Hiukset ja mitä niille tapahtui

 

Kasvatin hiuksiani kymmenen vuotta. Sitten yhtäkkiä meni hermot. Vaikka minun hiukseni olivat ihan hyvässä kunnossa niinkin pitkiksi, meni minulla hermo ainaisiin takkuihin ja kaksihaaraisiin. Vapaapäivänä marssin sitten kampaajalle ja sain ajan kahden tunnin päähän. Palasin kotiin odottelemaan ja oikeastaan ainoa paniikki meinasi tapahtua tuolla matkalla. Meinasi tulla itku. En tiedä miksi, ehkä järkytyin itsekin tätä radikaalia tekoa. 

Mutta en koskaan, ikinä ole lähtenyt kampaajalta yhtä tyytyväisenä. 

R a k a s t a n  uusia hiuksiani. Ja kertaakaan en ole katunut. Mitään kampauksia en kyllä vieläkään osaa, olen tosin ajatellut ostaa papiljotit (myydäänkö niitä vielä jossain..), sillä kiharrinpuikolla ei meinaa enää onnistua. Sen sijaan olen kehittynyt suoristusrautakihartamisessa. Vai pitäisikö vain ostaa nykyaikainen suoristusrauta..?

Hiuskompromissi

Hups. Sain inspiraation. Selasin Pinterestistä pari nättiä mallia läpi ja seisoin sakset kädessä peilin edessä. Ja nips naps. Sitten tajusin, että pidän töissä hiuksia kiinni. Meinasi tulla itku. Näytin ihan 80-luvun pikkupojalta. Hetken hengitettyäni siistin noita sivuhiuksia. Kerrostin ja lyhensin vähän tuosta edestä. Ja nyt on hyvä vaikka olisikin ponnarilla. Auki toki paras.

Mustilla hiuksilla pätkin etuhiukset joka syksy, mutta kun kasvatin oman värin, ajatus unohtui. En ehkä ajatellut sen sopivan ruskeisiin hiuksiin. Nyt aloin taas kaivata jotain uutta, mutta koska en halunnut lyhentää koko pituudesta tai värjätä, niin päädyin kompromissiin. 

No, näytän ehkä tosiaan taas pari vuotta nuoremmalta, kuin ennen. Mutta alan kai olla jo siinä iässä, että henkkareitten kysyminen pitäisi ottaa kohteliaisuutena...

Kevätletti

Pakkasesta ja juuri sataneesta lumesta huolimatta kevät alkaa olla jo pitkällä. Tiedän sen siitä, että minulle tulee vastustamaton tarve lettikampauksiin. Innostuin näistä yleensä keväällä, suurkulutan letit kesällä ja syksyä kohden mentäessä olen jo saanut yliannostuksen. Mm. perinteinen otsalla kiemurteleva ranskanletti näyttää uskomattoman typerältä, jos teen sen vaikkapa marraskuussa, vaikka puoli vuotta aiemmin se oli kuumaa kamaa.

Tänään vedin överiksi. Tein letin otsalle sekä ylöspäin kiipeävän ranskanletin takaraivolle. Hiuskukat sentään jätin ensi kertaan, vaikka olisin halunnut tunkea nekin mukaan. (Oikeasti en vain enää löytänyt niille tilaa mistään!)

Lettitutorial videolla, jaiks

Esittelin täällä uuden lempparilettini ja lupasin tehdä aiheesta tutoriaalin, mikäli sellaisesta ollaan kiinnostuneita. Ja oltiinhan siellä. Halusin kokeilla saada tämän videolle, koska kuvilla tätä olisi ollut niin vaikea kertoa. En sitten älynnyt ottaa sormusta sormesta ja se kilisee tuolla ärsyttävästi, mutta sentään muistin ottaa kaikki oheistarvikkeet tuohon hollille. Ja minulle niin ominaista videonaamanvääntelyä tuolla on yllättävän vähän!

Yritin editoita videosta lyhyen ja napakan, mutta en voinut lyhennellä kovinkaan kauheasti, jotta mitään olennaista ei olisi jäänyt pois. Toivottavasti ei käy pitkäveteiseksi.

 

Kaikki palaute on nyt erittäin tervetullutta, jaksoitteko katsoa vai olisiko vielä lyhennettävää? Tai saiko tuosta "opetuksesta" mitään selvää? Miten videot näin ylipäätään uppoavat eli olisiko näihin kiinnostusta myös jatkossa? Tosiaan vasta opettelen tätä puolta kamerasta, joten kehittymismahdollisuudet olisivat varmasti huimat.

