24. heinäkuuta 2016

Kolmen kuukauden retket (Ja tarina Retkikerhosta)

Voi noloa, en ollut suunnitellut minkäänlaista blogitaukoa, mutta niin vain on käynyt! Aivan huomaamatta! Ja minä kun kuvittelin kesän olevan parasta harrasteaikaa... No, lienee sanomattakin selvää, että mitään kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut. Kaiken ajan on vienyt työt ja rankat treenit. Metsäreissut ovat nykyään enemmän polkujuoksua kuin leppoisaa patikointia. Mukavaa toki näinkin, mutta ei kovin antoisaa valokuvauksen ja blogin suhteen. Vieläkin suurempana syynä on ehkä kuitenkin tietokone, joka alkoi pursuta kaiken maailman tiedostoja siihen tahtiin, että en pystynyt siirtämään sille enää yhtäkään valokuvaa poistamatta ensin jotain muuta. No, ei niin valtavan suuri homma, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Ajattelin nyt kuitenkin korvata tämän hiljaisuuden niin hyvin kuin vain koskaan kykenen eli teen ison megapostauksen kaikista kolmen kuukauden aikana tapahtuneista retkistä!



Keväällä retkeilin itsekseni Batmanin kanssa pieniä päiväkahviretkiä tutuilla poluilla Sanginjoella ja Pilpasuolla. Kunnes perustettiin Retkikerho erään viinibaari-illan seurauksena. Kaikki lähti viattomasta heitosta, kun viereisen pöydän poikain kanssa päädyttiin puhumaan retkeilystä. Myöhemmin retki-Olliksi paljastunut kaveri kauluspaidassaan ja lakerikengissään totesi minua katsoessaan, että en ole kyllä käynyt koskaan metsässä. Lyötiin vetoa, että haen retki-Ollin seuraavana päivänä klo 12.00 ja vien makkaranpaistoon.


No, mukaan lyöttäytyivät lisäksi Batman, Henkka ja Sami ja samalla ilmoitin myös Rezalle, että huomenna ois tällainen kevätretki tiedossa. Seuraava aamu valkeni hieman harmaana ja toisilla hiukan väsyneemmissä merkeissä kuin toisilla, mutta pienistä epäilyksistä huolimatta saatiin auto täyteen sakkia ja kurvattiin corollan keula kohti Pilpasuota. Ehdotin kilometrin mittaisen luontopolun kiertämistä, mutta pojat vakuuttivat jaksavansa pitemmän seitsemän kilometrin lenkin ja niin sitä mentiin. Ensimmäiset 50 metriä ja vastaan tuli reissun ensimmäiset pitkospuut jotka olivat samalla retki-Ollin koko elämän ensimmäiset pitkokset! Päästiin kuin päästiin laavulle saakka, eikä oltu kasteltu yksiäkään kenkiä ja oltiin hukattu vain yksi puhelin. Saatiin nuotio syttymään eikä poltettu kuin vain Henkan ripset. Vastoin kaikkia odotuksia päästiin myös takaisin autolle. Tässä vaiheessa tosin ainakin kaksi urhoa oli onnistunut kastelemaan kenkänsä, mutta puhelin sentään löytyi hyvästä tallesta mättäältä. Niin päättyi Retkikerhon perustamiskokous.

Keväällä avasin myös geokätköilykauden ja löysin lapsuuden kotiseudulta upean Syväkurun.




