28. heinäkuuta 2014

Qstockii!

Qstock-viikonloppu on onnellisesti ohi! Ja vaikka hellettä rakastankin, myönnän, että festareille se oli vähän liikaa. Esimerkiksi päälavan edusta oli suojattu mustalla kumimatolla, joten nestehukan välttääkseni pysyttelin sitten vain kuuloetäisyydellä varjopaikassa. Vasta pahimman paahteen jälkeen mentiin bailaamaan lähemmäs ja tuolloinkaan ei lähdetty tunkemaan lähellekään eturiviä. Mutta muuten oli kyllä huippuhauskaa, enkä lopulta edes joutunut olemaan kauaa yksin, vaikka etukäteen stressasinkin. 

Ja hei, nämä olivat itse asiassa elämäni ensimmäiset oikeat festarit alueella, haha! Itsellä oli päällä vähän paniikkiolo, kun olin ajatellut näkeväni enemmänkin artisteja, mutta en yksinkertaisesti ehtinyt joka paikkaan. Täytyy myöntää, että musiikillisesti minulle sopii parhaiten yksi artisti kerrallaan, ettei iske runsaudenpula, enkä sitten osaa keskittyä mihinkään.

Tällä kertaa en ollut festareilla kuvaamassa, vaikka kamera olikin mukana. Nappasin kuitenkin muutaman fiiliskuvan ja vaikka itsekriittisyys meinaa taas ottaa vallan, heitetään nämä nyt tännekin. 




Kuva: Pasi

24. heinäkuuta 2014

Leirielämää olohuoneessa

Yritän pantata näitä postauksia, ettei tulisi useampaa samalle päivää, mutta ääh, menkööt! Eihän näillä tämänpäiväisillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa...

Minulle sattui pyytämättä vapaa viikonloppu juuri Qstockin aikaan, joten menin ja ostin lipun. Luotin, että kyllä aina jotain seuraa löytyy. Nyt kuitenkin kävi sillä tavalla hassusti, että festarit myytiin loppuun ja pari kaveria ei sitten pääsekään alueelle. Pohdin jo hetken aikaa oman lippuni myymistä, sillä kun olisi ollut kysyntää. Kainuu olisi houkutellut. Tein kuitenkin tälle edes takaisin seilailulle pisteen ja kävin vaihtamassa lippuni rannekkeeseen, sillä viime vuoden missaus töiden vuoksi harmittaa vieläkin. Huomenna sitä mennään festareille. Yksin. Auts. Yritän löytää jonkun tutun sieltä täältä ja soluttautua hetkeksi sosiaaliseen elämään, mutta mikäli törmätään, niin tulkaa ihmeessä moikkaamaan! Seura ei olisi todellakaan pahitteeksi.



Nyt pitäisi hipsiä nukkumaan, aamulla on aikainen herätys ja viikonloppunakaan ei paljoa nukkua ehdi. Kyllästyin eilen tähän kuumuuteen siinä mielessä, että en todellakaan saa nukuttua sängyssä. Ostin Lapin reissua varten retkipatjan. Tuolloin sille ei tullutkaan käyttöä, mutta nyt virittelin sen olohuoneen lattialle, parvekkeen oven eteen. Ja enpä ole moneen yöhön nukkunut noin makeasti. Ja säätennusteen perusteella tulossa on vielä monta lattiayötä. Tiedossa on siis todellinen festariviikonloppu, vain teltta puuttuu!


Täytyy myös todeta, että rakastamani pitkät kuumat suihkut ovat hetkellisesti pannassa. Suunniteltiin jo eilen kahluuammeen hommaamista parvekkeelle. Köyhän miehen käänteispalju.

Mukavaa viikonloppua ja muistakaa syödä paljon jäätelöä!