EDIT: Apua, tuo videon kuva katoaa välillä! Yritän nyt keksiä syytä sille!

EDIT2: Kuvan katoamiseen näyttäisi auttavan, kun heikentää videon laatua ja nostaa sen taas paremmaksi. En tiedä, että onko vika nyt ihan vain täällä minun päässä vai missä, mutta jos siellä on tietoa, niin vinkatkaa! Ja ylipäätään, onko tiellä ongelmia asian suhteen?

Kihara-arvostelu

Testasin tänään tuon pari päivää sitten hankkimani Remington Silk Waving Wandin eli siis suomeksi  sanottuna ellipsin muotoisen kiharrinpuikon. Minullahan on ollut tosiaan se saman merkin Pearl Wand, joka onkin ainoa kiharrin, mikä näihin hiuksiin on tehonnut. Olin haaveillut salaa siitä tasapaksusta vastaavasta kihartimesta, jotta saisin vähän isommat kiharat. Maltoin kuitenkin mieleni ja ihan hyvä niin, sillä nyt ostin tuon ellipsin suhteellisen hyvällä omalla tunnolla. (Sitä paitsi vanhasta Pearl Wandista tuli kyselyä saman tien, ja se saa varmasti rakastavan uuden kodin...)

Yhden kokeilun perusteella ei vielä voi kovin vakuuttavaa arviota antaa, mutta ainakin minun hiuksilleni (ja makuuni) tämä taitaa sopia sitä kapeampaa puikkoa paremmin. Tykkään, kun latvat eivät mene niin pienelle kikkuralle, vaikka ne pyörittäisi puikon ympärille loppuun saakka. Ainakin näin pitkissä hiuksissa latvat alkavat herkästi sojottaa joka suuntaan, kun varon tekemästä liian tiukkaa kiharaa, mutta tällä uudella puikolla tätä ongelmaa ei tunnu olevan. Puudeliefektikin on astetta pienempi.

Varsinaisestihan tämän puikon salaisuus on tosiaan se ellipsin muoto, minkä pitäisi vaikuttaa kiharan laskeutumiseen. En nyt äkkiseltään osaa sanoa tuohon oikein mitään, sillä tuo tasapaksu kiharrinosa tekee muutenkin niin erilaista jälkeä. Mutta kestävyys on ehkä entistäkin parempi. Kävin nimittäin ulkoilemassa, ja kiharat ovat edelleen yhtä siistissä kunnossa, kuin ennen lenkkiäkin.

Ensimmäisen testikerran perusteella voin sanoa, että ei harmita, että vaihdoin Pearl Wandini tähän, vaikka tavallaan tämä olikin vähän turha hankinta siinä mielessä, että olisin pärjännyt vanhallakin vallan mainiosti. Mutta kai sitä toisinaan saa panostaa arjen pieneen luksukseen. Ja sitä paitsi, säästän nykyään pitkän pennin siinä, kun en värjää näitä hiuksiani. Joten ne rahat on varmaan ihan sallittua sijoittaa tällaiseen, eikö?

Uusi suosikkikampaus ja pakkomiellehankinta

Minulla on yleensä päässä se iänikuinen nuttura, mutta ostin tässä taannoin H&M:n alesta pari hiuskukkaa ja aloin rakentaa kampausta niiden pohjalta. Tämä nousikin äkkiä uudeksi suosikiksi, etenkin kun Glitterin myyjä intoutui tätä kehumaan!

Oikeastaan tämä näyttää pikaisesti katsottuna perusletiltä, ehkä päivän kärsineeltä. Mutta itse asiassa tuo hapsotus on täysin suunniteltua. Nypin sormin ja piikkikammalla tuolta letistä nuita suortuvia ja suihkuttelin sitten reippaasti lakkaa, jotta tuo ei purkaudu tuon enempää. Toinen "juttu" tässä kampauksessa on takaraivon vino ranskanletti, jonka aloitan oikean korvan yläpuolelta. Lopuksi sitten vielä laitan hiuskukat pitämään vasemman puolen hiukset ylhäällä, etteivät ne valahda korvan päälle roikkumaan. Todella simppeli!

