13. toukokuuta 2015

Kevättulvaseikkailu

Haaveilin päivä- tai jopa yövaelluksesta viime Kainuun visiitilläni, mutta epävakaa sää ja mukavuudenhalu veivät voiton. Jottei olisi mennyt aivan sisällä makaamiseksi, niin houkuttelin äitin ja isän pienelle Kainuu-tourille. Kohteiksi olin valikoinut Hepokönkään ja Komulankönkään. Extrana sitten vielä reissun päätteeksi riippusilta, jos turnauskestävyyttä riittäisi.


Hepoköngäs
Viime vuoden pikapyörähdys Hepokönkäältä täällä

Hepoköngäs on yksi Suomen korkeimmista vesiputouksista ja sijaitsee Puolangalla. Putoukselle on helppo päästä, autolla ajaa opasteita seuraten muutaman sadan metrin päähän koskenniskasta ja putouksen alle menee leveä lankkupolku. Osa lankuista alkaa olla kuitenkin jo melko huonossa kunnossa, joten kannattaa olla varovainen. Loppumatkasta polku on vielä osittain luminen, jalan kyllä pääsee, mutta pyörätuolilla tai lastenvaunuilla kulkevan kannattaa odottaa vielä myöhempää kevättä ja alkukesää. Lankkupolku päättyy putouksen sivulla olevalle tasanteelle, mutta portaita (tai näin keväällä liukumäkeä) pääsee putouksen etupuolelle.








En ole aiemmin nähnyt Hepokönkäällä noin paljon vettä, vaikka olen käynyt paikalla useampana vuonna. Tosin usein olen ollut paikalla ehkä liian aikaisin, putous on ollut osittain jäässä. Nyt ei jäätä enää ollut, mutta vaaroilla on lunta sen verran paljon, että vettä riittänee vielä hyvän tovin. Kesälläkin Hepoköngäs on kaunis paikka, vaikka vettä onkin hyvin vähän kevätaikaan verrattuna. Jokea seurailee luontopolku, joka näin kevätaikaan on vielä kovin jäinen, joten jouduttiin skippaamaan tämä reitti ja palaamaan parkkipaikalle suorinta tietä.


Komulanköngäs

Komulanköngäs on korkeudeltaan Hepoköngästä pienempi putous, mutta joki haarautuu kahteen uomaan ennen porrasta. Komulanköngäs sijaitsee Hyrynsalmella, lähellä Ukkohallan laskettelukeskusta. Putouksen niskassa on vanhoja myllyrakennuksia, pihaan pääsee periaatteessa autolla, mutta varsinainen parkkipaikka on parinsadan metrin päässä myllystä. Alhaalla suvannon reunaa kulkevat pitkospuut, jotka nämäkin kaipaisivat ehkä hieman fiksausta. Putouksia vastapäätä sijaitsee laavu, jossa voi käydä paistamassa makkarat. Siinä missä Hepoköngäs parveili kulkijaa, ei Komulankönkäällä ollut kuin kaksi makkaranpaistajaa.




Yritin ottaa kuvaa tuosta "tuplaputouksesta", mutta veden ollessa korkealla en päässyt pajukon ja rannan väliin. Niinpä joka kuvassa oli joku tyhmä risu keskellä ruutua. No, risut eivät onneksi estäneet nauttimasta kauniista maisemasta muuten, valokuvauksen saralla keskityin metsän pikkupuroihin. Vaikka Komulanköngäs onkin Hepokönkään jälkeen ehkä hiukan vähemmän säväyttävä, suosittelen kuitenkin ehdottomasti poikkeamaan, mikäli Ukkohallassa päin liikutte.


