Kuka vei avannon?

Hehkutin viikonloppuna minun uutta extreme-harrastustani, avantouintia. No, kyseinen harrastaminen taisi päättyä ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Tänään oli mahtava auringonpaiste, joten lähdettiin mummun kanssa avannolle todetaksemme, että avannolta oli hävitetty kaiteet ja portaat. Luonnollisesti myös pumppu oli viety. Vieraskirjasta luettiin, että meitä ennen käyneet uimarit olivat kuitenkin nostaneet portaat takaisin avantoon, mutta kun minä laskeuduin portailta, ne lähtivät ajelehtimaan. Nopean korjausliikkeen ansiosta sain portaat uudelleen "paikoilleen" ja pääsin avannosta ylös. Myös pukuhuoneen lämmöt oli katkaistu, joten pukeutuminen kävi suht nopeesti.

Ja just kun oltiin vasta aloittelemassa tätä meijän avantouintikautta! Ja minä kokonaan uutta harrastusta. Oon nyt vähän ihmeissäni, että voinko sanoa harrastavani avantouintia vai en? Tää on vähän sama, kun mietin kaksi kuukautta sitten, että voinko sanoa harrastavani kitaransoittoa, kun osasin noin viisi sointua ja soittelin lähinnä niillä satunnaisesti.

Mietin nyt, että mitä keksin avantouinnin tilalle. Oon kovasti yrittäny aloittaa kuntosalihommia, mutta jostain syystä sinne on ollut avantoakin vaikeampi suoriutua. Kiinnostusta kyllä riittäisi, mutta olen vain niin huono lähtemään yksin. Mutta toisaalta, oon alottanu aivan huomaamattani myös satunnaisen ja itsenäisen kahvakuulailun. Parina iltana viikossa heittelen kuulaa melko epämääräisesti, mutta ilmeisesti se tuottaa tulosta. Eilen huomasin jopa erottuvan lihaksen käsivarressani! Mutta tosiaan, mitenkään säännöllistä ja harkittua tämä minun treenaaminen ei ole, keskivartaloa lukuunottamatta.

Ja keskivartaloa motivoi treenaamaan treenaamattomuudesta johtuva selkäsärky. Viime vuonna kärsin selkäkivuista useina iltoina viikossa. Aloitin loppuvuodesta treenaamaan säännöllisesti niillä ns. perinteisillä vatsa- ja selkälihasliikkeillä. Ne ei kuitenkaan napannu kauheesti, joten ostin hulavanteen. Oon nyt pyöritelly sitä joulusta saakka lähes joka ilta parinkymmenen minuutin ajan ja selkäsärkyillat on laskettavissa yhden käden sormilla. Tässä en annan laiskottelulle sijaa, joten jos pyörittäminen ei huvita, teen keskivartalotreenin muulla tavoin. Tai no, jos oon esim. reissussa, niin sillon otan vähän omaa lomaa...

Lisäksi venyttelen nykyään säännöllisesti. Melkein joka ilta. Oho. Ihmettelen itsekin tätä kunnostautumista treenipuolella! Ehkä minulla on nykyään ylimääräistä aikaa... Tarkoituksena ei siis ole missään vaiheessa ollut laihduttaminen, painokaan ei ole juuri muuttunut käsittääkseni suuntaan eikä toiseen. En ole käynyt itse asiassa edes puntarilla. Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle noista selkäongelmista. Kun nyt kuitenkin treenaa keskivartaloa, niin samalla tulee sitten treenattua muutenkin. Minua ei luonnollisestikaan haittaa, jos tämä selän kunnossa pitäminen ja muu oheistreeni myös kiinteyttää tai saa minun olon tuntumaan muutenkin paremmalta. Oon nimittäin ehkä vähän tykästynyt siihen vennyttelyn jälkeiseen tunteeseen. Tiedättehän, kun lihakset tuntuis ikään kuin olevan irrallaan..?

Oho, menipä hieman alkuperäisen aiheen sivuun... Mutta ei se mitään, välillä vähän normaalia enemmän asia-asiaa. (Tai no...) Nyt voisin taas jättää nämä treenitarinat niille bloggaajille, joilla on asiasta jotain oikeaa sanottavaa. (Odottakaas, jos vain hurahdan siihen salitouhuun...)