Äitii, apuaa!

Aivan nopea pikapäivitys tähän ennen töihin lähtöä... Olin laittamassa tuota minun potkupukua pyykkiin ekaa kertaa. (Koska oon vasta nyt ilmojen kylmetessä alkanu käyttää sitä ihan urakalla ja sotkin sen nyt sitten kerrasta vadelmahilloon pannaria syödessäni.) Tämä voi olla jo vanha juttu muille, mutta minulle uusi: Sain päivän naurut tuosta pesuohjelapusta.

(Jee, tajusin, että huomenna on joulukuu ja minulla on joulukalenteri taas pitkästä aikaa ja tänään ostin joulutorttutaikinaa ja luumuhilloa, koska huomenna saa leipoa! Vaikka oon tänä vuonna jotenki innoton joulukoristelujen jne. suhteen..)

Yövaloa

Ostin tässä uuen lampun. Aivan sallittua näin syksyllä. (Miks koen tarvetta perustella aina kaikki nämä ostokseni niin tarkkaan?!) Oikeesti tarvitsisin kattolampun tahi parikin, ja oon metsästäny niitä. Löysinkin sitten täydellisen parin (Olohuoneessa on tyhmästi kaks paikkaa, toinen toisessa laidassa huonetta..) mutta niitten yhteishinnaksi ois tullu joku neljäsataa, nii onko se vähän liikaa..? No, ostin sitten heräteostoksena ja korvaajana pöytälampun, joka toikin hetken ajan valoa tänne olohuoneeseen, kunnes halusin siirtää sen välttämättä yöpöydälle.

Tuo on vähän niiku toinen niistä olohuoneeseen etsimistäni lampuista pienoiskoossa. Eikä se kustantanutkaan kovin paljoa siihen nähden, että sain tänne vähän lisää sitä tarvitsemaani valoa. Jouduin ostaa jonkin aikaa sitten myös tuommosen kunnon herätyskellon, kun unet alko venyä ja luotto tuohon Samsungiin on välillä vähän heikkoa. Aivan kätevä tuo sen ajoittain ilmaantuva itsestäänsammutustoiminto akun säästämisen kannalta, mutta heräämisen kannalta ei ihan yhtä kätevä. Ja sillä mattoreissulla ostin taas heräteostoksena parit koristetyynyt tosiaan ja nyt en meinaa mahtua ite tuonne sohvalle. Pitänee alakaa kasaamaan osaa jo tuonne sängylle.

Sitten makkarissa on kans tuo ihana peili! (Ja näköjään onnistuin vielä paljastamaan tuon purkamattoman muuttolaatikonkin epähuomiossa... Eihän tässä ollakaan asuttu kuin pari kuukautta. Mutta minulla on hyvä selitys! Nimittäin kirjahyllyn puute!) Muutapa tuolla makkarissa ei sitten kuvaamisen arvoista ookkaan. Olohuoneen karvalankamatto lentää sinne siinä vaiheessa, kun saan sen uuden maton sinne olohuoneeseen. Samalla makkarin ikivanha matto menee varastoon. Kyseinen matto oli meillä lapsuudenkodissa sillon kun synnyin, joten se alakaa olla melko nuhrunen, koska minäki alan olla jo niin vanha yhyy.

Toki voin kuvailla tuon makkarin kokonaisuudessaan sitten jossain vaiheessa kun saan ostettua sen laajakulmaisemman objektiivin. Nämä kuvat on siis otettu suunnilleen vastakkaista seinää vasten, joten vähän heikkoa tuo sisustuskuvaus tällä hetkellä...