Bonus+ Tuomijoen riippusilta

Olin bongannut jostain netin syövereistä tiedon Hyrynsalmella sijaistevasta Tuomijoen riippusillasta, joka rakennettiin Rukajärventie -elokuvassa tuhotun puusillan tilalle. Poikettiin samalla reissulla katsomassa myös tämä "nähtävyys". Kovin erikoinenhan tämä ei lopulta ollutkaan, mutta kiitos sillan esitelleen geokätkön, kiinnostuin lopultakin tuosta harrastuksesta sen verran, että tein ekan loggaukseni. Tunnuksethan loin jo aikoja sitten, mutta se alkusysäys puuttui. (Eilen illalla talsin Ainolan puistoa edestakaisin useamman tunnin ajan, mutta melko heikoin tuloksin - Liikaa liikennettä!)

Riippusilta oli hiukan haastavassa paikassa löytää, me ajettiin ensin ohi, kun jäätiin ihmettelemään tien varren vanhoja varikkorakennuksia. Riippusillalle olisi kuulunut kääntyä heti noiden rakennusten jälkeen, ikään kuin pihan kautta. (Heinijärventie 12) Silta vaikuttaisi olevan ehkä jonkin vaellusreitin varrella, mutta en hyvin pikaisella googletuksella löytänyt reitistä mitään tarkempaa tietoa, täytynee tutkia vielä tarkemmin. 

Kuvat: Canon 7D 
(Viimeinen kuva isän ottama, Canon 450D.)

Mukava Kainuu -kierros jälleen kerran, kotimatkalla poimittiin vielä toinenkin geokätkö Kaunislehdon talomuseolta. Itse museo on toiminnassa varsinaisesti vasta kesäaikaan, sekin on mukava kohde pistäytyä ja tehdä aikamatka vuosikymmenten taa. Nyt pällisteltiin rakennuksia ulkoapäin, logattiin se kätkö ja huristeltiin kotiin saunanlämmitykseen.

4. toukokuuta 2015

Vanhoja kuvia ja uusia kuulumisia

Mistähän tällä kertaa aloittaisin...

Kävin toissaviikonloppuna Kainuussa vaihtamassa kesärenkaat. Ehdin takaisin Ouluun juuri sopivasti, talvirenkaat jäivät sinne seuraavalla viikolla sataneen hangen alle. Muuta en ole ehtinytkään - Ainakaan täällä blogin saralla. Muuten olen ollut melkoisen reipas! Koulin basilikat, jotka nyt yllättäen näyttivät selvinneen tuostakin koettelemuksesta. Vaihdoin samalla mullat myös palmuihini. (En ollut tehnyt tätä koskaan!) Olen herätellyt eloon myös virkkausharrastusta. Lisäksi käytiin myös testaamassa kaupungin uusi baari! (Tämä tosin avattiin jo syksyllä, kertonee ehkä siitä, miten ahkera bailaaja olen.) Mutta eniten aikaa on vienyt uusi työ. Tai lähinnä olen ollut kaiken uuden opettelun jälkeen niin poikki, että en ole ajatellut mitään ylimääräistä aktiviteettia koomailun oheen.

Nyt tsemppasin sen verran, että laitoin kaikkien muistikorttien kuvat koneelle ja nyt ne ovat täällä! Nämä siis tuolta Kainuun reissulta. Haaveilen, että lähtisin taas viikonloppuna pyörähtämään kotona. Sen jälkeen tuleekin olemaan taas hiukan hektistä töissä, että taitaa mennä kesän puolelle muuten... Pitää jopa lähteä elämäni ensimmäiselle työmatkalle ihan isolle kirkolle eli Helsinkiin saakka!
























20. huhtikuuta 2015

Limingan linturetkellä

Pääsin tänään lähtemään töistä hyvissä ajoin, joten houkuttelin laumani makkaran avulla autoon ja käännettiin keula kohti Liminganlahtea. Liminganlahtihan on yksi Suomen suosituimpia lintuvesiä ja näin kevätmuuton aikaan vilskettä riittää niin torneissa kuin rääseikön puolellakin. Me valittiin kohteeksi Liminganlahden luontokeskuksen torni, jossa olin käynyt Batmanin kanssa jo viime keväänä. (Oltiinhan me yritetty valloittaa myös erästä toista tornia, mutta sen tarinan päätös oli jokseenkin surkuhupaisa.) Samalla ajattelin tutustua myös itse luontokeskukseen, joka oli edellisellä kerralla ehtinyt mennä jo kiinni.


