30. kesäkuuta 2015

Tuttu, mutta tuntematon Laahtanen

Joskus sitä on yksinkertaisesti sokea niille asioille, jotka löytyvät läheltä. Olin Juhannuksen aikaan kotiseudullani geokätköilemässä. Pari kätköä sijoittui pienen ajomatkan päähän lapsuudenkodistani, ja itse asiassa mummolaan menevän reitin varrelle. Olen kulkenut tuon noin kolmenkymmenen kilometrin tien satoja kertoja. Joskus pyöräillessä pysähdyimme nopeasti Laahtasen lomakylään jäätelölle. Kerran olen ollut samoilla kankailla partioleirillä. Ja monesti ollaan koluttu lähimaastoja metsällä. Mutta en muista, että olisin aiemmin varsinaisesti lähtenyt Laahtaselle. 


Laahtanen (järvi) sijaitsee Ristijärvi - Sotkamo -välisen tien (888) varrella. Alue on kalastajien suosiossa, mutta sopii kyllä kenelle tahansa retkeilijälle. Järven ympäri kulkee pääosin pitkospuin varustettu polku, mutta valitettavasti reitti alkaa olla paikoin melko laho. 

Laahtasella on myös pieni mökkikylä, mutta en tiedä sen toiminnasta tällä hetkellä. (Taitaa olla venäläisomistuksessa, ja sivut löytyvät toistaiseksi vain venäjänkielisinä.)


Me ei lähdetty kiertämään koko järveä, vaan otettiin suunta vain järven keskellä sijaitsevalle laavulle. Perille saareen pääsee nopeasti ja mukavasti siltoja ja pitkospuita pitkin. Saaresta löytyi laavun lisäksi myös huussi ja polttopuita, oikein kelvollinen retkipaikka siis. Fiksu olisi ottanut makkarat mukaan, mutta me oltiin niin geovauhdissa, ettei varmaan oltaisi ehditty odotella hiillosta. Onneksi heti meidän perässä laavulle taapersi mies kahden lapsen kanssa, joten käytössä tuntuu olevan!


Laavulta aukeaa erittäin kaunis ja karu "erämaamaisema". Tie 888 kulkee melko läheltä, mutta ei ole onneksi kovinkaan vilkasliikenteinen. Laahtasella kelpaisi siis olla vaikka yötä! Voin vain kuvitella tyynen kesäyön, auringonnousun ja pienen usvan leijumaan järven ylle. Täytyy myöntää, että en edes tiennyt paikan olevan näin hieno, nämä nopeasti napatut kuvat eivät tosiaankaan tee oikeutta paikalle. Mahtavaa löytää tällaisia elämyksiä näinkin läheltä. Hieno harrastus tämä geokätköily!


27. kesäkuuta 2015

Viikko sitten


 Nyt kun Juhannuksesta on viikko aikaa, ollaan toivottu jo sen verran, että saatetaan palata näihin tunnelmiin! Ei sentään, minun Juhannukseni oli kostea ainoastaan sään puolesta. Työkaverini sanoin aikuinen Juhannus. Itse sanoisin perinteinen Juhannus.  Ruuaksi suolapottua, sitten Hiisijärvelle mummolaan ja kokolle ja sieltä omalle kokolle kotirantaan. Ainoa, mikä jäi uupumaan, oli Juhannussauna, mutta korjasin epäkohdan Juhannuspäivän iltana. Heitin samalla myös talviturkin. Pitkät kalsarit tosin heitin pois vasta sunnuntaina.






13. kesäkuuta 2015

Repuntestausretkellä Sanginjoella

Kylläpä nyt elämä hymyillee! Kävin tänään juoksemassa ennätyspitkän juoksulenkin ennätysnopeasti. (Liekö niillä työpaikan alesta löytämilläni urheilukamppeilla jokin motivaatioon vaikuttava tekijä..?) Lisäksi minulla kävi pari päivää sitten mieletön tuuri, josta kerroinkinjo instagramissa. Etsin repun ja rinkan välimallia, päiväreissulle tai yhden yön vaellukselle sopivaa kuljetinta. Menin sitten ilman suurempia odotuksia erääseen vihreään hypermarketiin löytämään fjällrävenin funäsin -50% -tarralla varustettuna. Kassalla yllätys oli melkoinen, kun lähtöhinta repulla olikin luulemaani edullisempi ja sain repun käsittämättömään hintaan.

Funäs piti tietenkin lähteä heti testaamaan, ja mikäs sen sopivampi yhden päivän pikakohde kuin Sanginjoen ulkometsä. 



