4. huhtikuuta 2012

Aivojen rajallinen toimintakapasiteetti

Jos jossain vaiheessa kuvittelin, että tämmöinen puolityöttömän elämä ois suht helppoa, niin vedän kyllä sanani takaisin. Töissä on kivaa, mutta kun tuun kotiin, niin toisinaan huomaan olevani aivan poikki! Se ois ihan ok, jos voisin maata loppupäivän sohvalla telkkaria tuijottaen, mutta valitettavasti se ei nyt oo mahollista. Sen sijaan yritän ymmärtää lähes hepreaa muistuttavaa tekstiä aiheesta X ja painaa siitä jotain mieleenkin.

Kiitos näiden pakkasten ja sen, että minun työnkuvaan kuuluu tällä hetkellä tosi paljon kiitämistä paikasta toiseen niin ulkona kuin sisälläkin, niin en oo jaksanu panostaa pukeutumiseenkaan. Hiuksiakaan on turha jaksaa laitella pipon alle piiloon. Ja tuota pukeutumisinspiraatiota tuskin lisää tää tuleva neljän päivän pääsiäisloma, joka kuluu haalari päällä sohvalla löhöillen.


En oo jaksanu ees suunnitella tuota tulevaa pitkää viikonloppua. Tekisi ehkä ihan hyvää nähdä taas ihmisiä, mutta toisaalta edellisestä reissusta on vasta se viikko aikaa. Pelkään ylisosiaalisoituvani. Ja toisaalta hirvittää se mahdollinen "pudotus", mikä kahdesta sosiaalisesti aktiivisesti viikonlopusta seuraa, mikäli edessä on useita yksinäisiä viikonloppuja. Toisaalta huijasin, ja oon jo vähän puhunu yksistä kuvaushommeleista loman ajalle.

Toisaalta kuun vaihteessa olisi tiedossa vähän reissua, siihenkään ei ole enää pitkä aika. Ja siitä vähän matkaa eteenpäin, niin ollaan jo kesässä ja minä palailen täältä metsän keskeltä ihmisten ilmoille. (Joku voisi tosin pyöritellä silmiään, kun sanon palaavani sivistyksen pariin Kajaaniin...)


Mut hei, koska oon viime aikoina lähinnä masistellu (tai ainakin minulla on semmonen olo), nii meinasin nyt listata tämän päivän positiivisia juttuja! (Ja koska en keksi enää mitään muuta kirjoitettavaa, aivojen käyttökapasiteetti on tältä päivältä täynnä.)

+ Auringonpaiste (Harmi, että vietin suurimman osan siitä ajasta neljän seinän sisällä...)
+ Vauhdikas työpäivä ja tunne siitä, että on tarpeellinen (Jos käännetään tää kaikki hulina positiiviseksi.)
+ Lämpimämpien kelien huivi (Ei lasketa sitä, että huivin lisäksi päädyin siihen lämpimimpään toppatakkiini...)
+ Aina yhtä paljon huvittava sana lämpimämpi

Haha, mielestäni melko hyvä onnistumisprosentti tällaiselle stressipesäkkeelle kuin minä olen tällä hetkellä...


Minä hankin nyt yhden plussan lisää ja lähden etsimään tuulipukuani. Sitten kaappaan koiran mukaan ja lähden lenkille, nauttimaan lähes sulista, mutta myös kuivista kävelyteistä! (Hei, siitä tulee jo ainakin kaksi plussaa!!)

Sillä aikaa voitte kertoa, että mikä teitä on piristäny tänään?

4 kommenttia:

  1. Minua piristi:
    "Joku voisi tosin pyöritellä silmiään, kun sanon palaavani sivistyksen pariin Kajaaniin..."

    Nauratti, koska kuulun ehdottomasti niihin pyörittelijöihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo'o, kyllähän tuo kuulostaa melko hupaisalta... Mutta mukava kuulla, että oon onnistunu piristämään!

      Poista
  2. Eniten mua piristi ehdottomasti perheen puhelinsoitot ja poikaystävän tuoma ruusukimppu synttäreiden kunniaksi. :) Lisäksi käytiin hemmottelemassa itseämme mahtavalla ruualla keskiaikaisessa ravintolassa. Nyt taas jaksaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa kyllä niin mahtavalta synttäripäivältä, erityisesti tykkään tuosta keskiaikaisesta ravintolasta! Ja hyvää (myöhästynyttä?) synttäripäivää!

      Poista

Kiitos kommentistasi!