27. elokuuta 2016

Kesäretki 2016: Manamansalo 90's Roadtrip


Meillä on Rezan kanssa ollu tapana tehdä pieniä lähikohteisiin suuntautuvia roadtripreissuja. Ollaan käyty muun muassa Haaparannassa, Kempeleessä, Ylivieskassa, Alavieskassa ja pari kertaa Kalajoella. Tänä kesänä päätettiin toteuttaa Manamansalon reissu ja saatiin lopulta aikataulut sopimaan yksiin mukavasti minun kesäloman aloitukseen eli kolmen viikon taa. Meidän retket on aina ollut enemmän tai vähemmän täynnä kaikkia muuttujia, eikä tälläkään kertaa mennyt ihan suunnitellun kaavan mukaan. Nostettiin vielä tasoa suunnittelemalla telttamajoitus ja kieltämällä googletus ja google maps.


Startattiin liikkeelle Oulusta ja ensimmäinen extemporee-jarrutus tehtiin jo Utajärvellä Oulujoen ylittävälle käyttökieltoon määrätylle riippusillalle. Oltiin kuitenkin sen verran arkajalkoja, ettei uskallettu lähteä sillanylitykseen. Ja kun ei oltu vielä edes lähellä määränpäätä, niin ajateltiin ottaa varman päälle, kun usein näillä retkillä saa soitella jos jonkinlaista ambulanssia apuun jo ihan normaaliolosuhteissakin.


Nopean pitstopin jälkeen hurautettiinkin sitten yhtä kyytiä Manamansaloon. Tässä välissä olin toki keksinyt heittää kartturi-Rezalle tiekartan ja Reza oli keksinyt, että tällä reissulla ollaan sitten ysärillä ja Google maps on käyttökiellossa. Ajettiin vaan pari kertaa oikean risteyksen ohi ja selvittiin kuin selvittiinkin tuolle Kainuu mereksikin kutsun Oulujärven suurimmalle saarelle, Manamansaloon. Minä olin käynyt Mananmansalossa lapsena ja muistin tuolta reissulta ainoastaan valtavan Kultahiekan hiekkarannan, mikä sitten noin luonnollisesti valikoitui ensimmäiseksi nähtävyydeksi. Kierrettiin koko Mananmansalon saari löytämättä kyseistä kohdetta, joten mentiin sitten Mananmansalon leirintäalueelle kyselemään ajo-ohjeita ehtaan ysärityyliin.


Löydettiin sitten lopulta tuo lapsuuden valtava, helteinen ja turistien täyttämä hiekkaranta jäätelökioskeineen, joka olikin tässä kahdenkymmenen vuoden aikana kutistunut melkoisesti. Aurinkokaan ei paistanut, mutta järveltä tuuli senkin edestä. Lisäksi vaikutti siltä, että ollaan ainoat turistit koko saarella. Päätettiin kuitenkin, että kun nyt rannalla ollaan, niin jäätelöt pitää saada. Löydettiin lopulta kahvilan ovi ja kylmäaltaasta pari jäätelövaihtoehtoa. Jäätelöitä syödessä ja kahvia särpiessä kuunneltiin samalla kahvilan yrittäjän kuulumiset viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Oikeinkin söpö paikka, mutta sen sijaan, että oltaisiin levitetty rantapyyhkeet kuumalle hiekalle päätettiin jatkaa matkaa.

Päätettiin palata jo aiemmin tutuksi tulleelle leirintäalueelle. Matkalla alkoi paistaa aurinko ja me löydettiin turkoosi lampi, jonka rannalle pysähdyttiin ottamaan kuvia.


