Kuvajoulukalenteri: 24. luukku

Mietin tätä pitkään. 24. päivä. Tähän kuuluisi se kaikkien aikojen kuva, mutta minulla ei ole mitään yhtä tiettyä lempikuvaa. Nämä tähän saakka nähdyt kuvat ovat kaikki merkityksellisiä, mutta en osaa sanoa vain yhtä parasta. Valitsin sitten hetken mielijohteesta tämän.

Tässä on niin monta minulle ominaista ja rakasta elementtiä. Kuvan sävyt, melko neutraalit ja ehkä jopa viileät, mutta tunnelma on silti lämmin. Vastavalo, hyvin haastava elementti valokuvatessa, mutta tykkään käytä sitä, välillä jopa liiallisuuksiin. Kasvit tunkevat joka toiseen ottamaani kuvaan, vaikka en niin suunnittelekaan. Kai meillä on joku yhteys. Lisäksi keijupölyn lailla leijailevat lumihiutaleet tekevät kuvasta taianomaisen... Siis perusminua!

Ihanaa Joulua!

Kuvajoulukalenteri: 23. luukku

Tämä kuva oli pitkään yksi suosikkikuvistani. Ja löydän tästä edelleen minua kiehtovia elementtejä, vaikka tavallaan näen tässä puutteitakin, etenkin paikan mahdollisuudet huomioon ottaen. (Tämä on siis upea Myllykoski Pienen Karhunkierroksen varrella Kuusamossa.) Otin tämän koulun reissulla, samalla jolla menetin kaikkien aikojen kuvan. (Poro seisoi vasta-auringossa kukkulan laella, mutta jäin tuijottamaan sitä suu auki niin, että unohdin ottaa kuvan...) Tämä kuva on niiltä ajoilta, kun aloin toden teolla innostua kuvaamisesta vakavammin. Muistan, kun opettaja huomasi kamerani ja käytiin keskusteluja valokuvauksesta, jota hänkin harrasti. Ja olin niin mielissäni, kun ymmärsin kaiken, mitä puhuttiin.

Kuvajoulukalenteri: 22. luukku

Kuva on vahinkolaukaus viime syksyltä. Oltiin lähdössä metsään, Terri odotteli innoissaan ja nappasin kuvan. Oikeastaan en ajatellut aluksi, että tästä kuvasta olisi sen suurempaa iloa. Yritin kuvata Junnua, joka tosin pomppi edestakaisin niin, ettei siitä saanut yhtäkään terävää kuvaa. Tämäkin oli alunperin kovin tumma, mutta pienellä muokkauksella tästä tulikin päivän hienoin kuva.

Mielestäni tässä on mielettömän kaunis tunnelma, kuvaa syksyä erityisen hyvin. Meidän Terrikään ei aina jaksa olla kovin kuvauksellinen, mutta tässä se on omassa elementissään ja siksi kuvakin onnistui. Kuva on toki tärkeä myös sisältönsä vuoksi.

Kuvajoulukalenteri: 21. luukku

Joulukalenterissa onkin vilahtanut aiemmin kuva autiotalosta. Tämäkin on autio, mutta teollisuusrakennus. Vaikka tykkäänkin enemmän kodeista, on tämä yksi suosikkikohteitani. Tänne piti palata uudelleen ja voi olla, ettei sekään jäänyt viimeiseksi kerraksi. Ja tämä on yksi suosikkikuvistani kyseisestä kohteesta. Valo, yksityiskohdat... Mieletöntä.

Kuvajoulukalenteri: 20. luukku

Jouluaatto lähenee huimaa vauhtia, mutta vielä olisi muutama kuva jäljellä!

Tällä kertaa taas kuvauskeikalta, jossa olin mukana kyllä ihan vaan talkoolaisena muitten joukossa. Mutta mielelläni tuolla kyllä kuvasin, oli nimittäin sen verran inspiroivia kohteita. Tässä on menossa esitys siitä, miten ihmiset ovat vuosisatojen aikana eläneet. Mielestäni tunnelma on erittäin kiehtova, jopa niin kovasti, että en edes huomaa pieniä valokuvauksellisia ongelmakohtia, kuten pikkupojan halkeaminen vasempaan laitaan tai kasvojen puuttuminen, koska en halua julkaista täällä kasvokuvia kysymättä mallin mielipidettä asiaan. Kuvat kun ovat tosiaan esityksen ehdoilla otettuja.

