9. elokuuta 2011

Halonkantotelineprojekti

Muutto ei nyt oikeen näytä etenevän. Kämppään ootellaan siis maalaria, joten en kehtaa roudata kämppää täyteen tavaraa ennen sitä. Nää kivat sateet on kuitenkin vieny työmiehet muka kiireellisimpiin tehtäviin. (Joku katon vuotaminen hei, kumpikahan on nyt tärkeempää...) Toivottavasti pääsen muuttaa kuitenkin ennen viikonloppua. Alkuperäinen suunnitelma eli keskiviikko ei nyt oikein tainnu toimia...



Alotin sitten tässä pienen väliprojektin. Sekin tosin liittyy tuohon uuteen kämppään. Ja sekin tökkäs, kun porakone alkoi temppuilla. Vaihoin akut ja kokeilin ladataki niitä, mut ei. Mut ei se mitään, tää on melko perus. Jos ei ois tökänny siihen, niin sitten siihen, että kohta oisin kuitenkin tarvinnu lyhyempiä ruuveja ja sellasia en löytäny sitten mistään. Soitin isälle, jospa se tuo niitä töistä tullessaan.

Lisäksi keksin nyt paremman (tai siis silmääni miellyttävämmän) ratkaisun, mutta en jaksa alkaa todellakaan säätää enää sen kanssa. Olkoon nyt se mikä on. Onpahan ainakin käsintehdyn näköinen. Ja uniikki. Oon melko varma, että kukaan muu ei varmasti haluais ees omistaa tuollaista esinettä. Siks en ees paljasta, mitä meinaan tehä. Jos epäonnistun ja toi näyttääkin vaikka halonkantotelineeltä, niin voin sanoo, että se siitä pitkin tulla...


Muutapa en olekaan saanu aikaiseksi, mutta toisaalta, oon lomalla. Tai no, oikeastaan nostan opintotukea tältäkin kuulta. Pitäis vissiin tehä jotain senkin rahan eteen... Mutta onhan tässä vielä kolme viikkoa aikaa! (Jonka oon buukannu jo täyteen jos jonkinlaista road trippiä ja muuta...) Mitäpä sitä suotta hätäilee, kiitti sille, joka keksi viime hetken.


Päivän asu. Heh, tai itse asiassa varmaan viikon asu. Verkkarit on ehkä hienoimmat ikinä, aitoa 80-lukua. Ei tokikaan alkuperäisesti minun, vaikka vajaan vuoden olen kasaria elänytkin.. Haitkin on äitin, mut uustuotantoa. Ja paita Helin vaatekaapista, ettei omat vaatteet kulu. Joo terve, ehkä vielä jätän tämän tyylibloggaamisen niille, joilla on sillä saralla maailmalle jotain annettavaa. Minulla on vaan otettavaa - muitten vaatekaapeista. Kyllä maalla on mukavaa!

4 kommenttia:

  1. Mä meinasin ostaa tollase verkkarit uff:in 2 € päiviltä, nyt mua vähän harmittaa, ne oli vielä ihan ku uudet...
    Mul oli nuorena tollaset, me sanottiin niitä myllyiks :D ja ne oli pakko olla, se oli niin ku kova juttu..

    VastaaPoista
  2. No ei kyllä yhtään paha hinta ois ollu... Sillo ku harrastin vielä koululiikuntaa ja käytin verkkareita oikeesti aktiivisesti, niin yritin etsiä kaupoista jotain nättejä ja mukavia yksilöitä, mutta koskaan en parempia saanut. Ja sitten noitten ratkeamisen ja hajoamisen puolesta piti pelätä koko ajan, kun ovat minun kaappiini löytäneet jo valmiiksi hyvin sisäänajettuina.

    VastaaPoista
  3. Täytyypä sanoa, että näytät kyllä erittäin hyvältä noissa verkkareissa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!