Korulaatikosta

Oon tosi huono käyttämään mitään koruja. Koska en tykkää pitää niitä yöllä, niin aamulla en muista/jaksa laittaa niitä takaisin. Ajattelin, että hei voisin tehdä tästä viikosta koruviikon, eli panostaisin nimenomaan koruihin (asustan liian usein pelkillä koirankarvoilla), ja niitä pitäisi siis olla päällä joka päivä ja mielellään eri koruja vaihtelevasti. (Sitten muistin, että nyt on jo tiistai-ilta, joten se siitä kokonaisesta viikosta.) Sen sijaan pengoin korulaatikosta (ja selvittelin siitä yhdestä möykystä) muutamia eniten lemppari -koruja.

Kalevala Korun Vanamo-sormuksen ostin rippilahjaksi saadulla korulahjakortilla ja käädyn sain ylioppilaslahjaksi. Nämähän on taas näitä, joita ei tule pidettyä juuri koskaan, koska en käy missään tarpeeksi hienoissa tilaisuuksissa...

Aurinkolintu taisi olla toivelahja. Äiti osti kummitytölleen vastaavan ja halusin sitten oman. Tässä erityisen suloinen juttu on tuolla linnun takana oleva kivi, jonka joku afrikkalainen lapsi on sinne tarinan mukaan valinnut. Miksipä en kyseistä tarinaa uskoisi, kun sentään Mikko Kuustonen on itse asian järjestänyt.

6-luokan luokkasormus, joka lähes demokraattisella äänestyksellä äänestettiin ykkössuosikiksi. Meitä tyttöjä kun oli säälittävästi vain seitsemän viittätoista poikaa vastaan, niin jouduttiin lahjomaan muutamia (kivoja) poikia, jotta saatiin tämä lohikäärme sen miekan sijaan. Turha varmaan edes mainita, että me tytöt hoideltiin tilaushommat ja muut, joten siihen aikaan toi niin cool lohikäärme sieltä ois tullu joka tapauksessa. Sormusta ei kyllä enää nykyään tule pidettyä, mutta onhan se silti vielä jotenkin niin nostalginen.

Hassu rannekoru, jonka oon saanu varmaankin joko joulu- tai synttärilahjaksi. Tämä on harvoja rannekoruja, mitä minulla on ja ehkä siksikin se on niin kiva. Tosin tykkään paljon tuosta kolikon näköisestä jutusta, jossa on joku epämääräinen ukkeli, jonka pään yläpuolella lukee jotain "tva fiat". (Oisko jotain latinaa ja tarkoittaa kahta fiatia?)

Tykkään tämmösistä pitkäketjuisista blingbling-koruista. Tuota isoa sydäntä pidän ehkä eniten kaikista koruistani, en vain tiedä yhtään mistä se on alunperin tullut. (Tai siis tiedän, joulupukilta.) Pienempi koru on inarin hopeaa, olen saanut sen joskus mummun korulaatikosta (ja mummu on saanut sen ukilta), kun sain valita yhden korun itselleni. Myöhemmin olen saanut kummitädiltä lahjaksi toisen melkein samanlaisen, mutta mukavasti lyhyemmällä ketjulla, joten nuo on ihan hauskat pitää yhtä aikaa.

Uusi lemppari. En ole koskaan ollut erityisemmin sormusihmisiä, koska oon harrastanu kynsien puremista pienestä saakka ja en siitä syystä erityisemmin pidä sormistani. Viikonloppuna törmäsin Indiskassa kuitenkin tähän maailman kauneimpaan (no ainakin melkein) sormukseen. Hyvin huomaamaton (just) sormus viemään huomion pois niistä kynsistä. Ja tämän sormuksen takia ajattelin nyt pistää stopin tälle kynsien järsimiselle! Lisätsempparina ilmoitin Tommille jo mitä haluan synttärilahjaksi. (Se itse kysyi sitä jo pari viikkoa sitten, kun oli puhe synttärilahjoista. Silloin ehdotin kylpylähotelliviikonloppua. Ja siis synttärit on toukokuun lopussa, että meillä ollaan ainakin ajoissa asian kanssa!) Nyt ajattelin, että jos saan sormet näteiksi, niin tahdon sittenkin ehdomasti saada Kalevala Korun Sydän-sormuksen, jota oon käyny muutamaan otteeseen koruliikkeessä jo ihailemassa.

Semmoisia korulaatikon helmiä. Ja yritän nyt tsempata loppuviikon näitten korujeni kanssa! Toivottavasti ei tule kauheat pakkaset, koska se meinaa sitä, että joudun pukeutumaan käytännöllisesti - en kauniisti.(Ja yritän olla masentumatta, vaikka minulla ei ole vielä sitä sydän-sormusta.)