My new love

Olen haaveillut jo pitemmän aikaa kakkoskamerasta. Pienestä, kevyestä ja sievästä. Jossain vaiheessa törmäsin Fujifilmin x100, jonka totesin liian arvokkaaksi tarpeisiini, mutta sen sijaan hieman "kevyempi" malli x20 jäi kummittelemaan mieleen. Tuokaan ei ole mikään markkinoiden edullisin, mutta kun olin kuukauden ajan asiaa harkinnut, annoin itselleni luvan lähteä ostoksille. Ja sitä paitsi tämä menee hyvästä synttärilahjasta itselleni!

Katsokaa nyt, miten söpö! En valehtele, ulkonäkö vaikutti ostopäätökseen erittäin voimakkaasti. Toinen viime metreillä painanut asia oli se, että tähän ei objektiiveja vaihdeta. Pyörittelin mielessäni myös Olympuksen Pen-kameroita, mutta halusin lopulta kompaktikameran, jotta minun ei tarvitsisi käyttää rahaa linsseihin. Jospa rahanmeno tämän kameran osalta olisi tässä, tosin lisäakun taidan vielä hankkia.

Olen nyt testaillut tätä muutaman tunnin ajan ja homma alkaa vähitellen olla hallussa. Kuvaan pitkälti manuaalilla (tarkennusta lukuunottamatta) ja hyvät ja helpot säätömahdollisuudet olivat tärkeimpiä kriteereitä uuden kameran suhteen. Canoniin tottuneena näiden opettelu tosin teetti vähän töitä ja tuohon manuaalitarkennukseen en ole ensimmäisen kokeilun jälkeen koskenut. Sen verran oudolta vaikutti... Täytynee kuitenkin palata siihen vielä myöhemmin. Myöskin videokuvaus on täysin testaamatta, mutta uskon, että mahdollinen liikkuva kuva tulee jatkossakin tallennettua vanhalla kunnon Canoilla.

Kuvanlaatu on nättiä, jälki on mukavan pehmeää. Värit toistuvat kivasti, yllä on lempparikuvaesimerkki, eli vastavaloon. Mielestäni kamera suoriutui tästä erinomaisesti! Ulkokuvien lisäksi testailin kameraa myös hämärissä sisätiloissa ja kuvanlaatu ei juurikaan kärsinyt. Tähän tosin täytyisi vielä paneutua tarkemmin, en nimittäin oikein malttanut odottaa kunnoon hämärää...

Ehdottomia etuja ovat kameran keveys ja koko. Tosin aivan taskukameraa tästä ei saa tehtyä, mutta ulkonäkö on niin sievä, että kannan tätä mielelläni kaulassa. (Vertaan tätä siis peilillisiin järjestelmäkameroihin, erityisesti seiska deehen.) Eikä muuten tule hartiajumia tästä kamerasta, voin siis huoletta kantaa kameraa mukana missä vain ja koko ajan. Sitähän sanotaan, että paras kamera on se, joka on aina mukana.

Paras ominaisuus (jota en ollut edes hoksannut etukäteen) on supermakro! Tarkennus jopa senttimetrin päähän on huikeaa. Kuvaan paljon luontoa, ja tähän saakka "makrona" on toiminut telezoomi, koska olen tuntenut vähän turhaksi panostaa oikeaan makro-obiskaan. Tämä vetää melko paljon paremmaksi! En tosin tiedä, kauanko tämä jaksaa minua viihdyttää, mutta ainakin nyt otan tästä kaiken ilon irti!

Huonoja puolia en ole vielä löytänyt, mutta voisin epäillä linssinsuojuksen olevan kameran heikko lenkki. Se nimittäin tuntuu pysyvän paikoillaan kangasnauhaa muistuttavan "tiivisteen" avulla. Luulen, että nauhan kuluessa tai liimausten mahdollisesti irrotessa suojus on herkkä katoamaan. Lisäksi arvostelujen perusteella akun kesto on melko heikkoa, mutta tätä en ole vielä ehtinyt itse toteamaan. Lisäakku maksaa muutaman kympin, joten se ei ole kuitenkaan iso investointi.