Hiusjuttuihin liittyen on vielä pakko tunnustaa, että sorruin. Olen mainoksen uhri. Saara kehui jokin aika sitten erään kihartimen, ja minä kehitin pakkomieleen. Kyseinen laite on nyt Stockan kanta-asiakkaille 39,90 euroa, joten minä kävin sen sieltä ohikulkumatkalla mukaani hakemassa.  Enhän minä tätä olisi välttämättä tarvinnut, mutta ajattelin testata kuitenkin. Tein itselleni ehdot, että vanha Pearl Wand pitää myydä, ellei tämä nyt satu floppaamaan. Kahta lähes samanlaista kiharrinta en tosiaankaan tarvitse. 

Onko kiinnostusta saada tästä jotain arviota? Esim. suhteessa siihen hehkutettuun saman valmistajan Pearl Wandiin? Tai tutoriaalia tuosta letistä? Hihkaiskaa, niin täältä tulee!

Talvihiusten pelastusoperaatio

Meinasin kirjoittaa operaato. Muuten passais aiheeseen, mutta ei tänä talvena. Oon nimittäin päättänyt, että tänä vuonna taistelen hyväkuntoisten hiusten puolesta. Alkutalvihan on ollut melko simppeli, kun mittari ei ole juurikaan pakkasen puolella käynyt. Mutta nyt pakkasten tultua hiukset leijaavat jossain ilmakehän ja avaruuden rajoilla tai vastaavasti liimautuvat päänahkaan pipon seurauksena. Tai mikä parasta, molempia yhtä aikaa. Kaiken kruunaa niskan ikitakku. 

Mutta kuten sanottua, tänä vuonna toivottavasti skippaan nuo uhkakuvat muutaman pienen kikan avulla.

• Olen  laiskuuttani jättänyt hiusten värjäyksen kokonaan, uskoakseni tämä vaikuttaa hiusten kuntoon. Muistaakseni en ole käynyt kampaajalla tai kotiväripurkilla pariin vuoteen.

• Kovilla pakkasilla pyrin pitämään latvat pipon tai takin alla lämpimässä. 

• Siistin latvoja, kun huomaan niiden takkuuntuvan. En välttämättä leikkaa paljoa, mutta enimmät kaksihaaraiset pois, jotta minun ei tarvitsisi repiä takkuja auki niin usein ja vahingoittaa hiuksia.

 

• Laiskuuttani olen myös venyttänyt hiustenpesuväliäni. Pesen hiukset maksimissaan pari kertaa viikossa, eli silloin, kun ne tuntuvat likaisilta.Toisinaan jatkan pesuväliä kuivashampoolla tai hiuspuuterilla.

• Lämpökäsittelen hiuksiani äärimmäisen vähän. Annan hiusten kuivua itsestään, vaikka se kestääkin kauan. Suorista en juuri koskaan ja kiharran hyvin harvoin, koska se vie niin kauan aikaa ja kiharat hiukset takkuuntuvat helpommin. Jos kuitenkin käsittelen hiuksia, laitan aina lämpösuojaa.

 

• Olen jättänyt kumisten hiuslenkkien käytön kokonaan. En tiedä, kuinka paljon merkitystä tällä todellisuudessa on, mutta turvaudun nykyään pelkästään puhelinjohtoponnareihin. Pidän hiuksia lähes koko ajan kiinni olosuhteiden pakosta, joten käytän mielelläni mahdollisimman hellävaraisia.

•  Harjaan hiukseni Tangle Teezerillä. En kyllä osaa sanoa tämän hehkutetun harjan todellisista vaikutuksista hiusten kuntoa ajatellen, mutta uskon tähän kyllä kovasti.

• Pesen hiukset ja päänahan toisinaan syväpuhdistavalla shmpoolla. Samalla käsittelen latvat syväkosteuttavalla hoitoaineella. Nyt pakkasten aikaan olen ajatellut tihentää hoitoaineen käyttöä, ehkä kerran viikkoon. Tekee hiuksista ihanan silkkiset! En ole testannut muita merkkejä, koska olen todennut Biozellin tuotteet toimiviksi, ja ennen kaikkea arvostan kotimaisuutta.

• Lopuksi läträän hiuksiini kookosöljyä silloin tällöin ja annan vaikuttaa. Tämänkään tehosta en osaa oikein varmaksi sanoa, mutta olen lukenut paljon hyvää. Mutta ehkä hiukset tosiaan tuntuvat jonkun päivän terveemmän tuntuisilta ja ainakin tämä tuntuu tekevät suortuvista vähemmän sähköiset. Voi johtua kyllä hiuksiin jäävästä lievästä rasvaisuudesta, jota en halua pestä kokonaan pois.

