Nutturaystävällinen päälaite

Oon onneton korvieni jäädyttäjä, mutta minun ylivoimaisesti käytetyin kampaus on nuttura, joka ei todellakaan sovi pipon alle. Oon jo pitemmän aikaa haaveillu salaa korvia suojaavasta, mutta päälaen auki jättävästä pannasta, mutta oon saanu jo ajatuksestakin kylmiä väreitä. Palasin mielessäni sinne kultaiselle yhdeksänkymmentäluvulle ja käsityötunneille, jossa opettelin neulomaan palmikkoneuletta ja sain tuosta tekeleestä aikaiseksi jäätävän kireen pannan, jota piti kuitenkin pitää.

Juulian panta näytti kuitenkin superkivalta eikä yhtään ysäriltä, joten törkeesti sitten varastin mallin eli siis inspiroiduin. Tosin tein rusetista ehkä astetta hillitymmän ja värikin oli pikkusen tylsempi, mutta halusin, että oikeesti kans tätä tulee käytettyä.

Panta meni heti valmistuttuaan testiin ja hyvin pysy korvat lämpimänä. Hoidin tänään kaupungilla asioita eli kävin hakemassa Helille penkkariasun. Samalla reissulla pyörähdin sitten nopeasti H&M:n kautta, ajattelin, että käyn ostamassa neuletakin, koska oon kokenu tarvetta sellaiselle. Raahasin sovituskoppiin kasan aleneuleita ja lopullisen valinnan tein sitten materiaalin perusteella. Kopista poistuessani onnittelin jo itseäni järkevästä ostoskäyttäytymisestä, sillä sen muuten ihanan tekokuituneuleen sijaan valitsin vähemmän nätin, mutta paljon mukavamman tuntuisen 50-prosenttisen puuvillaneuleen.

No, sitä järkeähän ei sitten riittänyt kassalle saakka, kun törmäsin heti kopin ulkopuolella takkirekkiin. Tein pikaisen u-käännöksen ja hetken päästä seisoin kassalla neuleen ja keltaisen syystakin kanssa. Hyvä. No, mutta toisaalta säästin melko reilusti. Lopulta maksoin neuleesta ja villakangastakista alle neljäkymmentä euroa, joten eikö tuon takinkin voi jo pistää järkihankintojen piikkiin..?

Minun villi perjantai-ilta taitaa huipentua tänään siihen, että poikkean tuohon läheiselle huoltikselle kaakaolle ja moikkaamaan kaveria. (Haha, mietin jo hetken aikaa, että onko tänään edes perjantai, mutta taitaa se olla, joten ihanaa viikonloppua!)

Satayksi kuvaa piposta ja sata kuvaa naamasta

Tein aiemmin parit lapaset, joista molemmat meni jakoon ennen kuin muistin kuvata niitä. Lankaa jäi kuitenkin yli, joten tajusin ehdottomasti tarvitsevani valkoisen palmikkopipon. Luonnollisestahan jämälanka ei riittänyt kuin hädin tuskin alkuun, joten kun perjantaina pääsi käymään lankakaupassa ostin lisää lankaa. Pipo on nyt valmis. Ja nyt ollaan siis jälleen jämälankatilanteessa...

Oon aiemmin tehnyt lähes vastaavan punaisen pipon, koska tarvitsin tuolloin housuihin mätsäävän päähineen. Nyt tarvitsin mummun tekemiin lapasiin ja pari vuotta sitten tekemään huiviin ja yhteen omistamaani laukkuun mätsäävän pipon. Tein pipon muuten samalla ohjeella kuin punaisen vastaavan, mutta muokkasin alaosaa. Joustinneuleen sijaista tein ihan vaan oikein-neuletta (Termit ei oo ihan hallussa, mutta näkeehän sen fiksummat tuosta kuvastakin...) ja ajatuksena oli siis jo alusta saakka, että kun reunan kääntää, tuo nurja neule tulee näkyviin. (Ei siis ollu vahinko, vaikka minun käsityötuurini ja -älyni tuntien se ois ollu todennäköisempää..) Arvasin myös etukäteen reunan mahdollisen rullautumisen, joten senkään vuoksi ei tarvinnut turhautua. Olin jo varautunut siihen, että reuna pitää ommella, jotta se pysyisi nätisti paikoillaan.

