27. tammikuuta 2015

Hiukset ja mitä niille tapahtui

 
Kasvatin hiuksiani kymmenen vuotta. Sitten yhtäkkiä meni hermot. Vaikka minun hiukseni olivat ihan hyvässä kunnossa niinkin pitkiksi, meni minulla hermo ainaisiin takkuihin ja kaksihaaraisiin. Vapaapäivänä marssin sitten kampaajalle ja sain ajan kahden tunnin päähän. Palasin kotiin odottelemaan ja oikeastaan ainoa paniikki meinasi tapahtua tuolla matkalla. Meinasi tulla itku. En tiedä miksi, ehkä järkytyin itsekin tätä radikaalia tekoa. 

Mutta en koskaan, ikinä ole lähtenyt kampaajalta yhtä tyytyväisenä. 
R a k a s t a n  uusia hiuksiani. Ja kertaakaan en ole katunut. Mitään kampauksia en kyllä vieläkään osaa, olen tosin ajatellut ostaa papiljotit (myydäänkö niitä vielä jossain..), sillä kiharrinpuikolla ei meinaa enää onnistua. Sen sijaan olen kehittynyt suoristusrautakihartamisessa. Vai pitäisikö vain ostaa nykyaikainen suoristusrauta..?


3 kommenttia:

  1. Hei, hiukset näyttävät hyviltä! Pitäisiköhän minunkin repästä...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minulle sanottiinkin, että pitkistä hiuksista luopuminen on valtavan vapauttavaa. Voin kyllä allekirjoittaa. Ja oon kuullu, että nämä on paljon nuorekkaammat, mutta tekee samalla minut kuitenkin enemmän ikäiseni näköiseksi. (Yleensä siis minua luullaan paljon nuoremmaksi. Hassua siis..)

      Ehdottomasti suosittelen, jos yhtään siltä tuntuu!

      Poista
  2. Great beanie!

    http://beautyfollower.blogspot.gr

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!