Sellainen taistelu talvihiuksia vastaan. Olen huomannut, että käytän näin pipoaikaan hyvin vähän muotoilutuotteita, ehkä sekin vaikuttaa hiusten kuntoon. Napsin juuri vähän aikaa sitten niskasta hiuksia melko ronskilla otteella, olivat niin haperoa. Syytän tästä niitä kumisia ponnareita, joita vielä jokin aika sitten käytin. Odotan kovasti, että tuolta kasvaisi terveemmät niskavillat, jotta pääsen näkemään puhelinjohtoponnareiden positiiviset vaikutukset.

Millaisia luottokikkoja tai hoitotuotteita teiltä löytyy? Vai annatteko vain hiusten olla talvimodessa ja napsitte kuivat latvat kesäksi pois?

Ponnaria

Arvatkaa mitä ostin! Silläkin uhalla, että taannun taas pari vuotta nuoremmaksi, päätin armahtaa hiuksiani ja otin testiin näitä vähän joka puolella vilahtelevia kierreponnareita. Tai miksi näitä nyt ikinä kutsutaankaan.

Töitteni puolesta joudun pitämään hiuksiani jatkuvasti kiinni ja usein ratkaisu on perusponnari tai nuttura. Tiukalla. Koska mikään ei ole epämiellyttävämpää (Okei, keksin jo heti pari juttua, mutta kuitenkin...) kuin se, että nuttura alkaa valua kesken kiireisen työpäivän. Olin hieman epäuskoinen, koska ei tuo minusta nyt kovin vakuuttavan näköinen peli ole. Muistuttaa vähän jotain sellaista, joka tulee mukana siinä prinsessasetissä, jonka voittaa tivolin narunvedosta säälipalkintona.

Testasin kuitenkin sekä nutturaa että ponnaria, molempia tositoimissa ja ilman ylimääräisiä pinnejä tai muuta. Nutturan kanssa oli vähän kikkailua, kun tällä ei pystynyt aivan samanlaisiin solmuihin, kuin kumilenkillä. Ja ensimmäiset minuutit heiluttelin päätäni epäuskoisena puolelta toiselle, mutta ei se sieltä alas tullut. Niskahiukset ottivat vähän löysäilyn kannalta, mutta pistän sen nyt ekan kerran ja harjoituksen puutteen piikkiin.

Ponnaria testasin juostessa. Uskaltauduin tämän kolme viikkoa kestäneen flunssan päätteeksi lenkille. Voi apua, mutta selvisin hengissä, samoin selvisi ponnari. Ei edes tarvinnut kiristellä missään vaiheessa matkaa!

No, vastaaviin suorituksiin pystyisin perusponnareillakin, jos keskityn, oon melko hyvä käyttämään niitä, heh. Mutta toivon, että tämä pelastaa niskahiukseni, jotka tekevät jatkuvasti pientä kuolemaa kumilenkkien vuoksi. Tämän pitäisi käsittääkseni olla erittäin hiusystävällinen vehe, joten ehkä voin jonkin ajan kuluttua unohtaa takkuuntuvat niskavillat.

Täytyy käydä hamstraamassa näitä pian lisää. Ei siksi, että nämä kolme eivät riittäisi, vaan siksi, että haluan eri värejä!

Ehkä tämä lievittää vähän hiuskriisiäni. Oon juuri saanut omaa väriä kasvateltua niin, että se ei näytä juurikasvulta ja etuhiuksten jämätkin sulautuvat mukavasti noihin pitempiin latvoihin. Samaan aikaan olen alkanut haaveilla sekä punaisesta väristä että lyhyistä etuhiuksista. Great. No, jos selviän syksyn yli, niin tilanne on taas hallinnassa. Syksy saa minut aina haluamaan jotain muutosta.

Joko te ootte testanneet näitä? Toimiiko?

Koppelo vai Pocahontas?

Tulin Oulusta takas Ristijärvelle, koska minun inspiraationi kuolee kaupungissa. Täällä sen sijaan saan huikeita ideoita esim. haukan möyhentämästä koppelosta. Surullista, mutta inspiroivaa. Keräilin eilisellä iltalenkillä sulkia metsästä ja kannoin ne kotiin monta kilometriä, mahdollisimman varovasti. Pyörittelin ideaa päässäni vajaan vuorokauden ja välttelin vesisadetta.

Tänään, kun sää hetkeksi kirkastui, tungin sulat päähäni ja juoksin ulos. Ristijärven huono puoli on se, että täältä on haastavaa löytää alle 80-vuotiasta mallia, joten uhrauduin itse. Huonoa täällä on myös ne miljoonat hyttyset, jotka hyökkäsivät minun alaselkääni sellaisella voimalla, että olin vähällä menehtyä verenhukkaan. Mutta lopulta tykkäsin yllättävän monesta kuvasta, joten kyllä kannatti. (Ja koska tykkäsin, niin pahoittelen tätä kuvatulvaa.)