Kuten jo aiemmin tuli todettua, Canoniin tottuneena tämän käsittely vaati vähän opettelua. Kävin testaamassa tämän kaupassa ja petyin, koska en osannut käyttää säätöjä ollenkaan. Kuvista tuli reilusti alivalottuneita, vaikka olin mielestäni laittanut säädöt oikein. Olin jo hylkäämässä koko kamera-ajatuksen, mutta onneksi uskoin arvosteluja ja aloin epäillä mokanneeni jotain, päätin ostaa kameran huonosta ensivaikutelmasta huolimatta. Ja kun tätä oppii käyttämään, niin enpä voisi paljoa tyytyväisempi olla.

Siinäpä ensituntumat, varmaan monta asiaa jäi sanomatta, mutta sivuan niitä varmaan tulevissa postauksissa. Mietin, että haluatteko te tietää, millä kameralla olen milloinkin kuvannut? Jos teitä kiinnostaa, niin voisin lisätä infon aina vaikkapa nimenomaan valokuvausaiheisiin postauksiin. Ja jos on jotain kysyttävää aiheesta (tai aiheen vierestä), niin heitelkää niitä tuonne boksiin, niin vastailen siellä tai ihan uutena postauksena.

Tarkempia teknisiä ominaisuuksia en lähde luettelemaan, jokainen osaa halutessan googlettaa ne itse. Okei, jeesin vähän. Fujifilmin sivut täällä!

Hylätty ja tuhottu

Nyt on taas hylättyjen kohteiden kesäkausi korkattu! Tämä paikkahan on ollut tiedossa jo pitkään, ja ollaan tämä Pasin kanssa osittain jo tutkittukin. Tuolloin pääosa rakennuksesta oli kuitenkin suljettujen vaneriovien takana. Nyt sisälle taas pääsee - ainakin hetken aikaa. Otin astetta liian vilkkaan mielikuvituksen lisäksi mukaan myös Villen, koska en uskaltanut mennä yksin. Ja toisaalta, tuollaisissa vanhoissa rakennuksissa on aina riskinsä muutenkin.

Tämä puoli oli kyllä tuhottu melko rankalla kädellä. Seinät oli vedetty maalilla ja kaikki irtain revitty irti. Roskia, lasia ja muuta sälää ympäriinsä. Odotukset paikasta oli melko korkealla, mutta täytyy myöntää, että petyin isosti. Syynä on varmaan pitkälti juuri tuo ilkivalta, kaikki alkuperäisyyys oli kadonnut. Ainoa whoa-efektin aiheuttanut asia oli hissikuilu.

Ihan huipulle saakka en yksinkertaisesti uskaltanut nousta. En korkean paikan vuoksi, vaan pulujen ja tuulen. Vähän väliä kuvittelin, että rakennuksessa liikkui joku muukin. Olin kuulevinani askelia, vaikka loppujen lopuksi se olikin vain joku kaapeli, joka hakkasi tuohon verkkoon ilmavirran mukana. Ja juuri, kun sai mielen rauhotettua, niin jostain pölähti joku pulu päin näköä. Mutta en kyllä usko, että mitään menetikään, ainakin kaikki alemmat kerrokset olivat toistensa kopioita. Ja yhtä hajotettuja.

Puolitoista lokkia

Tämä kuva löytyi uudestaan jo kerran ohitetuista kuvista viikon takaa. Syynä on varmaan alunperin ollut tuo yksisiipinen lokki, mutta nyt kun katselen tätä kuvaa uudestaan, niin ei se nyt oikeastaan haittaa. (Tai haittaa, mutta yritän selvitä tämän itsekriittisyyteni kanssa...) Ei tämä siis täydellisestä luontokuvasta mene, mutta tykkään tämän tunnelmasta tosi paljon. Onnistuin samaan tähän mielettömän kivat sävyt, semmoisen leppoisan kesäpäivän fiiliksen.

