14. heinäkuuta 2013

Mummon käsivoiteen tuoksuinen laukku

Laahaan nyt vähän todellisuudesta jäljessä, kun julkaisen asua muutaman päivän takaiselta ravintolareissulta. Minulla on tässä vaan ollut vähän kaikkea muuta ohjelmaa kuin istua koneella. Mutta niin, sain tuossa yksi ilta yllättäen kutsun lähtä auttamaan kaveria eräässä työjutussa. Minun osani oli niinkin vaativa, kuin pitää hänelle seuraa ravintolassa. Ja eikä missä tahansa Mäkkärissä, vaan Uleåborg 1881:ssa. En ollut ennen syönyt tuon tason ravontolassa, joten vedin pienet vaatekriisit ennen lähtöä, mutta päädyin lopulta kuitenkin melko simppeliin ratkaisuun. Perusneurtaali mekko ja korkkarit.


Oli kyllä aivan huikeaa ja oikeastaan pelkäsin aivan turhaan. Ei tarvinnut pönöttää ja kukaan ei katsonut tällaista maalaisjunttia pahasti missään vaiheessa. Tai ainakaan en huomannut, koska keskityin siihen superhyvään paistettuun kuhaani ja kantarelleihini. Koska valitsin pääruokani melko turvallisesti, niin jäkkäriksi valittiin randomisti mansikka-basilika -hyydykkeet mustapippurilla maustetulla krokantilla tai jotain vastaavaa. Sekin yksi parhaista jälkkäreistä mitä olen ikinä syönyt. Tein myös ravintolassa istumisen ennätykseni. Kaksi ja puoli tuntia, mutta missään vaiheessa en edes ajatellut, että missä tarjoilija ja ruoka viipyvät. Oisko syynä ollut se itsestään täyttynyt viinilasi.

Harmillisesti seuraavana aamuna odotti työhommat, joten kovin montaa pulloa ei uskallettu tyhjentää, mutta meinaan todellakin hemmotella itseäni vielä uudemman kerran kyseisessä paikassa. Ehkä kivat treffit vois kelvata...


Ostin tuossa taannoin maailman söpöimmän laukun. Ensireaktio laukusta oli jotain totaalirepeämisen ja ällötyksen väliltä, mutta yhtäkkiä huomasin palaavani laukun luo uudestaan ja uudestaan. Vähitellen se nenässäni tuntunut mummun vanhan käsivoiteen ja ummehtuneen ullakon hajut hälvenivät lähinnä ruusun ja syreenien tuoksuksi ja kannoin yllättäen laukun kassan kautta kotiin. Nyt ajattelen, että ehkä hienoimmin sijoitetut kymmenen euroa pitkään aikaan, sanokoot muut mitä tahansa.


Koska en saanut laukkua mätsäämään kenkiini tms. niin lätkäisin kaulaani tuommoisen helmikauluksen, joka sekin on tavallaan vähän mummoa. Ainakin minun päässäni. (Helmet ja kaulukset, you know...) Ja näin kätevästi assosioimalla sain itselleni modernin asun pienellä mummotwistillä.

Mitä mieltä laukusta? Olisiko jäänyt kaupan hyllylle vai jakaako joku kanssani tämän mieltymyksen mummojuttuja kohtaan?

4 kommenttia:

  1. Mummojutuille sydän, eli ihana laukku! Ja ehkä se on ihan vaan tervettä, että ei jaa ihan kaikkea reaaliajassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, että laukku sai näin lämpimän vastaanoton! Ja mummojutut ylipäätään. :D Joo, ihan totta. Varsinkaan kun asiat ei näissä minun jutuissa vanhene kuitenkaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!