Kirjaututtiin leirintäalueelle sisään ja illan ollessa kauneimmillaan päätettiin lähteä tutkimaan lähiympäristöä. Tälle vaellukselle oma kenkävalintani oli Converse, Rezalla ballerinat. Tarkoitus oli kävellä vaan lyhyesti rantaa ja tulla sitten teltalle paistamaan makkaraa. Ei kuitenkaan hoksattu ottaa kompassia mukaan tälle seikkailulle, joten leppoisa iltakävely venyi ehkä noin kolmen kilometrin mittaiseksi metsävaellukseksi, josta viimeisin kilometrin kävelin avojaloin todettuani, että se Conssi ei nyt ehkä ollut kaikista parhain kenkävaihtoehto. Löydettiin (ilman google mapsia) onneksi takaisin leiriin ennen pimeää ja ennen kaikkea ennen makkarakaupan sulkeutumista, joten ei ehditty edes nääntyä nälkään. Tosin pieniä paniikkifiiliksiä meinasi aiheuttaa iltapalaksi varattu Happy Joe. Ei nimittäin meinattu keksiä, millä saataisiin siideripullo avattua. Onneksi minulla oli repussa kirves ja ilta pelastettu!


Kaikin puolin onnistunut ensimmäinen päivä siis. Oltiin molemmat aivan fiiliksissä noista upeista Oulujärveen laskevista hiekkaseinämistä ja joka puolella välkehtivästä kirkkaansinisestä vedestä, korkealla humisevista valtavista männyistä ja lämpimästä kesäillasta. Hämmästeltiin, miten upea paikka meillä on koko ajan ollut aivan vieressä ja hoettiin vaan toisillemme, että olipa hyvä, että lähdettiin.


Yö meni superkivasti ja aamupalaksi kokkasin Rezalle trangialla kaurapuuroa ja jälkkäriksi nutella- ja havunneulaspannaria. Toinen päivä alkoi hiukan sateisena ja päätettiin jatkaa matkantekoa hyvissä ajoin. Oltiin saatu teltta kasaan, kun naapuriteltan hollantilaiset reppureissaajat tulivat kysymään kyytiä pois saarelta. Todettiin sitten, että oltiin menossa aivan eri suuntiin. Hetken aikaa juteltuamme päätettiin sitten, että voitaisiin heittää tyypit kuitenkin valtatie 22 varteen, josta olisi helpompi päästä eteenpäin liftaten. Niinpä otettiin uudet, hollantilaiset ystävämme kyytiin vain eksyäksemme jälleen kerran. No, päästiin lopulta oikean tien varteen pienen mutkan kautta. Koska oltiin tämän pienen sightseeingin seurauksena niin paljon sivussa alkuperäiseltä reitiltämme, niin tehtiin uusi suunnitelma eikä enää palattu Manamansaloon. Sen sijaan ajelimme Kivesvaaralle ja Jättiläisenmaahan.


Kivesvaaralla päädyimme Jättiläisenmaahan ja Taikalinnaan. Taikalinna on käsittääkseni lähinnä varausperiaatteella toimiva ravintola- ja pitopalvelutila, jossa pystyy myös majoittumaan. Olin kuitenkin lukenut jostain Taikalinnan kesäkahvilasta, joten päätettiin poiketa katsomassa tilanne, vaikka olikin jo elokuu ja suomalaisittain kesä ohi. No, näin oli valitettavasti myös Taikalinnassa, mutta koska oltiin jo marssittu avonaisesta ovesta sisään tiedustelemaan tilannetta sattumalta paikalla olleelta yrittäjältä, tämä totesi sitten lopulta, että no vaikka me ei olla enää auki oikeastaan niin saatetaan me sitten kuitenkin olla ehkä aukikin vähän. Ja kun asia oli vielä varmistettu keittiössä touhuilevalta emännältä, niin saatiin lopulta eteemme höyryävät kaakaot ja kotitekoiset koivunmahlapullat! Kuinka ihanaa palvelua!

Kivesvaaralta jatkoimme kohti seuraavaa päämäärää, mutta matkalla pysähdyttiin vielä Vaalassa juomaan Ihmeen hyvät kahvit ja näkemään Ihmeen hiljainen mies, kunnes oltiinkin jo Veneheitossa.


