Naisena olemisen vaikeus

Jos joku ei vielä tiennyt, niin kerron nyt mitä se meinaa. Ja tämä on tositarina.

Eyeliner alkaa paakkuntua, jolloin menet ja ostat uuden. Sen tutun ja turvallisen. Kotona toteat, että siitä puuttuvat kokonaan sutikarvat. Koska olet kassalla olettanut, ettet tarvitse kuittia, et jaksa lähteä yrittämään saamaan uutta. Käytät vanhaa sutia sen minkä käytät. Hetken päästä ostat taas uuden eyelinerin, jonka hukkaat johonkin. Todennäköisesti sohvan alle tai sen takin taskuun, joka on pakattu vaatehuoneen kauimmaiseen nurkkaan. Pääasia, ettet löydä sitä. 

Täytyy ostaa taas uusi. Kolmas eyeliner onkin joku hemmetin shinyglitterrrliner, joka näyttää ulospäin identtiseltä sen perusmustan kanssa. Luonnollisesti huomaat tämän vasta kotona. Toteat, että no menee se pari päivää hätätilassa, kunnes kokeilet sitä. Se ei pysy ihossa, kiitos niiden glittereiden, jotka eivät edes lopulta näy mihinkään. Menet ostamaan silmät mustana neljättä, mutta tuote on loppu. 

Räntäsateessa ja hiestä märkänä raahauduin äsken ostamaan viidettä eyelineriä. Se oli viimeinen kappale hyllyssä. En oo vielä uskaltanu avata sitä, koska todennäköisesti se voisi esim. räjähtää.

P.s. Ostin lohdutukseksi kaikkien näiden elämän suurten vastaoinkäymisten jälkeen itselleni uudet talvisaappaat, koska saatan ehkä  tarvita sellaisia.

Täti liikenteessä

Punaisen huulipunan innoittamana kaivoin esille toisen niistä edellisessä postauksessa mainitsemistani hameista ja pistin jalkaan lempparikenkäni, Vagabondin pikkumyykengät. Rentoutin asua pukemalla päälle t-paidan jonkin fancyn puseron sijaan. Hetken ajan kyllä tunsin itseni lapseksi, joka on eksynyt jonku tätin vaatekaapille. En ymmärrä, miksi en osaa kuvitella näitä vaatteita sopimaan minulle, vaikka kuitenkin ihailen vastaavaa kokonaisuutta muiden päällä! 

Kostoksi omille tyhmille ajatuksilleni kävin kaupungilla pyörähtäessäni ostamassa lisää sukkahousuja. Ajattelin lopultakin karsia kaikki rikkinäiset roskiin. Tähän asti olen pitänyt niitä varasukkahousuina. Kuinka naurettavaa. Koska muka oikeasti laittaisin jalkaani sukkahousut, jossa komeilee kynsilakalla paikattu reikä keskellä etureittä? Ennemmin vaihtaisin mekon farkkuihin...

Eilisen ohjelmassa oli siis kahvittelua ja ristikoiden täyttämistä (mikä täti..) viinibaarissa. Yllättäen törmäsin muutamaankin tuttuun ja samalla sovin sitten extemporee-tuplatreffit Amarilloon. Illalla käytiin vielä haistelemassa syksyä ja katselemassa aurinkoa, kun sitä vielä näkee. Tällä kertaa otin kamerankin mukaan ja sain pari ihan kivaa kuvaakin otettua. Jospa syksy toisi inspiraation takaisin!

Kääntyikö yritys näyttää ikäiseltään vain surkeasti epäonnistuneeseen lopputulokseen vai kehtaanko liikkua tälleen myös jatkossa?

