Kirkashetteellä

Vielä yhdet vanhat kuvat, niin ollaan lähes reaaliajassa!

Kävin viime viikonloppuna pikareissun kaverin erämaamökillä Pudiksella. Ihan mökin naapurista minulle esiteltiin aivan mieletön paikka, Kirkashete. Laaja, useamman metrin syvyinen lähde, jonka pohja oli valkoista poreilevaa hiekkaa. Vaikka oon nähny hetteitä vaikka millä mitalla, en oo nähnyt ainoatakaan näin suurta. Puhettakaan, että syvemmissä olisi nähnyt pohjaan! Olisipa vain ollut vedenkestävä kamera, niin olisin päässyt pinnan alle kuvailemaan... Nämä kuvat eivät kyllä tee minkäänlaista oikeutta tuolle paikalle.

Hete on oikeastaan melko syrjässä kaikesta sivistyksestä. Googlettelin sen olevan UKK-reitin varrella, mutta kyseinen route ei liene enää nykyään kovinkaan suuressa huudossa. Hetteen välittömästä läheisyydestä löytyy kyllä ihan yövyttävä laavu, joskin sen sijainti tienpenkalla ei ehkä ole se ideaalein nukkumista ajatellen. Mutta hienoa makkaranpaisto- tai iltakahvipaikkaa kaipaavalle tämä on varmasti oikein varteenotettava kohde. Kesäöinähän on vaan mukava harrastaa autoilua ja maakuntamatkailua.

P.s. Koska olen itsekin vähän hukassa paikasta, niin en anna ajo-ohjeita. Pudasjärven kaupungin sivulta löytyy kartta, kun joku Kirkashetteelle haluaa löytää!

Kamera: Fujifilm X20

EDIT: Korjattu kameran tiedot. En siis ole ostanut taas uutta kameraa, vaan innoissani näpyttelin tuohon astetta kalliimman mallin. Onko näitä vehkeitä jo liikaa, jos ei muista mitä omistaa?

Cumuluspilvi Nallikarissa

Nyt kun taas kerran sataa ja tuulee, voi muistella vanhoja. Päiviä, jolloin pelkästään tuuli. Oulussa kun ollaan. Kävin Nallikarin ravintolassa kahvilla, mutta napsin siinä ohessa muutamia kuvia mahtavista pilvistä ja rannasta ylipäätään. (Ja tyhjennän nyt muistikorttia, jos vaikka huomenna lähtisi retkelle kameran kanssa.) Jotkut hurjat suppailivat ja leijalautailivat jääkylmässä merituulessa! 

Vielä saa odotella niitä päiviä, kun Nallikariin kannattaa lähteä biitsihommille. Nyt täytyy tyytyä nauttimaan vain kahvilan kuumasta kahvista. (Kiva ravintola muuten, täytyy joskus lähteä nälkäisenä! Sen verran hyvännäköistä ruokaa olisi ollut tarjolla...)

It was a hot day but a clear blue sky

Jännitti avata blogger pitkästä aikaa. Onneksi mikään ei ollut muuttunut. Melkein jo sietäisi hävettää tällainen blogilusmuilu, mutta toisaalta olen nauttinut siitä, että olen päässyt ottamaan etäisyyttä tietokoneeseen. Ei ole huvittanut, mikä lienee ihan tervettä. Samalla voin henkisesti varautua siihen, että tämä kone sammuu joku kaunis päivä eikä enää käynnisty. Sen verran kovaa meteliä uskollinen Vaio on alkanut viime aikoina pitää. 

No, nyt ollaan joka tapauksessa tilanteessa, jossa minulla olisi vaikka kuinka paljon kuvia ja tarinoita kerrottavana,  kun vain joku iskisi ne nettiin. En näe täällä kovinkaan montaa vapaaehtoista, joten lienee paras näyttää esimerkkiä ja aloittaa itse... Kävin jokin aika sitten Varjakansaaressa. Otin pikkuisen Fujin mukaan, vaikka reissun päätarkoitus oli geokätköily. Minulla on jo pitkään ollut suunnitteilla pyörähtää saaressa valokuvausmielessä, mutta vasta geokätkentä sai toimimaan asian eteen. 

Varjakansaaressa on toiminut aikoinaan pohjoismaiden suurin saha. Tämä lienee ollut tehtaanjohtajan edustuspaikka, suurin ja komein kaikista ja hieman syrjässä asuinrakennuksista.