Veneheitto tunnetaan erityisesti suurmies ja työ ukko Pasin syntymäkylänä ja paikka on ollut jo pitkään omalla must visit -listallani. Otettiin sitten liuta poseerauskuvia kaurapellon laidalla kauniissa maalaisydyllissä Pasin lapsuusmaisemissa. Veneheitosta löytyy myös ehta kyläkauppa, minkä pihalla aiheutettiin hämmennystä kun pyydettiin jotain kylänmiestä ottamaan meistä kuva Pasille ja kuvan jälkeen käytiin vielä tutustumassa kaupan valikoimiin ja lähettämässä oikea, vanhanajan postikortti Pasille Ouluun.

Vaikka jo Veneheitto itsessään olisi ollut erinomainen päätös erinomaiselle reissulle, päätettiin kuitenkin käydä vielä Muhoksella pizzaravintolassa ennen kuin oltiin takaisin kotona ja Oulussa. Kaiken kaikkiaan kesäretki onnistui täydellisesti. Ei yhtään tilattua ambulanssia, ei edes ainoatakaan laastaria käytetty. Auto säilyi ehjänä koko reissun ajan. Nähtiin upea Oulujärven Helmi eli Manamansalo, jonne jo suunniteltiin uutta Retkikerhoretkeä. Saatiin kyläilykutsu Rotterdamiin. Maisteltiin herkullisia koivunmahlapullia suljetussa kahvilassa. Koettiin myös tarujen myyttinen Veneheitto. Ja kaikki hauska ilman googlea!


(Osa kuvista lainattu Rezalta! Kuvat valitettavasti pääosin puhelinmateriaalia oman laiskuuden vuoksi...)

11. elokuuta 2016

Varisköngäs, Suomussalmi


Luulin kolunneeni Kainuun vesiputoukset läpi (Hepoköngäs ja Komulanköngäs), kun sitten bongasin jostain, että Suomussalmeltakin löytyisi yksi putous, Varisköngäs. Paljon aikaa ehti kulua, ennen kuin köngäs sattui edes jokseenkin kulkureitille, kunnes lähdettiin äidin ja isän kanssa Suomussalmelle kesäteatteriretkelle. Könkäälle on Suomussalmen keskustasta alle kymmenen kilometrin matka ja autolla pääsee vain muutaman sadan metrin päähän, joten sen kummempia vaellusvarusteita ei erikseen tarvinnut mukaan. 


Kuva: Isä
Varisköngäs ei ole pystysuora putous, vaan laskee porrasmaisesti. Oikeastaan Varisköngäs menee juuri tästä syystä ehkä lemppareimmaksi vesiputoukseksi, sillä putouksen olisi voinut vaikka ylittää noita kiviä pitkin, kun taas esimerkiksi Hepoköngästä on tyydyttävä katselemaan kauempaa. Koko komeutta oli tosi vaikea saada ikuistettua kameraan, mutta ylläoleva kuva kivillä temppuilevine suveineen antaa ehkä jonkinlaisen käsityksen. (Päädyin alunperin heittämään teatterikengät jalasta, sillä putouksen alaosa oli täynnä tölkkejä ja pulloja, jotka kävin keräämässä rannalle kuvia ja maisemaa pilaamasta. Kurjaa, että ne roskat on niin vaikea heittää roskikseen, eikä auta vaikka sellainen löytyisi aivan vierestä.)



Könkään niskassa oli siisti nuotiopaikka, puuvaja täynnä halkoja sekä kirves ja huussit. Könkään kautta kulki joitain vaellusreittejä, mutta niihin en tällä kertaa tutustunut sen paremmin. Erinomainen taukopaikka kuitenkin kyseessä, teltan kanssa näppärä viipyä vaikka yön yli. Mutta kuten jo aiemmin vinkkasin, myös autolla pääsee lähestulkoon viereen. (Parkkialue osoitteessa Aittokoskentie 17, Suomussalmi)



31. heinäkuuta 2016

Päiväretki Hailuotoon

Täällä olisi muutama kuva taannoiselta Hailuodon reissulta, kun lähdin moikkaamaan luodolle kesäksi muuttanutta Miikaa. Mitään suurempia aktiviteetteja ei oltu kehitelty, ihan vaan yleistä hengailua Marjaniemessä. Harrastettiin kuitenkin extemporee (tuloksetonta) geokätköilyä ja lintutorninmetsästystä, joka sekin jäi löytymättä hieman haastavien kenttäolosuhteiden vuoksi. Ensi kerralla otan Hailuotoon mukaan maastoauton ja kumisaappaat. Haluaisin myös telttailemaan Marjaniemen hiekkarannalle!