Tulipunaruusuhuulet

Totesin syyskuun alkaneeksi ja annoin periksi sille ajatukselle, että syksy on täällä. Käytiin jopa kesänpäättäjäisjäätelöillä herkku-Rezan kanssa. Niin kuin kaikki muutkin ihmiset tässä maailmassa, myös minä innostun murretuista väreistä, sukkahousuista ja huulipunista. Koko kesän oon lähes autuaasti unohtanut huulipunavarastoni olemassaolon. Joskus spesiaalitapauksissa saatoin sutaista naamaan jotain nudea tai kevyttä pinkkiä. 

Tänä syksynä ehkä onnistun skippaamaan otsahiuskuummeen ja värjäyshommat hiusten osalta, joten ajattelin korvata tuon punaisella huulipunalla. Vähän väriä, että erottuu tuolta keltaisten lehtien joukosta. Lisäksi ostin kesän alennusmyynneistä pari hametta, jotka lojuvat lähes käyttämättöminä vaatekaapin hyllyllä. Ne suorastaan odottavat syksyn lämpimiä päiviä. (Mutta ei liian lämpimiä sukkahousuille...) 

Mutta palatakseni huulipuniin. Keväällä tumma punainen näytti tunkkaiselta ja liian kovalta. Mutta nyt syksyllä se on aivan kuin eri väri. (Aloin itse asiassa jopa haaveilla viininpunaisista huulista!) Punaiset huulipunat piristivät jopa sen verran paljon, että tiskasin, pesin kaksi koneellista pyykkiä ja vielä siirtelin väärässä sijainnissa olevia objekteja oikeille paikoilleen. (Mm. vaatteet sängyn alta laskostuivat nätisti vaatekaapin hyllylle, melkein itsestään....) Nyt ajattelin lähteä pienelle kävelylenkille ja sitten kahville viinibaariin. Illalla vois katella jotain epävirallisia treffihommia. Huulipunalla.

Tuplasti nainen

(Pakko vähän hehkuttaa alkuun, että päivitän postausta nyt parvekkeella ja täällä ei oo ees yhtään kylmä! Tosin laitan tämän postauksen tulemaan ajastimella, joten jos keksin laittaa ajaksi vaikka klo 03.33, niin en oikeasti hehkuta tätä aurinkoa siihen aikaan.)

Jos eilen istuin lattialla asennuskaljan ja työkalupakin kanssa kokoamassa Ikean kalusteita, niin muuten oon kyllä kunnostautunut tällä naisostastolla. Ostin kahden vuorokauden aikana kaksi mekkoa, kaksi huulipunaa ja kahdet överikorkkarit. Hienosti.

Huulipunat ostin, koska sai kaksi yhden hinnalla. Ja tarjouksen löysin vahingossa, kun etsin meikkivoidetta. Ja idea huulipunaan ylipäätään lähti yhdestä pakkomielteestä (ei omasta) pinkkiin huulipunaan. Alla siis tuo pinkimpi, joka näyttää joka valossa vähän erilaiselta, mutta on kuitenkin vielä melko hillitty pinkki. Se "kaupan päälle" -puna oli sitten tuommoinen lähes luonnollisen värinen, mutta tosi kiva ja tulee varmasti arkikäyttöön. Molemmat siis Lumenelta, halusin testata vielä nuo huulipunat, kun muuten liputan kosmetiikassa Lumenelle. (Tuplasin huulipunavalikoimani ostamalla nuo kaksi punaa, hah.)

Ensimmäinen mekko löytyi alerekistä, -50% -lapun alta. Olin katsellut samaa jo normaalihintaisena, mutta todennut, että en tarvitse. Mutta puoleen hintaan ostettuna tarve nousi ilmeisen kovaksi. Tuo on kiva näin keväällä, kangas on nimittäin vähän villakangasmaista.

Kengät löytyi sitten sieltä Ruotsin reissulta. Perusmustat korkkarit alehyllyssä, just sellaiset, jotka pitäisi kenkähyllystä löytyä. Hinta oli kaikkien alennusten jälkeen ennää 99 kruunua eli reippaat kymmenen euroa, joten mukaan lähti. Ja itse asiassa ostin toisetkin kengät ja ostaessaan kahdet parit, sai edullisemmat puoleen hintaan, joten maksoin noista siis reippaasti alle kympin euroissa. Tosin en oo varma, että onko nuo vähän liian naftit, mutta kokeillaan ja kyllähän nuo saa myytyä tai lahjoitettua sitten pois, jos eivät toimi minulla.

