25. maaliskuuta 2012

Kuivat ja katkeilevat hiukset, koska olet sen arvoinen

Koin tässä taannoin vaaratilanteen. Parturileikki ja oikeat sakset. Tällä kertaa oli onni myötä ja huomasin sakset viime hetkellä. Ehdin kuitenkin nähdä sieluni silmin ne lattialle putoilevat hiussuortuvat, mikä sai minut taas pohtimaan sitä iänikuista halua kokeilla lyhyitä hiuksia. Koulukuvahistoriaa selaamalla voin havaita, että viimeksi minulla on ollut (minun mittapuullani) lyhyet hiukset vuonna 2007 eli siis lukion tokan lopussa tai abivuoden alussa. Wanhojen aikaan hiukset olivat vielä pitkät, samoin myös penkkareissa, joten kovin kauaa en ehtinyt lyhyillä hiuksilla viilettämään.

Tein kevyttä ja hyvin epävirallista gallupia sopivasta hiusteni pituudesta. Kaksi jo hieman vanhempaa (mutta laskin ne silti mukaan, koska voin tehä niin, koska tää on vain epävirallinen tutkimus) kommenttia puolsivat pitkiä hiuksia, koska eihän näitä kuulema raskisi edes leikata. Kaksi uudempaa olivat nyt sitten ristiriidassa keskenään. Toinen kannusti vaihteluun, eli lyhyisiin hiuksiin ja toinen vastusti leikkaamista ehdottomasti. Päätin sitten antaa leikkausajatuksen jäädä muhimaan ja elää edelleen näillä pitkillä. (Oikeastihan minulla ei edes olisi varaa maksaa hiustenleikkuusta, mikä nyt helpotti päätöstä melko paljon.)


Minun hiukset yltää tällä hetkellä lähes vyötärölle. Ei mitenkään ongelmaton pituus. Esim. kampausten tekeminen alkaa olla jo vähän vaikeaa, ainakin näin osaamattomalle yksilölle. Siihen ei auta kuin opetteli. Toinen ja vähän haastavampi ongelma, jonka minä tosin olen melko hyvin onnistunut välttelemään tätä, on latvojen ja niskavillojen kuivuminen. Välttelen turhia lämpökäsittelyjä, kuten hiusten föönausta ja jatkuvaa suoristamista ja kihartamista. (Kiitos kuuluu myös laiskuudelle...) Värjätessä oon värjänny vain tyven ja nyt yritän päästä tuosta värjäyskierteestäkin eroon. (Siitä tuo ihana tyvikasvu joka kuvassa..) Pakkasella en suojaa hiuksia mitenkään sen kummemmin, pipo päässä toki kuljen, mutta sehän ei suojaa latvoja, ellei niitä tunge sinne pipon alle erikseen. Auringossakaan en niitä suojaa enkä käytä mitään suojakertoinhoitoaineita. Ja saunassakaan en kääri niitä mihinkään pyyhkeeseen.

Käytän hiusaineita ylipäätään tosi vähän. Perusshampoot ja hoitoaineet, mitä nyt vaan sattuu käteen osumaan. Ja nyt kun mietin, niin on ihme, että minun hiukset on näinkin hyvässä kunnossa. Muotoiluun käytän lähinnä hiuspuuteria ja joskus kiinnettä. Ja toki sitten lämpösuojia, kun lämpökäsittelen hiuksia. Mut siinäpä se. Tai siis tähän saakka.


Minun niskahiukset alko takkuuntua ja koska oon laiska harjaamaan hiuksia, niin sinne alko muodostua yksi iso rasta. Cool. Luin jostain kookosöjystä, jonka pitäis olla mm. erinomainen hiusen kosteuttaja. (Kaiken niiden laihduttavien ja elinikää nostavien ominaisuuksien lisäksi.) Kajaanista en löytänyt tuota kyseistä ainetta, tosin luontaistuotekaupat jäi katsomattakin, koskapa olin samaan aikaan suuntaamassa Helsinkiin, josta purkkini sitten kotiutin. Oon nyt käyttäny tuota muutamaan otteeseen, noin kerran viikkoon, riippuen vähän hiusten kunnosta. Ja voi että käytön jälkeen niskarastakin on auennut itsestään ja hiukset on kuin silkkiä.

En oo kauheesti bloggaillu kosmetiikasta ja tällaisesta, mutta aattelin nyt poikkeuksellisesti jakaa tämän löydön kanssanne. Hiukset on minulle se juttu, josta saan eniten kehuja ja minulta kysellään, että onko ne omat ja että miten oon kasvattanu ne näin pitkiksi. Ehkä tää aihe oli siksi niin erityisen lähellä sydäntä, mutta jatkossa palailen taas normaalille, vähemmän asiapitoiselle linjalleni, joten ei hätää. (Tämän hetken hairahduksen pelastaa ehkä myös se, että päätin eilisen päiväni keskustelemalla metsästyksestä ja aloitin tämän aamun puhumalla autoremontista.)


