25. huhtikuuta 2014

Tulviva Hepoköngäs

Tultiin eilen kotiin reissun päältä. Raitis maalaisilma oli vienyt voimat pois, joten painelin lähes suorilta sänkyyn. Tänä aamuna nukuin pitkään ja katsoin rästissä olevat pari jaksoa Game of Thronesia. Sitten olikin jo juostava töihin. Nytkin meinaa uni viedä väkisin, mutta en malttanut olla siirtämättä parin viime päivän kuvia koneelle ja räpeltämättä niitä vähän. Käytiin nimittäin heittämässä kotimatkalla pieni Kainuun nähtävyyksien kiertoajelu Suomen korkeimmalle luonnonvaraiselle vesiputoukselle, Hepokönkäälle. Kuvat polttelivat muistikortilla kameran uumenissa, joten oli pakko siirtää nukkumaanmenoaikaa hiukan.

Alkuun harmittelin liian varhaista ajankohtaa ja mm. isoa jäämuodostumaa putouksen yläpuolella. Hetken pyörittyäni totesin kaiken sen jään tuovan putoukseen ihan uuden ulottuvuuden. Alapuolen puut olivat kuuran ja jääpuikkojen peittämät, vaikka muualla ympärillä alkoi olla jo täysi kevät. Ei tuota oikein voi sanoin kuvailla, upea paikka! Suosittelen heittämään pienen mutkan könkäälle, jos satutte ajautumaan lähistölle, mutta sitä ennen muutama kuva ihasteltavaksi! Toivottavasti näistä saa edes pienen fiiliksen siitä, mitä tuolla seikkaillessani tunsin.





20. huhtikuuta 2014

Iltapäivä instagramkuvina

Huomaan olleeni erittäin tehokas sihteeri itselleni ja buukanneeni kalenterini aivan tukkoon. En kuitenkaan valita, kaikki sosiaalinen elämä on erittäin tervetullutta ja muutenkaan nämä menot eivät ole olleet mitään pakkopullaa. Eilinen oli jopa niin tehokas päivä, etten ehtinyt avata tietokonetta kuin viideksi minuutiksi ennen töihin kiiruhtamista.

Perjantaina olin niin kevät- ja sitä myöten kuvausfiiliksissä, että Instagram kävi jo melko kierroksilla. Ihan jokaista en sitten lopulta julkaissut siellä puolen, joten ajattelin jakaa koko setin tänne. Tämmöinen iltapäivä instagramkuvina -postaus, koska tykkäsin kuvien fiiliksestä todella paljon. Ekana tietenkin pakollinen instafood-kuva. Tosi tumma reissumies, juustoa, avokadoa, tomaattia sekä ripaus suolaa ja pippuria. Nam.









Reaaliajassa nämä kuvat saa siis seuraamalla Instagramissa @suvipy!

18. huhtikuuta 2014

Randomia kälätystä ja pari kuvaa

Aurinko on ilmeisesti paistanut, koska minä olen saanut nenälleni kaikki kolmetoista pisamaa. Ja nekin erottuvat vain oikeanlaisessa valossa, mikäli katsoo tarpeeksi läheltä. Mutta pisamia on! Itse asiassa elän nyt pisamien kulta-aikaa, sillä kun auringossa on tarpeeksi tehoja ruskettamiseen, pisamat hukkuvat johonkin päiveytyksen alle. Fiilistelen näitä kuitenkin tämän lyhyen hetken ajan ja yritän olla peittämättä niitä meikkivoiteella.


Muita ilonaiheita on mm. itämään ehtinyt rairuoho. Tajusin tosiaan palmusunnuntain aattona, että taitaa tulla vähän kiire, kun mullat ja siemet olivat omissa pusseissaan. Varsinaiseen Pääsiäiseen näyttäisi nyt sitten ehtivän, tosin hieman harvaa on. Ville oli vielä mennyt ostamaan niitä perustipuja koristeeksi, tosin parhaat minimunat olivat loppuneet lähikaupasta, mutta menkööt kesäkuntokampanjasta tämä viikonloppu.

Toissapäivänä kävin avaamassa frisbeegolfkauden, ajatuksena oli kuvata kun pojat nakkelee. Otin Batmanin mukaan. Oli virhe. Viimeisillä väylillä olin aivan hajalla narun toisessa päässä, kun se toinen pää oli sinkoillut jonku tunnin ajan kiekkojen perässä. Kamera ei siis poistunut repusta ja kuvat jäivät ottamatta, mutta voin kertoa, että oli kauniit, keväiset maisemat ja pojatkin näyttivät hyviltä.


Lisäksi olen tehnyt jälleen kerran havainnon, että fitnessmuroja ei voi syödä vain pientä annosta kerrallaan. Se on vähintään puoli pakettia, toisen puolen söi onneksi Ville. Menee samaan kategoriaan maukasnäkkärin ja hapankorppujen kanssa. Ja mitähän muita näitä nyt oli..?