Ja sitten se toinen mekko. Kävin kaupassa pääni sisällä ankaran keskustelun siitä, saanko ostaa valkoisen pitsimekon, koska semmoisen jo omistan. Materialistiminä voitti ja nyt omistan kaksi valkoista pitsimekkoa. Alkaa olla joku pakkomielle tähän pitsiinkin nyt sitten olemassa. Tuo on kuitenkin täydellinen hellemekko ja tosi monikäyttöinen. Ja oon oikeesti harkinnu, että jos vaikka selaisin vaatekaapin läpi ja myisin tai antaisin sieltä pois joitain vaatteita, mitä ei tule juurikaan käytettyä. (Mut en myy kumpaakaan pitsimekkoa, mutta yhen pitsitopin voin myydä...Ehkä.)

Ja sitten nuo kengät. Sieltä samasta Skopunktenista kuin edellisetkin. Annika bongasi nuo ensin, jonka jälkeen minä en saanut silmiäni irti niistä. Annikahan hylkäsi omansa, mutta minä en voinut. Mukaan lähtivät. Nuo ovat mielettömän mukavat jalassa muuten, mutta pelkään tuon kantapääosan hiertävän alkuun... Täytyy laittaa rakkolaastarit valmiiksi, kun lähtee hippaloimaan ja kauneuden vuoksi täytyy vähän kärsiä. Ja onpahan nyt kengät Helin ylppäreihin! (Heli, parempi siis nyt oikeesti valmistua, kun minun kaappi pursuaa jo potentiaalisista juhlamekoista ja -kengistä!)

Normipäivä kuvina

Kuten lupailinkin, niin luvassa olisi nyt eilinen päivä kuvina. Tai ainakin melkein. En esimerkiksi kuvannut syömisiäni ollenkaan, koska ruuan kanssa ei leikitä! Ei vaan minusta ei tuntunut kovin järkevältä rakentaa kelvollisia kuvausolosuhteita ihan vain saadakseni muutaman päivän takaisen, mutta eilen uudestaan lämmitetyn kasviswokin ikuistettua.

Vaapaapäivä, mutta jouduin laittamaan kellon soimaan päivän muiden menojen vuoksi. Heräsin kuitenkin hyvissä ajoin ennen kelloa ja chillasin ensin sängyssä ja sitten sohvalla. Jääkaapin ovessa oli raivostuttava lappu. "Muista! Ei saa syödä aamupalaa." Aloin olla jo tosi nälkäinen ja kiukkuinen, mutta aamulenkille vaan! Kävelin jäätä myöten tuohon läheisen saareen, jossa en ollutkaan käynyt ennen. Melkoinen viidakko...

Sitten sen verran meikkiä tuohon väsyneeseen naamaan, että kehtaa liikkua julkisilla paikoilla. Voin muuten kertoa, että en pitänyt itseäni mitenkään aamupalaihmisenä. Oon aina ollut huono aamusyöjä (paitsi hotelliaamiaisilla), mutta en kuvitellut, että täysi syömättömyys olisi tämmöinen ongelma. Heikotti, huimasi, suututti ja melekein jo itketti. Ja näytin normaaliakin väsyneemmältä. Ja sitten siihen aamupalankiellon syyhyn.

Tämä kuva nyt on otettu vähän myöhemmin illalla, kun kotiuduin reissuiltani ja olin näköjään jo pessyt edellisen kuvan meikit. Hehe.. Mutta kuitenkin, kävin siis verikokeessa, jota varten piti paastota 12 tuntia. Never ever again.Tai no, kyllähän tuo varmasti vielä joskus eteen tulee, mutta voin kertoa, että neuloilla tökkimiset ja muut labrahommat menee kyllä, mutta tuo paasto...