Smooothie

Ääh, minulla oli eilen kasa postausideoita, mutta tänään pää on ollut ihan tyhjä. Batmanilla on nimittäin maha jostain syystä tosi sekaisin ja jouduin ravaamaan ulkona pitkin yötä. Yöunet jäi siis vähän heikoiksi, taas... Suuntasinkin heti herättyäni apteekkiin ja sieltä sitten kauppaan riisiostoksille, joten jospa tuo maha ois vähän parempana ensi yönä. Kaupassa minun alkoi tehdä kauheesti mieli avokadoa ja tein nopean googletuksen, että mitä kivaa vois laittaa smoothieen (sen avokadon lisäksi) ja ekana löysin tämän ohjeen. Mitäpä sitä suotta ohjeita vertailemaan ja ostoskoriin (tai syliin, koska menin alunperin ostaa vaan sitä riisiä Batmanille...) päätyi myös banaani ja turkkilaista jugurttia (koska päättelin sen käyvän tuohon yhtä hyvin kuin tää mainittu kreikkalainen, josta ei oo mitään aikasempaa kokemusta).

No, rehellisesti sanottuna en odottanu kyseiseltä sekoitukselta kovinkaan paljoa mutta täytyy kyllä myöntää, että tulipahan tehtyä elämäni paras smoothie! (Ennakkoluulojeni vuoksi ostin vain yhden avokadon, joten joudun ehkä huomenna pyörähtämään kaupassa vielä uudemman kerran...)

En mitannu mitään aineksia, vaikka olisi ehkä kannattanut. Tuli vähän liian jämäkkää matskua, mutta ens kerralla paremmalla tuurilla sitten. Menihän tuo alas lusikallakin.Tuo kyseinen ohje siis suomennettuna (eli myös vähän muokkailtuna versiona) on seuraavanlainen:

Avokado-banaani -smoothie

• 1 avokado

• 1 banaani

• turkkilaista jugurttia pari isoa lusikallista hunajaa niin paljon kuin yhdellä pikkulusikallisella saa yhdellä kertaa ammennettua (tässä siis kyseessä semmonen jämäkämpi hunaja...)

• reipas loraus appelsiinitäysmehua (koska en todellakaan alkanu hifistelemään ja puristelemaan mitään kolmea appelsiinia...)

Semmosta settiä. Ja on ehkä melko terveellistä verrattuna esim. noihin angry birds karkkeihin, mitkä ei ees ollu niin hyviä kuin tää. (Vaikka en välittänytkään niin siitä, että olikos tuo jugurtti nyt rasvatonta vai ei.)

P.s. Ostin eilen jäätävän suuren turkoosin maton! Tosin sen toimitusaika on noin viikon, mutta kun saan sen, niin olohuone alakaa varmasti olla mieluinen, (kattolamppuja lukuunottamatta). Täytynee jo kohta hipsiä lopultakin ostamaan se laajakulmaobiska, että saan pitkästä aikaa jotain sisustuspostausta aikaiseksi tästäkin kämpästä.

Hieno neiti

Useemman yön putki takana ja silmäpussit on sen mukaiset. Ihan oikeesti, ostin jo valokynän, mutta sekin on lähinnä vitsi näiden säkkien kanssa. Onneksi tiedossa on vastaavasti muutama yö vapaata. Käytin ekan ns. vapaapäivän (En suinkaan nukkumiseen...) kaupungilla ja näin Rezaa, pitkästä aikaa. Ajatuksena oli käydä brunssilla, mutta koska maanantai-iltapäivä ei oo suosituinta brunssiaikaa, niin päädyttiin sitten ihan omaan brunssiin. Kasvispiirakkaan ja salmiakkujuustokakkuun. Ja isoon kupilliseen kahvia! (Vaikka oikeestihan oon lopettanu kahvinjuonnin, mitä nyt kiskon sitä menenään vähintään sen kupin yössä.)

Koska ollaan niin tehokkaita shoppailijoita, niin käytiin myös kaupoilla. Suunnitelmissa on oikeestikki ollu jo pitkään ostaa minulle talvikengät, joten ihan pätevä syy. Talvikenkien jälkeen poikettii kuitenkin muutamassa muussakin putiikissa ja ostin mm. korvikset. Hauskaa sinänsä, että minullahan ei ole korvakorureikiä. Joskus pienenä niitä äitiltä kinusin ja en saanut. Siinä vaiheessa, kun minulla olisi ollut riittävästi ikää perustella tahtomani, niin ei enää kiinnostanut. Ihmiset kuitenkin luulee usein, että minulla on pienet rei'ät korvissa, kiitos kahden minimaalisen luomen. Luonnon omat feikkirei'ät.