Sellaista täällä, mitä siellä?

13. huhtikuuta 2014

Inspiraation palasia

Kerroinkin aiemmin lievästä inspiraation puutoksesta valokuvauksen saralla. Melkein koko kevät on hurahtanut ohi kameran pölyttyessä. Olen kuitenkin saanut taas vähitellen jonkinlaista innostuksenpoikasta tähän hommaan. Tavallaan tiedän, mitä haluan ja polte on kova, mutta se viimeinen motivaatio lähteä liikkeelle puuttuu. Eilen tsemppasin ja pakotin itseni ottamaan kameran mukaan iltalenkille. Kävelin merenrannassa ja räpsin kuvia sieltä täältä, sen kummemmin mitään ajattelematta. Pääasia, että kameralle tulee käyttöä. Lopulta homma tuntuikin tosi mukavalta. Seisoin pitkään ihan vain fiilistelemässä tätä kevättä. Pahin rapakausi alkaa olla takana ja ulkona tarkenee jo ilman lapasia. Kyllä tämä kamerapassivoituminen tästä vielä haihtuu. Pääsiäisen työrupeaman jälkeen ajattelin tehdä miniloman Kainuuseen, toivottavasti löydän sieltä ne viimeiset, puuttuvat inpiraationpalaset!






Vietin muuten tässä yksi päivä varmaan vartin (Villen mukaan 45 minuuttia) Verkkokaupassa testailemassa kameroita. Alunperin menin kokeilemaan Fujufilmin X20 -kameraa, mutta ihastuin Olympuksen PEN -sarjaan. Haluaisin kyllä kompaktikameran, koska muuten saan palamaan loputtomasti rahaa optiikkaan... Ja Fujifilm olisi oikeastikin paljon kevyempi ja vähemmän tilaa vaativa, minkä vuoksi ylipäätään sitä uutta kakkoskameraa olen katsellut. Jos voittaisin lotossa, niin ostaisin ehdottomasti Fujifilmin X1000 -kameran, mutta ennen sitä katselen hieman edullisempia laitteita. Mutta vain hieman, ja huomenna varmaan marssin tyhjentämään tilin sinne Verkkokauppaan. Miksi en voinut alkaa harrastaa vaikka jotain mietiskelyä, ei tulisi yhtä kalliiksi.

7. huhtikuuta 2014

Viime päivinä

Viime aikoina olen viettänyt yöni kuuluen Hotchin profilointiryhmään ja näin ollen olen ratkonut rikoksia FBI:n riveissä. Se vaan oli todella rankkaa, joten olen toistaiseksi jättänyt Criminal Mindsit vähemmälle.

Tänään nauroin eräälle hauskalle muistolle. Täällä Oulussa on Nuottasaaren koulu. Kun muutin tänne, joku oli raaputtanut s-kirjaimen pois koulun nimikyltistä ja elin pitkään siinä luulossa, että kyseessä oli paikallisen historiallisen merkkihenkilön, kalastaja Nuotta-Aaren mukaan nimetty koulu. Muistaakseni googletinkin asian ja ihmettelin, kun kyseisestä herrasta ei herunut mitään tietoa. Tulipa tyhmä olo, kun kirjoitin tämän.

Olen ostanut mekon siltä varalta, että saan joskus kutsun hienoihin juhliin. Päädyttiin varamaan kesälomareissun hotelli Cascais'n sijaan Estorilista, kasinon vierestä. Pidin sitä ehkä pätevimpänä tekosyynä kyseiseen hankintaan. Alunperin lähdin ostamaan matkaopasta, koska luulin olevani rajoitetussa shoppailulakossa.


Tunsin eilen ensimmäistä kertaa lämpimän kesätuulen. Vaikka vielä on aivan liian aikaista puhua kesästä, ei se ole todellakaan kovin kaukana. Myöskin se kevään haju on alkanut vähitellen muuttua alkukesän tuoksuksi. Myöskin katujen puhdistus on alkanut!

Olen yrittänyt etsiä kadonnutta kuvausinpiraatiotani. Tosin melko heikolla menestyksellä. Fiilistelen kevättä, mutta kun kaivan kameran esille, kaikki hohto katoaa. Ehkä vielä on liian aikaista ikuistaa mitään. Toistaiseksi kevät toimii vain tunto- ja kuuloaistin varassa. 


Käytiin myös pienellä retkellä Kempeleessä. Retken ainoa suunniteltu aktiviteetti oli donitsit Arnoldsilla. Tosin käytiin ostamassa Prismasta multaa ja pölypusseja siinä ohikulkumatkalla. Mutta täytyipä taas todeta, että jos retken huippuhetki on donitsi, niin eipä ole yhtään huono retki kyseessä.