Välillä on ehkä ihan hyvä madaltaa sitä aitaa ihan luvan kanssa, jos siitä tulee lopulta hyvälle tuulelle. Yhtä ihania viikon viimeisiä hetkiä sinnekin, huomenna sitten torilla tavataan ja voitolla yöhön... 

Iltaretki Nallikariin

Täälläpä olisi nyt nämä Nallikarin naparetkikuvat. Ajattelin etukäteen, että materiaali tulisi olemaan jotain etukäteisfiilistelyä Portugalin hiekkarannoille auringonlaskussa. Tai edes Suomen kesälle. Mutta tuuli oli tosiaan jäätävä, assistenttini ei arvostanut minun "käydään vielä tuolla" ja "otan kuvan vielä tuosta"-huudahduksia. Mies on kuitenkin sen verran hyvin koulutettu (lahjoin jälkeenpäin sillä kebabilla), että sain haluamani kuvat otettua.

P.s. Muillakin kun sukulaisilla on kommentointioikeus... Katsoin ihan mielissäni, että edelliseen postaukseen on tullut kommentteja. Niistä 33,3 prosenttia oli äidiltä ja loput 66,6 prosenttia Heliltä. (Siis sukulaisia ollenkaan väheksymättä, kiitos teille!)

Lista kesällä tapahtuvista asioista

Ongelmat näinkin päin... En ehdi julkaista kuvia samaa tahtia kuin niitä otan! Tämän raportin kuvat ovat jo maanantailta, kun oli se helle. Eiliset kuvat ovat vielä kamerassa....

Käytiin siis eilen illalla Nallikarissa fiilistelemässä auringonlaskua. Viltsulle tuli kylmä ja nälkä, joten päätettiin hankea jostain ruokaa ja etsittiin sitten tuloksetta pizzaa. Kaikki paikat olivat jo menneet kiinni. Päädyttiin sitten kebabille Troijaan ja koska minä en pahemmin kyseisestä Turkin lahjasta maailmalle välitä, otin jonkun kanapitahässäkän. Söin sitä liikaa ja tuli huono olo, nukuinkin sitten levottomasti. Aamulla heräsin siihen, että en tuntenut vasenta kättäni, mutta en usko tämän liittyvän siihen kanapitaan. Aikani verryteltyäni lähdettiin aamulenkille ja aamupalalle torinrantaan. Aamupalaksi söin sirkusaakkosia ja mansikka-vaniljapehmiksen.

Siinä kotimatkalla laskeskelin päiviä kesälomaan ja tajusin, että osaan kaikkien näiden kolmen viikon työvuorot ulkoa. Normaalisti osaan vain seuraavan päivän vuoroni. Mietin myös, että kuukauden päästä on Juhannus. Juhannus on kesäloman ainoa hetki, jolle minulla ei ole vielä mitään suunnitelmia. Olin miettinyt jotain telttailua, mutta se taitaa tulla kokeiltua jo road tripillä. Ehkä mökkeilyä? Teenkin tähän pienen listan kesälomalla (tai kesän aikana) tapahtuvista jutuista.

Hiisijärvi ja Hiisijärven hiekat, järven ympäri vaellus ja joessa uinti sekä autiotalossa yöpyminen. Portugali, Lissabonin kaduilla kävely ja Estrilin hiekkarannoilla makoilu. Sotkamon mökki ilman sähköjä, savusauna ja Jymyn pesäpallo-ottelu. Juhannuskokko, makkaraa ja yön läpi valvominen. Road trip pohjois-Lappiin, teltassa ja leirintäalueen alkeellisissa mökeissä yöpyminen, vanhat pikkutiet ja randomit museot sekä kyläkaupat. Kesäretki Rezan kanssa. Auringonottoa, tuhansia jäätelöitä ja pyöräilyä hameen helmat hulmuten. Äidin grillaamien herkkujen syöminen kotona ja raparperipiikaran leipominen. Peikkometsässä seikkailu, purossa kahlaaminen ja kuvien ottaminen. Mummulan laiturilla tai murrolla mato-onkiminen ja kanootilla melonta peilityynellä järvellä. Kesävideon kuvaus ja editointi.