 Yritin kovasti etsiä alueen karttaa, mutta löysin vain kovin suurpiirteisiä tietoja reiteistä. Kartan olisi kai saanut paperiversiona jostain keskustan infopisteestä, mutta luonnollisestikaan en jaksanut lähteä sellaista etsimään. Alueelle pääsee kuitenkin monesta suunnasta, Oulusta Sanginjoelle ajaa noin puolessa tunnissa, riippuen toki vähän mihin aikoo autonsa jättää. Minä valitsin oikeastaan vain sen mielenkiintoisimman kuuloisen, Myllykosken laavun parkkipaikan. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut helpompi valita jokin toinen lähtöpaikka  (Esim. Isokankaanlaavu tai riistapolun P-paikka), sillä Myllykoskelle menevä usean kilometrin mittainen pikkutie oli melko kuoppaisessa kunnossa ja matka taittui hitaasti.



Myllykoski sijaitsee lyhyemmän Kalimeenlammen reitin varrella. Myös Kalimeenlammen rannassa on laavu, mutta ainakaan nyt tuolla laavulla ei ollut ollenkaan tulipuita. Kalimeenlammen reitiltä pääsee näppärästi Isokankaan reitille. Itsessään tuo toinen reitti on hieman pitempi. Sen varrelta löytyy Isokankaanjärven laavu (josta juttua täällä) sekä Kummunkorven laavu, jossa minä pysähdyin makkaranpaistoon. Puita oli, mutta melko kosteita. Onneksi laavulta löytyi myös kirves, jotta sain puita pienemmiksi ja makkaratkin lopulta paistettua. Siinä vain kirveellä halkoja yksin erämaassa hakatessani tuli mieleen, että lienee syytä täydentää repun sisältöä vielä jonkinmoisilla ensiaputarvikkeilla. 

Yhteensä reittien pituus on noin viidentoista kilometrin paikkeilla, eli kelpo matka päiväretkeläiselle. Yötäkin laavuilla tosin pystyisi halutessaan olemaan, jolloin päivämatka tipahtaisi puoleen. Liian helppoa...



Toisin kuin läheisen Pilpasuon luontopolun opasteet täällä asia oli erinomaisen hyvin hoidettu. En ollut kertaakaan eksyksissä, vaikka luonto oli kovasti koettanut muokata maastoa mieleisekseen. Pitkospuut olivat täälläkin paikoin lahonneet melko vaarallisiksi, mutta toisaalta pitkiä pätkiä oli juuri uusittukin. 

Liekö syynä ollut arkipäivä, mutta muita kulkijoita ei yhtä pariskuntaa lukuunottamatta näkynyt. Lisäksi yksi auto oli parkissa riistapolun alussa. Sää oli kyllä yksi kesän parhaimmista tähän mennessä, joten kuvittelin törmääväni kesälomalaisiin, mutta hiljaista oli. 



Uusi reppu oli kyllä paras mahdollinen tekosyy tälle retkelle ja täytyy todeta, että hyvin palveli. Oli kevyt ja istui selkään hyvin. Olin vähän malttamaton ja lähdin retkelle heti hierojalla käyntiä seuraavana päivänä, mutta hyvin pysyi selkä ja hartat kuosissa vielä reissun jälkeenkin. Pakkasin reppuun vain toki tärkeimmät (kuten pakin ja otsalampun, krhm...), jotta painoa tulisi mahdollisimman vähän. Ensi kerralla sitten yökuntiin, kohde tosin on vielä hakusessa. Haaveilen Hossasta, mutta en pahastuisi, jos löytäisin ennen sitä jonkin harjoittelureitin lähempääkin. (Tälle kesälle suunniteltu ultimate challenge eli useamman yön Lapinvaellus jäänee kesäloman puutteessa toteuttamatta.)

Jutun lähteenä on käytetty VisitOulu-sivustoa!

 
Kuvat: Fujifilm X20

11. kesäkuuta 2015

Kirkashetteellä

Vielä yhdet vanhat kuvat, niin ollaan lähes reaaliajassa!

Kävin viime viikonloppuna pikareissun kaverin erämaamökillä Pudiksella. Ihan mökin naapurista minulle esiteltiin aivan mieletön paikka, Kirkashete. Laaja, useamman metrin syvyinen lähde, jonka pohja oli valkoista poreilevaa hiekkaa. Vaikka oon nähny hetteitä vaikka millä mitalla, en oo nähnyt ainoatakaan näin suurta. Puhettakaan, että syvemmissä olisi nähnyt pohjaan! Olisipa vain ollut vedenkestävä kamera, niin olisin päässyt pinnan alle kuvailemaan... Nämä kuvat eivät kyllä tee minkäänlaista oikeutta tuolle paikalle.




Hete on oikeastaan melko syrjässä kaikesta sivistyksestä. Googlettelin sen olevan UKK-reitin varrella, mutta kyseinen route ei liene enää nykyään kovinkaan suuressa huudossa. Hetteen välittömästä läheisyydestä löytyy kyllä ihan yövyttävä laavu, joskin sen sijainti tienpenkalla ei ehkä ole se ideaalein nukkumista ajatellen. Mutta hienoa makkaranpaisto- tai iltakahvipaikkaa kaipaavalle tämä on varmasti oikein varteenotettava kohde. Kesäöinähän on vaan mukava harrastaa autoilua ja maakuntamatkailua.