Kun sitten raahasin itseni kaupungille tuon verikokeen vuoksi, niin ajattelin käydä samalla reissulla sekä syömässä jotain hyvää ja Akateemisessa kirjakaupassa ostamassa Muumit ja Taikatalven. No, matkalla pysähdyin ensin Seppälässä, sitten Vero Modassa, sitten Ginalla ja lopulta oli lähteä jo taju, niin menin sitten Coffee Houseen aamupalalle.

Nämä kuvat tuli otettua ihan sattumalta, ei siis tätä postausta ajatellen. Raahasin toki järkkäriä laukussa, mutta en siihen koskenut. Sen sijaan napsin kuvia puhelimella peilin kautta, how professional... Mutta siis näitten takana on järkevä tarina. Me shoppailaan usein yhessä minun suosikkishoppausassistentti Jarkon kanssa. Lieviä hankaluuksia aiheuttaa tuo kahdensadan kilometrin välimatka meijän välillä, mutta onneksi on WhatsApp. Siellä kuvat ja viestit sinkoilee edestakaisin...

Näistä ostin kaksi viimeisintä, mutta tuo keskimmäisen kuvan sotilaspusero jäi kummittelemaan mieleen. Onneksi Jarkko ei tykännyt siitä kovin paljoa, niin saatoin jättää sen kauppaan, koska en oikeasti tarvitse tuollaista vaatetta.

Ja niin, se Muumit ja Taikatalvi oli Akateemisesta loppu, joten ostin sitten toisen muumikirjan. Sanoin, että no, luen sitten tätä siihen saakka, että löydän sen. Tässä vaiheessa myyjä mietti pari sekuntia ja kysyi, että olisinko siis ostanut kirjan lahjaksi. Haha, no en todellakaan, vaan itselleni!

Kotona odotti yllätys. Batman oli pitänyt omaa kivaa liian matalalle unohtuneiden Subway-kääreiden kanssa. Oli vähän nolo koira... Onneksi minulla oli siivouspäivä, joten en vetänyt kovin hirveitä kilareita. Ja sitä paitsi, oli ehkä oma moka jättää nuo roskat Batmanin ulottuville, kun ne olisi voinut viedä suoraan roskikseen...

Sitten siis pyykkäystä ja imurointia. Minun oli tarkoitus tehdä myös vähän enemmän, koska tänä iltana täällä on tuparit. Mutta no, ei aina voi jaksaa ja teen tänään hommat loppuun. Jos jaksan ja ehdin... Pitäisi nimittäin vielä käydä kampaajalla, kaupassa ja leipoakin vähän. Mutta jos palataan vielä siihen eiliseen.

Siivouksen jälkeen tosiaan keskityin kaikkeen muuhun kuin mihin olisi pitänyt. Testailin uusia luomivärejäni, otin Jarkolle kuvia uusista vaatteista ja iloitsin niiden mätsäämisestä pari viikkoa sitten ostettuihin kenkiin. Tosi tärkeää siis!

Totesin mm. että en edelleenkään osaa laittaa sitä luomiväriä ilman, että näytän hakatulta. Mikä kumma siinä on...

Iltapäivästä muokkailin sitten edellisen päivän kuvia ja päivitin blogia. Hääräsin Facebookissa ja tuijotin telkkaria. Lakkasin kynsiä ja harmi, että unohdin kuvata hulavannetreenin aivan kokonaan. Iltapalaksi söin karkkia ja joi jättikupillisen vihreää lemppariteetäni.  Sitten painun hampaitten pesun kautta sänkyyn, luin hetken uutta muumikirjaa ja nukahdin. Semmoinen vapaapäivä täällä, melko monipuolinen!