24. heinäkuuta 2016

Kolmen kuukauden retket (Ja tarina Retkikerhosta)

Voi noloa, en ollut suunnitellut minkäänlaista blogitaukoa, mutta niin vain on käynyt! Aivan huomaamatta! Ja minä kun kuvittelin kesän olevan parasta harrasteaikaa... No, lienee sanomattakin selvää, että mitään kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut. Kaiken ajan on vienyt työt ja rankat treenit. Metsäreissut ovat nykyään enemmän polkujuoksua kuin leppoisaa patikointia. Mukavaa toki näinkin, mutta ei kovin antoisaa valokuvauksen ja blogin suhteen. Vieläkin suurempana syynä on ehkä kuitenkin tietokone, joka alkoi pursuta kaiken maailman tiedostoja siihen tahtiin, että en pystynyt siirtämään sille enää yhtäkään valokuvaa poistamatta ensin jotain muuta. No, ei niin valtavan suuri homma, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Ajattelin nyt kuitenkin korvata tämän hiljaisuuden niin hyvin kuin vain koskaan kykenen eli teen ison megapostauksen kaikista kolmen kuukauden aikana tapahtuneista retkistä!



Keväällä retkeilin itsekseni Batmanin kanssa pieniä päiväkahviretkiä tutuilla poluilla Sanginjoella ja Pilpasuolla. Kunnes perustettiin Retkikerho erään viinibaari-illan seurauksena. Kaikki lähti viattomasta heitosta, kun viereisen pöydän poikain kanssa päädyttiin puhumaan retkeilystä. Myöhemmin retki-Olliksi paljastunut kaveri kauluspaidassaan ja lakerikengissään totesi minua katsoessaan, että en ole kyllä käynyt koskaan metsässä. Lyötiin vetoa, että haen retki-Ollin seuraavana päivänä klo 12.00 ja vien makkaranpaistoon.


No, mukaan lyöttäytyivät lisäksi Batman, Henkka ja Sami ja samalla ilmoitin myös Rezalle, että huomenna ois tällainen kevätretki tiedossa. Seuraava aamu valkeni hieman harmaana ja toisilla hiukan väsyneemmissä merkeissä kuin toisilla, mutta pienistä epäilyksistä huolimatta saatiin auto täyteen sakkia ja kurvattiin corollan keula kohti Pilpasuota. Ehdotin kilometrin mittaisen luontopolun kiertämistä, mutta pojat vakuuttivat jaksavansa pitemmän seitsemän kilometrin lenkin ja niin sitä mentiin. Ensimmäiset 50 metriä ja vastaan tuli reissun ensimmäiset pitkospuut jotka olivat samalla retki-Ollin koko elämän ensimmäiset pitkokset! Päästiin kuin päästiin laavulle saakka, eikä oltu kasteltu yksiäkään kenkiä ja oltiin hukattu vain yksi puhelin. Saatiin nuotio syttymään eikä poltettu kuin vain Henkan ripset. Vastoin kaikkia odotuksia päästiin myös takaisin autolle. Tässä vaiheessa tosin ainakin kaksi urhoa oli onnistunut kastelemaan kenkänsä, mutta puhelin sentään löytyi hyvästä tallesta mättäältä. Niin päättyi Retkikerhon perustamiskokous.

Keväällä avasin myös geokätköilykauden ja löysin lapsuuden kotiseudulta upean Syväkurun.




