8. joulukuuta 2014

Lumiretkellä pilvien päällä

Kurjaa, kuinka blogi on viime aikoina jäänyt totaalisen unholaan. En haluaisi valittaa, mutta kun ainoat kunnon vapaapäivät menevät vuosisadan flunssan kourissa sohvanmutkassa, niin hiukan pistää mieltä matalaksi. Etenkin, kun ollaan vielä reissussa, jossa aikomus on tehä jotain kivaakin. Ja kaiken muun ajan onkin niin harmaata, ettei erota yötä ja päivää toisistaan.

Vihdoin viime viikonloppuna kaikki tähdet asettuivat oikeisiin asemiin. Minä pääsin Kainuuseen, eikä flunssastakaan ollut jäljellä muuta kuin yskä. Sattuipa vielä käymään jonkinmoinen tuuri säidenkin suhteen. Lauantai-iltana vaihdoin linnanjuhlat revontulijahtiin ja sunnuntaina kiipesin vaaralle. Pilvien tasolla pilkisteli välillä aurinkokin. Vaellettiin umpihankea reilut pari tuntia. Palasin kotiin kengät täynnä lunta, mutta mieluummin lunta kuin vettä. Oli kyllä hurjan voimaannuttava reissu kaiken loskan keskellä.





Kylläpä Kainuu teki taas hyvää, vaikka reissu jäikin kovin lyhyeksi. Nyt pitäisi pärjätä vuodenvaihteeseen saakka. Joulu nimittäin menee sekin töitten merkeissä. Toistaiseksi minulla ei ole ollut minkäänlaista joulufiilistäkään, kun tiedän, että kinkut jäävät tältä vuodelta syömättä. Ouluun en jaksa alkaa laittaa itselleni mitään, minulla on yhdet jouluvalot, ja ne taitavat riittää. Harkitsin kyllä joulukuusta, mutta kun ei nyt jaksa innostaa, niin olkoot. Ehtiihän sitä vielä, jos yhtäkkiä tästä innostun. Innostua pitäisi kuitenkin jonkinlaisista lahjoista, pää lyö tyhjää ja shoppailu jouluruuhkassa ei houkuta...

Mutta niin, piti vain tulla sanomaan, että en ole suinkaan lopettanut bloggaamista. Tällä hetkellä en vain repeä joka paikkaan. Olen yrittänyt päästä eroon siitä ajatuksesta, että täytyisi blogata. En halua pakottaa itseäni keksimään tikusta asiaa. Toivottavasti te kestätte tätä vähän verkkaisempaa rytmiä, palaan kyllä linjoille heti kun vain elämä (ja kuvauskelit) antaa myöten.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

18. marraskuuta 2014

Harmaan päivän valoa

Minä en sitten koskaan opi. 

Pyörittelin ennen lenkille lähtöä kameraa käsissäni, mutta jätin sen kuitenkin kotiin. Ikkunasta näkyi harmaa taivas, joka näytti siltä, että heittää kylmää räntää niskaan hetkellä millä hyvänsä. Kävelin kuitenkin pitkästä aikaa Ainolaan. Yleensä puisto on syksyllä ja keväällä niin rapainen, että en mielelläni vie Batmania sinne, mutta ajattelin maan olevan jo sen verran roudassa, että pahin kurakeli on takana. No, siitä en tiedä, mutta voi hitsi, että kirosin taas tyhmyyttäni kameran suhteen. Vai uskoisitteko tätä kuvaa katsoessanne, että taivas oli täysin sävytön ja keskipäivästä huolimatta Ainolan yllä leijui harmaa hämärä:


Kuva on otettu Samsungillani. Onneksi oli edes puhelin. Mutta kyllä kirosin itseni taas maanrakoon typerien ajatusteni ja laiskuuteni vuoksi. Ehkä tämä motivaationpuute on mennyt jo totaalisen yli, kun en edes usko löytäväni mitään kuvaamisen arvoista. (Okei, myönnän, että olen odotellut tähtitaivasta hiukan liian innokkaasti ja kokenut ehkä pienen masentuneisuuden sen puutteessa. Kävin nimittäin lopultakin ostamassa edellistä pätevämmän langattoman laukaisimen. Tähän pitäisi saada ajastettu kuvaus ja ties mitä, kun vain opettelisi käyttämään...)




Säätiedotus ei taida luvata aurinkoa aivan hetkeen, joten täytynee yrittää löytää lisää tällaisia harmaan päivän piristyksiä. Näitten kuvien ottamisen jälkeen nimittäin astuin koirankakkaan, mutta ihmeekseni sekään ei jaksanut harmittaa. Sen verran piristystä nämä kuvat (ja kohde) toivat, pitkästä aikaa.

10. marraskuuta 2014

Pääkallopaita

Nyt väsyttää. Nukuin jo parin tunnin päiväunet ja tuntuu, että voisin mennä jo yöpuulle. Maltan vielä kuitenkin hetken, koska en halua herätä aamuyöstä, kun huomenna saa nukkua pitempään. Oon kuitenkin ajatellut olla reipas ja hoitaa muutaman hoitamista odottavan asian pois päiväjärjestyksestä. Ettei menisi aivan makoiluksi. Vaikka näillä keleillä se tuskin olisi menetys kenellekään.

Minulla ei ole kummempia suunnitelmia. Oikeammin ei oikeastaan minkäänlaisia. Houkuttaisi käydä katsomassa Muumit Rivieralla. Onko joku nähnyt, kannattaako? Menen varmaan taas yksin. Tästähän taitaa tulla tapa. Yhä useammin toistuvat treffit itseni kanssa, hmm...