Syväkuru on keidas keskellä kuivaa mäntykangasta. Maan sisästä pulppuaa kristallinkirkasta vettä, joka virtaa pienenä, mutkittelevana purona Syväkurun pohjalla. Erikoinen luonnonkohde sijaitsee siis lapsuuden kotikunnassani, mutta vasta geokätköilyn myötä sain aikaiseksi tutustua paikkaan. Ja upea paikka sieltä koordinaatin takaa löytyikin! Kätkön lisäksi nappasin ison kasan toinen toistaan kauniimpia valokuvia, mutta monta jäi ottamattakin ja odottamaan seuraavaa kertaa. Syväkuru sijaitsee siis Ristijärvellä, Kainuussa. Kuru ei ole kovin syrjässä ja autolla pääsee aivan viereen, mutta mikään nopea koukkaus kurureissu ei ole, sillä tie on paikoin melkoista kinttupolkua. Syväkuru ei ole kuitenkaan mikään ns. virallinen nähtävyys, joten paikalle ei ole opasteita. Hehkutin paikkaa aikoinaan instagramissa ja sain paljon kyselyitä Syväkurun sijainnista. Gepsiin koordinaatit N 64° 28.272 E 028° 05.712 ja retkelle!

Kesäkuun alussa lähdettiin Riikan kanssa Kainuu-roadtripille. Yhdistettiin urbaania löytöretkeilyä, kukkaseppeleiden sitomista ja valokuvausta.



Kuva: Riikka
Kierrettiin päivän aikana muutama hylätty ja unohdettu kyläkoulu, tarvottiin muutama suo tupasvillojen ja valokuvien perässä sekä tehtiin parit vaivaiskoivuseppeleet. Päädyttiin myös haahuilemaan Komulankönkäälle ja todettiin lopulta, että paras suo löytyy kuitenkin ihan läheltä kotia.

Juhannusta edeltävällä viikolla tehtiin Retkikerhon toinen reissu ja ensimmäinen yön yli kestävä retki.


Matkattiin Kalajoelle mökkeilemään ja paljuilemaan. Kävin myös meressä uimassa ja nukuin kahteen iltapäivällä. Eniten innoissaan paljusta oli Batman, josta tehtiin yksimielisellä päätöksellä Retkikerhon uusi puheenjohtaja retki-Ollin ollessa estynyt osallistumaan näille festareille. Batman oli myös ainoa, joka jaksoi valvoa paljua Rezan seurana auringonnousuun saakka, joten päätös lienee ollut oikea.

Sitten tuli Juhannus. Harvinainen lämmin Juhannus.





Juhannuksen vietin totaalisen perinteiseen tapaan (säätä lukuunottamatta) kotona Ristijärvellä. Käytiin juhannussaunassa, uimassa ja kahdella kokolla. Kuvasin lokkeja ja vanamoita ja keräsin seitsemän kukkaa tyynyn alle, mutta en taaskaan nähnyt unessa tulevaa puolisoani, joten melko heikolta vaikuttaa tulevaisuus näiltä osin. Keräsin kuitenkin kaiken varalta vaimopisteitä paistamalla muurikalla muikkuja pääruoaksi ja lettuja jälkkäriksi.

Sellainen minireissukesä tähän saakka. Kävin vielä tässä hiljattain moikkaamassa Hailuotoon asustelemaan muuttanutta Miikaa, mutta sen päivän kuvat jätän vielä toiseen kertaan. Ja hei, minun kesälomaan on enää kaksi viikkoa!


4. huhtikuuta 2016

Talven viimeiset valoleikit

Näitä kuviahan on instagram täynnä, mutta minäkin halusin kokeilla. Olosuhteet olivat erinomaiset, minun kuntoni ei. Päätä särki ja takana oli 30 kilometrin hiihtolenkki. Sänky olisi houkutellut, mutta niin sitä vain piti lähteä kun taivas oli tähtikirkas nollakelistä huolimatta. Kovinkaan paljon taiteellista näkökulmaa en kuviin enää jaksanut hakea, pari nopeaa räpsyä ja sitten peiton alle nukkumaan.

Kuvat ovat siis pääsiäisen ajoilta, ja jäävät nyt varmaan viimeisiksi tähtitaivaskuviksi. Koska kesä on tulossa. Ja ihan uudet kesäseikkailut. Ensi kesästä on toivottavasti tulossa kaikkien aikojen retkikesä!