Ostin nyt sitten vastapainoksi ihan feikkikorvakorut, eli tuommoiset nipsut. Katsotaan, tuleeko käytettyä vai onko tämäkin näitä heräteostoksia, jotka jää laatikon pohjalle makaamaan... Mutta voi vitsi, miten tunsin itseni hienoksi nuitten nappien kanssa!

Ostin samalla reissulla myös luomivärit. Olin ilmeisesti unohtanut, miten käsi tuossa luomivärihommassa olen. Oon päättäny, että luomivärileikeillä ei ole mitään yhteyttä muuhun taiteellisuuteen. Olin aina hyvä kuviksessa, mutta voi hyvänen aika, jos minun pitäs tehä joku kuuma smokey eye itselleni. Totesin tuossa kokeillessani, että näytän lähinnä (anteeksi nyt vain tämä vertaus) perheväkivallan uhrilta. Tai vaihtoehtoisesti siltä, että nyt on taas Suvi 4v. löytäny äitin meikkikaapille. Miten en vaan voi oppia?! (Ja toinen on näköjään tuo kulmien nätti piirtäminen, mitä vois treenata hiljaa itekseen...)

Nyt aattelin kokeilla jotain niinkin extremeä, että menen nukkumaan jo puolen yön aikaan. Ja nukun niin pitkään kuin vaan nukuttaa. Katsotaan saanko unta nyt vai vasta aamukuudelta, mutta viime yön ennakointi eli neljän tunnin unet vois lupailla pikaista sammumista.

Yöllinen Oulu

Minun inspiraatio tulee näköjään ryppäissä, silloin tällöin. Otin viime yönä iltalenkille (tai yölenkki kai se kahden aikaan jo on...) kameran mukaan. Batman ei oo ehkä parasta kuvausseuraa, mutta ainakin minulla on turvallinen olo sen kanssa. Se nimittäin muuttuu yöllä vähän vauhkoksi erityisesti pyöräilijöitä kohtaan ja veikkaan, että sen sarjahaukun jälkeen tuskin kukaan uskaltaa lähestyä meitä.

Sumu oli kyllä eilen tosi sankka ja lopulta se alkoi jo muistuttaa tihkusadetta, joten lähdin sitten kotiin päin. Muutaman kuvan sain kuitenkin napattua yöllisestä Oulusta. Marraskuun vesisateessa.

Hei ihan oikeesti tätä säätä nyt. Heräsin tänään ennen puolta päivää ihan mielissäni, että oon kerrankin valosan aikaan hereillä. Niin höpöhöpö. Kurkistin pimennysverhon taakse ja luulin, että kello on ihan väärässä ajassa. Miten harmaata ja synkkää oikeesti voi olla?! Tulis jo sitä lunta!

Päivän asu, eilisen päivän asu, toissapäivän asu...

Ihan heti alkuun en voi olla tarttumatta tähän jo kaikki blogit läpi käyneeseen, Veeran käynnistämään naked truth -haasteeseen. Julkaisin omia meikittömiä kuviani jo pari kuukautta sitten meikittömän päivän vuoksi ja tässä yksi niistä uudelleen. (Hehe, tai kaksi.)

Vaikka lähtökohtaisesti nämä kaksi haastetta (tai miten näitä nyt nimitetäänkin) ovat olemassa eri syistä, niin koen, että nämä samat kuvat palvelevat molemmissa tarkoituksissa. (Tosin sillä erotuksella, että näihin kuviin on muistini mukaan lisätty hieman kontrastia, eli joo, huijaanko nyt sitten?) Tästä aiheesta on sanottu jo niin paljon, että en lähde puimaan asiaa enää sen syvällisemmin. Mutta syy siihen, miksi nyt sitten kuitenkin nostan asian kuitenkin esille, on se, että minulta kysellään säännöllisin väliajoin kuvieni muokkaamisesta.

