Reikä seinässä

Jotta elämässä olisi vähän haastetta. Sain tosiaan vuokranantajalta luvan tehä täällä pientä pintaremonttia ja aloitin repimällä tapettia pieneltä seinänpätkältä. Ja jo tuttuun tapaan kaikki ei tosiaankaan mennyt kuten eräässä tunnetussa suomenruotsalaisessa idyllissä. Muutaman neliön seinä ja taperin repimiseen meni useampi viikko. Viimeisestä nurkasta paljastui reikä seinässä. Reikä oli sen verran massiivinen, että se tuotti lieviäongelmia tällaiselle amatööriremppaajalle. Parin kittikerroksen jälkeen sain kuitenkin lopputuloksesta ihan siedettävän,, kiitos mustan seinän. Jos jossain vaiheessa päädyn valkoiseen seinään, joudun varmaan tekemään jotain siistimistyötä, mutta se on sen ajan murhe. Koska kittasin seinää, piti minun vielä käydä hankkimassa pohjamaali. Lopultakin pääsin maalaamaan varsinaisella maalilla. 

Nyt täytyy ootella viikko, että seinään saa alkaa piirtää. Mutta se on kyllä tosi kiva ihan puhtaanakin. Pöydän eteen olen suunnitellut ruokapöytää, kun sellainen tulee vastaan. Toistaiseksi on kuitenkin näyttänyt melko heikolta, joten voi olla, että joudun tekemään jotain kompromisseja vaatimusteni suhteen... Toisaalta ruokapöydän löydyttyä joudun pyöräyttämään olohuoneen kalustuksen taas ympäri. Mutta täällä onkin kaikki aika paljon kesken. Olen mm etsinyt uutta tv-tasoa, johon saisi dvd:t ja pleikkarin ovien taa piiloon katseelta ja pölyltä.

 

Kaveri uhkasi nakata neljä pinnatuolia roskikseen, ellei joku veisi niitä pian pois. Hullua. Otin sitten nuo tuolit parempaan kotiin. Minullahan on ennestään jo kaksi koristeellisempaa projektituolia, joitten siistimisen jälkeen vannoin, että yhtäkään pinnatuoli en enää hio ja maalaa. Vannomatta paras, sillä nyt olisi neljä uutta jonossa, joista kolme odottaa vielä häkkivarastossa sitä ihmettä, kun projektin pariin ehdin. En vain tiedä, mitä teen kuudella pinnatuolilla...

Pinnatuolien lisäksi olen löytänyt muutakin kivaa. Olen nykyään sopuli ja myös täällä on alettu hamstrata kuparia kunnon sisustusbloggaajien tyyliin. Kulho löytyi Kontista, kun käytiin etsimässä pöytää. Olen kyllä jo menettänyt toivoni kyseisen paikan suhteen, hinnoittelussa ei ole mitään logiikkaa, mutta näköjään poikkeus vahvistaa säännön. Kynttilänjalat hain Clas Ohlsonilta. Näin nämä hyllyssä, kun hain jotain oikeasti tarpeellista. Menin kotiin ja bongasin netistä jonkin sisustusartikkelin, jossa komeilivat nämä samat kynttilänjalat syksyn trendituotteena. Oli pakko palata hakemaan. Ei siksi, että nämä olisivat joku trendituote vaan siksi, että jos näistä tulee joku trendi, niin nämä ovat koko ajan mielessä ja harmittelen, että miksi en ostanut silloin kun hyllyt eivät vielä ammottaneet tyhjyyttään.

Sellainen keskeneräinen koti. Vaatii tosiaan vielä paljon tekemistä, mutta jotain olen sentään saanut aikaan. Luvassa olisi vielä parit pienemmän sisustusprojektit, kun vain taion jostain ajan ja inspiraation. Kävin nimittäin käsityömessuilla hakemassa hiukan ajatuksia...