Hieno neiti

Useemman yön putki takana ja silmäpussit on sen mukaiset. Ihan oikeesti, ostin jo valokynän, mutta sekin on lähinnä vitsi näiden säkkien kanssa. Onneksi tiedossa on vastaavasti muutama yö vapaata. Käytin ekan ns. vapaapäivän (En suinkaan nukkumiseen...) kaupungilla ja näin Rezaa, pitkästä aikaa. Ajatuksena oli käydä brunssilla, mutta koska maanantai-iltapäivä ei oo suosituinta brunssiaikaa, niin päädyttiin sitten ihan omaan brunssiin. Kasvispiirakkaan ja salmiakkujuustokakkuun. Ja isoon kupilliseen kahvia! (Vaikka oikeestihan oon lopettanu kahvinjuonnin, mitä nyt kiskon sitä menenään vähintään sen kupin yössä.)

Koska ollaan niin tehokkaita shoppailijoita, niin käytiin myös kaupoilla. Suunnitelmissa on oikeestikki ollu jo pitkään ostaa minulle talvikengät, joten ihan pätevä syy. Talvikenkien jälkeen poikettii kuitenkin muutamassa muussakin putiikissa ja ostin mm. korvikset. Hauskaa sinänsä, että minullahan ei ole korvakorureikiä. Joskus pienenä niitä äitiltä kinusin ja en saanut. Siinä vaiheessa, kun minulla olisi ollut riittävästi ikää perustella tahtomani, niin ei enää kiinnostanut. Ihmiset kuitenkin luulee usein, että minulla on pienet rei'ät korvissa, kiitos kahden minimaalisen luomen. Luonnon omat feikkirei'ät.

Ostin nyt sitten vastapainoksi ihan feikkikorvakorut, eli tuommoiset nipsut. Katsotaan, tuleeko käytettyä vai onko tämäkin näitä heräteostoksia, jotka jää laatikon pohjalle makaamaan... Mutta voi vitsi, miten tunsin itseni hienoksi nuitten nappien kanssa!

Ostin samalla reissulla myös luomivärit. Olin ilmeisesti unohtanut, miten käsi tuossa luomivärihommassa olen. Oon päättäny, että luomivärileikeillä ei ole mitään yhteyttä muuhun taiteellisuuteen. Olin aina hyvä kuviksessa, mutta voi hyvänen aika, jos minun pitäs tehä joku kuuma smokey eye itselleni. Totesin tuossa kokeillessani, että näytän lähinnä (anteeksi nyt vain tämä vertaus) perheväkivallan uhrilta. Tai vaihtoehtoisesti siltä, että nyt on taas Suvi 4v. löytäny äitin meikkikaapille. Miten en vaan voi oppia?! (Ja toinen on näköjään tuo kulmien nätti piirtäminen, mitä vois treenata hiljaa itekseen...)

Nyt aattelin kokeilla jotain niinkin extremeä, että menen nukkumaan jo puolen yön aikaan. Ja nukun niin pitkään kuin vaan nukuttaa. Katsotaan saanko unta nyt vai vasta aamukuudelta, mutta viime yön ennakointi eli neljän tunnin unet vois lupailla pikaista sammumista.

Meikitön päivä 6.9.

Nyt tulee vähän ei niin perussettiä tätä blogia ajatellen, mutta halusin tarttua aiheeseen.

Bongasin sattumalta tässä taannoin Facebookissa seikkailessani Meikittömän päivän, jonne sitten klikkailin itseni osallistumaan. Sen kummempia asiaa pohtimatta. Ajattelin, että katotaan nyt, että tuleeko tästä mitään. Normaalia arkea voin olla ilman meikkiä, mutta jos tähän olisi sattunut esim. työhaastattelu, niin olisi varmasti pitänyt miettiä useemman kerran, että kuinkas nyt. Koen nimittäin melko vahvasti, että se meikki tekee nimenomaan sen huolittelun.

