Retkipäivä

Kameran muistikortti on täynnä kuvia, mut en oo ehtiny paljoa niitä koneelle siirrellä saati sitten tehdä jotain merkintää. Viime viikko oli ehkä kiireisin ikinä ja nytkin pitäisi kirjoitella opinnäytetyötä, mutta jumitin sen kanssa jo pari tuntia, minä aikana sain aikaan yhden uuden kappaleen. Totesin, että ehkä luovutan tältä päivää ja keskityn johonkin kivaan.

Eilen oli aivan mahtava sää, joten lähdettiin päiväretkelle Hailuotoon. Olin käyny Hailuodossa kerran aikaisemmin ja silloinkin vain muutaman tunnin vesisateessa, joten tämmöinen leppoisa sunnuntairetki aurinkoisessa syyssäässä hakkas sen lapsuusajan ankean kokemuksen mennen tullen. Muutenhan siis menin joka paikassa yhtä innoissani kuin olisin mennyt silloin kymmenenkin vuotta sitten. Oon asunu koko ikäni järven rannalla ja ne kerrat kun oon nähny meren voi laskea yhden käden sormilla. No ei nyt ihan, mutta kertoo paljon, että ensimmäinen kommentti kun päästiin Marjaniemen hiekkarannalle oli "Ihan kuin oikean meren rannalla!". Vastaukseksi sain hieman huvittuneen "Tämä on oikea meri" -tokaisun. Heh, no mut tulee ainakin halvaksi tää reissaaminen, kun oon niin mielissäni jo Hailuodosta.

Minusta piti luonnollisesti ottaa sitten kuva sen oikean meren oikealla hiekkarannalla. Harmi, että merivesi ja hiekka oli astetta liian kylmää, että olisin voinut kävellä söpösti avojaloin vesirajassa. Eikä toi ulkoilupukukaan kovin hehkee siinä mielessä ollu, että joku ilmava kesämekko ois voinu olla aika hyvä. Mut ei tosiaan toi kymmenen asteen lämpötila ja merituuli houkutellu heittämään takkia pois. Mut suunniteltiin jo uutta reissua ens kesälle, jospa sitten ois mahdollista panostaa tuohon pukeutumiseen vähän enemmän.

Tuo ranta ois ollu melko täydellinen, jos siellä ois ollu nättejä simpukoita. Kävin muutama vuosi sitten Pohjois-Irlannissa siellä asuvan kaverin luona kylässä ja se kierrätti minulla koko maan läpi ja parhaiten minulla jäi mieleen yksi merenrantapaikka, jossa oli simpukoita. Ilmeisesti sieltä olisi pitänyt muistaa rakennukset tai jotain muuta "hienoa", koska ne katseet, joita sain kaverin perheeltä osakseni, kun kerroin lempipaikkani olleen se ranta, oli aika paljon puhuvia. Mutta minä olin onnellinen simpukoistani, vaikka minulle naurettiinkin melko paljon.

Mut olin jo tarpeeksi mielissäni siitä, että osa Rölli ja Metsänhenki -elokuvasta oli kuvattu tuolla jossain.

Mutta meijän retki vaan parani, kun ajettiin toiselle rannalle. Siellä oli lampaita. (Tässä vaiheessa harmitti kauheesti, ettei Batman ollu mukana. Tuo ois ollu täydellinen paikka testata sen paimennusviettiä. Kyltti tosin kielsi koirat tuolla alueella jostain syystä... ) Kameran muistikortilla on joku sata kuvaa lampaista. Suurimmassa osassa niistä tosin on vaan lampaiden takapuolia heinikossa. Tosin en yhtään ihmettele, että ne pelkäs meitä. Näytin kuulema joltain villipedolta vahdatessani niitä ja hiipiessäni lähemmäs.

Tässä yritin todistaa, että olin sen lammaslauman keskellä, mutta koska otin ensin väärän (villipeto) lähestymistaktiikan, niin puolet laumasta ehti karata. Noi muutamat, jotka tajus, että en oo oikeesti mikään peto jäi tuohon hengaa. Ja tässä siis jo kävelin normaalisti, kun olin hoksannu (tai minulle oli huomautettu), että pitää vaan kävellä ohi ja esittää niiku ei huomasi noita eläimiä.

Pidettiin myös evästauko tuolla lampaiden keskellä. Niitä ei tosin kauheesti kiinnostanu lenkkimakkara, joka tietty syötiin kylmänä kun ei jaksettu perehtyä, että oisko tuolla saarella ollu joku nuotiopaikka. Täydellinen retki siitä huolimatta! Ihastuin paikkaan kyllä ihan täysillä ja ens kerralla osaan ehkä jo käyttäytyä fiksummin, enkä hihkua tyhmänä jokaisesta puusta, lampaasta tai paikallisesta asukkaasta.