Loppukevennyksenä vielä tilannekuva hieman yli-innokkaasta kuvausassarista:

Pikkumyykengät

Toivoitte kuvia uusista kengistä ja minähän lupasin. Suunnittelin kuitenkin jo heti alusta alkaen, että kokeilen vaihtaa nauhat hieman näyttävimpiin, joten venytin tätä julkaisua siihen saakka, että saan tarvittavat hankinnat ja toimenpiteet tehtyä.

Tässä samalla eilisen asua. Nuo kengät on niin uskomattoman hyvät jalassa, että hipsin niillä nauhanhakureissulla kaupungissa ilman mitään jalkasärkyjä ja turhautumista. Kun ostin nuo, minulla oli vastaavalla korolla, mutta ilman tuota pientä platoa olevat kengät jalassa. Vaihtoin sitten näihin ja jatkoin päivää näillä. Tuntu, kuin oisin lentäny. Sen verran helpommat kävellä ja tukevammat muutenkin.

(Pakko tähän väliin hehkuttaa, että sain lopultakin nuo valokuvat kehyksiin. Ne on otettu joskus ehkä neljä vuotta sitten ja paperille ne tulostettiin vuosi sitten. Nyt sain hankittua lopultakin kehykset ja iskettyä kuvat sinne. Saa nähdä, milloin ne päätyvät seinälle...)

Tässä kengät alkuperäsillä nauhoilla. Tosi kivat näinkin, mutta halusin kokeilla jotain muuta, koska nuo nilkkurit on itsessään niin yksinkertaiset. (Kengät on siis Vagabondin, jos jotakuta kiinnostaa tarkemmin.)

Ja tässä uusilla satiininauhoilla. En nyt oikein osaa päättää, että kummista nauhoista tykkään enemmän. Nuo satiininauhat ois ehkä saanu oli jonkin verran pitemmät, jotta tuo rusetti olisi ollut muhkeampi. Mutta toisaalta en halua, että nauhat on heti loskassa. No, täytyy pohdiskella ja jos tykästyn nuihin satiininauhoihin, niin voisin kokeilla ehkä myös jotain radikaalimpaa väriä.

No, miltäs ne kengät nyt sitten näyttää? Kummat versiot on kivemmat?

Puolen vuoden hameprojekti

Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, miten yksinkertaisen asian toteuttaminen voi kestää puoli vuotta. Itse asiassa luulen, että jossain nettisanakirjassa kohdassa "saamattomuus" on linkki tähän postaukseen. Hain puolisen vuotta sitten mummun varastoista kasan vanhoja vaatteita. Sellaisia, joista ajattelin saavani aikaan jotain käyttökelpoista.

Lähtötilanne oli tämä. Tai itse asiassa ei edes näin imarteleva. Jotenkin sain näihin kuviin vangittua jotain sellaista, mitä ei todellisuudessa ole olemassakaan. Peilistä minua katsoi yksi iso pötkylä (kiristettävästä vyöstä huolimatta) liian isossa mekossa. Olin jo alunperin suunnitellut tekeväni tuosta hameen, mutta kuten jo esille tuli, niin projekti on kestänyt sen puoli vuotta. Ensimmäiset kolme kuukautta siis siirtelin tuota mekkoa paikasta toiseen, jonka jälkeen se hautautui jonnekin vaatekasan pohjalle toiseksi kolmeksi kuukaudeksi. Nyt kun sitten yritin tuskissani saada ajan kulumaan ja muistin tuon kyseisen vaatekappaleen. Suorittamieni arkeologisten kaivausten jälkeen jälkeen mekko oli taas käsissäni ja siirryin suunnitteluvaiheesta toteutukseen.

Pätkäisin mekon yläosan pois kiristysnauhan yläpuolelta ja päärmäsin hameen yläreunan. Lyhensin myös helman pituutta about kymmenen senttiä. Ja aikaahan tuohon meni kokonaisuudessaan yhteensä varmaan vajaa tunti. Ois varmaan menny monta kertaa kauemmin, jos en ois suunnitellu tuota sitä puolta vuotta.