P.s. Koska olen itsekin vähän hukassa paikasta, niin en anna ajo-ohjeita. Pudasjärven kaupungin sivulta löytyy kartta, kun joku Kirkashetteelle haluaa löytää!

Kamera: Fujifilm X20

EDIT: Korjattu kameran tiedot. En siis ole ostanut taas uutta kameraa, vaan innoissani näpyttelin tuohon astetta kalliimman mallin. Onko näitä vehkeitä jo liikaa, jos ei muista mitä omistaa?

10. kesäkuuta 2015

Cumuluspilvi Nallikarissa

Nyt kun taas kerran sataa ja tuulee, voi muistella vanhoja. Päiviä, jolloin pelkästään tuuli. Oulussa kun ollaan. Kävin Nallikarin ravintolassa kahvilla, mutta napsin siinä ohessa muutamia kuvia mahtavista pilvistä ja rannasta ylipäätään. (Ja tyhjennän nyt muistikorttia, jos vaikka huomenna lähtisi retkelle kameran kanssa.) Jotkut hurjat suppailivat ja leijalautailivat jääkylmässä merituulessa! 

Vielä saa odotella niitä päiviä, kun Nallikariin kannattaa lähteä biitsihommille. Nyt täytyy tyytyä nauttimaan vain kahvilan kuumasta kahvista. (Kiva ravintola muuten, täytyy joskus lähteä nälkäisenä! Sen verran hyvännäköistä ruokaa olisi ollut tarjolla...)




8. kesäkuuta 2015

It was a hot day but a clear blue sky

Jännitti avata blogger pitkästä aikaa. Onneksi mikään ei ollut muuttunut. Melkein jo sietäisi hävettää tällainen blogilusmuilu, mutta toisaalta olen nauttinut siitä, että olen päässyt ottamaan etäisyyttä tietokoneeseen. Ei ole huvittanut, mikä lienee ihan tervettä. Samalla voin henkisesti varautua siihen, että tämä kone sammuu joku kaunis päivä eikä enää käynnisty. Sen verran kovaa meteliä uskollinen Vaio on alkanut viime aikoina pitää. 

No, nyt ollaan joka tapauksessa tilanteessa, jossa minulla olisi vaikka kuinka paljon kuvia ja tarinoita kerrottavana,  kun vain joku iskisi ne nettiin. En näe täällä kovinkaan montaa vapaaehtoista, joten lienee paras näyttää esimerkkiä ja aloittaa itse... Kävin jokin aika sitten Varjakansaaressa. Otin pikkuisen Fujin mukaan, vaikka reissun päätarkoitus oli geokätköily. Minulla on jo pitkään ollut suunnitteilla pyörähtää saaressa valokuvausmielessä, mutta vasta geokätkentä sai toimimaan asian eteen. 


Varjakansaaressa on toiminut aikoinaan pohjoismaiden suurin saha. Tämä lienee ollut tehtaanjohtajan edustuspaikka, suurin ja komein kaikista ja hieman syrjässä asuinrakennuksista.


Otsikon teksti löytyi kaiverrettuna tästä vanhasta kivijalasta. Google osasi onneksi kääntää mystisen tekstin englanniksi. Mikä lie ollut tekstin alkuperä ennen muinoin.. (Okei, google tiesi juuri kertoa myös, että tämä on joku tämän vuosituhannen taideprojekti, eli se siitä historiasta.)


Sahan oma paloasema alkoi olla melko rapistuneessa kunnossa. Saaren rakennuksia on hiljalleen entisöity ja kunnostettu. Tämä raukka kaipaisi pikaista apua, ainakin tornin lautaverhoilu oli täynnä lintujen tekemiä koloja.


Rakennukset olivat visusti lukossa, yhtä syrjäistä lukuunottamatta. Sisällä oli siistiä ja rakennus vaikutti hyväkuntoiselta, vaikkakin siltä, että oli ollut pitkään tyhjillään. Tämän kummemin en taloa kuitenkaan lähtenyt tutkimaan, Batman odotti yksin kotona ja alkoi olla joo kiire.

En tiedä, mitä rakennusten varalle on suunnitteilla. Saaressa on kuitenkin useita komeita taloja, joiden ylläpito vie varmasti paljon rahaa. Toivottavasti eivät lahoa kuitenkaan pystyyn, etenkin nyt kun kunnostukseen on käytetty aikaa ja rahaa. Saaren käyttöä taitaa valitettavasti rajoittaa jokseenkin haastavat kulkuyhteydet. Minä sain vinkuttua itselleni suhteilla venekyydin.

Mikäli mahdollisuus tulee, kannattaa saareen ehdottomasti lähteä tutustumaan. Talvella saareen pääsee hiihtämällä, kesäaikaan viereisestä satamasta on mahdollisuus ottaa jonkinlainen lihasvoimalla toimiva lossiratkaisu.