P.s. Lisäilin vanhempiin postauksiin lisää tunnisteita. En tiedä, kokeeko kukaan niitä millään tapaa hyödyllisiksi, mutta onpahan nyt olemassa. Tosin jaksoin kikkailla vasta kesään saakka, joten sitä vanhemmat postaukset ovat vielä siellä ikuisuusprojektileirissä. (Itse asiassa joudun myöntämään, että taidan päätyä lisäämään sinne vielä hiukset-kategorian...)

4 kommenttia:

  1. MMMM, haistan kookoksen<3

    Pakko antaa vielä oma näkemys tästä pituusasiasta, molempia pituuksia (miinus äärimmäisen pitkiä, kun ei niistä ikinä sellasia tule, vaikka yritys on kova:< )

    - Hiukset on uusiutuva luonnonvara. Minä oon kasvattanu tämän nykypituuden (jonka näit muutamia viikkoja takaperin) _ihan_ lyhyeksi kynitystä tukasta - Siis siitä mun siiliä lähentelevästä poikatukasta - vuodessa. Kyllä ne takasin kasvaa, jos et niistä tykkää. Tosin kasvatusvaihe on aika rasittava, mutta siitäkin selviää.

    - Lyhyet hiukset käy kaikille kun malli on opikea. Plus lyhyitä hiuksia on ihana laittaa kaiken maailman mönjillä.

    -Lyhyitä hiuksia sitten pitää laittaa kaiken maailman mönjillä.

    - Pitkä tukka on kätevä. Ainakin oma kokemus on, että säästää aamulla aikaa, kun ne voi vaan sutasta ponnarille. Toisaalta taas, lyhyt tukka kuivuu tosi nopeasti.

    - Lyhyt tukka on rock, ja se erottuu. Ja sulla tuskin on vaaraa, että sua erehdyttäisiin luulemaan pikkupojaksi kun niin feminiiniset kasvot kuitenkin omistat.

    - Lyhyitä hiuksia pitää leikata useammin, muutaman kuukauden välein vähintään, riippuu tietty mallista. Mutta muuten ne kasvaa ulos ja ei oo enää kivat:( mulla oli onneksi kotona henkkohtkampaaja, en tiedä olisinko muuten jaksanu panostaa taloudellisesti tohon leikkailuun.

    Oma mielipide: Pidä joko noi sun yli-inahat, überpitkät kutrit tai jos leikkaat lyhyen tukan, niin leikkaa kerralla semmonen kunnolla lyhyt, ei mitään polkkavälikokeiluja.

    Kauhea kilometrikommentti, laitan nää jatkossa fb:hen, mä lupaan:DDDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no tuossa oli ainakin perusteluja monelta näkökantilta. (Ja sama se mitä kautta ne tulee!) Tähän saakka perustelut on olleet pitkälti "elä leikkaa lyhyeksi, ku miehet tykkää pitkistä". Jeps. Onneks teen tässä elämässäni kaiken vaan miesten vuoksi.

      Mutta tuo on hyvä huomio, että niitä lyhyitä pitää leikata koko ajan. Ehkä palaan tähän ajatukseen siinä vaiheessa, kun minulla on säännölliset tulot.

      Poista
  2. Mulla tulee valehtelematta joka kevät (siis ihan aina) halu leikata lyhyt/lyhyempi tukka tai otsis. Selitän sen aina itselle miten kiva se lyhyt on kun sei hiosta kuumallakaan kelillä ja kuivuu niin nopeeta kaikkien niiden miljoonien uinti kertojen jälkeen. Ja kun kesällä tukka vielä kasvaakin nopeesti. PYH, jokaikinen kerta mua on alkanu noin kahden viikon päästä vituttamaan, kun pitikin taas leikata kiva ja vilpoisa kesätukka. Sitten alkaa heti se kamala kasvatus, jossa koko ajan vihaa sitä tukkaa ja toivoo sitä pitkää takas. Ja vihaa itteensä, kun on joka vuosi nin tyhmä et leikkaa sen ihanan tukan mistä on koko vuoden haaveillu. Eli ihminen aina haluu sitä mitä ei ole/mitä ei saa.

    Tänä vuonna aion tykätä itsesttäni kesälläkin ja välttelen parskoja, etten vaan voi sanoa et hei, ota vielä vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas tulee syksyisin se pakko saada lyhyet etuhiukset. Kesällä taas kasvatan niitä niin, että ne saa nostettu pinnillä ylös ja otsakin saa aurinkoa. Yleensä ei vituta, mutta välillä sitä miettii että oishan se kiva jos malttais kasvattaa muutaman vuoden ajan nuo hiukset kunnolla pitemmiksi. Mutta niin, vaihteluhan se on joka virkistää...

      Poista

Kiitos kommentistasi!