Minun perusmeikki on meikkivoide, kulmakynä, eyeliner ja aurinkopuuteri. Ei siis mikään kovin raskas setti. Toisinaan saatan käyttää myös ripsiväriä ja huulipunaa, luomivärejä en juuri koskaan, sillä vaan en osaa. Ns. "bilemeikki" poikkeaa normaalisti vaan voimakkaammilla rajauksilla silmissä. Joskin biletys on nykyään aivan äärimmäisen harvinaista.

Laiskana päivänä, kun ehkä pyörähdän vain kaupassa niin saatan sipaista väriä kulmiin, jotta kasvot tulisivat vähän skarpimmiksi. Toinen melko must-tuote on meikkivoide, koska minulla on sillä tavalla herkkä iho, että se punoittaa heti pienestäkin lämpötilan vaihdoksesta. Punastun myös superhelposti ja myös kuulen tästä. Tavallaanhan punastuminen on söpöä, mutta oon kuullu niin paljon paloautovitsejä, että mielelläni peitän enimpiä punia kevyen meikkivoidekerroksen alle. (Poskipuna siis on aivan turha tuote minulle!) Mutta pidän välillä täysin meikittömiä päiviä muutenkin, jotta kasvot saisi levätä. Tosin nämä päivät on yleensä niitä, jollon en poistu kotoa julkisille paikoille.

Meikittömän päivän ajatuksenahan on kiinnittää huomiota kosmetiikan ympäristöystävällisyyteen. Myönnän, että oon onneton tuon ympäristöajatuksen suhteen, tässä mielessä. Oon tähän saakka ollu köyhä opiskelija, ja tuotteet on valittu lähinnä sen hintalapun perusteella. Nolottaa tunnustaa, että en oikein edes tiedä, miten kosmetiikan suhteen tuo luontoystävällisyys olisi mahdollista toteuttaa, mutta en ihan varmastikkaan ole ainoa. Tunnen joutsenmerkin (joka on siis tämän tapahtuman järjestäjä), mutta hyvänen aika, en ole koskaan osannut yhdistää sitä kosmetiikkaan!

Minä haastoin itseni googlettamaan tästä aiheesta ja täytyypä sanoa, että melkoinen sekamelska näin nopealla vilkaisulla tämä ympäristöystävällinen kosmetiikka on. Kosteus- yms. voiteita löytyy, mutta siitä eteenpäin menee haastavaksi löytää tuotteita. Tai sitten en vain osaa.

Koska en varmaan poistu tänään kotiovea kauemmas, niin tein tästä haasteesta kunnollisen ja julkaisen meikittömän naamani täällä blogissa. Valokuvausta jo jonkin aikaa harrastaneena tiijän, miten kamera tallentaa jokaisen virheen ihossa ja siksi tää onkin ehkä hurjempaa, kun vaan kävellä johonkin julkiselle paikalle. (Tai no, pitäisi varmaan laittaa, että "virheen", koska käsite virhe tässä yhteydessä on vähän typerä.) Kaksi ylempää kuvaa ovat lähes muokkaamattomia, ainoastaan kontrastia ja terävyyttä on lisätty (korostamaan niitä virheitä, haha). Viimeinenkin muutettu vain musta-valkoiseksi noitten edellisten muokkausten lisäksi. Ja kaikissa olen täysin meikittä, naamaan on sudittu ainoastaan jotain peruskosteusvoidetta.

Onko joku muu osallistunut Meikittömään päivään? Tai onko joku muu perehtynyt ympäristöystävälliseen kosmetiikkaan ylipäätään? Minä ainakin oon ihan ulalla tällä hetkellä, joten ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan, jos sieltä sellaisia löytyy. Ja jos nyt tämä päivä meni noin muuten ohi, niin haastan teidät kaikki blogia kirjoittelevat julkaisemaan siellä blogissa meikittömän naaman. Ja kun sen teette, niin linkkiä kommenttilaatikkoon! Minä taidan olla niin hurja, että vaihdan oman fb-proiilikuvanikin näihin meikittömiin...