Haluaisin kyllä retkelle. Olen kuullut yhdestä kivasta paikasta tässä melko lähellä Oulua, mutta en usko, että minua kiinnostaa paistaa makkaraa räntäsateessa. Tai vetenähän se taitaa tulla, mutta samapa tuo lie. Alkaa vaan kiukuttaa. Ehkä pidän piknikin olohuoneessa. Ostan juustoa ja keksejä, ehkä pullon viiniä. Tai heittäydyn hurjaksi ja korkkaan glögikauden. Sytytin jo kaamosvalot ikkunaan. Siinä ne ovat roikkuneet viime joulusta saakka, tökkäsin vain töpselin seinään ja jopas olohuone piristyi. Minullahan on kunnianhimoisena suunnitelmana askarrella omat joulu- eli sisustusvalot, mutta en löydä sopivia valoja! Tarvitsisin noin kahdenkymmenen ledin valosarjan, jossa lamput ovat 20-30 sentin päässä toisistaan. Ja lämpimässä valosävyssä. Ja vielä mielellään kirkkaalla tai valkoisella sähköjohdolla. Tai vihreällä. En ole sittenkään varma...


Mutta niin, meinasin kuvata sen uuden paidan! En muista milloin viimeksi olisin innostunut collegesta näin kovin! En voinut jättää tätä kauppaan, kun olin tämän nähnyt! Muutenhan tämä on aivan peruspaita, jota en olisi huomannut ilman tuota kuvaa. Luulen, että tuolla painatuksella olisin ostanut vaikka hiihtohaalarit. Olen nyt sitten opetellut käyttämään kolitsipaitaa uudestaan. (Tuntuu, että johonkin aikaan en muita pitänytkään...) 

Nyt olen alkanut haaveilla pitkänmallisesta collegesta. Sellaisesta, joka oli siveellinen sukkahousujen kanssa pidettäväksi. Mutta ei kuitenkaan liian massiivinen. Tai liian tyköistuva. Tämä paita taitaa mennä samaan sarjaan noiden valojen kanssa... En nykyään saa mitään ostettua, kun kaikki on jollain tapaa vääränlaista tai väärää materiaalia. Mutta ehkä se on vaan positiivista. Ei kyllä siltä tunnu, kun muistelen sitä kauppaan jättämääni ihanaa lähes kokonaan luonnonkuituista kaulahuivia, jonka pilasivat akryylihapsut.


Semmosta. Hyvää yötä!

8. marraskuuta 2014

Viikon takaa

No voi nyt hyvänen aika! Mihin se kaikki katoaa? Koko ajan on niin pimeää, että edes salama ei riitä. Paitsi sen aikaa kun olen töissä. Saattaa paistaa hetken aikaa aurinko. Siksi onkin hyvä palata näihin viikon takaisiin sen ainoan aurinkoisen hetken kuviin, jonka Kainuun reissulla koin

Vielä pari vuoroa ja sitten olisi taas vapaat. Yllättäenhän tuo on taas luvannut lauhtuvan ja räntää. Että nyt ihan oikeasti.





Kaikki projektitkin jumittaa, koska kiitos tämän pimeän, vuorokausirytmini on seuraavanlainen: Yöunet, työt, päiväunet, iltapala, yöunet. Vähän niiku talviunilla olisi. Paitsi että pitää käydä töissä. (Eilen muuten reipastuin ja liikuin massan mukana Ideaparkiin. Eilen ei kuitenkaan jaettu ilmaisia ämpäreitä ja me selvittiin reissustamme melko kivuttomasti. En tosin ollut millään shoppailutuulella ja jos jostain innostuin, niin koot olivat loppu. Sain kuitenkin katkaistua pitkään jatkuneen ostoksettoman kauden kivalla paidalla, voisin kuvata huomenna vaikka sitä, jos löydän jostain valoa.)

2. marraskuuta 2014

Hömö ja muut tintit

Hohhoi, ajoin koneen CCleanerilla läpi pitkästä aikaa, minkä seurauksena kirjauduin ulos Photobucketista. Kun yritin kirjautua takaisin, en muistanut enää salasanaani. Kokeilin kaikki mahdolliset ja keksin jopa uusia. Lopulta alennuin resetoimaan salasanan, mutta en saanut sitä sähköpostia ennen kuin useamman yrityksen jälkeen. Kauhea säätäminen, mutta pääsin lopulta lataamaan kuvat! Täytyisi varmaan keksiä joku pätevä salasanasysteemi, oon ihan hukassa näitten miljoonan eri salasanan kanssa.

Nyt kuitenkin niihin kuviin. Tulin eilen Kainuuseen. Otin eilen vähän timelapse-materiaalia, mutta se saa jäädä odottamaan vielä koneen syövereihin. (Tosin jotain saman reissun räpsyjä on vielä purkamatta toisen kameran kortilla...) Tänään aloitin aamuni lintuja kuvaamalla. Eihän tämä lintulaudan kyttääminen mitään hc-luontokuvausta ole, mutta semisti kuitenkin. Olisin halunnut hienoja kuvia lentävistä linnuista, mutta päivä on auttamattomasti liian pimeä minun kalustooni nähden. Kaikki lentokuvat olivat yhtä suttua ja liike-epäterävyyttä. Joitain istumakuvia kuitenkin sain.








Tässä ihan muutaman sadan metrin päässä oli viikolla nähty kaksi sutta, siinäpä olisi ollut luontokuvattavaa kerrakseen, mutta minä tyydyn tintteihin.

Kalustona Canon 7D + 70-300mm f/4-5.6