Helyt ojennukseen

Minulla meni totaalisesti hermo entiseen korurasiaani. Siihen pieneen pahvilaatikkoon, missä kaikki minun koruni olivat sulautuneet yhdeksi isoksi möykyksi, paria huolella säilytettyä arvokkaampaa korua lukuunottamatta. Varmasti yksi syy siihen, miksi käytän koruja niin vähän. En jaksa joka kerta käyttää kymmentä minuuttia yhden korun erottamiseen siitä kasasta. Tai sitten korut ovat ympäri kämppää helposti käytettävissä, enkä koskaan löydä sitä mitä etsin. Ennen joulua törmäsin Glitterissä pieneen ja yksinkertaiseen korulippaaseen. Lupasin itselleni, että mikäli vielä vuodenvaihteen jälkeen kiroan korupahvilaatikkoani, niin saan käydä ostamassa oikean korulippaan.

No, eihän tuonne kaikki mahtuneet, mutta suurin osa. Massiivisimmat helmet ja nykyään vähemmällä käytöllä olevat ysärimuistot jäivät pahvilaatikkoon. Ja ne arvokkaammat korut ovat edelleenkin omissa alkuperäisrasioissaan, mutta kyllähän tämä toi vähän lisää järjestystä tähän huusholliin. Olin tästä niin innoissani, että siivosin samalla vauhdilla melkein koko kämpän!

Ja minusta korulippaat ovat paljon romanttisempia kuin korupahvilaatikot. Esimerkiksi mummulla on upea korulipas, jota saatiin joskus tutkia. En muista kuin yhden korun, mutta itse lippaan muistan sitäkin paremmin! Voisin veikata, että sen sijaan pahvilaatikko tuskin olisi herättänyt minussa yhtä lämpimiä muistoja näin jälkeenpäin...

Tässä lippaassa parasta on kyllä tuo paikka sormuksille. Minun sormukset tosin meinaavat olla vähän liian massiivisia tuohon. Mutta loput nakkasin sitten tuonne etualalla näkyvän luukun alle piiloon... Vasemmassa reunassa oleva "timanttisormus" on ehkä muuten ensimmäinen sormushankintani koskaan. Tiimarista, maksoi varmaan viisi markkaa. Muistelisin, että siinä roikkuivat vielä pienet tähti ja sydän, mutta ne ovat ajan saatossa hukkuneet. Tai sitten ensimmäinen sormus oli hieno delfiinisormus, jonka unohdin kerran koulun liikuntasaliin, enkä sitä enää sen jälkeen nähnyt. Harmitti.

Ostin samalla reissulla myös uuden takin, mutta se olikin päivän ainoa heräteostos ja tavallaanhan säästin kolmekymppiä, koska se oli alennuksessa...

Prinsessaleikki

Lähdin ostamaan perushelmiä, koska no, sellaiset vaan pitää omistaa. (Minun mielestä ne mätsää niin hyvin yhteen uuden lempparini, eli mummolaukun kanssa...) Ja koska alennuksesta sai halpaan hintaan helmikorvakorut, niin piti ostaa nekin mätsäämään. Sitten muistin, että oon jo pitemmän aikaa haaveillut nutturanpiristäjästä, eli jostain kivasta hiusklipsistä, koska perusnuttura alkaa käydä jo vähän tylsäksi. Sinkoilin silmät kiiluen ympäri Glitteriä.

Kotona levitin ostokseni sängylle ja totesin, että tulipa sitten hamstrattua prinsessa ja puoli valtakuntaa. Näytän kohta reippuineni ja rusetteineni eskarilaiselta, joka on ekan koulupäivän kunniaksi laittanut kaikki ne kesän aikana tivolista voitetut härpäkkeet päälle. Mutta kai se tämä prinsessavaihe tulee joka tytölle jossain vaiheessa elämää, minulla sen aika on nyt.