Tällainen hame tosin olisi superhelppo tehdä myös ihan kaupasta ostetusta (tai kaapista löytyneestä) kankaasta. Mallihan on ehkä maailman yksinkertaisin. Kyseessä on siis kaksi lähes neliön muotoista kangaspalaa, jotka on ommeltu sivusta yhteen. Tässä hameessa oli valmiina nauhakuja, mutta oon tehny aiemmin ns. paperbag-hameen ompelemalla kankaaseen vyölenkkejä, mitkä on minun mielestäni ihan hyvä olla olemassa, ettei vaan satu mitään luiskahtamisvahinkoja. Etenkin jos kangas ja vyö ovat liukkaampaa materiaalia.

Jospa hameelle tulisi enemmän käyttöä kuin alkuperäiselle mekolle, jota en koskaan ees kuvitellu käyttäväni. Nyt vaan toivomaan lauhoja ilmoja, jotta koen tarkenevani kahden kilometrin työmatkan sukkahousuissa. (Joo, senkin kaksi kilometriä kuljen autolla.)

Oon käyttäny viime aikoina säälittävän vähän hameita. Tai siis en ollenkaan. Housuista hameeseen vaihtaminen saa minut edelleenkin mukavuusaluen reunalle. En vieläkään osaa laittaa hametta päälleni pohtimatta sen järkevyyttä. Ja sitä miltä näytän. Ja mitä muut ajattelevat. Miksi? En tiedä, housujen kanssa ei ole samaa ongelmaa! Ja kuitenkin huokailen söpöille hame- ja mekkotytöille ja kuvittelen, miten kivalta minä näyttäisin juuri tuossa mekossa ja miten kivalta tuo hame näyttäisi minun päälläni... Onneksi kohta on kesä ja virallinen hamekausi!

Pikku käsityöläinen

Pistin Juhannuksen kunniaksi kengät kesäkuntoon, eli lähinnä vaihdoin nauhat. Kyseinen operaatio oli tarkoitus tehdä heti kenkien oston jälkeen, mutta en jostain syystä taas ollut kovin tehokas asian suhteen. Nytkin toimin vaan puolella teholla ja nauhakaupan sijasta menin äidin ompelukaapille. Sen valikoima oli vähän nauhakauppaa suppeampi ja jouduin valitsemaan eriparinauhat. Lisäksi vasempaan jalkaan jouduin laittamaan kaksi erillistä nauhaa, koska en löytänyt tarpeeksi pitkää yhtenäistä nauhaa. Ehkä se nauhakauppa on jatkossa vaivannäön arvoinen kokemus...

Nauhat ei ollu kuitenkaan ainoa asia, jonka sain aikaiseksi. Tein nimittäin loppuun tuon polkupyörän satulasuojan. Tai suojan ja suojan, kun eihän tuo suojaa miltään, mut onpahan nätimpi, kuin musta satula. Ja koska edellisen aiheeseen liittyvän postauksen jälkeen blogiin on tultu nimenomaan satulasuojaa etsien, niin olisi kiva, jos osaisin kertoa miten tällainen tehdään.

Mutta siis yksinkertaisesti tein ensin 13 ketjusilmukkaa, joka yhdistin piilosilmukalla renkaaksi. Sitten tein kolme pylvästä, kolme ketjusilmukkaa, viisi pylvästä, kolme ketjusilmukkaa, viisi pylvästä, kolme ketjusilmukkaa ja ensimmäinen kierros piilosilmukalla kiinni. Toisella kierroksella jatkoin pylväiden tekemistä ja kulmiin aina kolme ketjusilmukkaa, mutta tarvittaessa lisäsin noille ns. pidemmille sivuille ylimääräisen ketjusilmukan kulmaan.Sitten sovittelin vähän väliä satulaan ja kun kierroksia oli riittävästi, niin tein viimeisellä kierroksella joka toisen pylvään ja joka toisella ketjusilmukan. Noista rei'istä pujottelin sitten kuminauhan ja valmista tuli! Tuon toki joutuu ottamaan pois aina kun ei aja, ettei sade sitä kastele. Ei nimittäin varmaan kuiva ihan hetkessä.

