Kiertolainen

Oulu on nyt taas hetkeksi jääny taakse ja tulin kotiin. Tosin mitään lepoa ei oo luvassa täälläkään, sillä huomenna pitäis ajella Kajaaniin eläinlääkärille ja ehkä jotain pakkaushommiakin pitäisi vielä tehä, jos meinaan muuttaa reilun viikon päästä. Lisäksi ois kiva käydä viikonloppuna lintujahdissa, mutta en tiijä miten jaksan. Minun unirytmi on aivan sekasin. En saanu viime yönä unta ennen kahta ja toisaalta taas heräsin pirteenä kuuden jälkeen. Tai pirteenä ja pirteenä, ei vaan nukuttanu enää, mutta kroppa on aivan poikki.

Minun työthän lähtee rullaa maanantaista eteenpäin niin, että ainoo vuoro mitä teen, on yövuoro. Että ois parempi tottua, mutta ehkä tämä elämä rytmittyy tästä, kun tosiaan alan tehä pelkästään niitä. Nyt siis oon tehny perehdytysvuoroissa myös iltaa. Ootan niin kovasti sitä, että pääsen muuttamaan ja loppuu tämä kiertolaiselämä.

Kuvat on joltain satunnaiselta syyspäivältä, kun aurinkokin yritti paistaa hetken aikaa. Minä en halua talvea nyt.

Elossa näin!

Tulin vaan tälleen pikaseen ennen töihin lähtöä ilmottautumaan teille. Elossa ollaan! Työt on aloteltu ja uuteen elämänrytmiin yritetty opetella. Toissa yönä nukuin kolme tuntia ja viime yönä sitten kaksitoista. Mutta jospa tämä tästä vähitellen lähtis rullaa jokseenkin järkevästi. Oon pahoillani, että oon ollu pienellä blogitauolla, kuten etukäteen varoittelin. Minulla ei yksinkertaisesti oo ollu mitään postattavaa. Asustelen muitten nurkissa ja elän vähän hektisesti. Tämä nyt itse asassa jatkuu vielä hetken aikaa, joten jaksakaa vielä olla kärsivällisiä näitten postausten kanssa...

Eilen kävin katsomassa pari kämppää. Ensimmäinen sovittu näyttö peruuntui viime tipassa ja toinen kämppä, johon pääsin jo ihan sisälle saakka oli 22 neliön yksiö, jossa seinät alkoi kaatuilla päälle jo kahen minuutin jälkeen. Keittiö oli melkosta museokamaa. Huokailin ja aloin olla jo melko epätoivoinen.

Kolmannen kämpän kohdalla päätin, että se on siinä. Ei jaksa enää etsiä. Sain nimittäin niin monta pahoittelevaa vastausta, että aamulla ilmoitettu kämppä oli iltaan mennessä varattu. Sitä paitsi, tää kämppä sijaitsee kävelymatkan päässä minun uudesta vakkaripaikasta, mikä nyt toki on tärkein kriteeri tässä hommassa... Muutto on tosin vasta parin viikon päästä, mutta täytyy toivoa, että oon edelleen tervetullut hyyryläinen.

Hyvä valinta on se, että kämppä on tietty ylimmässä kerroksessa ja minun sänky ei ehkä mahu hissiin.

Melkein jo googlettelin muuttofirmojen hintoja, mutta yritän nyt saada kasaan jonkulaisen porukan eka Kajaanin päässä ja sitten Oulussa. Ei varmaan passaa mainostaa sitä ylintä kerrosta Oulun kohteessa.

Mut nyt keskityn vähän paremmin tuohon Huippikseen, jos tää myrsky sallis minun vaan katsoa tuota pätkimättä. Hui, tänne rannikolle on annettu kunnon myrskyvaroitukset ja minun pitäs lähtä ajelee vielä kohti työpaikkaa, vaikka pahimpien myräköitten aikaan on kehotettu pysymään sisällä. No, jospa selviän...

Ai niin, viime kerralla työmatkalla ajoin matkalla kolmesti harhaan, niin tänään vois jo osua kerralla kohilleen. Täällä suuressa maailmassa kun on muutama tie ja risteys enemmän kuin meijän kylällä.

Hökelö

Voi apua mikä viikko ja tämä päivä on kyllä ollut kaiken huippu! Laitoin maanantaina taas sata työhakemusta, eilen soitettiin yhdestä paikasta, että pitäisi tulla haastatteluun. No, sovittiin sitten Skype-haastattelu tälle aamulle, koska en ollu varma mahollisuudesta lähtä Ouluun näin lyhyellä varotusajalla ja tuossa iltapäivällä sain puhelun, että työt alkais perjantaina. Siellä Oulussa. Siis nyt ylihuomenna. Yllättäen pitikin järjestää se lähtömahollisuus. Eikä minulla oo siellä tietenkään asuntokaan vielä, joten oon kuluttanu tämän iltapäivän sitten sitä etsien. Onneksi minulla on kaupungissa kavereita, eiköhän joku minut sinne majota näin väliaikaisesti. Ja toinen, mikä ois tuon työn kannalta melko hyödyllinen juttu, niin auto. Alkaa tuo nettiauto.com pursuta kohta korvista.