Saatoin unohtaa jotain, mutta siinäpä tärkeimmät. Nyt on teidän vuoronne! Kirjoittakaa oma kesälistanne kommentteihin tai jopa blogiinne, ja linkittäkää postaus sitten tänne!

Hellehommia

En yhtään osaa pukeutua näihin yllättäviin ja ensimmäisiin helteisiin! Oon penkonut koko vaatekaappini läpi, puolet sen sisällöstä on nyt sängyllä. Hyvää yötä minulle... Toisaalta minulla on nyt kamalasti virtaa ja intoa tuohon valokuvaushommaan. Pyörittiin aamu kamera kaulassa Ainolassa, ja pysähdyttiin siinä ohessa kahville. Täytyypä sanoa, että vaikka en ole aamukahvin ylin ystävä, niin tänään se maistui huippuhyvältä!

No, ehkä puolet siitä mausta oli tämä kuppi! Ei missään kahvilassa ole noin söpöjä kahvikuppeja! Tuo on yhtä pieni kuin miltä näyttääkin, eli juuri sopiva tällaiselle kahviallergiselle. Tosin jouduin ottamaan vielä santsikupin, kun sai samaan hintaan... Kyseessä on siis kahvila Kiikku keskellä Ainolanpuistoa ja luulen, että paikka tulee olemaan yksi kesän suosikeista!

Korkkasin tänään myös pyöräilykauden. Täytin talven aikana tyhjenneet renkaat ilmalla ja hurautin parit kirpparit läpi uuden keittiön- ja sohvapöydän toivossa. No, ei löytynyt, mutta olipa metkaa ajaa pyörällä pitkästä aikaa! Yritin löytää kaapista mahdollisimman pyöräystävällisen hameen ja onnistuin mielestäni melko hyvin äidin vanhalla hameella. Vyökin taitaa olla sieltä samasta vaatekaapista...

Kengät on omat ja uudet, jospa nyt lopultakin raaskin heittää edelliset vastaavat roskiin. Alkoivatkin olla jo melko kuluneet... Ja ding, kesän ekat hankaumat hankittu, tällä kertaa varpaaseen.

Kevään viimeiset kuvat

Eiköhän jo voi hehkuttaa kesän olevan täällä. Olin aamun töissä, ja suunnittelin lähteväni iltapäivästä ulkoilemaan kameran kanssa. Tällä hetkellä minulla kuitenkin särkee jalkoja sen verran, että taidan tyytyä chillaamaan parvelleella jäätelökulhon kanssa. Toivottavasti tämä helpottaa illaksi ja pääsen vielä nauttimaan tuon auringon jämistä.

Onneksi minulla on jemmassa joitain ruutuja muutaman päivän takaiselta ulkoilureissulta Ainolaan. Toimikoot ne vaikka epävirallisina viimeisinä kevätkuvina, seuraavat ovatkin toivon mukaan kesäkamaa! Aijai, tajusin eilen kesälomankin olevan vain parin hassun viikon päässä! Minulla on niin paljon suunnitelmia kesälomalle, että en pysy itsekään perässä! Täytyisi varmaan kirjoittaa jo ylös, ettei mitään elintärkeää pääsee vahingossa unohtumaan...

Note to self: Aloita kesä vaikkapa laittamalla se polkupyörä lopultakin ajokuntoon...

Minikeittiön sisustusta

Meidän keittiö on yksi murheenkryyni. Ollaan etsitty sinne jotain ylimääräistä laskutasoa, joka toimisi parhaassa tapauksessa myös säilytystilana. Sellaista ei kuitenkaan tuntunut löytyvät mistään, sillä tilaa on erittäin rajoitetusti eikä toisaalta oltu valmiita panostamaan tähän kovin suuria rahallisia summia. Ikeassa sain kuitenkin jonkin hämärän ajatuksen, aivan päinvastaisen kuin oltiin mielessämme aiemmin kaavailtu.