Niinpä aasinsilloista pitävänä sain tästä oivallisen syyn tarttua tähän ja vastata kysymykseen siitä, miten itse muokkaan kuvani. Minulla ei ole mitään maksullista muokkausohjelmaa, käytän lähinnä PhotoScapea. Minulla on myös koneen mukana tullut Adobe Photoshop Elements, mutta en oo sitä oppinut käyttämään. Teen lähes kaikkiin blogissani julkaisemiini kuviin peruskäsittelyn, mikä mielestäni tarkoittaa kontrastin säätöä ja mahdollisesti terävöitystä. Usein säädän myös värisävyjä, sillä mielestäni mm. se vaikuttaa kuvien persoonallisuuteen. Lisäksi yhtenäinen värisävy luonnollisesti kokoaa mahdolliset eriteemaiset kuvat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tarvittaessa myös rajaan kuvia. Siinäpä oikeastaan kaikki. En edes osaa kloonata finnejä piiloon tai uumaa kapeammaksi.

Kun otan kuvan, koen, että kuva tehdään silloin. Muokkaus on minulle vain lähes valmiin kuvan viimeistelyä. Haluan onnistua jo pelkän kameran kanssa enkä luottaa siihen, että kyllä koneella voi korjata. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kuvia muokataan rajustikin. Tosin tällöin ei välttämättä enää voida puhua pelkästään valokuvauksesta, vaan kyseessä voi olla ennemminkin valokuvauksen ja kuvataiteen yhdistelmä. Tai jotain.


No mutta sitten! Lupailinko jotain asukuvia?! No, täällähän näitä olisi.

Oon vetäny nyt viimesen viikon näissä kamppeissa. Ulkokamppeet ja sisäkamppeet. Ihan oikeasti. Tänään kaupassa pyörähtäessäni tuumailin, että voisin sopia ehkä paremmin johonkin suolle tai metsään, kuin kaupungille. Haalarin kanssa en ole lähtenyt ovesta ulos enkä tule lähtemäänkään, mutta sisällä se on mitä mainioin asu. Täällä asunnossa nimittäin taitaa vetää tms. koska palelen vähemmissä vaatteissa. Työmatkalle tosin oon kiskonu päälle farkut ja villapuseron, mutta töissäkin meillä on sitten työvaatteet.

Oon muutenkin vetäny menemään rentoululla. Tiskit oottaa tiskaamista ja pölypallot nurkissa imuria. Oon ollu tosi väsyny, ihan sama nukunko kaheksan vai kaksitoista tuntia. Oonkin nyt yrittääny miettiä ratkaisuja tähän tilanteeseen, koska minua ärsyttää itseänikin olla näin poikki koko ajan. Batman vinkuu vieressä levottomuuttaan, vaikka on käyty pitkällä lenkillä ja oon leikkiny sen kanssa ja oon piilotellu sille herkkuja. Tällä hetkellä tekisi vaan mieli painua peiton alle. Onneksi ensi yö on vapaa, joten voin tehdä sen ihan vapaasti. Tosin sitä ennen minulla olisi muutamia asioita hoidettavana. Ja itse asiassa minulla on vielä kasa asioita, joille en oo jaksanu suoda ajatukstakaan, vaikka olisi ehkä pitänyt.

Oon vetäny säännöllisesti monivitamiinitabletteja, mutta en koe, että niistä olisi ollut kauheesti hyötyä. Tai sitten ilman niitä voisin olla esim. kuollut. Mutta tänään pysähtyin kaupan he-vi -osastolle normaalia pitemmäksi aikaa. Aloitin hamstraamalla kiiviä ja verigreippiä. Onpahan ainakin väriä tämän harmauden keskellä. Lisäksi ostin vähän suklaata piristämään ja joudun tunnustamaan, että oon ostanu salaa glögiä jo jonkin aikaa. Minusta joulun aika on niin lyhyt, että saan juoda glögiä jo marraskuussa. Ja sitä paitsi, oon varmaankin joulun töissä, joten se varsinainen juhlinta menee kuitenkin ohi, joten tää on ihan sallittua.