Ja koska oon ollu niin mielettömän ahkera, niin tuunasin itelleni myös farkkushortsit. En kuitenkaan loppujen lopuksi saanu niistä kovin kivoja, vaikka leikkasin, ratkoin, hioin hiekkapaperilla ja maalasin spraymaalilla. No, kaikessahan ei voi onnistua. ei myöskään tuossa nurmikon leikkaamisessa. Kuva on otettu meidän portailta ja pyörä on polulla halkoliiteriin. Mut polku vaan on päässyt kasvamaan umpeen...

Mutta nyt taidan siirtyä imurin seuraan, kyllähän sitä pitää välillä siivotakin. Kerran jouluna ja toisen kerran juhannuksena. Puolet tehty, talon pohjoissiipi on vielä hoitamatta. Tosin Pulmuset houkuttelee kummasti, jännä miten nyt yhtäkkiä...

Tehoviikonloppu

Viikonlopun köyhää kuvasaldoa. Eilinen oli huomattavasti tehokkaampi päivä, mitä kuvat antaa ymmärtää. Oon nyt tosissani tsempannu ja siirtyny pois lihamakaronimössö-linjalta. Tein nimittäin lasagnea, enkä edes mitään perus lasagnea, vaan pistin pakan ihan kunnolla sekaisin ja pyöräytin vuoallisen broilerilasagnea. (Joka tosin vaikutti helpommalta tehdä kuin peruslasagne, mutta sitähän ei kenenkään tarvi tietää.)

Niin turhia kuin peruskotiruokakuvat blogeissa ovat, niin täältä niitä pesee. Kerrankin minun tekemä ruoka oli sekä hyvää että hyvännäköistä. Ja kun nyt siellä sitä reseptiä kaipaatte, niin en näe järkeä kopioida sitä tähän, joten alkuperäinen löytyy täältä. Tosin sillä erotuksella, että huomasin vasta nyt noita kommentteja lukiessani, että ohjeessa puhuttiin sulatejuustosta eikä tuorejuustosta. Hups. Mutta hyvää oli joka tapauksessa, että mitäs me näistä pikkumokista. Ja itse asiassa en omistanut tuotakaan lime-pippurihommaa ja broileritkin marinoin kerrankin itse. Lisäksi huijasin Tommin tiskaamaan sillä, että kysyin siltä haluaako se tiskata vai siivota jääkaapin.

Onnistunut lauantai, löysin nimittäin keskustasta etsimäni punaisen laukun (tosin tavallaan väärää materiaalia, mut jos maksaa laukkukaupassa laukusta 18 euroa, niin mitään laukuista ymmärtämättömänä sanoisin, että ei kuitenkaan paha, vaikka ehtisinkin löytää tässä kahden seuraavan viikon aikana sen täydellisen. Lisäksi löysin myös sen mekon, josta olen hetken aikaa haaveillut. Olen siis melko valmis juhliin. Tosin kotiin tullessa testasin mekkoa kenkien ja laukun kanssa kolmen minuutin ajan ja sotkin sen jo. Valkoinen ei ehkä just oo minun väri. Tänään sotkin yhden punavalkoraitaisen paidan yhden valkeista radoista salmiakkijäätelöllä.

