Tuleva kansallispuisto Hossa - Kristallinkirkasta vettä ja kalliomaalauksia

Kesäloma on nyt ohi ja on aika palata arkeen. Vielä voi kuitenkin fiilistellä kuvilla, joita minulla on jemmassa roppakaupalla. Kuka tulisi käymään ne läpi..? 

Haaveilin jo viime kesänä lähteväni vaeltamaan Batmanin kanssa kahdestaan ja kokeilemaan kuinka oma pää kestäisi muutaman päivän yksinolon metsässä. Suunnitelma jäi kuitenkin toteuttamatta, kunnes nyt elokuun lopulla otin suunnaksi jo pitkään haaveissa olleen Hossan retkeilyalueen ja tulevan kansallispuiston.

Hossasta tulee siis ensi vuonna Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi maan 40. kansallispuisto. Hossa sijaitsee aivan ylä-Kainuussa, Suomussalmen ja Kuusamon rajamailla. Hossalle ominaista maisemaa ovat hiekkaharjut ja uskomattoman kirkasvetiset lammet ja purot sekä jylhät kallioseinämät. Aivan Hossan retkeilyalueen vierestä löytyy myös vaikuttava Julma-Ölkyn rotkojärvi. Hossan nähtävyyksistä tunnetuimpia lienevät kivikauden aikaiset kalliomaalaukset.

Minun retkeni käynnistyi Hossan luontokeskukselta (Luontokeskus sulkee ovensa talveksi remontin vuoksi!), josta ostin kolme euroa maksavan reittikartan ja kyselin samalla hieman etäisyystietoja. Suosittelen ehdottomasti käyttämään nuo eurot! Totaalinen eksyminen täällä vaatii kyllä ultimaattista taitoa, mutta kun polkuverkostoa on lähemmän sadan kilometrin verran, ei suunnitellulta reitiltä poikkeaminen ole ollenkaan hankalaa jos ei ole kartalla.

Me lähdettiin kävelemään kohti Julma-Ölkkyä ja värikalliota retkeilyalueen pohjoislaitaa. Vaikka olin varautunut teltalla, olin ajatellut leiriytyä lähelle autiotupia tai laavuja, sillä molempia alueella riittää. Tämä siksi, että näiltä paikoilta löytyi yleensä sellainen mukavuus kuin huussi. Lisäksi tykkään istuskella nuotiolla, vaikka varsinaista tarvetta tulelle ei trangian vuoksi ollutkaan. Otin ensimmäisen päivän tavoitteeksi Lihapyörteen laavun, jonne arvelin matkaa tulevan noin viitisentoista kilometriä. Matka oli melko maksimi, kun en ole tottunut kantamaan painavaa rinkkaa hetkeen. Olin illalla melko väsynyt eikä laavun ympäriltä näyttänyt löytyvän edes kunnollista telttapaikkaa. Sain juuri tulet tehtyä, kun alkoi sataa. Aikani arvoin siinä, että jäänkö sittenkin laavuun nukkumaan, kunnes keksin kiivetä laavun takana nousevalle harjulle. Sieltä löytyi täydellinen telttapaikka, kun vain ensin siivosi poronkakat syrjään.

Teltan pystytys sujui jo melko näppärästi ja samalla tuli testattua vedenpitävyys. Kuivana säilyttiin, jos ei oteta huomioon sitä, että ilmankosteus lähenteli varmasti kahtasataa prosenttia. Koska olin uuvuksissani nukahtanut jo yhdeksän jälkeen heräsin jo kuudelta. Aikani pyörittyäni totesin, ettei uni enää riitä pidemmälle. Yöllinen sadekin oli lakannut, joten kömmin ulos teltasta, laittelin rauhassa aamupuurot ja keräsin kylkeen mustikoita ja puolukoita. Leiri oli kasassa kahdeksan aikoihin, jolloin me lähdettiin patikoimaan kohti Julma-Ölkkyä.