Tässä siis näkyvissä kutakuinkin koko pipo. Minusta tuntuu, että photobucket pistää nää kuvat taas ihan mössöksi, mutta jospa näistä sais jotain selvää. En oo mikään superneuloja, etenkään kun kyse on jostain spesiaalimmasta, kuten noista palmikoista. Menin jatkuvasti sekaisin laskuissa, kunnes keksin merkata kierroksia hakaneulalla. (Kertonee jo jotain minun tasosta, että tuskailen puoleen väliin saakka, ennen kuin tajuan merkailla kierroksia.) Pipo valmistui kuitenkin kahdessa päivässä.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin lanka on Novitan Kelo, puikoista en tiedä, jotku randomit pyöröpuikot äidin kaapista. Ja alkuperäinen ohje löytyy täältä. Ja siis tuon joustinneuleen sijasta neuloin koko ajan oikeaa.

Yksi pipo talvessa ja se on nyt tehty. (Tosin oon ollu tänä talvena yliaktiivinen neulomisen suhteen, jos lasketaan mukaan kahdet lapaset ja yksi keskeneräinen kaulahuivi.) Ehkä oon ensi talvena sen verran kehittynyt, että voin harkita jotain niinkin kunnianhimoista kuin villapuseroprojektia.

Yoda myöhässä

Sain tänään postissa Ifolorilta tarjouskoodin ja päädyin sitten illan päälle Ifolorin sivulle toteamaan, että 10-kuvat on ystävänpäivätarjouksessa puoleen hintaan. Minulla on tapana teettää parhaat kuvat paperiversioiksi ja laittaa albumiin ja koska usein tilaan lähes vuoden kuvat kerralla, on järkevää odotella tuommoista tarjousta. Esim. nyt säästin reippaat kahdeksan euroa. Tällä kertaa vaan en ollut koonnut noita albumiin tulevia kuvia yhtään etukäteen, joten ilta on menny pitkälti kuvakansioita läpi käyden.

Tää postaus on tämmönen välikevennys liittyen tuohon kuvien selaamiseen. Löysin kovalevyjen kätköistä kuvia Yodasta. Tämä oli tarkoitus julkaista jo reilusti viime vuoden puolella, mutta panttasin julkaisua, ettei tieto Yodan olemassaolosta leviäisi asianomaisen korviin liian aikaisin, koko Yoda hautautui sitten unohduksiin. Kunnes nyt.

Yoda on siis asustellut jo hyvän aikaa uudessa kodissaan ja on siellä toivottavasti hyvin pidetty ja arvostettu hahmo.

Yoda on tehty neulahuovuttamalla kaapista löytyneistä jämävilloista. Yoda on sen verran kova kaveri, että katkaisin yhden neulan ja hyvä ettei työ jäänyt kokonaan kesken sen turhautumisen seurauksena. Lisäksi tää minun pieni perfektionistisuus yritti puskea esiin tuossa kasvojen kohdalla, mutta ilmeisesti Yodan uusi omistaja oli (minun perfektionismista huolimatta) erittäin tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt.

Ja kun lähdin etsimään tätä Yodaa teille nyt tuon kuvatilauksen jälkeen uudestaan, niin löysin kasan kuvia, jotka olin ehdottomasti aikonut kehityttää, mutta jotka olivat jääneet totaalisen unohduksiin yhteen liian täyteen kansioon. (Ja kun projektin alussa mietin niitä kuvia, jotka ehdottomasti teettäisin, niin mietin ekana juuri kyseisiä kuvia. Hyvä minä.) Tosi kiva, täydellinen kokonaisuus kärsii, jos en saa niitä kuvia albumiin mukaan... Täytyy joko tyytyä kotitulostettuihin korvaaviin tai marssia perjantaisella kaupunkireissulla johonkin liikkeeseen, joka lupaa minulle ne muutamat kuvat ennen viikonloppua, jolloin ajattelin käydä albumeiden kimppuun. Siis mikäli Ifolor toimittaa tilauksen totutulla nopeudella.

Piianpeiliprojekti

Kerroin jo aiemmin tästä projektista hieman. (Eli siis sen, miten inspiraation iskettyä en malttanut mennä ostamaan hiomapaperia, vaan lätkäisin uuden maalin suoraan vanhan päälle...) Mutta siis lähtökohtana oli vuosikymmenten (?) saatossa kellastunut alunperin valkoinen (?) maalipinta, jossa oli kaiken lisäksi vielä liimapintajämiä tarroista. Ne sentään yritin rapsutella parhaani mukaan pois, mutta tässäkin kohtaa se hiomapaperi ois ollu jees... No, ens kerralla sitten paremmin. Mutta tähän alkuun muutama ennen-kuva.

Yritin kuvata nämä seuraavat jälkeen-kuvat mahdollisimman samassa valaistuksessa...