Otsikon teksti löytyi kaiverrettuna tästä vanhasta kivijalasta. Google osasi onneksi kääntää mystisen tekstin englanniksi. Mikä lie ollut tekstin alkuperä ennen muinoin.. (Okei, google tiesi juuri kertoa myös, että tämä on joku tämän vuosituhannen taideprojekti, eli se siitä historiasta.)

Sahan oma paloasema alkoi olla melko rapistuneessa kunnossa. Saaren rakennuksia on hiljalleen entisöity ja kunnostettu. Tämä raukka kaipaisi pikaista apua, ainakin tornin lautaverhoilu oli täynnä lintujen tekemiä koloja.

Rakennukset olivat visusti lukossa, yhtä syrjäistä lukuunottamatta. Sisällä oli siistiä ja rakennus vaikutti hyväkuntoiselta, vaikkakin siltä, että oli ollut pitkään tyhjillään. Tämän kummemin en taloa kuitenkaan lähtenyt tutkimaan, Batman odotti yksin kotona ja alkoi olla joo kiire.

En tiedä, mitä rakennusten varalle on suunnitteilla. Saaressa on kuitenkin useita komeita taloja, joiden ylläpito vie varmasti paljon rahaa. Toivottavasti eivät lahoa kuitenkaan pystyyn, etenkin nyt kun kunnostukseen on käytetty aikaa ja rahaa. Saaren käyttöä taitaa valitettavasti rajoittaa jokseenkin haastavat kulkuyhteydet. Minä sain vinkuttua itselleni suhteilla venekyydin.

Mikäli mahdollisuus tulee, kannattaa saareen ehdottomasti lähteä tutustumaan. Talvella saareen pääsee hiihtämällä, kesäaikaan viereisestä satamasta on mahdollisuus ottaa jonkinlainen lihasvoimalla toimiva lossiratkaisu.

Kevättulvaseikkailu

Haaveilin päivä- tai jopa yövaelluksesta viime Kainuun visiitilläni, mutta epävakaa sää ja mukavuudenhalu veivät voiton. Jottei olisi mennyt aivan sisällä makaamiseksi, niin houkuttelin äitin ja isän pienelle Kainuu-tourille. Kohteiksi olin valikoinut Hepokönkään ja Komulankönkään. Extrana sitten vielä reissun päätteeksi riippusilta, jos turnauskestävyyttä riittäisi.

Hepoköngäs

Viime vuoden pikapyörähdys Hepokönkäältä täällä. 

Hepoköngäs on yksi Suomen korkeimmista vesiputouksista ja sijaitsee Puolangalla. Putoukselle on helppo päästä, autolla ajaa opasteita seuraten muutaman sadan metrin päähän koskenniskasta ja putouksen alle menee leveä lankkupolku. Osa lankuista alkaa olla kuitenkin jo melko huonossa kunnossa, joten kannattaa olla varovainen. Loppumatkasta polku on vielä osittain luminen, jalan kyllä pääsee, mutta pyörätuolilla tai lastenvaunuilla kulkevan kannattaa odottaa vielä myöhempää kevättä ja alkukesää. Lankkupolku päättyy putouksen sivulla olevalle tasanteelle, mutta portaita (tai näin keväällä liukumäkeä) pääsee putouksen etupuolelle.

En ole aiemmin nähnyt Hepokönkäällä noin paljon vettä, vaikka olen käynyt paikalla useampana vuonna. Tosin usein olen ollut paikalla ehkä liian aikaisin, putous on ollut osittain jäässä. Nyt ei jäätä enää ollut, mutta vaaroilla on lunta sen verran paljon, että vettä riittänee vielä hyvän tovin. Kesälläkin Hepoköngäs on kaunis paikka, vaikka vettä onkin hyvin vähän kevätaikaan verrattuna. Jokea seurailee luontopolku, joka näin kevätaikaan on vielä kovin jäinen, joten jouduttiin skippaamaan tämä reitti ja palaamaan parkkipaikalle suorinta tietä.

Komulanköngäs

Komulanköngäs on korkeudeltaan Hepoköngästä pienempi putous, mutta joki haarautuu kahteen uomaan ennen porrasta. Komulanköngäs sijaitsee Hyrynsalmella, lähellä Ukkohallan laskettelukeskusta. Putouksen niskassa on vanhoja myllyrakennuksia, pihaan pääsee periaatteessa autolla, mutta varsinainen parkkipaikka on parinsadan metrin päässä myllystä. Alhaalla suvannon reunaa kulkevat pitkospuut, jotka nämäkin kaipaisivat ehkä hieman fiksausta. Putouksia vastapäätä sijaitsee laavu, jossa voi käydä paistamassa makkarat. Siinä missä Hepoköngäs parveili kulkijaa, ei Komulankönkäällä ollut kuin kaksi makkaranpaistajaa.

