Jännitti avata blogger pitkästä aikaa. Onneksi mikään ei ollut muuttunut. Melkein jo sietäisi hävettää tällainen blogilusmuilu, mutta toisaalta olen nauttinut siitä, että olen päässyt ottamaan etäisyyttä tietokoneeseen. Ei ole huvittanut, mikä lienee ihan tervettä. Samalla voin henkisesti varautua siihen, että tämä kone sammuu joku kaunis päivä eikä enää käynnisty. Sen verran kovaa meteliä uskollinen Vaio on alkanut viime aikoina pitää.
No, nyt ollaan joka tapauksessa tilanteessa, jossa minulla olisi vaikka kuinka paljon kuvia ja tarinoita kerrottavana, kun vain joku iskisi ne nettiin. En näe täällä kovinkaan montaa vapaaehtoista, joten lienee paras näyttää esimerkkiä ja aloittaa itse... Kävin jokin aika sitten Varjakansaaressa. Otin pikkuisen Fujin mukaan, vaikka reissun päätarkoitus oli geokätköily. Minulla on jo pitkään ollut suunnitteilla pyörähtää saaressa valokuvausmielessä, mutta vasta geokätkentä sai toimimaan asian eteen.
Varjakansaaressa on toiminut aikoinaan pohjoismaiden suurin saha. Tämä lienee ollut tehtaanjohtajan edustuspaikka, suurin ja komein kaikista ja hieman syrjässä asuinrakennuksista.
Otsikon teksti löytyi kaiverrettuna tästä vanhasta kivijalasta. Google osasi onneksi kääntää mystisen tekstin englanniksi. Mikä lie ollut tekstin alkuperä ennen muinoin.. (Okei, google tiesi juuri kertoa myös, että tämä on joku tämän vuosituhannen taideprojekti, eli se siitä historiasta.)
Sahan oma paloasema alkoi olla melko rapistuneessa kunnossa. Saaren rakennuksia on hiljalleen entisöity ja kunnostettu. Tämä raukka kaipaisi pikaista apua, ainakin tornin lautaverhoilu oli täynnä lintujen tekemiä koloja.
Rakennukset olivat visusti lukossa, yhtä syrjäistä lukuunottamatta. Sisällä oli siistiä ja rakennus vaikutti hyväkuntoiselta, vaikkakin siltä, että oli ollut pitkään tyhjillään. Tämän kummemin en taloa kuitenkaan lähtenyt tutkimaan, Batman odotti yksin kotona ja alkoi olla joo kiire.
En tiedä, mitä rakennusten varalle on suunnitteilla. Saaressa on kuitenkin useita komeita taloja, joiden ylläpito vie varmasti paljon rahaa. Toivottavasti eivät lahoa kuitenkaan pystyyn, etenkin nyt kun kunnostukseen on käytetty aikaa ja rahaa. Saaren käyttöä taitaa valitettavasti rajoittaa jokseenkin haastavat kulkuyhteydet. Minä sain vinkuttua itselleni suhteilla venekyydin.
Mikäli mahdollisuus tulee, kannattaa saareen ehdottomasti lähteä tutustumaan. Talvella saareen pääsee hiihtämällä, kesäaikaan viereisestä satamasta on mahdollisuus ottaa jonkinlainen lihasvoimalla toimiva lossiratkaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!