Jokunen kuva lisää tapahtumasta löytyy täältä!

Kuvajoulukalenteri: 19. luukku

Ai hitsi, en edes muistanut näiden kuvien olemassaoloa! Olipa onni, että tuli tämän joulukalenterin myötä selailtua omia tuotoksiaan... Tässä on nyt poikkeuksellisesti kaksi kuvaa, koska toimivat mielestäni kuvaparina erinomaisesti!

Oltiin Miikan kanssa jo pitempään suunniteltu jotain "fantasiakuvausta" ja päädyttiin tämmöiseen perinteiseen asetelmaan. Ja näistähän tuli loistavia, on muuten ehkä blogihistoriani yksi suosituimmista postauksista ollut tämä! (Lisää kuvia siis täällä.) Miikan kanssa on kuvailtu myös jälkeenpäin, ja aina Miika kerää ihailuja... Toivottavasti päästään taas pian kuvailemaan lisää!

Kuvajoulukalenteri: 18. luukku

Päivän kuvana on tänään poikkeuksellisesti ruudunkaappaus Instagram-tililtäni. Tämä on kuuden kyseiseen sovellukseen aikoinaan lataamani kuva, mutta tämän kohdalla tajusin, että ei se hyvä kuva ole todellakaan pelkästä kamerasta kiinni. Otin tämän vanhalla Samsungillani, mutta tämä on edelleenkin yksi kaikkien aikojen suosikki-instakuvistani. Ja muutenkin arvostan tämän korkealle.

Mikäli nopeat räpsyt kiinnostavat, niin @suvipy pyrkii päivittymään blogia aktiivisemmin!

Kuvajoulukalenteri: 17. luukku

Tämä kuva on minulle merkityksellinen sisältönsä vuoksi. Tämä on nimittäin otettu rakkaan harrastuksen puitteissa, hirvimetsällä ollessamme. Erityisen tästä tekee tunnelma. Toisinaan niin brutaaliksi ja julmaksi syytetty harrastus ja näin kaunis kuva. Tämä on kuitenkin se, miten asian itse haluan nähdä. Minulle yksi iso osa harrastusta on luonto ja sen kauneus. Ja niiden luoma tunnelma. Syyt siihen, miten jaksan herätä viikonloppuaamuisin kuudeksi metsään, säästä huolimatta.

En oikein osaa selittää, miksi valitsin nimenomaan tämän kuvan, kun minulla olisi muitakin kauniita kuvia metsästysreissuilta. Mutta ehkä tämä on kaikista kaunein. Ja on mahdollimman kaukana siitä hyvin yleisestä mielikuvasta lajiin liittyen.

Kuvajoulukalenteri: 16. luukku

Tämä kuva on niitä harvoja keikkoja, joita olen saanut tehdä pyydettynä, vaikkakin pyytäjä nyt yllättäen olikin kaverini. Mila oli melko haastava kuvattava menevän luonteensa ja nuoren ikänsä vuoksi, mutta saatiin muutama loisto-otos. Ja Anni oli todella tyytyväinen näihin kuviin, joten ei kai siinä itsekään voi valittaa.

Kuten olen aiemmin sanonutkin, koirakuvat ovat minulle jostain syystä sitä ominta aluetta muun luontokuvauksen ohella. Näitä tekisi mieluummin enemmänkin. Sopivan haastavia, mallit kun usein tekevät vähän sitä mitä huvittaa...

Kuvajoulukalenteri: 15. luukku

Tämä kuva on yhdeltä lumilautakuvauskeikalta, jolla isäkin oli mukana. Siltä samalta, josta kirjoittelin jo aiemminkin. Tykkään tästä kuvasta valtavasti. Tästä tulee mieleen planeetta avaruudessa ja assosioin tämän välittömästi lempikirjaani Pikku Prinssiin. 

Isä hiihti erään kumpareen laella, nappasin kuvan hieman vinoon ja siinä se. Enempää en osaa sanoa.

