12. kesäkuuta 2013

Yö, jolloin maailma nukkui

Jos autioituneet talot nukkuvat syvää untaan, niin niin teki tuona samaisen yönä myös luonto. Ajelin yhdelle kirkasvetiselle metsälammelle tässä kotikylän tuntumassa. Seisoin niittyvillojen ja rahkasammaleen keskellä ja haistelin kesäyötä. Kävelin hetken matkaa kankaalla mutkittelevaa polkua. Istuin jäkälikössä ja kuuntelin. Jossain kaukana suolla huusi joutsenpari ja itikat pitivät kuoroaan vieressä. Silloin tällöin jostain kauempaa kuului vaimea rekan jyry, mutta muuten oli hiljaista. Katsoin kuin aurinko laski, maalaili taivasta ensin oranssiksi, sitten punaiseksi ja lopulta siniseksi, mutta pimeää ei tullut. Vain harmaa hämärä.

En ole riittävän hyvä, että osaisin ikuistaa sen kaiken. Onneksi. Se tässä valokuvauksessa onkin niin hienoa. Kuvilla pystyy antamaan muille osan siitä, mitä kokee ja näkee. Kaikki muu on muistoina vain minun päässäni. Kokeaksesi loput, sinun täytyy siirtyä mukavuusalueeltasi konesi äärestä metsään.










6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hih, kiitti! Minäkin tykkään. Noin kauniina yönä ei passaa epäonnistua. ;)

      Poista
  2. Ihana tunnelma näissä kuvissa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kesäyöt metsässä onvaan parhaita!

      Poista
  3. Ihana postaus!! Mikä kappale??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Johanna Kurkelan Kirkkaina öinä on biisi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!