Kaiken lisäksi ehin tänään pyörähtää käyttää koiraa metässä. Sekin melkoisen pikaisella lähöllä. Keskityin ite sitten tuohon valokuvaamiseen siinä muun toiminnan ohessa. Samalla reissulla pyörähin nopsaa mummua kahtomassa. Tuntuu, että tässä on koko ajan semmonen pieni tärinä päällä johtuen näistä nopeista liikkeistä. Söinkin niin vauhilla, että meinas suu palaa. Vaikka nyt just ei ois oikeesti kiire yhtään mihinkään. Apua, pieni meditaatioharjotus tähän väliin ois passeli.

Nyt siis näitä kuvia, ennen kun saan jonku sydänkohtauksen. Yritän rauhottua vähän.

Tuo söpö tuossa vasemmalla on Saku. Meijän Terrin poikia taas ja Junnun velipuoli, jolle pidin tänään vähän seuraa.

Semmosta siis täällä! En tiijä millon ehin seuraavan kerran koodailla täällä tai ylipäätään tuottaa mitään materiaalia, mutta älkää suotta huolestuko. Lupaan olla kuolematta stressiin. Ainakaan kovin pahasti...

Peuroja!

Sain valmistujaislahjaksi lahjakortin Pentikille ja oon siitä saakka pantannu sitä yrittäen miettiä jotain kivaa ostettavaa. Tai lähinnä tehdä jotain valintoja niitten kaikkien kivojen tuotteiden kesken... No, sattumalta sain lahjaksi myös Pentikin kristallikynttilänjalan, jonka kohdalla täytyy tehdä tunnustus. En alunperin ollut aivan varma, miten saisin sen sovitettua käyttöön nimenomaan minun kämppään. Mitä kauemmin kynttilänjalkaa tuolla tavaralaatikossa (jossa oli siis lähes kaikki valmistujaislahjat, kun minulla ei ollu kämppää, johon niitä roudailla) katselin, niin sitä enemmän se miellytti silmää.

Niinpä reilu puolet lahjakortin arvosta oli helposti käytetty. Mutta se toinen puoli...

Nuo kynttilänjalat on itse asiassa mielettömän kivat yhessä. Yksinäisenä tuommonen on vähän orpo, etenkin kun minullakaan ei täällä kovin kauheesti tuota kristallia muuten ole...

Lopulta päädyin käyttämään loput lahjakortista tuohon pieneen tuikkuporoon. Tai peuraan. En itse asiassa edes tiennyt, että noita tehdään pieninä. Sain tuommosen isomman vastaavan ylioppilaslahjaksi ja oon tykänny siitä mielettömän paljon.  (Voiko muuta olettaa, kun haaveilen aitoja peuransarvia seinälle...)

Nyt on äitipeuraa ja lapsipeuraa. Minun mielestä nuo toimii ehkä vähän paremmin toisistaan irrallisina, eri puolilla huonetta, mutta toistaiseksi ne saa tutustua toisiinsa tuossa sohvapöyällä. Veikkaan, että tuo asetelma ei kovin kauaa tuossa noin nättinä säily. Minulla meinaan on tapana vähän jättää asioita lojumaan.

Ja sitä paitsi, haaveilen edelleen siitä muutosta.

Pikkumyykengät

Toivoitte kuvia uusista kengistä ja minähän lupasin. Suunnittelin kuitenkin jo heti alusta alkaen, että kokeilen vaihtaa nauhat hieman näyttävimpiin, joten venytin tätä julkaisua siihen saakka, että saan tarvittavat hankinnat ja toimenpiteet tehtyä.

Tässä samalla eilisen asua. Nuo kengät on niin uskomattoman hyvät jalassa, että hipsin niillä nauhanhakureissulla kaupungissa ilman mitään jalkasärkyjä ja turhautumista. Kun ostin nuo, minulla oli vastaavalla korolla, mutta ilman tuota pientä platoa olevat kengät jalassa. Vaihtoin sitten näihin ja jatkoin päivää näillä. Tuntu, kuin oisin lentäny. Sen verran helpommat kävellä ja tukevammat muutenkin.

(Pakko tähän väliin hehkuttaa, että sain lopultakin nuo valokuvat kehyksiin. Ne on otettu joskus ehkä neljä vuotta sitten ja paperille ne tulostettiin vuosi sitten. Nyt sain hankittua lopultakin kehykset ja iskettyä kuvat sinne. Saa nähdä, milloin ne päätyvät seinälle...)

Tässä kengät alkuperäsillä nauhoilla. Tosi kivat näinkin, mutta halusin kokeilla jotain muuta, koska nuo nilkkurit on itsessään niin yksinkertaiset. (Kengät on siis Vagabondin, jos jotakuta kiinnostaa tarkemmin.)

Ja tässä uusilla satiininauhoilla. En nyt oikein osaa päättää, että kummista nauhoista tykkään enemmän. Nuo satiininauhat ois ehkä saanu oli jonkin verran pitemmät, jotta tuo rusetti olisi ollut muhkeampi. Mutta toisaalta en halua, että nauhat on heti loskassa. No, täytyy pohdiskella ja jos tykästyn nuihin satiininauhoihin, niin voisin kokeilla ehkä myös jotain radikaalimpaa väriä.

No, miltäs ne kengät nyt sitten näyttää? Kummat versiot on kivemmat?