Syväkuru on keidas keskellä kuivaa mäntykangasta. Maan sisästä pulppuaa kristallinkirkasta vettä, joka virtaa pienenä, mutkittelevana purona Syväkurun pohjalla. Erikoinen luonnonkohde sijaitsee siis lapsuuden kotikunnassani, mutta vasta geokätköilyn myötä sain aikaiseksi tutustua paikkaan. Ja upea paikka sieltä koordinaatin takaa löytyikin! Kätkön lisäksi nappasin ison kasan toinen toistaan kauniimpia valokuvia, mutta monta jäi ottamattakin ja odottamaan seuraavaa kertaa. Syväkuru sijaitsee siis Ristijärvellä, Kainuussa. Kuru ei ole kovin syrjässä ja autolla pääsee aivan viereen, mutta mikään nopea koukkaus kurureissu ei ole, sillä tie on paikoin melkoista kinttupolkua. Syväkuru ei ole kuitenkaan mikään ns. virallinen nähtävyys, joten paikalle ei ole opasteita. Hehkutin paikkaa aikoinaan instagramissa ja sain paljon kyselyitä Syväkurun sijainnista. Gepsiin koordinaatit N 64° 28.272 E 028° 05.712 ja retkelle!

Kesäkuun alussa lähdettiin Riikan kanssa Kainuu-roadtripille. Yhdistettiin urbaania löytöretkeilyä, kukkaseppeleiden sitomista ja valokuvausta.



Kuva: Riikka
Kierrettiin päivän aikana muutama hylätty ja unohdettu kyläkoulu, tarvottiin muutama suo tupasvillojen ja valokuvien perässä sekä tehtiin parit vaivaiskoivuseppeleet. Päädyttiin myös haahuilemaan Komulankönkäälle ja todettiin lopulta, että paras suo löytyy kuitenkin ihan läheltä kotia.

Juhannusta edeltävällä viikolla tehtiin Retkikerhon toinen reissu ja ensimmäinen yön yli kestävä retki.


Matkattiin Kalajoelle mökkeilemään ja paljuilemaan. Kävin myös meressä uimassa ja nukuin kahteen iltapäivällä. Eniten innoissaan paljusta oli Batman, josta tehtiin yksimielisellä päätöksellä Retkikerhon uusi puheenjohtaja retki-Ollin ollessa estynyt osallistumaan näille festareille. Batman oli myös ainoa, joka jaksoi valvoa paljua Rezan seurana auringonnousuun saakka, joten päätös lienee ollut oikea.

Sitten tuli Juhannus. Harvinainen lämmin Juhannus.





Juhannuksen vietin totaalisen perinteiseen tapaan (säätä lukuunottamatta) kotona Ristijärvellä. Käytiin juhannussaunassa, uimassa ja kahdella kokolla. Kuvasin lokkeja ja vanamoita ja keräsin seitsemän kukkaa tyynyn alle, mutta en taaskaan nähnyt unessa tulevaa puolisoani, joten melko heikolta vaikuttaa tulevaisuus näiltä osin. Keräsin kuitenkin kaiken varalta vaimopisteitä paistamalla muurikalla muikkuja pääruoaksi ja lettuja jälkkäriksi.

Sellainen minireissukesä tähän saakka. Kävin vielä tässä hiljattain moikkaamassa Hailuotoon asustelemaan muuttanutta Miikaa, mutta sen päivän kuvat jätän vielä toiseen kertaan. Ja hei, minun kesälomaan on enää kaksi viikkoa!


4. huhtikuuta 2016

Talven viimeiset valoleikit

Näitä kuviahan on instagram täynnä, mutta minäkin halusin kokeilla. Olosuhteet olivat erinomaiset, minun kuntoni ei. Päätä särki ja takana oli 30 kilometrin hiihtolenkki. Sänky olisi houkutellut, mutta niin sitä vain piti lähteä kun taivas oli tähtikirkas nollakelistä huolimatta. Kovinkaan paljon taiteellista näkökulmaa en kuviin enää jaksanut hakea, pari nopeaa räpsyä ja sitten peiton alle nukkumaan.

Kuvat ovat siis pääsiäisen ajoilta, ja jäävät nyt varmaan viimeisiksi tähtitaivaskuviksi. Koska kesä on tulossa. Ja ihan uudet kesäseikkailut. Ensi kesästä on toivottavasti tulossa kaikkien aikojen retkikesä!