Ren

Tultiin Palonurmesta mökkeilemästä takaisin kotiin. Reissu meni ihan mukavasti lautaillen ja saunoen, ei siitä sen enempää, mutta yksi merkittävä osa tätä sirkusta jäi kuitenkin sinne. Se varjosti vähän kaikkea, mitä viikon aikana tapahtui.

Tutustuin Reniin vajaat pari vuotta sitten, eli luonnollisesti silloin kun aloin pyöriä Tommin luona. Sinä aikana olen kuullut Renistä varmaan sata hauskaa tarinaa, mutta parhaiten on jäänyt mieleen se, kun Tommin äiti kertoi, kuinka Ren oli ollut pienenä niin ruma, että kukaan muu ei ollut halunnut ottaa sitä. No, onneksi Ren pelastui ja siitä on kuulema jälkeenpäin tullut kaikista komein koira kyseisestä pentueesta. Lähes asuin Tommin luona ennen yhteenmuuttoa. Kun aamulla heräsin, Ren nukkui naaman päällä. Kun tulin koulusta, oli Ren heti vastassa valmiina lenkille. Sitten tuli Batman ja yhteenmuutto. Lyhyen iloisen tutustelun jälkeen Batman ei enää tuntunutkaan Renistä hyvältä ajatukselta. Aikaisemmin kaikki huomio oli kohdistunut Reniin ja nyt sen joutui jakamaan. Muutaman mökötyspäivän jälkeen Ren kuitenkin luovutti ja se alkoi puolustaa Batmania muilta koirilta. Huvittavaa sinänsä, että Ren saattoi olla niitä kolme kertaa pienempi... Vastapalvelukseksi Batman opetti Renin syömään puruluita. Tosin se oli hankalaa arviolta niillä kolmella hampaalla, mitkä Renillä oli vielä jäljellä. Muuton jälkeen Ren nukkui entistä tiiviimmin naamani päällä, tietenkin.

Renin lempipaikka oli epäilemättä juuri mökillä.  Renin jo valmiiksi heikko sydän ei kestänyt sitä riemua mökille pääsystä ja niin Ren saa jäädä sinne, missä se rakasti olla kaikkein eniten.

En todellakaan ole paras ihminen kirjoittamaan tästä, sillä voin todellakin kertoa vain murto-osan murto-osan siitä miten paljon kerrottavaa olisi. Enkä ole tuntenut Reniä kovin kauaa, mutta se aika, jonka Renin kanssa vietin, tekee siitä sitäkin arvokkaampaa.


Renistä vielä Batmaniin. Tänään on Batmanin puolivuotissyntymäpäivä, joten on oikeutettua, että Batman saa koiranmakkarakakkunsa ja juhlansa. Nyt kokkailemaan!