14. toukokuuta 2012

Kevätpörriäinen

Minulla oli tänään vähän ampiaisolo. Johtui ehkä tämänpäiväisestä asusta. Ja ehkä myös osittain hieman väsyneestä olotilasta, joka sai minut naureskelemaan maailman typerimmille jutuille. Tää meinas vähän aiheuttaa noloja tilanteita, mutta purin huulta. Ja nyt sitten on huuli kipeenä.


Sain kyllä paljon palautetta noista sukkahousuista. Näytin kuulema erityisen pirteeltä. Ihan hyvin siis onnistuin peittämään viikonlopun univelat viemällä huomion noihin sukkiksiin. Poikiakin kiinnosti kovasti, että mistä saa näin hienoja pöksyjä. Harmittelivat, että kun Lontooseen asti pitäs lähtä... No, oon kyllä muutenkin vissiin joku ilmestys tuolla, kun aina löytyy jotain kommentoitavaa. Millon on saappaat, millon aurinkolasit. Ja siis niin, ahkerimmat kommentoijat on, ylläri, poikia. Paitsi sitten on tietty kaikista pienimmät tytöt, jotka syynää kyllä jokaisen korun, jonka kaulaani isken.

Ainoo sukkahousuihin edes jossain määrin mätsäävä koru on tuommonen ikivanha lakkakoru. Se on ollu hiukan vähemmällä käytöllä ja itse asiassa oon unohtanu sen olemassa olon kokonaan viimeisen noin viidentoista vuoden ajalta. Sain kuitenkin inspiraation pikkusiskolta, jolla on samanlainen koru ja ilmeisesti hiukan aktiivisemmassa käytössä kuin minulla.


Kengät oli taas hätävararatkaisu, koska piti yrittää valita jotku sellaiset, jossa pystyis hengaamaan tarvittaessa ulkona. Ja muuten olinkin sitten sisäkengissä, että älkää liikaa kiinnittäkö huomioo siihen, että mustat kengät ois ollu ehkä astetta hillitymmät keltaisten sukkisten seurana... Tai no, kun pistetään överiksi, niin eiköhän pistetä sitten kerralla!

Paita on sekin ikivanha, tuunauskasasta kaivettu. En yhtään tykkää tuon kaula-aukosta ja hihansuista, mutta en oo saanu aikaseksi tehä asialle mitään. Itse asiassa tää oli jo roskiskasassa napapaidaksi kutistumisen seurauksena, mutta tää korkeavyötäröinen kausi pelasti kyseisen vaatekappaleen.


Koska olin niin innostunut tuosta tämän päivän asusta, niin olin näitten kuvienkin suhteen niin toimeilias, että kävelin ihan kunnolla metsään saakka kuvailee. Siellä keikistelin sitten liito-oravan kakkoja väistellen, mikä vähän vei ehkä hohtoa tästä hommasta. Mut hei, ehkä tää minun elämän ei oo muutenkaan kovin glamouria ja tykkään tästä just tämmösenä. Tai no, ehkä jotain pientä vois aina muuttaa, mutta ne ei ehkä ois varsinaisesti sellasia asioita jotka tois yhtään sen enempää sitä loisteliaisuutta. Tosin tuo glamourin määritelmä alkaa olla minun mielestä melko häilyvä, koska nykyään glamouria on mm. platinablondit takkuhiukset, silikonit ja vaaleanpunaiset pitsiröyhelöt...


Ja tähän sitten tämmönen loppukevennyskuva. Behind the scenes. Olin joko hidas tai kamera liian nopea. Lisäksi oon ollu totaalisen väärässä paikassa. Ja en todellakaan tiijä, että mitä siellä tekemässä. Ehkä väistelemässä niitä kakkoja. Tai hei, ehkä tarkotuksena oli sittenkin ihan vaan tuon kengän esittely, jolloin tää kuva hipois täydellisyyttä. Tai no, ehkä tässä sen huomion vie joku muu kuin tuo kenkä. Esim. noi keltaset sukkahousut...

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!