Ikeassa törmäsin tuollaiseen "kellarihyllyyn", joka oli koottu metalliputkista ja parista tasosta. No, ajatushan on sillä tavalla täysin kuolleena syntynyt, että meidän taloudessa leijuu melko runsaasti pölyä, kiitos aktiivisen ja karvaisen koiran. Avohylly ei siis ole mikään paras ratkaisu. Mutta heh, nämä hyllyt eivät kerääkään pölyä samaa tahtia kuin esimerkiksi puinen taso! Nyt ainoastaan tavarat keräävät pölyä... (Sitä ne tosin keräsivät myös sillä edellisellä tasollaan, mutta tuplasti ahtaammin.)

Muratin bongasin vasta hyllyajatuksen jälkeen, mutta olin jättää sen kauppaan, koska mihin sen laittaisin? Onneksi Rezalla leikkasi ja totesimme sitten yksissä tuumin, että olin juuri päättänyt ostaa hyllyn, joka suorastaan huutaa roikkuvaa murattia pehmentämään kokonaisuutta. Nakkasin ostoskoriin vielä pienen sinkkiämpärin ja enpä voisi paljon tyytyväisenpi olla. Olen innoissani näistä viherkasveista, kun ekaa kertaa ikinä palmuni ovat selvinneet talvesta elinvoimaisina! Sain myös muutaman kaktuksen hoivattavakseni, niistä olen haaveillut jo useamman vuoden!

Parasta tässä hyllyssä on kuitenkin ilmavuus. Se ei juuri tunnu vievän tilaa, vaikka onkin vähän kuin tulvan tuomana keskellä keittiötä. Näitä hyllyjä pystyy kokomaan kaksi päällekäin, joten mikäli lisätilalle tulee yhtäkkiä tarvetta, niin en usko korkeammankaan ratkaisun näyttävän huonolta. Tosin sitten jouduttaisiin jo tekemään seinäänkiinnitysratkaisuja, näin yksinään totesin tuon olevan meille riittävän tukeva ilmankin. Nyt pitäisi vain pystyä pitämään tuo riittävän vajaana romusta.

Hylly sopii kivasti yhteen toisen ongelmanratkaisun kanssa. Tuskailtiin koiranruokasäkin kanssa, se kun ei meinannut mahtua yhtään mihinkään ja pyöri aina jaloissa. Niin nätti kuin semmoinen viidentoistakilon muovisäkki onkin, niin todettiin peltiämpäri paremmaksi ajatukseksi. 

Keittiö alkaa olla nyt kunnossa, sen sijaan pistin olohuoneen uusiksi. Tai no, osittain vasta ajatuksen tasolla. myön vanhan ruokailuryhmäni, nyt tarvitsisi enää löytää uusi pöytä. Tuolit ostin jo kirpparilta. Lisäksi olen haaveillut maalaavani seinät, yhden liitutaulumaalilla. Täytyy vain kysyä vielä lupa vuokraisännältä. 

Miltä keittiö kaikessa karuudessaan näyttää? Minusta ei ollenkaan niin karulta, kuin kellarihylly voisi antaa ensin ymmärtää.

Kevätretki Tietomaahan ja Ruotsiin

Tarvitsen todellakin sen pienemmänja kevyemmän kameran. Alkavat nämä puhelinkuvat jo kyllästyttää, mutta koska oon niin innoissani tämänvuotisesta kevätretkestä, julkaisen nämä kuitenkin. Yleensä nämä minun ja Rezan retket ovat melko yllätyksellisiä ja tapahtumarikkaita, kuten olen jo aiemmin tainnut kirjoitella. Tällä kertaa kevätretki suuntautui hieman Kempelettä kauemmas, sillä pääkohteena oli Haaparanta. Aloitettiin tosin kevätretkietkot jo eilen illalla Tubasta.