Just Married

En nyt puhu itsestäni, viitaten otsikkoon. Kävipä nimittäin tuossa keväällä niin, että Pasi buukkasi meille hääkuvauskeikan. Lähdettiin molemmat ihan amatööreinä liikenteeseen, sillä kummallakaan ei ollut minkäänlaista vastaavaa kokemusta alla. Minä olin kuvannut parit hautajaiset, joissa ehkä miljöö oli sinne päin, mutta tunnelma hieman erilainen. Myös kokemus häistä ylipäätään oli melko vajavaista, ja etukäteissuunnittelu menikin pitkälti Satuhäistä opitun pohjalta. (Meillä olikin mainio työnjako: Minä katsoin Satuhäitä ja Pasi stressasi, tosi jännä.)

Kuvattiin vihkitilaisuus, hääjuhla jatkoineen sekä itse potretit! Päivä oli kamalan paahteinen, joten muutamat ulkokuvat meinasivat aiheuttaa harmaita hiuksia kovan valon vuoksi (Eikä varmaan kuvissa skarppina poseeraaminenkaan ollut mikään pikkujuttu...), mutta onneksi muistikortille kertyi iso kasa onnistuneitakin otoksia. Kuvia tosiaan kertyi päivän aikana 1 500 kappaletta, joista karsin reippaat sata parasta. Ja siis tuo pelkästään minun muistikorteilleni! Itselleni jäi häistä mukava onnistumisen fiilis, ja palautteesta päätellen myös tuore aviopari piti näkemästään, joten eiköhän tätä uskalla tehdä vielä jatkossakin... 

Suuri kiitos Venlalle ja Heikille luottamuksesta! Ja hirmuisesti onnea vielä kerran!








Kuvasin keikan Canonilla ja objektiiveja käytin melko laajalla skaalalla. Jos valo ja tila olisi riittänyt, olisi telezoom ollut ehdoton ykkönen, tällä kertaa mentiin kuitenkin pääsääntöisesti 50-millinen nokalla ja jonkin verran käytin myös laajakulmaa. Salamakin olisi ollut, mutta en alkanut kikkailla sen kanssa. Potreteissa Pasi sohi heijastimen kanssa pahimpia varjoja pois.

Totesin kuitenkin, että näitä keikkoja varten on tehtävä pieniä lisäinvestointeja. Viiskytmillinen toimi minulle, sillä kuvasin kirkon takaosassa Pasin keskittyessä altttarikuvaukseen. Alttarilla tuo on kuitenkin aivan liian ahdas objektiivi ja olenkin alkanut haaveilla valovoimaisesta noin 30mm tai 35mm putkesta. Olen ehkä valmis tinkimään merkistä, joten  harkitsen myös Sigman vaihtoehtoja. L-sarjan putket kun eivät vielä näillä keikkamäärillä ole kovinkaan kannattavia hankintoja... 

Eli jos sieltä löytyy kokemusta kiinteistä esim. Sigman 30mm f1.4 tai 35mm f1.4 -linsseistä, niin olisin kiitollinen avusta! Canonin omista kiehtoo 35mm f2, mutta tuo häviää taas valovoimassa jo melko ikävästi ensin mainituille, vai?

23. heinäkuuta 2014

Melkein unohtunut Ainola

En valita helteistä, mutta myönnän, että nukkuminen on jäänyt vähälle kuumuuden vuoksi. Niinpä sain eilen illalla inspiraation blogin ulkoasun suhteen. (Luonnollisestihan tämä tuli siinä puolen yön paikkeilla, kun herätyskellon soittoon oli kuusi tuntia aikaa, joten pientä viilaamista riittää vielä.) Hetken minimalistinen kausi jäi nyt taakse, sillä halusin banneriin vähän väriä. Ja tämä kun on kuvapainotteinen blogi, niin kuvaton banneri tuntui vähän tylsältä. Alemmasta kuvasta kiitos Helille!