Loppuun pakollinen pellekuva. No, tuleeko mieleen Pocahontas vai ehkä sittenkin mieluummin koppelo?

Lettinuttura

Pyörin aamun Pinterestissä hiusosastolla. Kokeilin ehkä kymmentä eri kampausta, kunnes sitten ei ollut enää aikaa purkaa ja aloittaa koko prosessia alusta, koska piti rientää töihin. Eihän tuosta tullut yhtään sen näköinen, kuin oli ajatus, mutta noh. Oli se silti ihan kivannäköinen. Sen ensimmäisen tunnin ajan, jonka se pysyi kasassa. Sen jälkeen sieltä täältä alkoi lennellä pinnejä kuin ammuksia.

Aina ei voi onnistua. Ei myöskään tuossa kuvaushommassa. Ensinnäkin taustaksi kannattanee valita jotain muuta kuin siivoamaton kämppä. Tai siis siivous keskenhän tuossa oikeastaan on... Ja toisekseen, kun on hankkinut sen kaukolaukaisimen, niin olisiko hyvä myös käyttää sitä. Ja kolmas huomio, minkä tuossa kuvaillessa tein, niin oli se, että kameran akku olisi hyvä ladata, mikäli sitä meinaa käyttää. Mutta toisaalta, minulla oli jo kiire töihin, että samapa tuo sille akulle.

Ensi kerralla meinaan kuitenkin onnistua tässä paremmin, koska tykkäsin tästä kuitenkin melko paljon ja loppupeleissä tämä on melko simppeli rakentaa. Täytyy vaan ostaa tässä pari hiuspompulaa, koska totesin tuossa hukanneeni lähes kaikki. Ja pinnejäkin varmaan, koskapa puolet niistä on jossain työpaikalla. Ja hiuslakkaa, koska kulutin tuohon kampaukseen noin kaksi pulloa.

No, treeniä, treeniä, niin eiköhän tästä vielä hyvä tule, vaikka huomenna kokeilen kyllä jotain muuta.

En tosin ymmärrä, että miten tuo kampaus oli niin käsittämättömän vaikea purkaa. Siis siihen nähden, että ennen tuota purkuvaihetta se tuntui hajoavan itsestään.

Rautakauppoja ja vuorenkuningasta

Minulla on ollu tänään tosi levoton päivä. Oon sählänny siellä sun täällä, mutta pistän tämän sen piikkiin, että nukuin viime yönä vähän lyhyet yöunet. (Tämä meinaa sitä, että minun ois pitäny luonnollisesti olla tänä iltana nukkumassa aikoja sitten.) Mutta ajattelin kuitenkin nopsaa tulla jakamaan tämän päivän kohokohdat tännekin, kun spämmänny jo tuon facebookini.

Vaikka en oo ihan onneton remppaihminen naiseksi, niin rautakaupat on minulle melkoisia ansoja. Meen muka aina pätevänä paikalle ja lopulta nolaan itseni. Tänään menin ostamaan taulukoukkuja. Haahuilin ympäri kauppaa sujahtaen välillä ikään kuin tarkoituksellisesti sisustuspuolelle pohtimaan, että mihin seuraavaksi kannattais suunnata. Lopulta löysin oikean hyllyn, oikeat koukut ja oikean kassan ulos. Maksun jälkeen ehdin jo riemuissani juhlia onnistunutta rautakauppareissua, kunnes niissä onnenpöllyissäni kävelin päin yhtä työntekijää ovella. Great. 

Sitten kävin Prismassa. En ookkaan käyny aikoihin, koska boikotoin sitä Prismaa vähän sen yhden kassapojan vuoksi. Tällä kertaa meninkin kostoksi sitten eri kassapojalle. Taas. Toisaalta vois lopettaa tämän boikotin ja alkaa boikotoida vaan sitä yhtä tiettyä kassapoikaa. No mutta siis lähdin ostamaan pölypusseja, mutta unohin ostaa niitä. Ei sitten imuroitu tänäänkään. (Ihan niinku olisin sen muutoin tehnyt muutaman tunnin yöunien ja työpäivän jälkeen.

