Pupusukka

Nyt jumittaa ja melko ankarasti, mutta ei sen anneta häiritä... Niin, siis meinaan aivojen lisäksi tämän blogin sisältöä. Pohdin tänään puolivakavasti, että lähtisin ulos kuvailemaan, mutta totesin, että harmaa lumi ja kuralätäköt kun eivät kauheesti inspiroi.

Töihin sentään kiskoin päälleni tuon ehkä jo liiankin nähdyn kirkkaan punaisen neuleen, mutta normaalista poiketen pistin hiukset kikkuralle. Sain taiottua itselleni suhteellisen hehkeän olon ihan vaan noilla kiharoilla. Ilman niitä fiilis ois ollu varmasti melko nuhruinen. Ja kun lopultakin alan hallita tuon pearl wandin niin, ettei tuo pää näytä harakanpesältä, vaan oikeasti nätiltä.

Vastapainoksi kiharoille toki iskin jalkaan kumisaappat. Ihan hyvä valinta, sillä pystyin hyvin kuvittelemaan Titanicin seilaamaan siinä kaupan parkkipaikan tilalle ilmestyneessä meressä. Ja kellui siellä muuten muutama jäävuorikin, joita pitkin etenin punaisissa haisaappaissani. Tai äidin saappaissa. Nyt muistan, että satun omistamaan itsekin yhdet vielä enemmän punaiset kumisaappaat. Ja itse asiassa toisetkin... Toiset hamstraa korkkareita ja toiset kumppareita.

Tänään sitten ostin sen suklaan, mistä eilen marisin. Ostin tietty tummaa suklaata, koska sitä voin syödä oikeasti hyvällä omalla tunnolla, parin palan päivätahtia. Oon melko varma, että juurikin kyseinen tuote on ollut merkittävä tekijä tässä minun kesäkuntoprojektin onnistumisessa. (Ja ehkä myös tuo vihreä tee.) Naureskelen aina näille jokakeväisille Kesäkuntoon 2025 -projekteille, mutta nyt, kiitos rikkinäisen selkäni, oon joutunu pakostakin treenaa. Omaksi järkytyksekseni oon havainnu, että on tapahtunut maailman kahdeksas ihme ja oon kesäkunnossa jo tämän vuoden huhtikuussa.

Jottei kellään nyt tulis mitään vääriä käsityksiä, niin minulle on ihan sama missä kunnossa kukin on, enkä oo koskaan ollu mikään maaninen treenaaja. Enkä oo koskaan aatellu, että pitäisi olla jossain tietyssä kunnossa kesällä. (En siis oo mikään jojolaihduttaja tai laihduttaja ylipäätään.) Huomasin vaan vuosi sitten, että vaikka paino oli ihan normaaleissa rajoissa, olin koko ajan jotenkin turvoksissa. Tämä sitten johti siihen, että kiinnitin huomiota ruokavalioon niin, että jätin ne oletettavasti turvotusta aiheuttavat ruuat vähemmälle. Samalla vähensin semmoista "turhaa" syömistä, eli tyyliin syön, kun ei ole muuta tekemistä. Syksyllä taas huomasin tuon selkäkipeilyn pahenevan ja aloin treenata keskivartaloa, sekin oman hyvinvointini vuoksi. Ja nyt, ihan vahingossa oon paremmassa kunnossa, kuin aikoihin. Ehkä jopa koskaan. (Paino ei oo kuitenkaan pudonnu juurikaan, hyvä esimerkki siitä, että se paino ei todellakaan kerro kaikkea...)

Okei, pakko vielä loppukevennyksenä heittää tähän näitä behind the scenes -kuvia. Heh, nuo sukat... Minulla on töissä sisäkengät, joista sukat ei juurikaan näy. Tosin tänään jouduin kiipeilee ilman kenkiä, ja sain heti ihastelevia kommentteja. (Ja hehe, näissä kotona olevissa kuvissa oon tietty ilman kenkiä, joten sukat rikkoo muuten niin täydellisen kokonaisuuden...)

Ja kun tuun kotiin, nii farkut lentää nurkkaan, ja päälle kiskon ikivanhan tuulipuvun. (Omistan kyllä vähän tyylikkäämmän kuoritakinkin, mutta se on Kajaanissa. Onneks meijän kylällä ei oo niin justiisa.) Illalla pyörähdin nimittäin lenkillä ja sen jälkeen mummulassa rahkapiirakalla. (Haha, kesäkuntoni salainen ainesosa...)