10. helmikuuta 2012

Viikonloppumode

Huh. Minullahan ei oo nyt mitään kovin selkeetä viikkorytmiä tässä ollu, mutta silti perjantai on perjantai. Totesin sen, kun istuin tuossa juomassa teetä ja lukemassa lehteä. Yhtäkkiä lähdin toimittamaan jotain mitätöntä juttua, ehkä hakemaan lisää leipää, jota ei sitten yhtäkkiä tehnytkään mieli. Kävelin sitten tietokoneelle. Istuin sitten hetken siinä, kunnes tajusin yhtäkkiä, että minullahan oli vielä puoli kuppia teetä ja puoli lehteä jäljellä. Ja tämä siis sattui tuossa aamupäivällä. Aamu-unisuudella tätä tuskin voitaneen selittää, koska kävin kuitenkin heittää parin tunnin työkeikankin ennen sitä. Tästä voitaisiin vetää johtopäätös, että pari tuntia töitä on varmasti just sopivan pehmeä lasku työelämään. Ensi viikolla alkaakin sitten ihan kunnon työpäivät, tosin vain haran merkeissä.


Minun sisäänasennettu perjantaikelloni oli jopa niin hereillä, että jouduin poikkeamaan töitten jälkeen kaupassa hakemassa vähän perjantaisyömisiä. Normaalisti en oo ollu näin viikonpäiväuskollinen, mutta ehkä oon ehtiny imaista itseeni jonku opettajahengen. (Siihen tosin on ollut alttius olemassa koko ikäni, mutta ilmeisesti pelkkä opettajan läsnäolo ei riittävä tekijä, vaan tartuntaan tarvitaan omakohtaista työkokemusta.)

Mutta siis alotan ensi viikolla haralla, minun tehtävät on koulunavustajan tehtäviä. En tiijä miten niillä toimii tuo viikkorytmi, mutta voisin olettaa, että se on aika sama kuin opettajilla. Tosin ensi viikon perjantaille järjestin jo vähän vapaata, koska pikkusisko tanssii wanhat ja ne bileet pitäis kuulema kuvata...


Postauksen kuvat on randomkuvia tältä päivältä. Yritin kuvata päivän asua, koska tykkäsin tästä ite niin paljon, mutta en sitte löytäny täältä sopivaa kuvauspaikkaa. Ulos ei tarennu ilman takkia, ku paleli jo valmiiksi. Mut onneks parissa kuvassa näkyy naama, koska siitä päästään aasinsillan kautta tunnustukseen. Oon mainoksen uhri. En yleensä usko kaiken maailman voiteisiin, etenkin jos ne pomppaa pinnalle Garnierin uuden BB-voiteen tavalla. Joka paikasta tuleva tuputus ärsyttää, mutta nyt jostain syystä sorruin.

Tänään kokeilussa ekaa kertaa (Ja siis todellakin ostan naamavoiteeni itse.) ja eka järkytyin vähän. Näytin siltä, että Suvi 15v. kokeilee tässä vähän itseruskettavaa ekaa kertaa. (En oo koskaan oikeesti kokeillu, joten tää esimerkki perustu puhtaasi ennakkoluuloihin ja mielikuviin.) Toisaalta syytin myös vessan onnetonta valaistusta ja huomenna vois kokeilla siirtyä jonnekin, missä on mahdollisuus tavoitella luonnonvaloa. Vetäsin päälle kuitenkin meikkivoiteen, koska halusin turvallisuudentuntua, ja toistaiseksi meikkivoide on kyllä pysynyt tosi hyvänä. Mutta toisaalta en oo tänään esim. ulkoillu kovinkaan kauheesti tai muuten meuhkannu. Ja päivä on vasta puolessa. (Meillä Kainuussa tää pessimismi on voimavara, ei passaa erottua joukosta liialla optimistisuudella.)

2 kommenttia:

  1. Oi, onpa kivanoloinen blogi :) Tykkään kovasti!

    http://littledraconflies.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ja tervetuloa seurailemaan jatkossakin! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!