Vaalenapunainen lapsuus

Arvatkaapa huviksenne, että oliko minun kaikki vaatteet vaaleanpunaisia, kun olin pieni? Olisinkohan tuolloin mahdollisesti saattanut saada yliannostuksen kyseistä väriä? Vasta nyt alan taas sietää vaaleanpunaisia ja pinkkejä juttuja, tosin rajoitetussa määrin. Mutta hei, vaikka kuinka minut puettiin vaaleanpunaisiin, en mielestäni ole ollut se nätti lapsi. Ainakin mikäli verrataan minua suurisilmäiseen neitipikkusiskooni, joka pisti oman neitiytensä jopa minun edelleni. Tai äiti, joka osti vaatteet, pisti. Kaikkien iloksi (jopa itseni) tein kokoelman elämästäni. Pari vuotta puuttuu, mutta menetätte tuskin mitään olennaista. Voi että, naurakaa!

Oma suosikkini on toi prinsessakuva, mutta mistä kuvasta sinä sait parhaat naurut?

Edit: Onkohan tässä tahi picasassa joku kuvarajoitin tai sellainen, sillä vaikka kuinka suurennan tuota sarjaa, niin ei siitä huolimatta kasva yhtään. Koettakaa kuitenki nähä jottai. Tai sitten älkää. Tai jos tiijätte mitä teen väärin tai miten pitäs tehä nii saatte kertoo. Kiitti.

Elonmerkkejä

En suinkaan ole kuollut, vaikka välillä teksisi mieli toivoa niin:

Siinä vaiheessa, kun ihmisellä on kolme tehtävää palautettavana ja neljä tenttiä kolmen päivän sisään, alkaa se siivoominen ja muu tärkeä yhtäkkiä houkutella kummasti. Olen kuitenkin onnistunut kieltämään itseltäni kaiken tuon kivan ja saanut aikaan... No ainakin aktiivista facebook-päivitystä! Istun siis koneella sillä verukkeella, että opiskelumateriaalit löytyy nykyisin verkosta ja MUKA tässä samalla luen niitä. Just, sanon minä.

Kerronpa yhen toooosi hauskan jutun: Tänä aamuna oli venäjän tentti ja se ainoa asia jonka siihen opettelin, unohtui sitten kokeessa. Kerron vielä toisenkin jutun, että se nauru jo loppuis: Huomenna kaksi tenttiä. Luonto- ja liikuntamatkailu sekä Viinit ja alkoholijuomat. Että vois hakee Alkosta vähän opiskelumateriaalia ja alkaa kerrata jokamiehenoikeuksia. Loppukevennyksenä torstain kirjanpidon tentti: Minun yritys menee niin konkurssiin sen kokeen jälkeen...

Askarteinpa kerran

Tommi osti uuden hienon puhelimen ja minusta on naurettavaa, että sitä joutuu kuljettamaan SUKASSA, jottei se naarmuunnu riennoissa. Maailman parhaana tyttöystävänä otin käteeni virkkuukoukun ja aloin harrastaa käsitöitä sen sijaan, että olisin tehnyt venäjän läksyt.

Tällä kertaa onnistuin jopa välttämään pahimmat hermoilut. Parit purkamiset ja ylimääräiset levennykset ja pyh. Ennakkopeloista huolimatta pussukasta tuli kaiken hyvän lisäksi juuri oikean kokoinen! Ehkä en olekaan niin toivoton, mitä saattaisi luulla..

Tommi toki kiitteli kauniisti, mutta jotta tämä käsityöharrastaminen ei olisi liian helppoa minun kaltaiselleni lähes täydellisyydelle, täytyy huomioida myös kritiikki. Pussin sisään voisi kuulema laittaa fleecekankaan tms. jotta tuo neulos ei olisi herkälle näytölle liian kova. Just sanon minä.

Ensi kerralla valmistamme puhelimelle silkkipussin.