Julma-Ölkyn kiertää kymmenen kilometrin mittainen Ölökyn ähkäsy -reitti. Omaan aikatauluuni tuo olisi ollut liian pitkä, sillä tein jo nyt muutaman kilometrin ylimääräisen edestakaisen piston rotkojärvelle. Lisäksi reitti on hyvin vaikeakulkuista kalliokkoa, joten suosittelen jättämään rinkan pois matkasta, jos mahdollista. Minulta tuo mahdollisuus luonnollisesti puuttui, joten Julma-Ölkyn tarkempi tutkiminen jäi toiseen kertaan ja minä otin suunnan kohti värikallion kalliomaalauksia.

Kun ensimmäinen päivä oli mennyt ylhäisessä yksinäisyydessä taivaltaen, oli toinen päivä jo paljon vilkkaampi. Värikallio taitaa olla selvästi se tärkein yksittäinen vetonaula tulevassa kansallispuistossa. Myös oma tietämys Hossasta perustui pitkään näihin maalauksiin, vaikka alue on täynnä nähtävää. Suomen pohjoisimpien kalliomaalausten erikoisuus ovat ihmiskuvat, joilla on kolmion mallinen pää, silmät sekä nenä. Hossasta löytyy myös ainoa Suomesta löydetty karhua kuvaava piirros.

Hetken aikaa maalauksia katseltuani tein päivän reittisuunnitelman ja lähdin jälleen liikkeelle. Sen sijaan, että olisin valinnut lyhyemmän ja hyvin pitkälti ensimmäisen päivän reittiäni seurailevan paluumatkan, päätin ottaa riskin ja kiertää retkeilyalueen keskiosaan. Jälkeen päin ajateltuna valinta oli juuri oikea. Vaikka reilun 20 kilometrin päivämatka oli ehkä hieman liikaa, oli maisemat joka metrin arvoisia. Suunnaksi siis Kokalmus ja Hoiluansärkkä.

Jälkeenpäin luin mielipiteen, jonka mukaan Kokalmuksen ympäristö on kauneinta Hossaa, enkä uskalla väittää vastaan. Sen verran piti itselläkin haukkoa henkeä ja kaivaa kiireesti kameraa repusta, kun tulin tälle Ala-Valkeaisen ja Kokalmuksen yhdistävälle purolle. Keskellä mäntykangasta virtasi hiljaa kristallinkirkas vesi.

Pian puron jälkeen polku nousikin ylöspäin kapealle Hoiluansärkälle, joka erotti kaksi järveä toisistaan. Särkän jälkeen polku teki mutkan ja laskeutui autiotuvalle. Ympäristö oli supernätti ja teltallekin olisi ollut monta paikkaa, avonaisesta ovesta ja kolinasta päätellen tupa vaikutti kuitenkin asutulta, joten pidin pihalla nopean juomatauon ja päätin jatkaa matkaa vielä puolentoista kilometrin päähän laavulle ja kokeilla onneani siellä. Tässä vaiheessa ajattelin, ettei Hossa voi enää hienommaksi mennä. Mutta olin niin väärässä.

Hienoin paikka laavulle IKINÄ. Saavuin Muikkupuron laavulle aivan rättipoikki ja väsyneenä. Hetken aikaa koin pienen häivähdyksen epätoivoa, kun huomasin laavun olevan jo varattu. Vaikka minulla oli aikomuksena nukkua teltassa laavun lähellä, ajattelin etten halua olla epäkohtelias tunkeilija. Onneksi laavun asukkaat osottautuivat huipputyypeiksi, eikä Batmanin ja minun muuttaminen leirinaapureiksi kuulema haitannut ollenkaan. Minulle tarjottiin vielä iltakahvitkin, kun menin lipsauttamaan olleeni hieman pettynyt, etten ollut saanut haaveilemiani päiväkahveja Julma-Ölkyn kahvilalla.

Yön aikana sää kylmeni ja aamu valkeni jokseenkin hyytävissä merkeissä. Päätin ottaa suorimman reitin takaisin luontokeskukselle ja jättää muutaman polun vielä seuraavaakin kertaa varten. Laskeskelin jälkeenpäin, että koko reitille tuli matkaa ehkä noin 45 kilometrin verran, mikä alkoi olla melko maksimi näin kylmiltään ilman rinkankantotreeniä. Suunnittelin jo, että seuraavalla kerralla voisin lähteä tutustumaan Hossaan kanootilla.