Sitten paras. Kävin lenkillä ja tuossa torilla lapset leikki vuorenkuningasta. Tiijättehän, se leikki missä kaikki yrittää kiivetä vuorelle ja kevyimmät heitellään matkalla alas. No, pojat oli jotain alakoululaisia, mutta kielenkäyttö oli karkeempaa kun karskimmallakaan merimiehellä. Tässä vaiheessa huokasin syvään, mutta vielä syvempään huokasin (ja suoristin kukkahattuani) kun yksi näistä pojista pisti tupakaksi. Siis anteeksi nyt mutta ihan oikeesti. Siinä vaiheessa ois tehny mieli mennä sanomaan, että kuvitteletteko te poijjat oikeesti, että tuo on esim. tyttöjen mielestä coolia..? No, onneksi joku minua nopeempi alko valistuksen. Torin yli nimittäin kaikui kimeä "V***N TUPAKOIJAHOMO, PUKATAAN SE ALAS TÄÄLTÄ!"

Lenkin sinetiksi Batman vielä ui yhessä rapakossa. Että eipä minulle sen ihmeempiä. Loppuillan tosiaan vietin katsellen Viidakon tähtösiä, voin tunnustaa. 

Kuvat on yhen päivän kampauksesta, kun tykkäsin siitä oikeesti tosi paljon, mutta en jotenki saanu kuvattua sitä niiku oisin halunnu, niin mut ovatpahan nyt sitten täytteenä tässä. Oon taas vähän hurahtanut letteihin ja takkutukkaan, kesä on selkeesti tulossa!

PINUPPIA

Menikö taas ihan nappiin. Testailin tuossa iltasella joutessani pin up -henkisen meikin tekoa. No, ihan ok meikki, ja kampauskin, mutta siinä vaiheessa, kun olin valmis, alkoi jäätävä päänsärky. Ja lisäksi kello oli jo hurjan paljon ja aamulla piti mennä töihin ja kellojakin siirrettiin, niin tää kuvauspuoli jäi vähän hutasuksi, mutta onneksi sain sitten tänään uudella energialla (ja päällä) muokattua näitä hiukan. Joten pistetään nyt julkaisuun, kun kerran on kuvat otettu. Paitsi tää eka nyt on vaa semmonen räpsy, kun aloin purkaa kampausta, niin siitä tuli vahingossa tosi nätti, niin piti kuvata, mutta eihän se tietysti tässä kuvassa näy...

Semmosta. Huomenna ajattelin ottaa tämän Pääsiäisen työputken päätteeksi pienen irtioton ja ajella pariksi päiväksi Kainuun korpeen. Minulla on jotain kuvausideoita, saa nähdä mitä keksin toteuttaa. Ainakin toivon, että säät jatkuis tämmösinä huippuhyvinä, niin voisin paistella makkaraa nuotiolla tai käydä rannassa ottamassa aurinkoa. Tehä kaikkee semmosta, mitä muut on tehny koko Pääsiäisen.

Joo, palataanpa ihan uudella innolla alkuviikosta! Loppuun vielä yksi kuva yheltä illalta 50-luvun loppuvaiheilta, kun olin lähössä tanssimaan kaupunkiin. Ihan hyvä meno oli!

Kampaus, I did it!

Pohtiessani tässä taannoin, että mitä te täällä tykkäisitte erityisesti nähdä ja sain kivan ehdotuksen, josta innostuin heti. Eli siis tilannekatsausta tähän farkkutytöstä naiseksi -projektiin. Kunnon paneutuminen tähän aiheeseen on tulossa, mutta olkoon tämä tällainen teaseri.

Minullahan on aina ollut pitkät hiukset, joita en oo kuitenkaan osannut laittaa mitenkään. Ja laitetummat hiukset on heti ollu liian juhlavat. Nyt oon kuluttanu kuitenkin aikaani YouTuben tutorialeja katsellen ja saanut jotain konkreettista aikaiseksi.

Koska oon tosi huono tekemään suoraa kopiota mallista, niin todettakoot, että tässä on käytetty ehkä noin viiden eri videon vinkkejä ja lisäksi vielä kymmentä inspiraatiokuvaa. Kyseessä on siis täysin oma viritelmä ja itse asiassa onnistuin tosi hyvin, sillä sain joltain aivan randomilta asiakkaalta palautetta, että tosi kiva kampaus!

Ja siis tosiaankin, tämä kampaus ihan arkikäytössä. Meillä kun pitää olla töissä hiukset kiinni, ja se iänikuinen ponnari tai sotkunuttura alkaa jo käydä tylsäksi, niin on jo pakko alkaa kehitellä jotain uutta tilalle. Oon nyt löytänyt pari kikkaa, jolla saan nuo hiukset pysymään siellä missä pitääkin.