Ostin joskus jollain lahjakorttirahoilla kellon, jonka käyttö jäi jostain syystä vähäiseksi. No, kelloon vaihdettiin rannekkeet, jotta sitä tulisi käytettyä enemmän. Moka tuli siinä kohtaa, kun rannekeeksi valittiin liian lyhyt ranneke. No, eipä sitä paljoa tullut käytettyä senkään jälkeen. Jokin aika sitten kotona penkoessani löysin kellon sattumalta ja otin tavoitteeksi alkaa lopultakin käyttää sitä. Patterinvaihto ja uusi hopeinen ranneke yhteensä 25 euroa ja nyt minulla on kello. Tarvitsee vain opetella käyttää sitä, sillä eilenkin kuljin kello kädessä olohuoneesta tietokoneelle tarkistamaan kellonajan ja muistin vasta takaisin palatessani, että se kello löytyisi myös ranteesta. Hyvinhän se meni. Mutta siis olin jo luopua ajatuksesta rannekkeen vaihdosta, kun myyjä esitteli minulle toinen toistaan tylsempiä mustia rannekkeita. Vieläkin tylsempiä, kuin se liian lyhyt musta ranneke. Onneksi se sitten kaivoi jostain hyllyn alta jonki "jämäpussin" erivärisiä yksilöitä ja nyt tuo hyljeksitty kello pomppasi heti ykkössuosikkirannekoruksi!

Kello lähtee käyttöön heti tänään, sillä vuorossa ois pikkuserkun synttärit. En yhtään tiedä, paljonko herra täyttää, mut kun äiti soitti juhlamahdollisuudesta, niin ajattelin lähteä mukaan. Ainoa huono puoli on, että laitoin kaikki parhaat (ainoat) farkkuni just pesuun ja ne rullaavat tällä hetkellä iloisesti pesukoneen rumpua ympäri. Täytyy kai etsiä kaapista joku hame ja mennä viilettää sillä. Onneks ulkona on noin lämmin!

Ja bonuksena alimmassa kuvassa on näkyvillä MM-kisojen aikainen peliä varten kehitelty stressinpurkuaskartelu. Tuunasin jostain tylsästä valkoisesta kangaskassista normaalilla permanenttitussilla pupulaukun. Jäin hommaan vähän koukkuun ja toinen kassi on hädin tuskin säästynyt sotkemiselta, mutta senkin päivät puhtaana kassina ovat varmasti pian luetut. Sitä paitsi, noita kasseja myydään S-Marketin kassalla jollain 50 sentillä, joten ei kauheen paha sijoitus ostaa uuttaa, jos tarve tulee.

Rullaan

Vaikka en ookaan mikään toivoton tapaus polkupyörien kanssa, niin tähän väliin voisin todeta, että onneks tää projekti on nyt ohi! Tosin tänään näin yhden ihanan turkoosin pyörän ja aloin jo suunnitella uutta projektia. Apua, koetetaan nyt kuitenki mennä ens kesä tällä. Oma pyörä palveltuaan uskollisesti vuosia sanoi sopimuksensa siis irti. Ratkaisuksi keksin kunnostaa äidin vanhan, vähintäänkin yhtä rämän polkupyörän. Oikeesti suunnittelin eka kunnostavani vielä vanhemman version, mutta sitä ei löytyny mistään. (Ehkä parempi niin...) Tää nyt ei oo ihan yhtä retro, kuin se kadonnut versio, mut just viikonloppuna katselin yhtä äidin vanhaa valokuva-albumia, josta bongasin kyseisen menopelin vuonna -80 otetusta kuvasta. Melko retroo siis kuitenkin. (Ennen -kuvia siis sieltä ja jälkeen kuvat tästä blogista.)

Ja siis tuhannesti kiitoksia Jussille, joka auttoi purkamisessa, maalaamisessa ja osittain kokoamisessa ja isälle, joka osti uuden renkaat ja asensi vaihteet uudestaan. Suunnitelmissa ois vielä tuunata tai ostaa uus satula, maalata pyörään ehkä hopeisia tähtiä ja jotain muuta pientä tuuninkia vielä, mut ootellaan se kesä eka, kun täällä Kajaanissa en saa tuota pyörää oikeen mihinkää lämpöseen kuivumaan ja sateelta suojaan.

Batmanilta vielä semmossii terkkuja, että veriarvot on koko ajan paranemaan päin ja energiaa alkaa olla riittävästi, että jaksaa taas kiusata Suvia.