Eihän tuosta nyt mikään älysiisti tullut (en edes mainitse sitä hiomapaperia), kun maalia piti laittaa melko runsaasti. Lisäksi pensseli ei ollu mikään superlaadukas, koska siitä irtos niitä karvoja. Lisäksi Batman teki oman osuutensa noiten karvojen levityksessä. Ja joku nero sai vielä kaiken lisäksi hyvin idean alkaa imuroida maalin vielä kuivuessa lattian tasolla... Mutta on se ainakin siistimpi kuin entinen kellertävä maali. Peilipinnankin hankasin niin puhtaaksi, kuin se oli vain mahdollista. (Hankasin niitä lasin alla , heijastuspinnassa olleita "vikoja" tovin, kunnes tajusin, ettei ne hankaamalla muutu miksikään.) Lopuksi kokeilin vielä perinteistä sanomalehtikikkaa ja kyllä nyt peili kiiltää!

Nyt voikin sitten muuttaa

Juu'u, tässäpä on ollu kaikenlaista hässäkkää ja työhommia, joten kamera on taas ollut mielellään kesälomalla. Minulla loppui työharjoittelu, mutta tilalle tuli yksi päivän reissu ja nyt tänään muuttohommat. Tai siis pakkaushommat, muuttopäivästä tai sopimuksestahan meillä ei ole vieläkään minkäänlaista tietoa. Nyt päätin, että ompelukone on ehdottomasti pakattava tänään, joten viimeistelin tuon vaiheessa olleen lepakkotuolin. Tein vielä astetta viimeistellymmän, kuin Suuren Käsityölehden ohjeessa. Joo, voi olla auringonpistos.

Alku (siis joskus puolessa välissä viime viikkoa) oli hieman hankala, kiitos Batmanin innokkaan mukanaolon. Vähän lisähaastetta, kun siinä kaavapaperin puuttumisessa ei jo ollut tarpeeksi... Sain kuitenkin kaikki tarvittavat kappaleet leikattua niin tehokkaasti, että kangasta jäi vielä yhtä pientä sohvatyynyä varten. Kerää koko sarja.

Toi väri ei ole nykyistä sisustusta ajatellen yhtä perfect, mitä se toivottavasti tulee uudessa kodissa olemaan. Onneksi Batman sentään mätsää väreihin myös tulevassa olohuoneessa. Ja Batmaniin mätsäävän tyynyn sain mummulta joululahjaksi. Se on toistaiseksi seikkailut ja hakenut paikkaansa täällä, mutta oon varma, että sekin sopii uuteen olohuoneeseen, kuin nyrkki silmään. Alan vähitellen sisäistää tuon sanan "mätsäys" merkityksen. Ehkä se siirtyy jossain vaiheessa pukeutumiseenkin...

Testasinkin jo tuolin. Ensin pelotti istua sen nitinän ja natinan saattelemana, mut kyllähän toi ainakin toistaiseksi ja minut kesti. Toivottavasti kestää jatkossakin. Onpahan ainakin hyvä syy olla mässyttämättä sitä karkkia koko ajan. Mutta nyt pakkaan tuon kankaan muuttolaatikon pohjalle (Tai pakkaisin, jos minulla olisi yhtäkään laatikkoa.), etten hajoita sitä. Se nimittäin tapahtuu ihan varmasti just silloin, kun oon pakannu ompelukoneen.

Kaavoihin kangistunut

Koska muuttolaatikoiden pakkaaminen on heti tiskaamisen jälkeen inhottavinta ajanvietettä, niin ajattelin luistaa hommasta eräällä hyväkysttävällä syyllä. Oranssi lepakkotuoli ei sovi suunnittelemaani sisustukseen, joten se kaipaa uutta päällistä. Löysin jostain vanhasta Käsityölehdestä ohjeen, jota ajattelin testata, koska omistan nykyisin ompelukoneen. Ostin kankaat ja tukinauhat ja jopa langan muistin. Nuppineulat olin ostanut jo muutamaa päivää aiemmin. Ja kun kaikki oli valmista, niin tadaa, Suvi huomasi unohtaneensa kaavapaperin olemassaolon. Oon nyt kävelly koko talon ympäri ja yrittänyt keksiä korviketta kaavapaperille. Tällä hetkellä ainoa potentiaalinen ehdokas on leivinpaperi. Tosi hieno juttu, että oon jossain vaiheessa keksiny, että leivinpaperikin on kätevämpää käyttää, kun sen ostaa valmisarkkeina. Eli eikun siis liimaamaan ja teippaamaan...

Oikeesti ostin samanväristä lankaa, kuin kangaskin on. Sain vaan valkotasapainot heittelee mukavasti tuossa kuvien välillä... Lanka on lähempänä oikeeta, kun toi kangas. Ja jos jotakuta kiinnostaa ohje, niin löytyy Suuren Käsityölehden numerosta 1/2002.