Samanlaista kampausta tuskin koskaan tulen enää tekemään, koska voi olla melko mahdotonta onnistua. Mutta ainakin samanlaista tulen yrittämään, saa nähdä, mitä siitä tulee. Kivat tämmöiset yllärihiukset...

Tosiaan, tässä siis yksi edistyksen askel tällä saralla. Kesti melkein 24 vuotta oppia käsittelemään näitä hiuksia, ja voin antaa vinkiksi muille samanlaisten itsepäisten hiusten kanssa temppuileville, että mikäli hiuspuuteri ei ole tuttu, niin suosittelen tutustumaan. Ehdottomasti yksi parhaista hiustuotteista, mitä olen kokeillut. Ja nykyään saattaa mennä helposti kolme tai jopa neljäkin päivää pesemättä hiuksia, koska ne eivät tunnu eivätkä näytä yhtään likaisilta. Sen sijaan niihin on helpompi tehdä kampauksia, kun niissä on vähän mömmöjä karhentamassa hiusta.

Minä olen kamppailut sen ajatuksen kanssa, että leikkaanko vaihteeksi lyhyeksi, mutta nyt jos vasta alan oppia käyttämään tätä pituutta hyödyksi, niin olisi kurjaa pilata omat mahdollisuuteni kehittyä! Siispä jatkan niiden tutorialien tuijottelua ja etenkin kesää kohti mentäessä tulen varmasti innostumaan villeistä lettikampauksista ja opettelemaan ranskalaisen letin kalanruotoversion ja pari muuta mielessä pyörivää juttua.

Mikäli kiinnostaa, niin voin jossain vaiheessa yrittää tehdä oman osani ja järjestää muutaman tutoriaalin niistä vinkeistä, mitä itselläni on tällä hetkellä mielessä.

Keltainen Pikku Myy

Herätin tänään töissä hilpeyttä rakentamalla hattaran päähäni. Näin erään vanhemman herran sanoin. No mikäs siinä, mukava olla iloksi. Lisäksi kiskoin päälleni keltaisen takin, joten eiköhän tuossa ollut pirteyttä kerrakseen. Olo oli kuin keltaisella Pikku Myyllä, vaikka olin rentoilumeiningillä ja jätin pikkumyykengätkin kotiin.

Valitettavasti nämä kuvat ei tee ihan oikeutta tuolle nutturasysteemille, mutta voin kertoa, että se oli muhkea. Normaalisti tämmöset massiiviset rakennelmat ei minun hiuksissa pysy, mutta tarpeeksi monta ponnaria, tuhansittain pinnejä ja pari purkkia lakkaa, niin johan pitää, vaikka vähän kiireisempänäkin päivänä. Ja minun uusi keksintö saada niskahiukset pysymään kuosissa ja kupruilematta.

Ylöspäin kiipeävä ranskanletti niskassa. Joskus tuon ohjeen jostain bongasin ja silloin totesin, että ei minun hiuksilla. Mutta nyt uudemmalla yrityksellä ja onnistumisprosentti hyppäs heti sataan. Tosin tässäkin tuo massiivinuttura hukuttaa alleen puolet tuosta viritelmästä, mutta pysyypähän hiukset nätisti kuitenkin, niskaa myöten.

Keksin tämän eilen ja silloin minulla oli ponihäntä, niin jäi ihan harmittamaan, ettei tuo letti sieltä alta mihinkään näkynyt. Ja itse asiassa tämä letti selittää tuon päälakinutturan, jonka painon vuoksi joudun varmaan kohta hierojalle ja fyssarille ja ties mille kiropraktikolle, kun niska jumahtaa. Halusin nimittäin lettiin sen verran pituutta, että oli pakko nostaa ponnari ihn päälaelle... Haha.

Miulla on huomenna vapaapäivä. Ajattelin leipoa sen kunniaksi, mutta yllättävän suunnitelmanmuutoksen vuoksi lähdenkin tästä kohti Raksilaa ja Kärpät-TPS -matsia. Leivon sitten huomenna... Samalla kun tiskaan, imuroin ja pesen pyykkiä. Ja eikun niin, minullahan on huomenna lääkärintarkastuskin. Ja piti käydä hoitamassa pari muutakin asiaa... Ja oho taisin sopia just Rezan kanssa jotain tapaamista! Miten onnistunkin buukkaa nämä vapaapäiväni aina näin täyteen ja miljoona asiaa päällekäin, vaikka omistankin kalenterin. Ehkä sitä voisi välillä myös käyttää muuhunkin, kuin työvuorojen merkitsemiseen.