Kuvajoulukalenteri: 14. luukku

Kuva on samalta marraskuun aamulta kuin kalenterin alkupuolella nähty kuva Batmanista laiturilla. Tämä kuva on itselleni merkittävä sen vuoksi, että tämä on ensimmäinen kuva, joka on päätynyt seinälle jonnekin muualle kuin itselleni. Äiti nimittäin vihjaisi kuvan nähtyään, että olisi hieno tauluna. Ja onneksi tontut olivat olleet tiirakkana ja joulupukki toi mieluisan paketin. Nyt tämä kuva on siis metrin levyisenä canvasina lapsuudenkotini olohuoneessa.

Kuvajoulukalenteri: 13. luukku

Jatketaan ihmiskuvauslinjalla, Lucianpäivän kunniaksi. Kaunis siskoni Heli menee kyllä Luciasta. Harvoin saan Heliä mallikseni, mutta viime syksynä onnisti! Mentiin rannan heinikkoon kuvailemaan ja tykkäsin lopputuloksesta tosi paljon. Kauniit sävyt, kaunis syyspäivä ja tietenkin kaunis malli. Vaatii melko paljon epäonnistua.

Halusin nostaa nämä kuvat esille, koska ihmiskuvaus on minulle niin harvinaista herkkua. Siihen maailmaan haluaisin uppoutua lisää, erityisesti fantasiahenkiset kuvat olisivat minun juttuni.

Kuvajoulukalenteri: 12. luukku

Tänään luukussa on omakuva. Omakuvia nyt tulee otettua melko paljon, välillä ihan hävettävän usein. Harvemmin näitten kanssa kuitenkaan kokee samanlaista onnistumisen tunnetta kuin tässä tapauksessa. Haukka oli tappanut koppelon metsään, ja minä toin puolet sulista kotiin. Tiesin heti, mihin ne käytän, mutta en kuitenkaan saanut muuta mallia kuin itseni. No, eipä siinä muuta kuin kaukolaukaisin hommiin ja olipahan ainakin kuvaaja ja malli samalla aaltopituudella. Vaikka toki mielluummin kuvaisin ulkopuolista mallia kuin itseäni.

Nämä ovat minusta erittäin onnistuneita omakuvia ja nimenomaan sanan todellisessa merkityksessä. Kuvaavat pitkälti sitä, miten näen itseni. Kaikkihan suuret taiteilijat ovat maalanneet omakuviaan kautta aikojen...

Kuvajoulukalenteri: 11. luukku

Ekan luukun alta paljastui lumilautailukuva, joka ei suinkaan jäänyt viimeiseksi. Siitä se kaikki oikeastaan alkoi. Kaikkein uskollisin mallini on veljeni, jonka kanssa rymytään talvet pitkin hankia ja kesät kuljen maastopyörän perässä pitkin polkuja. Tämä on kaikkien aikojen suosikkini lumilautakuvista. Tässä on melko rento meininki, ei mitään temppua, vaan pelkkää puuterilaskua. Mutta sain tähän mielettömän tunnelman ja värit, ainakin omasta mielestäni.

Kuvajoulukalenteri: 10. luukku

Kuvasin Helin ylioppilaskuvat ja minusta oli mukavaa, että perfektionisti-pikkusisko halusi nimenomaan minut ottamaan nuo kuvat eikä ketään ammattilaiskuvaajaa. Nämä on ensimmäiset ja ainoat valmistujaiskuvat, jotka oon ottanu. Tämä ei ollu se lopullinen kuva, joka päätyi kiitoskortteihin, mutta ehkä oma suosikkini. Tai en tiedä, koska saatiin niin paljon kivaa materiaalia.

Heli siis halusi vähän erilaisen kuvan, kuin perusruusupönötys. Mentiin sitten meidän kodin vieressä olevaan peikkometsään ottamaan saniaiskuvia auringonlaskun aikaan.

Kuvajoulukalenteri: 9. luukku

Tämän päivän luukusta paljastuu itselaukaisimella otettu kuva, joka on palanen eräästä vieläkin hieman kesken olevasta projektista. Lähdettiin kuvaamaan eri vuosikymmeniä ja tämä kuva on ehdoton suosikkini koko sarjasta. Kyseessä on siis Seurojentanssit 50-luvulla. Eihän tämä nyt viimeisen päälle sommiteltua ole, koska tosiaan itselaukaisimella räpsittiin menemään. (Tuolloin en edes omistanut langatonta...) Kaikesta huolimatta tykkään tästä tosi paljon ja tämä on suurin ja mielenkiintoisin valokuvaiksellinen projekti, jota olen tehnyt.