1. huhtikuuta 2016

Paluu menneisyyteen

Joku saattaa ehkä vielä muistaa jonkun vuoden takaiset Jussin ja minun lumilautasessiot. Päätettiin viime pyhän tienoilla verestää  muistoja ja lähdettiin rämpimään pitkin metsiä. Minä kameralaukun ja mehtäsuksien kanssa, Jussi lumikenkäillen lumilauta ja lapio kainalossaan. Jussi oli tehnyt tällä kertaa erinomaista taustatyötä, joten minun tehtäväksi jäi todellakin vain kuvien räpsiminen, sillä spotin valmisteluunkaan ei mennyt juurikaan aikaa! 




Kainuussa oli varsin keväisestä kelistä huolimatta ihan täysi talvi, toisin kuin Oulussa. En tiedä miten metsässä, mutta ainakin tässä keskustan tuntumassa on jo aivan kauhean rapaista, joten ulkoilu ei juurikaan houkuta. Huhtikuu on ehkä kuukausista tylsin, jos minulta kysytään... No, jotain hyvää sentään: Olen innostunut taas juoksemisesta, kun pystyssä pysyy ilman nastojakin. Vedin tosin heti tähän kauden alkuun kahdeksan kilometrin tappolenkin ja eilen vielä säbätreenit, en meinannut päästä enää sängystä ylös. Lisäksi minua motivoi eräs juoksuhaaste, johon lupauduin. Aikaa treenata on syksyyn saakka, joten sikäli tässä ei ole mitään hätää. Täytyisi vaan kehittää oikeanlainen treeniohjelma...

3. maaliskuuta 2016

Pilpasuon talvi

Minun talviretkeily on tosi vähäistä. Syy on sekä Oulun ympäristön heikossa tuntemisessa että välineiden puutteessa. Minulla on metsäsukset, mutta niitten kuljettaminen Kainuusta Ouluun olisi lähinnä vain typerää, koska joutuisin säilyttämään niitäkin olohuoneen nurkassa. (Ja tällä hetkellä siellä on jo lumilauta.) Lumikengät olisivat näppärät, mutta ovat vielä hankintalistalla. Täytyi siis löytää tarpeeksi suosittu reitti, jota pääsisi kulkemaan saappaalla. Maananatain löytöretkeni vei minut jo tutuksi käyneelle Pilpasuolle, mitään varasuunnitelmaa ei edes ollut. Tie ja jopa parkkipaikka oli aurattu, joten lähdin testaamaan josko polkuakin pääsisi kulkemaan edes lähilaavulle saakka. Mutta mitä vielä, kulkijoita oli ollut niin paljon, että koko seitsemän kilometrin lenkin pääsi saapastelemaan ympäri ilman mitään ongelmia!

Olin liikenteessä maanantaina, jolloin reitillä ei näkynyt ketään muita. Laavulla tosin oli hiillos valmiina, mutta itsekseni sain makkarat paistaa. Sää oli uskomattoman kaunis, onneksi tällä kertaa oli kunnon kamera mukana. Antaa kuvien puhua puolestaan.





Aloin itse asiassa tehdä tätä postausta jo heti aamusta, mutta kuvia läpikäydessäni en malttanut jäädä sisälle vaan lähdin kiertämään Pilpasuon lenkin jo toistamiseen viikon sisään. Taas sai rauhassa tallustella, ainoastaan yksi koirakko meidän lisäksemme kulki suon vastalaitaa. Tänään en tosin jäänyt tulistelemaan, vaan kipaisin lenkin läpi suht nopeaa ja pysähtelemättä. Otin mukaan kevyemmän kameran, mutta en muistikorttia, joten kuvaamiseenkaan ei mennyt paria nopeaa instakuvaa lukuunottamatta aikaa...

16. tammikuuta 2016

Mitä vaaralta ei saa, sitä ei tartte


Tähän viikonloppuun löytyi muutama fiiliskuva viikon takaiselta makkaranpaistoretkeltä äidin kanssa. Pakkasta oli -15 astetta, joten hiihtämään ei kehdattu lähteä. Äiti keitti termariin kaakaot, haettiin kaupasta makkarat ja ähdettiin kävellen vaaralle. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsisi...