Pateniemen hylätyt proomut

Taas yksi must see -kuvauskohde käyty katsomassa! Hetken aikaa tässä menikin, sillä ei vaan saatu aikaiseksi. Säälittävää...

Pateniemen entisen sahan tuntumassa on muutama aallonmurtajaksi upotettu proomu. Ajateltiin koko ajan, että nämä ovat kauempana merellä, ja suunniteltiin talviretkeä. Viime talvi meni jotenkin kokonaan ohi asian suhteen, mutta onneksi herättiin asiaan näin kesäaikaan. Lähin paattihan oli aivan rannassa!

Kiinnostuneille tiedoksi, että paikka on tosi helppo löytää. Auto pitää jättää Sahatien päähän ja siitä jatkaa jalan suoraan niemenkärkeä kohti. (Tosin jotain kautta tuonne ihan rantaan pääsee ilmeisesti autollakin, mutta ei kai mitään virallista reittiä..?) Minusta tuntui, että Pasilla meinasi jo vähän mennä usko, mutta vanhana partiolaisena luotin navigointitaitoihini (ja google mapsiin) ja löydettiin kerrasta perille.

Valittiin ajankohdaksi hetki ennen auringonlaskua. Ihan nättiä, mutta ei sitten saatu noita purkkeja oikein esille vasta-aurinkoon. Täristiin sitten niemessä ja odotettiin pimeää. Onneksi odotettiin, koska ne alkuillan kuvat olivat aivan onnettomia. No, ei ne loppuillan materiaalitkaan mitään huippukamaa olleet. Yritin kikkailla pitkällä valotuksella, mutta en tietenkään ollut ottanut jalustaa mukaan. Käytin sitten reppua, mutta tuuli puhalsi sen verran voimakkaasti, että se heilutti kameraa, vaikka kuinka yritin maata sen päällä tuulensuojana.

Nyt sanoisin, että paras aika kuvaamiseen voisi olla aamun myötäaurinko, mutta eri asia on, kuka jaksaa herätä tarkistamaan tämän olettamuksen paikkansapitävyyden. En minä ainakaan. Olisi myös hienoa, jos meri olisi aivan tyyni, mutta sitäkin hetkeä joudutaan ehkä odottamaan tovi. Ja sitten vielä usva... Heh. Tehtiin kuitenkin realistinen suunnittelma, että käydään tuolla uudestaan sitten talvella, kun jää kantaa ja proomuille pääsee kävelemään.

Siinä auringonlaskua odotellessa keskityin päivittämään Instagramia ja kuvaamaan omaa naamaani. Well done. Kaikki aika hyötykäyttöön. Mutta siis tällaista vähän erilaista urbaania löytöretkeilyä vaihteeksi.

Tänään löytöretkeilin lisää, kävin Batmanin kanssa extemporee-lintujenbongausretkellä Liminganlahdella, mutta se on jo aivan toinen tarina ja siitä siis lisää joku toinen päivä!

Hylättyä Toppilaa

Pojat lähti nakkelemaan kiekkoa Toppilaan, joten pakkasin itseni ja Batmanin mukaan autoon ja vaihdoin iltalenkkimaisemaa. Taka-ajatuksena oli oikeastaan löytää eräs paikka, jonka bongasin kaverini Facebook-seinältä. Meillä oli aikomuksena käydä pyörähtämässä tuolla yhdessä, mutta eipä koskaan saatu aikataulujamme sopimaan yhteen. Lähdin liikkeelle ihan tuon kyseisen paikan vierestä, kävin pyörähtämässä muutaman kymmenen metrin päässä ja kiersin tämän jälkeen koko Toppilan, kunnes sitten osuin paluumatkalla paikalle. No, tulipahan kunnon iltalenkki ja sain muutaman muunkin kuvan.

Toppila on hauska paikka. Tuntui, että puolet tuolla oli hylättyä ja ränsistynyttä ja puolet taas uutta ja prameaa.

Oulun rumimmaksi rakennukseksi äänestetty, Alvar Aallon suunnittelema Toppilan siilo. Voihan tuon rumanakin nähdä, mutta minä poimin sieltä vain kauniita, vaikkakin karuja yksityiskohtia...

Mystinen, hylätty rautatienpätkä keskellä metsää. Tuonne täytyy ehdottomasti lähteä jonkin hyvän kuvausidean kanssa, kunhan lehti putoaa puusta. Näin kauniina kesäpäivänä tuo karuus ei tullut niin voimakkaasti esiin, mutta voin kuvitella kylmän marraskuisen päivän. Tuon pätkän toisesta päästä nimittäin löyty piikkilangoin varustellun verkkoaidan jäänteet...

Mukana iltalenkillä oli luonnollisestikin Fujifilm.