Luontokeskuksessa on ravintola-kahvila, mutta meillä oli omat eväät, joten skipattiin kahvit ja keskityttiin näyttelyihin. Opas kertoi meille ohimennen, että luontokeskuksessa on ympärivuotinen, pysyvä näyttely linnuista ja niiden elintavoista jne. Vaikka en odottanut ennakkoon paljoa, tämä oli kyllä todella mielenkiintoinen näyttely kaikkine oheisaktiviteetteineen, hauskinta oli lintujen tunnistaminen äänen perusteella. Luontokeskuksen aulassa taas on vaihtuva valokuvanäyttely. Myös tämä näyttely oli näin harrastelijakuvaajan silmiin mielettömän upea. Meitä vain poltteli jo lintutorni niin kovin, ettei maltettu oikein pysähtyä sisätiloissa. Luontokeskukseen on muuten vapaa pääsy!


Sää oli kovin epävakaa. Oltiin tornilla, niin aurinko oli jossain harmaan pilviverhon takana. Tuuli oli tosi kylmä ja minä olin jo valmiiksi vähän flunssassa. En sitten riskeerannut ja lupasin lähteä takaisin luontokeskukselle heti kun alkoi viluttaa. Siksipä kuvasaalis jäi nyt kovin heikoksi, mutta pääasia, että pääsi hetkeksi tuulettamaan päätään kaupungin pölystä. Aurinko toki alkoi paistaa juuri parahiksi, kun lähdimme kohti autoa...


Meidän retken kohokohtahan oli siis makkaranpaisto. (Tällä verukkeella siis houkuttelin itselleni matkaseuran.) Luontokeskuksen pihasta löytyy tulentekopaikka ja halkovaja, joten homma oli melkoisen simppeliä. Tällainen city-ihmisen retki tällä kertaa, mutta sopii hyvin keskelle työviikkoa. Meillä oli kaakaot termarissa, mutta laiska olisi hakenut kahvinsa viereisestä kahvilasta. Varteenotettava vaihtoehto tämäkin.


Vaikka kevätmuutto onkin käynnissä, ei maanantai-iltapäivänä ollut minkäänlaista ruuhkaa. Luontokeskuksella oli muutama asiakas ja tornilla pari bongaria, jotka itse asiassa lähtivät hiukan ennen meidän saapumistamme. Saatiin siis olla ihan keskenämme ja Batmankin sai luvan katsella lintuja penkiltä.

Seuraavassa kuvassa on mukana kuvamanipulaatiota:


Mukavaa alkanutta viikkoa!

17. huhtikuuta 2015

Surullinen Limmin talo

Urbaani löytöretkeily on jäänyt minun osaltani viime aikoina hyvin vähälle. Kaikki tiedossa olevat kohteet on koluttu ja uusia en ole ehtinyt etsimään. Nyt pitkästä aikaa tehdään pikainen paluu tällekin saralle. Tosin hieman surullisissa merkeissä. Oululaiset ovatkin ehkä tietoisia tämän viikon tapahtumista.

Aivan keskustan tuntumassa sijaitsi autio Limmin talo. Olen käynyt useasti talon pihan laidalla. (Tämän kirjoituksen lopusta löytyy muutama kuva.) Sisälle en ole koskaan mennyt, koska joku selkeästi halusi pitää ylimääräiset kulkijat loitolla vaneroimalla ovia ja ikkunoita ja halusin kunnioittaa tätä. Vähän väliä nuo esteet oli kuitenkin revitty irti jonkun vandaalin toimesta ja talo olikin ilmeisen huonossa kunnossa. Kuulin hiljattain, että sisätiloissa on ollut jos jonkinmoista väliaikaisnukkumakoloa, ja paikka oli lopulta ollut melko inhottava ue-kohde.