Naamatatska

Oon ollu etukäteen suunnittelemattomalla luovalla tauolla. (Tää saa tämän laiskuuden kuulostamaan tosi hienolta.) En oo oikein jaksanu inspiroitua mistään valokuvaushommista hetkeen, joten siinä ohessa blogikin on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tai eh, kokonaan huomiotta. Kävin Kainuussa, mutta otin koko reissun aikana ehkä viistoista kuvaa ja nekin tilauksesta veljelle. Minun yöunet on ollu paljon sitä kolmesta viiteen tuntiin, yhtenä yönähän en nukkunut kuin hädin tuskin puoli tuntia eli käytännössä sitten valvoin sellaset 32 tuntia. Tai sitten nukun kevyesti kellon ympäri. Aivan hullua, pitäisi ehkä löytää joku kultainen keskitie... Itse asiassa nyt väsyttää poikkeuksellisesti jo näin puoli kolmen aikaan yöllä, joten taidankin painua saman tien nukkumaan.

Innostuin tuossa äsken kuitenkin ottamaan pari kuvaa, oon jo pitkään suunnitellu kasvomaalausta (ammattilaisvehkeillä eli rimmelin kajalilla). Vaikka inspiraatio lopahti sitten vähän kesken, niin sain minä pari ihan ok-ruutua talteen. Toivottavasti ette oo vielä hävinneet sieltä mihinkään, vaikka oonkin maailman huonooin bloggaaja. Mutta oon niin superitsekriittinen, että en halua tänne mitään hätäsiä kyhäelmäpostauksia ja niitä tulee just sillon kun alkaa väkisin vääntää. (Hei tuohon nenän päälle on ehkä maailman vaikein piirtää mitään, koska huomaamattaan "kiristää" sitä ihoa siitä ja sitten kun rentouttaa kasvot niin piirros on lytyssä.)

Irvokas syksy

No niin, hetkihän siinä taas meni, että sain julkaisemisen arvoista tavaraa kasaan. Lupasin opettaa yhtä valokuvauksesta innostunutta kaveria tähän hommaan ja parin johdatusluennon jälkeen todettiin, että tänään ois hyvä päivä lähteä kuvailee yhessä. Molemmilla oli omat kamerat, mutta kuvauspaikat- ja tilanteet oli samat. Vertailtiin sitten meijän kuvia. Tässä tosin julkaisen vaan niitä omia versioitani, koska Pasi ei varmana kauheesti arvostais, jos lätkisin tänne senkin kuvat... Tosin ne kuvat, jossa minä oon, niin on sieltä kamerasta, luonnollisesti...

Lähettiin kävelee tuohon läheiseen Pikisaareen. Ajatuksena oli mennä sitten vaikka Kuusisaareen saakka, mutta päivän lyhyys tai meidän hitaus (ja minun aamu-unisuus) päätti toisin. Mutta aivan hyvä setti saatiin kasaan silti. Tai ehkä se oli meidän huolellisuus ja perinpohjainen paneutuminen kulloiseenkin kuvauskohteeseen, joka sitten hidasti menoa.

Ja loppukevennyksenä yksi kuva paluumatkalta. Käveltiin yhden rakennustyömaan ohi, kun Pasi bongasi aidan takaa jonkun taiteileman kyltin. Saatiin siitä kaiken kummastelun lisäksi hyvät naurut. Ei todellakaan tiijetä, mikä juttu tuo on ja miten tai miksi se tuolla aidan takana oli, mutta oli pakko ikuistaa tuo kyltti. Kivi tosin jäi uupumaan kuvasta.

