sen sopivan ruskeisiin hiuksiin. Nyt aloin taas kaivata jotain uutta, mutta koska en halunnut lyhentää koko pituudesta tai värjätä, niin päädyin kompromissiin. 



No, näytän ehkä tosiaan taas pari vuotta nuoremmalta, kuin ennen. Mutta alan kai olla jo siinä iässä, että henkkareitten kysyminen pitäisi ottaa kohteliaisuutena...

25. elokuuta 2014

Vähemmän onnistunut bongausretki

Uudesta bongausharrastuksesta innostuneena houkuttelin Villen mukaan. Tein virheen ja valitsin tornin, jolla en ollut aiemmin käynyt ja jota en ollut todennut helpoksi vierailla. Ei myöskään huomioitu sadekuuron mahdollisuutta ja lähdettiin liikenteeseen liian kevyein varustein.


Ensimmäinen turhautuminen tuli parkkipaikalla. Ei meinattu löytää lintutornille lähtevää polkua, koska oltiin väärällä parkkialueella. Meidän olisi pitänyt älytä kääntyä sata metriä ennen tien päätä oikealle, ilman mitään opasteita. Onneksi hoksattiin tuo moka nopeasti ja päästiin lopulta liikenteeseen. Hetken pitkospuita tallattuamme tulimme hieman hankalakulkuiseen ruovikkoon. Kuivalla säällä ongelmia tuskin olisi tullut, mutta sateen jälkeen tuo parin metrin korkuinen tiheä viidakko ei ollut se mukavin vaihtoehto. Päätettiin kuitenkin jatkaa, koska oltiin kuitenkin ajettu niin pitkälle.

Yhtäkkiä pölähdettiin keskelle mutaista pihaa, jossa oli siellä täällä pieniä mökkejä. Polku haarautui kolmeksi mudan päällystämäksi tieksi ilman mitään opasteita mihinkään. Tässä vaiheessa seisottiin sateessa, sukat likomärkinä ja koira ravassa.


Tehtiin nopeasti päätös jättää torni etsimättä ja palata samaa tietä takaisin. Paluumatkalla googletin, että puolessa matkaa tornille on kalastajakylä, johon olimme tietenkin saapuneet. Emme vain tajunneet kävellä pihojen läpi kylän ohi vaan koukkasimme johonkin risteykseen ja luulimme olevamme hukassa. Sään ja kumisaappaiden puutteen vuoksi seikkailuinto oli hiukan karissut.

Lisäksi tuo seutu tuntui olevan suosittua sorsastusseutua. Nähtiin enemmän metsästäjiä kuin lintuja. Itsekinhän kyseistä lajia harrastan, joten sinänsä se ei haittaa, mutta ehkä lintuja on vaikeampi bongailla, jos ranta kuhisee sorsastajia... Aiemmin löytämäni lintutornihan sijaitsee luonnonsuojelualueella, joten se taitaa sopia tähän syksybongailuun paremmin.


En vielä siis ainakaan toistaiseksi lähde suosittelemaan tätä lintutornia (Temmesjokisuun lintutorni), mutta aion kyllä vielä käydä paikalla paremmalla kelillä. Ja varusteilla. Mikäli tuonne lähdette seikkailemaan, niin kannattaa ehdottomasti laittaa pitkät lahkeet ja hihat päälle, sillä vaikka minulla olikin takki päällä, viiltelivät kaislat kämmenselkää ikävästi. Lisäksi voin vain kuvitella, mikä punkkimäärä tuolla polulla vaanii! Me laitettiin heti kotona Batmanille punkkikarkoite vielä kerran tälle vuotta.

22. elokuuta 2014

Uutta ja vanhaa - hullua sisustusshoppailua

Minun viimeisin sisustusprojekti alkoi tuossa keväällä. Ostin kirpparilta kaksi pinnatuolia. Suunnittelin tietenkin ostavani näille sopivan pöydän ja kesällä sitten myin vanhan ruokailuryhmäni uuden alta pois. Tosin sitä uutta pöytää ei ole vielä näkynyt... Projekti junnasi pitkään paikoillaa, koska en ehtinyt ja jaksanut kiertää kirppareita tai alkaa puuhastella mitään suurempaa. Eilen hain Prismasta maalia ja hiomapaperia ja tänään aloitin hiomalla toisen tuoleista. Innostuksen huumassa sitten lähdettiin kiertämään parit kirpparit ja second hand -liikkeet sen pöydän toivossa. 

Ei löytynyt ruokapöytää, ei. Mutta sohvapöytä löytyi.


Olin bongannut jostain Wanhan talon tavarat -nimisen pikkuliikkeen. Kyseinen paikka on auki vain lauantaisin ja tilauksesta, mutta nyt elokuussa myös perjantaisin. Päätettiin kirppiskierroksen lopuksi poiketa vilkaisemassa ja lienenkö ollut pienessä pettymyksen tunnetilassa muuten kovin köyhäksi jääneen tavarasaldon osalta, mutta en vain voinut jättää tuota SA-kirstua liikeeseen. Liikeen omistaja kertoi, että vihreän maalin alla on vielä saksalaisten leimat, mutta sittemmin arkkua on käytetty Suomen armeijassa eläinlääkinnässä, kuten tuo sininen risti kertoo. Ja ehkä jossain muussakin, sillä yhdellä sivulla on hauska yksityiskohta:


Kyseinen maalaus on uudempaa tuotantoa. Aluksi se häiritsi minua vähän, mutta huomasin sen jäävän mukavasti sohvan varjoon. Sieltä se sitten pistää silmään hauskana yksityiskohtana - jos pistää. (Batman ei suostunut siirtymään tuosta paikaltaan, katseli vain seiniä, kun yritin kutsua. Olkoot sitten, kun tuohonhan se suurimman osan ajasta kuuluukin...)

Illalla vielä pyörähdettiin Kärkkäisellä ihan muissa asioissa. En edes katsellut sisustusosastoa, mutta jostain vain pomppasi esiin metallinen tarjotin.


Olen katsonut vastaavanlaisia, tosin aitoja marokkolaisia, eräässä sisustusliikeessä, mutta parinsadan hinta on vielä toistaiseksi ollut liikaa. Nyt löytyi kolmella kympillä lähes yhtä sievä ja suuri tarjotin. Varsinaiseen pöytätarkoitukseenhan tuota en enää tarvitse, kuten alunperin suunnittelin. Tai no, tuohon uudelle pöydällehän se joka tapauksessa meni, ainakin toistaiseksi. Miten nämä kaikki nyt löytyivät yhtäkkiä!


Mukaan vielä parit Ikean kynttilänjalat ja Clas Ohlsonin tuikkukupit. Ja olin jo haaveillut kokonaan uudesta sohvasta, mutta nyt tämä vanhakin näyttää yhtäkkiä ihan mukavalta... Jos pian saisi sen kattokruunun asennettua ja heivattua Ikean ikivanhan riisipaperivalaisimen kuikkaan, niin täällä alkaisi taas näyttää kodilta! Ja niin, ne tuolitkin ovat vielä projektivaiheessa, mutta jospa tällä samalla innolla saisi kerralla kaiken tehtyä!