Jokamiehen suosikit kävivät kuuntelemassa tulevien musaopettajien soitintenttiä eli käytännössä konserttia ja otettiin lasit kuohuviiniä, niin kuin sivistyneet aikuiset tekee. Tämmösiä perusmaanantai-iltoja. Mentiin kyllä ajoissa nukkumaan, sillä aamulla oli aikainen herätys varsinaisen kevätretken merkeissä. (Eli ollaan tosiaan aikuistuttu.)

Aamu aloitettiin tästä ihan läheltä, osallistuttiin luokkaretkelle ja mentiin Tietomaahan. Ajatus oli, että käydään vaan nopeesti pyörähtää, mutta lopulta jäätiin niin koukkuun kaikkiin laitteisiin, että ei meinattu malttaa jatkaa matkaa ollenkaan. Saatiin vielä superit rannekeetkin. Alakuvassa Reza soittaa ilmarumpuja.

Ylävasemmalla jonotetaan mäkihyppysimulaattoriin. Siis todellakin jonotettiin, että päästään hyppäämään. Oli ehkä vähän orpo olo siellä alakoululaisten seurassa, mutta onneksi ollaan molemmat niin lyhyitä babyfaceja, että ei niin erotuttu joukosta. Alavasemmalla Reza tekee stressitestiä, mikä oli osa sukupuolten eroista kertovaa tiedehommaa. Verrattiin omia tuloksia keskiarvoihin. Hienoa, että testaajien keskimääräinen ikä oli ollut ehkä sen kahdeksan vuotta, tunnettiin itsemme kerrankin keskivertoa paremmiksi...

Sitten kävin hakemassa kirpparilta kaksi tuolia ja lähdettiin ajamaan kohti Haaparantaa. Haaparannassa otin kuvan hampurilaisestani ja yhden kuvan Ikean hyllyn hintalapusta, että sepä siitä. Tällä kertaa reissu meni yllättävän paljon suunnitelmien mukaan, mitä nyt vähän levähti homma käsistä Ikeassa. Ja Skopunktenissa. Mutta sisustusjutut ja asuhommat ovat sitten erikseen, katsellaanpa niitten kanssa tässä joku toinen kerta!

Saippuakuplaleikkiä

Eksyin tässä eräs kaunis päivä siivouskomerolle ja löysin sieltä viimekesäisen Hello Kitty -saippuakuplapullon jämät. Ajatuksena oli kuvata jotain ihan kunnollista ja jollain hienolla idealla höystettyä, mutta malttaminen loppui kesken. Totesin myös, että tähän hommaan tarvitsisi ehdottomasti assarin. Oletteko kokeilleet puhaltaa samaan aikaan saippuakuplia ja ottaa kuvia itsestänne käsivaralla, kolmen kilon kameralla? En minäkään ennen, ja tuskin tulen jatkossakaan ottamaan ainakaan niin pitkään aikaan, kun tämä postaus kummittelee mielessä. Sen verran monta tuskastunutta ilmettä muistikortille tallentui niiden hymyilen tässä luonnollisesti ja näytän nätiltä -ilmeiden sijaan...

Peikkometsässä

Sillä aikaa kun yritän saada toteutettua päässä pyöriviä ideoita täällä kaupungissa (Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty jne.), niin jaan parit julkaisemattomat rehukuvat taannoiselta Kainuun reissulta. Ja tietenkin mukana on myös pakollinen Batman.

Kuvat on taas peikkometsästä. Paikasta, jota pikku-Suvi pelkäsi, mutta silti purolle oli päästävä tasaisin väliajoin. (Ja on päästävä edelleen.) Sydän kurkussa uitettiin kaarnalaivoja ja kerättiin puista kääpiä. Nykyään metsä tuntuu kamalan pieneltä eikä ollenkaan pelottavalta. Isä tehnyt harvennusta ja metsän halki kulkee meidän uusi, leveä rantabulevardi. Tosin melko jännä paikka tuo tuntuu olevan edelleen. Kuulin, että ahma oli uinut peikkometsän rantaan ja juossut talon kulmilta läheiseen vaaraan. Melkoinen erämaa...