Yritin ottaa kuvaa tuosta "tuplaputouksesta", mutta veden ollessa korkealla en päässyt pajukon ja rannan väliin. Niinpä joka kuvassa oli joku tyhmä risu keskellä ruutua. No, risut eivät onneksi estäneet nauttimasta kauniista maisemasta muuten, valokuvauksen saralla keskityin metsän pikkupuroihin. Vaikka Komulanköngäs onkin Hepokönkään jälkeen ehkä hiukan vähemmän säväyttävä, suosittelen kuitenkin ehdottomasti poikkeamaan, mikäli Ukkohallassa päin liikutte.

Bonus+ Tuomijoen riippusilta

Olin bongannut jostain netin syövereistä tiedon Hyrynsalmella sijaistevasta Tuomijoen riippusillasta, joka rakennettiin Rukajärventie -elokuvassa tuhotun puusillan tilalle. Poikettiin samalla reissulla katsomassa myös tämä "nähtävyys". Kovin erikoinenhan tämä ei lopulta ollutkaan, mutta kiitos sillan esitelleen geokätkön, kiinnostuin lopultakin tuosta harrastuksesta sen verran, että tein ekan loggaukseni. Tunnuksethan loin jo aikoja sitten, mutta se alkusysäys puuttui. (Eilen illalla talsin Ainolan puistoa edestakaisin useamman tunnin ajan, mutta melko heikoin tuloksin - Liikaa liikennettä!)

Riippusilta oli hiukan haastavassa paikassa löytää, me ajettiin ensin ohi, kun jäätiin ihmettelemään tien varren vanhoja varikkorakennuksia. Riippusillalle olisi kuulunut kääntyä heti noiden rakennusten jälkeen, ikään kuin pihan kautta. (Heinijärventie 12) Silta vaikuttaisi olevan ehkä jonkin vaellusreitin varrella, mutta en hyvin pikaisella googletuksella löytänyt reitistä mitään tarkempaa tietoa, täytynee tutkia vielä tarkemmin. 

Kuvat: Canon 7D 

(Viimeinen kuva isän ottama, Canon 450D.)

Mukava Kainuu -kierros jälleen kerran, kotimatkalla poimittiin vielä toinenkin geokätkö Kaunislehdon talomuseolta. Itse museo on toiminnassa varsinaisesti vasta kesäaikaan, sekin on mukava kohde pistäytyä ja tehdä aikamatka vuosikymmenten taa. Nyt pällisteltiin rakennuksia ulkoapäin, logattiin se kätkö ja huristeltiin kotiin saunanlämmitykseen.

Vanhoja kuvia ja uusia kuulumisia

Mistähän tällä kertaa aloittaisin...

Kävin toissaviikonloppuna Kainuussa vaihtamassa kesärenkaat. Ehdin takaisin Ouluun juuri sopivasti, talvirenkaat jäivät sinne seuraavalla viikolla sataneen hangen alle. Muuta en ole ehtinytkään - Ainakaan täällä blogin saralla. Muuten olen ollut melkoisen reipas! Koulin basilikat, jotka nyt yllättäen näyttivät selvinneen tuostakin koettelemuksesta. Vaihdoin samalla mullat myös palmuihini. (En ollut tehnyt tätä koskaan!) Olen herätellyt eloon myös virkkausharrastusta. Lisäksi käytiin myös testaamassa kaupungin uusi baari! (Tämä tosin avattiin jo syksyllä, kertonee ehkä siitä, miten ahkera bailaaja olen.) Mutta eniten aikaa on vienyt uusi työ. Tai lähinnä olen ollut kaiken uuden opettelun jälkeen niin poikki, että en ole ajatellut mitään ylimääräistä aktiviteettia koomailun oheen.

Nyt tsemppasin sen verran, että laitoin kaikkien muistikorttien kuvat koneelle ja nyt ne ovat täällä! Nämä siis tuolta Kainuun reissulta. Haaveilen, että lähtisin taas viikonloppuna pyörähtämään kotona. Sen jälkeen tuleekin olemaan taas hiukan hektistä töissä, että taitaa mennä kesän puolelle muuten... Pitää jopa lähteä elämäni ensimmäiselle työmatkalle ihan isolle kirkolle eli Helsinkiin saakka!