Lupa löhöillä

Heei, miulla oli jäätävän hektinen viikonloppu töiden suhteen, joten käytin kaiken liikenevän ajan lepäilyyn. Siksi blogikin on valitettavasti jäänyt hiukan sivuosaan. Tänään sitten oon hyödyntäny vapaapäivääni senkin edestä. Minulla oli kova suunnitelma pitää hemmottelupäivä itselleni. No, päivä alkoi sitten mukavasti (vaikkakaan ei suunnitellusti) puhelinsoitolla, että minun uusi sohva ois tulossa kotiin.

Täydellinen hemmottelupäivän alku siis, vaikka mitä nyt jouduin vähän urheilemaan saadakseni sohvan tänne neljänteen kerrokseen.

Kävin ostaa kaupasta vähän sipsiä ja karkkia ja vedin pään täyteen kookosrasvaa. Niin, minulla on taas hiuksissa joku talven takkuvaihe menossa, joten uitin hiukset kookosrasvassa, jotta ne sais vähän uutta eloa. Just kun olin saanu systeemit päähän ja näytin siltä, että en oo käyny kuukauteen suihkussa, niin sain yllärivieraan. No, suunnitelmat kasvohoidoista ja jalkakylvyistä menivät taas vähän uusiksi, mutta ei todellakaan haittaa! Laitoin sitten ruokaa ja syötiin ne sipsit ja karkit yhessä, niinhän ne oikeestaan maistuukin paremmalta! Katottiin Maajussille morsianta ja testattiin minun uutta sohvaa, joka paljastui ilmeisen hyväksi spontaanien päiväunien perusteella. (Ei tosin miun unien, olin just heränny yöunilta..)

Seuraavaksi ajattelin tarttua tuohon pari päivää sitten postiluukusta kolahtaneeseen Kotivinkin Jouluherkut-lehteen, jonka äiti tilas minulle. Oon säästelly sitä tätä hetkeä varten. Laitan ehkä television kiinni ja kääriydyn tuohon uuteen vanhaan shaaliini. Mummu on sen kuulema joskus minulle antanut, mutta äiti kertoi sen olemassa olosta vasta vuosi sitten. Ja vasta nyt sen kaapin perältä kaivoin. Niinpä se on edelleen kuin pakasta vedetty. Lisäksi kokeilen herättää viikon vanhoja mokkapaloja henkiin lämmittämällä niitä mikrossa ja iskemällä kaveriksi palan vaniljajäätelöä.

Huomenna ajattelin pyörähtää kaupungilla, mutta yritän aktivoitua täälläkin puolella hiukan tehokkaammin.

Nyt laadin kuitenkin jonkun ihanan soittolista, pistän sen television kiinni ja jumitun sohvannurkkaan.

Yhden hengen halloween

Minulla oli tänään siivouspäivä. Alotin imuroimalla ja siihenhän se sitten jäikin. Sen jälkeen sain taas jostain jonku inspiraation ja taas mentiin. Koska minulla ei oo tiedossa mitään kivoja naamiaisia ja vähän niiku missasin taas halloweenin, niin pijin omat pikku bileet. Siis maalasin naamaani ja söin mokkapaloja. Oli kyllä mukavat juhlat ja seurahan oli mitä mainiointa.

Jes, minun piti mennä tänään ajoissa nukkumaan. Siis meinaan nyt jotain kahta tms. mutta kello on jo yli kolme. (Toisaalta se on melko ajoissa siihen nähden, että normaalisti meen nukkuu aamu seiskalta...) Mutta ilta meni haahuillessa Rezan luona suunnittelessa meijän tulevaisuutta urheiluhierojina ja kotiin tullessa minun teki vielä kauheesti mieli spagettia ja jauhelikastiketta, joten jouduin vielä keittiöhommiinkin. Nyt meen kyllä nukkuu aivan heti, niin oon huomenna sitten skarppina lähössä ostaa kirjahyllyä!

Meikit oli kyllä oikeestikki luonnossa ihan jäätävät, mutta kamera taas söi silti niistä puolet. Minä se en sitten koskaan opi...