Tehtiin ihanan Riikan kanssa kaikki itse. Kampaukset, meikit ja asutkin pengottiin ties mistä. Päästiin 70-luvulle saakka, minkä jälkeen ollaan jumitettu aikatauluongelmien vuoksi. Olemassa olevat (valitettavan pienet) kuvat voi käydä kurkkimassa blogin historiasta täältä! (Klikkaamalla kuvat auki ne näkee suurempina!)

Kuvajoulukalenteri: 8. luukku

Kalenterissa tänään ensimmäinen kuva, josta muistan teetättäneeni taulun. Taulu meni kuvan "mallille" lahjaksi, vaikkakaan ukilla tuskin oli kuvanottohetkellä minkäänlaista aavistusta tehdyistä mallinhommista.

Kuvajoulukalenteri: 7. luukku

Meinasi mennä vähän tiukille, mutta ehdinpä vielä tälle vuorokautta... Päivän kuva on autiotalokuva. Innostuin pari vuotta sitten kuvaamaan hylättyjä rakennuksia. Autiotalot ovat kyllä kiinnostaneet pienestä saakka, mutta ihan toiminnalliselle asteelle olen päässyt siis vasta nyt myöhemmin.Tämän kuvan valitsin siksi, että tämä on oikeastaan ensimmäisiä autiotalokuvia, joita olen ottanut. Myöhemmin olen laajentanut myös teollisuusrakennusten puolelle, mutta kyllä nämä hylätyt kodit ovat enemmän minun juttuni.

Minun autiotalojulkaisut ovat olleet melko suosittuja, mikäli asia on uusi ja kiinnostaa, niin minun postauksiani aiheesta löytyy lisää täältä! Tästäkin kohteesta olen kirjoitellut jotain pientä jo aiemmin...

EDIT: Ääh, pahoittelen, tuo viimeisessä lauseessa mainitsemani postaus onkin kokenut kuvakadon, joten sitä ei ole tällä hetkellä saatavissa, kuin pelkkänä tekstinä. Täytyy ehkä tehdä jonkinlainen uudelleennosto tuon postauksen osalta, mikäli juttu kiinnostaa!

Kuvajoulukalenteri: 6. luukku

Mietin pitkään, minkä kuvan tälle päivälle voisi laittaa. Kun keksin, oli tämä aivan ilmiselvää. Pari vuotta sitten minua kysyttiin kuvaamaan hautajaisia. Eikä mitä tahansa hautajaisia, vaan sankarihautajaisia. Kyseinen mies oli kaatunut sodassa, mutta jäänyt kentälle ja siunattu Ristijärven sankarihautaan. Ruumis kuitenkin löydettiin joitain vuosia sitten ja toimitettiin omaisille haudattavaksi.

Hautajaiset olivat avoin yleisötilaisuus ja kirkko olikin täynnä. Sen verran harvinainen tapahtuma oli kysessä. Enkä ollut onneksi ainoa, joka tilaisuutta dokumentoi, sillä minun kalustoni oli melko kehno, enkä ollut juuri kuvaillut vastaavissa tiloissa aiemmin. En ollut oikein tyytyväinen kuviin, mutta nyt jälkeen päin huomasin, että kuvista saisi pienellä hienosäädöllä ihan kelvollisia. Nyt kun osaa vähän enemmän.

P.s. Tämä mainos on muuten kuvattu samassa kirkossa!

Kuvajoulukalenteri: 5. luukku

Tämän päivän kuva edustaa isoa joukkoa kuvia, sitä minulle kaikkein tyypillisintä kuvaustyyliä. Kuvaan paljon yksityiskohtia kasveista. En ehkä tarkoituksella, mutta huomaan muistikorttini täyttyvän aina näistä. Kohde, joka on helposti saatavilla, mutta on silti monipuolinen ja haastava. Ja tykkään luonnosta niin kovin.

Tämäkin kuva on otettu keskellä yötä. Istuin suon laidassa huppu päässä, itikoita hätistellen. Mikään erityisen tärkeä tämä ei yksittäisenä kuvana ole, vaikkakin on mielestäni yksi kauneimmista kasvikuvistani. Halusin tämän kuitenkin mukaan, vaikka edustamaan sitten isompaa kuvajoukkoa.