Purin kuvia kamerasta. Huomasin, että automaattinen tallennus nakkasi ne viimeksi käytettyyn, eli "Syksy14"-kansioon. Ja itse asiassa nämäkin kuvat ovat jo yli viikon takaiselta hiihtoreissulta... En vain ymmärrä, mihin tämä aika oikein menee niin nopeasti. Ja mitä muka teen!? En ole oikein perillä muittenkaan blogeista, silmäilen enää läpi vain muutaman. Sain joululahjaksi kirjoja ja vielä lisäksi lainasin mummulta yhden, mutta en ole saanut ensimmäistäkään loppuun. Syyttäisin ensimmäisenä pitkiä yöunia tai päiväunia, mutta olen itse asiassa nukkunut harvinaisen järkevän mittaisia unia ja päiväunetkin ovat jääneet kokonaan pois.
Olen kai liikkunut. Sain joululahjaksi aktiivisuusrannekkeen ja nyt on lenkkeilty. Niin paljon, että normaalisti nirso ja vähäruokainen Batmankin koluuttaa tyhjäksi syötyä ruokakuppiiaan jatkuvasti. Ja tosiaan, kävin vuodenvaihteen tienoon "lomallani" hiihtämässä! Kerralla yhdeksän kilometriä.
Oon aina ollut hyvä liikunnassa. Paitsi yhdessä lajissa. Hiihdossa. En tiedä, onko jossain tapahtunut joku geenivirhe, sillä minä en ole koskaan oppinut hiihdon tekniikkaa. Minut on oletettavasti kannettu ladulle saman tien kun nousin seisomaan.. Yläasteen liikunnanopettaja oli entinen SM-tason hiihtäjä ja itse asiassa oon joskus ollut Mäkäräisen Kaisan vetämässä hiihtokoulussakin, joten opettajissakaan ei pitäisi olla vikaa. En vain ole koskaan oppinut. Muissa lajeissa voitin, hiihdossa en koskaan. Ja silti piti osallistua kisoihin, ettei liikunnannumero putoa. Hiihdon sitten verenmaku suussa maaliin. Useinmiten olin toisella sijalla, sisulla ja hyvällä kunnolla. Tekniikka täysin hukassa.
Itseluottamusta uhkuen otettiin kohteeksi Tuulentupa. Autiotupa vaaran laella. Lapsena tehtiin varmaan joka talvi retki tuonne. Pienimmät meni autolla läheisen tien varteen ja tulivat sitten ahkion kyydissä. Isommat hiihti alhaalta saakka. Ja matkaan meni varmaan monta tuntia, kun joka toisessa mutkassa vedettiin itkupotkuraivarit. Perillä sitten syötiin eväitä ja paistettiin makkaraa, kunnes lähdettiin taas hiihtämään takas. Nyt tyydyttiin vain tylsästi kirjoittamaan nimet vieraskirjaan, hörpättiiin mehua ja lähdettiin takaisin kotia kohti.
Hiihtäminen on nykyään ihan ok, vaikka kyllä valitsen yleensä perinteisen sijaan mieluummin umpihankisukset. Valmis latu ei oo ihan minun juttu.
Täällä sukset ovat olleet ostoslistalla jo monta vuotta, tai ainakin paremmat kuin kirpparilta löytämäni (tsekkaa blogini :D ) Olen muuten miettinyt myös tuota aktiivisuusranneketta...
VastaaPoistaNo jopas sattui! :D Nuohan on ihan superhienot, mutta voi tosiaan olla, että varsinaisessa käyttötarkoituksessaan saattaisivat alkaa ennen pitkää tympiä. Ei välttämättä luisto ole parhain mahdollinen. Tosin nuo taitavat olla enemmän umpihankimallia, joten ehkä perinteisen sukset olisi vielä paikallaan! ;)
PoistaMinä voin suositella tätä ranneketta kyllä! Meillä sai vähän kaikki näitä lahjaksi, minä ostin miehelle, äiti osti minulle ja veljelle ja nyt ollaan kilpaa oltu aktiivisia! Itse nyt koiran takia (ja töissä) tosiaan liikun muutenkin, mutta nyt tulee käveltyä paljon pitempiä lenkkejä ja laiskoteltua (tietokoneella) vähemmän. Varmasti näkyy kunnossakin ennen pitkää. :)