Toissailtana tajusin, että olen unohtanut Ainolan olemassaolon lähestulkoon kokonaan. Mikä vahinko, sillä se on ehdottomasti Oulun kaunein paikka, oli kesä tai talvi. Kesällä nähtävää ja elämää on luonnollisesti enemmän, mutta oma kesänihän on mennyt pitkälti Oulun rajojen ulkopuolella.


Lähdin iltalenkille kameran kanssa, kuinkas muutenkaan. Aurinko alkoi jo laskea, mutta siellä täällä istui pieniä kaveriporukoita piknikillä. Mahtavia nämä lämpimät illat ja yöt! Jos työt ja muut menot antaisivat periksi, lähtisin telttailemaan. Nyt täytyy vain toivoa, että kesä jatkuu pitkään ja telttailukelejä riittää vielä syksylläkin, jotta pääsen purkamaan tämän pahimman eräintoiluni johonkin. Pitikin käydä siellä Lapissa nostattamassa kuumetta...



Oma suosikkini Ainolassa on pieni koski taidemuseon tuntumassa. Minulla on tuolta noin kolmesataa kaksitoista erilaista kuvavariaatiota, ja joka kerta keksin lisää. Oon huomannut, että tuo on melko suosittu kuvauskohde, sillä muutaman kerran olen skipannut paikan, sillä en ole halunnut päätyä ihmisten muistikorteille. 

Pakko muuten todeta, että arvostan Fujifilmin keveyttä näissä pitkän valotuksen kuvissa. Eihän minulla mitään jalustaa tietenkään ollut, edellinen kuvakin on käsivaralla otettu! Ei tärrää käsi kameran painosta. Ylemmässä kuvassa sentään tuin kameraa kiveen.


 
Saanko nyt lähteä ostamaan metrilakua? En ole harrastanut sitäkään vielä tälle kesälle, sillä sen ainoan kerran, kun olisin sitä mennyt ostamaan, ei pankkikorttimaksu ollutkaan tilapäisesti käytössä.

21. heinäkuuta 2014

Autio Oulussa

En ole tänä kesänä päässyt koluamaan ainoatakaan autiotaloa. Odotin pohjoisen road tripin aikana törmääväni useisiin hylättyihin koteihin, mutta olin väärässä. Ja jo ennestään tutut talot ovat jo useaan kertaan kuvattuja. Yksi talo on kuitenkin kummitellut mielessä, mutta on jäänyt sijaintinsa vuoksi katsomatta. Se kun tuntui sijaitsevan keskellä omakotitaloaluetta ja melkein yhden asutun talon kanssa samassa pihapiirissä. Kun tämä talo sitten sattui sopivasti reitille, tsekkasin tilanteen lähempää. Näin heinäkuun loppupuolella rakennus olikin peittynyt mukavasti kaiken kasvillisuuden taa ja Pasiahan ei kauaa tarvinnut houkutella mukaan.

Ulkopäin talo näytti hyvältä saaliilta, tosin sijainnistaan johtuen melko vieraillulta paikalta. No, sisällä totuus olikin sitten aivan toisenlainen. Kävi ilmi, että talo on ollut lähinnä romuvarastona ja varastovuosistakin on jo aikaa. Eteisen lattia kasvoi heinää ja osa tuvan katosta oli tullut alas. Mitään talossa elettyä elämää ei varsinaisesti ollut nähtävillä, tosin tämä ei kyllä yllättänyt kuin lähinnä sen puolesta, että odotin talon olevan tyhjä rosvojen jäljiltä. Otin kuitenkin muutamat kuvat ovelta, peremmälle en halunnut seikkailla. Pasi kävi katsomassa kamarit läpi, mutta ainoa kommentti oli "hienot tapetit".






Niinpä, aikamoinen pettymys. Haluaisin löytää kunnon kohteen, tiedän Kainuusta pari potentiaalista paikkaa, mutta harmittaa, miten saamaton olen ollut. Jospa vielä ennen lumen tuloa ehtisin!