Korvanapit on tosiaan klipsit, koska en pienenä saanut äitiltä lupaa reikiin ja sitten vanhempana ei enää kiinnostanut. Tosin helixin laitoin korvaan sitten jossain vaiheessa, ja siihenkin on tulossa postissa uusia koruja parasta aikaa. Unohdin, että oon korulakossa niin kauan, että oikeesti alan käyttää noita. Mutta luotan siihen, että syksy tulee ja innostaa taas penkomaan koruvarastoja.

Ostin korujen vastapainoksi myös pari tuubihuivia, jotka nyt on oikeastaan enemmän koruja, kuin mitään lämmittäviä asusteita, mutta oliivinvihreästä ja sinapinkeltaisesta väristä päätellen syksy on tulossa vähitellen myös minun vaatehyllyyni. Taistelin tässä yksi ilta kynttiläfiilistä vastaan. En osaa polttaa kynttilöitä kesällä, vaan ne kuuluvat minun mielikuvissa selkeästi syksyyn. En ehkä ole vielä valmis luopumaan kesästä. Elokuu on kesäkuu, sitä paitsi!

Hieno neiti

Useemman yön putki takana ja silmäpussit on sen mukaiset. Ihan oikeesti, ostin jo valokynän, mutta sekin on lähinnä vitsi näiden säkkien kanssa. Onneksi tiedossa on vastaavasti muutama yö vapaata. Käytin ekan ns. vapaapäivän (En suinkaan nukkumiseen...) kaupungilla ja näin Rezaa, pitkästä aikaa. Ajatuksena oli käydä brunssilla, mutta koska maanantai-iltapäivä ei oo suosituinta brunssiaikaa, niin päädyttiin sitten ihan omaan brunssiin. Kasvispiirakkaan ja salmiakkujuustokakkuun. Ja isoon kupilliseen kahvia! (Vaikka oikeestihan oon lopettanu kahvinjuonnin, mitä nyt kiskon sitä menenään vähintään sen kupin yössä.)

Koska ollaan niin tehokkaita shoppailijoita, niin käytiin myös kaupoilla. Suunnitelmissa on oikeestikki ollu jo pitkään ostaa minulle talvikengät, joten ihan pätevä syy. Talvikenkien jälkeen poikettii kuitenkin muutamassa muussakin putiikissa ja ostin mm. korvikset. Hauskaa sinänsä, että minullahan ei ole korvakorureikiä. Joskus pienenä niitä äitiltä kinusin ja en saanut. Siinä vaiheessa, kun minulla olisi ollut riittävästi ikää perustella tahtomani, niin ei enää kiinnostanut. Ihmiset kuitenkin luulee usein, että minulla on pienet rei'ät korvissa, kiitos kahden minimaalisen luomen. Luonnon omat feikkirei'ät.

Ostin nyt sitten vastapainoksi ihan feikkikorvakorut, eli tuommoiset nipsut. Katsotaan, tuleeko käytettyä vai onko tämäkin näitä heräteostoksia, jotka jää laatikon pohjalle makaamaan... Mutta voi vitsi, miten tunsin itseni hienoksi nuitten nappien kanssa!

Ostin samalla reissulla myös luomivärit. Olin ilmeisesti unohtanut, miten käsi tuossa luomivärihommassa olen. Oon päättäny, että luomivärileikeillä ei ole mitään yhteyttä muuhun taiteellisuuteen. Olin aina hyvä kuviksessa, mutta voi hyvänen aika, jos minun pitäs tehä joku kuuma smokey eye itselleni. Totesin tuossa kokeillessani, että näytän lähinnä (anteeksi nyt vain tämä vertaus) perheväkivallan uhrilta. Tai vaihtoehtoisesti siltä, että nyt on taas Suvi 4v. löytäny äitin meikkikaapille. Miten en vaan voi oppia?! (Ja toinen on näköjään tuo kulmien nätti piirtäminen, mitä vois treenata hiljaa itekseen...)

Nyt aattelin kokeilla jotain niinkin extremeä, että menen nukkumaan jo puolen yön aikaan. Ja nukun niin pitkään kuin vaan nukuttaa. Katsotaan saanko unta nyt vai vasta aamukuudelta, mutta viime yön ennakointi eli neljän tunnin unet vois lupailla pikaista sammumista.