Nyt reippaasti vaatteenvaihtoon ja kohti hallia. Viime kerralla saatiin aika kulumaan ensin kalja-aitauksessa ja toisella erätauolla makkarajonossa. Tällä kertaa ajattelin kokeilla löytää kärppien pukuhuoneen. Hehehee.. Minua ei varmaan päästetä sisään koko halliin.

No hiukset!

Suurin osa minun ulkonäköön liittyvistä kommenteista kohdistuu hiuksiin. Usein kysellään, että onko tää kaikki minun omaa. On. Oon saanu loistavat hiusgeenit, vaikka joskus pienenä olinkin katkera Pocahontasille sen mustista hiuksista. Minullahan oli vaan tylsän ruskeat... Onneks hiusvärit on keksitty, joten leikin oman elämäni Pocahontasia tuossa jonkun vuoden, kunnes kyllästyin jatkuvaan värjäilyyn ja lopetin koko homman. Kertoo paljon miun suhtautumisesta tähän pehkoon. Oon tosi laiska.

Välillä se laiskuus on kuitenkin superhuono juttu. Esimeriksi sillon, kun kiharran hiukset, tungen näihin hiuspuuterit ja lakat, tupeeraan, meen yöksi riehumaan johonkin ja yöllä kaadun sängyn pohjalle hiuksiin koskematta. Aamulla itken yrittäessäni selvittää sitä yhtä isoa takkua samalla kun googletan lähimmän kampaajan puhelinnumeroa.

Kuitenkin nämä näyttää ulospäin melkoisen terveiltä ja hyväkuntoisilta. Ja siis kaikki mitä näille teen, on ihan markettishampoopesu ja hoitaine pari-kolme kertaa viikossa ja lämpösuoja kun lämpökäsittelen, mitä tosin tapahtuu melko harkitusti. Lähinnä kiharrusta silloin tällöin. En esimerkiksi kuivaa hiuksia hiustenkuivaajalla kuin ehkä pari kertaa vuodessa, jos on kiire lähtö ja pakko pestä hiukset. Joskus saatan hangata hiuksiin raakaa kookosöljyä ennen pesua, mutta kerroinko jo, että oon vähän laiska..?

Nyt meni kuitenkin hermo tähän takkukasaan. Talvet on aina vähän hankalia, kun sen kuivan ilman lisäksi kaulahuivi hankaa niskavilloja ja huovuttaa ne. Oon jo pitempään harkinnu jotain takunkesyttäjää tms. ja kunnon hiusharjaa. Edellisestä kun on enää kolmasosa piikeistä jäljellä.

Joulun alla Stockalla pyöriessäni bongasin hyllystä tuon blogeissa jo vuosia sitten pyörineen Tangle Teezerin. Tai bongasin vaan hintalapun, kaikki harjat oli loppu. No, jäin sitten pohtimaan tuota hankintaa, koska no, maksan hiusharjasta yleensä sen kolme euroa tai saan sen kaupan päälle, kun ostan kolme shampoota tms. Tänään kuitenkin lähin ostamaan kynsilakan poistoainetta ja samalla reissulla nappasin tuon Tangle Teezerin mukaan. Testasin sitä pesun jälkeisiin hiuksiin ja niissä se liukui kuin rasvattu. Seuraavaksi tupeerasin hiuksia vähän ja kokeilin uudestaan. Takut lähti kivuttomasti, vaikka harja tuntui vähän heppoiselta. Ehkä jatkan tätä testailua vielä varmuuden vuoksi...

Ostin samalla myös jonkun randomin hoitosuihkeen. En tiijä tuon toimivuudesta, mutta testaillaan nyt. Ainakin nopealla kokeillulla vaikuttaisi ihan hyvältä. Tosin oon tässä testaillu nyt tuota ainetta puolen tunnin ajan, joten voi olla, että asia vaatii vielä hieman tutkimista. Ja mikäli joudun pesemään hiuksia useemmin jonku hoitoaineen vuoksi, niin en tiijä onko siinäkään järkeä sitten.

Hiusten leikkaaminen lyhyeksi ei siis oo mikään vaihtoehto. Jos erehyn ääneen asiasta mainitsee, niin saan vastaani hirveen mielenosoituksen kavereiden suunnalta. Ehkä en sitten oo enää minä, jos minulta puuttuu hiukset.