Urheilulook

Keksin aikakoneen. Tai sitten en.

Löysin viime viikonloppuna sattumalta (taas) yhden verkkatakin. Oon varmaan nähny kyseisen yksilön aiemminkin, mutta ohittanut sen jotenkin totaalisesti, koska omistan hienommankin (joka on valitettavasti Kajaanissa, eikä päässyt näihin kuvaussessareihin). Sen selässä lukee paikallisen urheiluseuran nimi kissankokoisilla kirjaimilla. Valitettavasti tuo kyseinen verkkatakki on mielestäni paria numeroa liian iso. Tämä "uusi" bongaus taas istuu paremmin, mutta ei ole yhtä hieno. (Selässä ei siis valitettavasti lue sitä Ristijärven Pyryä.) Molemmat takit ovat siis oikeasti retrotakkeja.

Takkia sovitellessani bongasin tuon oikeasti käytössä olevan lähes yhtä retron, pilkkikisoista aikoinaan voitetun ja täällä blogissakin vilahdelleen Mainuantien Kesoilin mainospipon. (Tosin oon käyttäny sitä lähinnä kääntämättömänä versiona, jolloin tuo teksti katoaa näkyvistä.) Samalla hetkellä näin jo sieluni silmin päälläni tuon kyseisen yhdistelmän kera isän vanhojen Raybanien.

Minun tulevan kevään urheiluasu on viimeistä piirtoa myöten valmiiksi hiottu. Okei, hiuksiin voisi ehkä pistää asun henkeen sopivat isot kiharat ja bondaamalla poltetut hiukset. Tai sellaiset minä tuossa kokonaisuudessa näkisin... Ja oon valmis lenkkipolulle! Tai lentopallokentille aikaan, jolloin porukka oikeesti kokoontui yhteen viettämään aikaa irl, ei Facebookin chatissa. Tai muuten vaan hengaa paikallisten nuorisotalojen nurkille, hyvässä hengessä. En nyt siis tarkoita tätä nykyajan teinipussikaljakulttuuria, jossa paikallinen nuorisotalo on jo pahimmassa tapauksessa poltettu perjantai-iltana maan tasalle.