Tyhmä koira

...ja sitäkin tyhmempi omistajansa. Koettiin tänään pieni jännitysmomentti.

Lähdin taas tänään rantaan aikomuksena kuvata sarja Joutsenet lumituiskussa. Otin sitten myös Batmanin mukaan, toki laitoin kaverin talutushihnaan, ettei se juokse joutsenten perässä jäälle. Aikani rannassa töllisteltyäni totesin sen olevan tyhjä. Ei joutsenia. Kuvailin siinä sitten itsekseni kiviä ja lopuksi ajattelin heitellä Batmanille vähän lelua. No, jonkin aikaa leikittyämme havahduin siihen, että viereisen penkan takaa nousi ensin yksi kaula ja kohta toinen.

Sillä sekunnilla ajattelin, että nyt koira kiinni, mutta samaan aikaan myös Batman havahtui joutseniin. Ja se oli menoa. Upposin hankeen yrittäessäni pysäyttää salamana etenevän koiran samaan aikaan kun minä huudan kaikki normaalissa tilanteessa suht hyvin tehoavat käskysanat, joilla saan koiran a) tulemaan luokse tai b) pysähtymään. Ei mitään tehoa. Samalla katson, kun koira paahtaa jäällä kohti sulan reunaa. Olin jo varma, että joudun pelastushommiin. Ehin jo miettiä, että miten itse pelastun. Jostain sen adrenaliinin keskeltä päästin ilmeisen kovan rääkäisyn, sillä yhtäkkiä koira jähmettyi paikoilleen kuin taikaiskusta ja katsoi minuun. Nopea pyörähdys ympäri ja muutama juoksuaskel kohti kotia, jolloin paimenkoiran refleksi on seurata laumaa.

Batman saatiin kuivana rantaan, mutta jalat tärisi vielä kotonakin ja nyt on kurkku kipeä. Kannattiko lähteä tuonne tuiskuun, kun en saanut edes yhtään joutsenkuvaa. (Toki jälkeenpäin mietittynä tuosta takaa-ajosta olisi tullut varmasti melko hauskoja kuvia, mutta jostain syystä se kamera ei ollut tilanteessa ensimmäisenä mielessä...)

Me joudutaan muutenkin olemaan Batmanin kanssa tarkkana veden lähellä, on nimittäin hieman vesipeto koira. Jouduin jo ostamaan kaverille omat pelastusliivit siltä varalta, että uintireissuista tulee vahingossa liian pitkiä ja kunto loppuu kesken. (Uidaan siis nykyään lähinnä vain pelastusliivien kanssa...) Batmania kun ei saa vedestä pois, ellei sitä hae sieltä.

Ihan kiva, just tätä lisäjännäriä tämä päivä kaipasikin. Minulla on särkenyt päätä koko iltapäivän, toivottavasti ei ole mikään flunssa tulossa. (Pitäis nytkin olla tuuramassa töissä kahteen eri suuntaan..) Lisäksi väsymys on edelleen ihan jäätävä, vaikka nukuin sen kahdeksan tuntia. Meinasin nukahtaa ruokatunnilla keittolautaselleni. (Naamioin sen kyllä kätevästi asioiden pohdiskeluksi...) Ja joo, tää lumituiskukaan ei kauheesti nosta mielialaa. Oisko se kevät tähän väliin mitään?! Muussa tapauksessa joudun ehkä alkaa rajottaa tätä bloggailua estääkseni näiden ylinegatiivissävytteisten postausten ilmaantumisen...

Toivottavasti teillä on ollut vähemmän sydäntä rasittava ja enemmän keväisempi päivä!