Alkuviikosta suojelukohteeksikin ehdotettu Limmin talo paloi lähestulkoon kokonaan. Tämä ei sinänsä minua yllättänyt. Ajattelin, että joku laitapuolen kulkija on ehkä käyttänyt taloa yösijanaan ja tehnyt sisälle ehkä pienen nuotion lämmitelläkseen. Mene ja tiedä. Eilen illalla kävin sitten iltalenkillä pyörähtämässä talon luona. Kameraa en hoksannut tuolle extemporee-reissulle ottaa. 

Eilen illalla olin juuri menossa nukkumaan, kun kuulin paloautojen äänet. Ajattelin läpällä, että nyt varmaan palaa piharakennus. ja kuinkas kävikään; Aamun uutisvirta tiesi kertoa minun osuuneen oikeaan huonon vitsini kanssa. 
 
 
Aamulla pyörähdin sitten paikan päällä uudestaan, tällä kertaa kameran kanssa. Nappasin muutamat kuvat talteen muistikortille, koska tämä tuntuu olevan niin tuhoaltis pihapiiri. Taloksihan tuosta ei enää ole, joten oletettavasti jonain päivänä paikalla on kaivinkone, joka vie viimeisetkin hirsikerrat mennessään. Täällä käydään spekulointia siitä, mitä tilalle. Itse en jaksa uskoa, että tuohon mitään kerrostaloja tulisi. Toisella puolella on toki puisto ja merenranta, mutta taas toisen puolen tonttinaapurina melskaa Stora Enso.

Harmillinen tuhotyö, mutta toisaalta talo olisi tuskin ollut enää pelastettavissa. Joten ehkä tämä oli lopulta sittenkin kunniallisempi loppu Limmin talon pitkälle historialle.

15. huhtikuuta 2015

Basilika vain ammattilaiskäyttöön

Perikainuulainen "mitäpä se hyvejjää" -asenteeni ja pessimisti sisälläni joutuivat lujille. Kävi nimittäin niin, että muuttujista, kuten ikivanhasta mullasta ja antiviherpeukaluudestani huolimatta ei aloittejoille sopiva basilika alkoi itää. Todiste:

 
Nyt on kuningasolo. Mitä tahansa teenkin, niin kyllä onnistuu. (Kävin ostamassa myös sen sohvan.) Tästä innostuneena marssin vielä kauppaan ostamaan ruohosipulin siemeniä. (Menin siis oikeasti ostamaan ruukkuja basilikalle.) Voiko ruohosipulia edes kasvattaa ruukussa parvekkeella? En ole koskaan nähnyt, mutta ei kai se mitään todista..? 


Basilikan lisäksi iskin multaan myös timjamia. Tämä oli täysi herätehankinta, en edes taida tietää miltä timjami maistuu. Se vaan näytti nätiltä siemenpussin kuvassa. Huomatkaa miten hyvin olin valmistautunut. Ei edes mitään kukkapurkkeja. Kun inspiraatio iski, piti juoda kolme litraa maitoa ja kaivaa roskiksesta viikon vanhat jugurttipurkit, että sain kasvatusastioita. Timjamit kasvaa iloisesti kananmunakennossa.

Ja no, jottei totuus unohtuisi:


Kaupasta ostettu basilika sinnittelee elämän ja kuoleman rajalla. Tulppaanikimppukin lienee jo parhaat päivänsä nähnyt, vai mitä tuumitte? 

P.s. Rakas siskoni lähetti postikorttiterveiset Teneriffalta. Ajattelin kehystää ja laittaa miehet yöpöydälle, mutta toistaiseksi tyypit ovat viihtyneet paremmin tuossa keittiössä...