Reikä seinässä

Jotta elämässä olisi vähän haastetta. Sain tosiaan vuokranantajalta luvan tehä täällä pientä pintaremonttia ja aloitin repimällä tapettia pieneltä seinänpätkältä. Ja jo tuttuun tapaan kaikki ei tosiaankaan mennyt kuten eräässä tunnetussa suomenruotsalaisessa idyllissä. Muutaman neliön seinä ja taperin repimiseen meni useampi viikko. Viimeisestä nurkasta paljastui reikä seinässä. Reikä oli sen verran massiivinen, että se tuotti lieviäongelmia tällaiselle amatööriremppaajalle. Parin kittikerroksen jälkeen sain kuitenkin lopputuloksesta ihan siedettävän,, kiitos mustan seinän. Jos jossain vaiheessa päädyn valkoiseen seinään, joudun varmaan tekemään jotain siistimistyötä, mutta se on sen ajan murhe. Koska kittasin seinää, piti minun vielä käydä hankkimassa pohjamaali. Lopultakin pääsin maalaamaan varsinaisella maalilla. 

Nyt täytyy ootella viikko, että seinään saa alkaa piirtää. Mutta se on kyllä tosi kiva ihan puhtaanakin. Pöydän eteen olen suunnitellut ruokapöytää, kun sellainen tulee vastaan. Toistaiseksi on kuitenkin näyttänyt melko heikolta, joten voi olla, että joudun tekemään jotain kompromisseja vaatimusteni suhteen... Toisaalta ruokapöydän löydyttyä joudun pyöräyttämään olohuoneen kalustuksen taas ympäri. Mutta täällä onkin kaikki aika paljon kesken. Olen mm etsinyt uutta tv-tasoa, johon saisi dvd:t ja pleikkarin ovien taa piiloon katseelta ja pölyltä.

 

Kaveri uhkasi nakata neljä pinnatuolia roskikseen, ellei joku veisi niitä pian pois. Hullua. Otin sitten nuo tuolit parempaan kotiin. Minullahan on ennestään jo kaksi koristeellisempaa projektituolia, joitten siistimisen jälkeen vannoin, että yhtäkään pinnatuoli en enää hio ja maalaa. Vannomatta paras, sillä nyt olisi neljä uutta jonossa, joista kolme odottaa vielä häkkivarastossa sitä ihmettä, kun projektin pariin ehdin. En vain tiedä, mitä teen kuudella pinnatuolilla...

Pinnatuolien lisäksi olen löytänyt muutakin kivaa. Olen nykyään sopuli ja myös täällä on alettu hamstrata kuparia kunnon sisustusbloggaajien tyyliin. Kulho löytyi Kontista, kun käytiin etsimässä pöytää. Olen kyllä jo menettänyt toivoni kyseisen paikan suhteen, hinnoittelussa ei ole mitään logiikkaa, mutta näköjään poikkeus vahvistaa säännön. Kynttilänjalat hain Clas Ohlsonilta. Näin nämä hyllyssä, kun hain jotain oikeasti tarpeellista. Menin kotiin ja bongasin netistä jonkin sisustusartikkelin, jossa komeilivat nämä samat kynttilänjalat syksyn trendituotteena. Oli pakko palata hakemaan. Ei siksi, että nämä olisivat joku trendituote vaan siksi, että jos näistä tulee joku trendi, niin nämä ovat koko ajan mielessä ja harmittelen, että miksi en ostanut silloin kun hyllyt eivät vielä ammottaneet tyhjyyttään.

Sellainen keskeneräinen koti. Vaatii tosiaan vielä paljon tekemistä, mutta jotain olen sentään saanut aikaan. Luvassa olisi vielä parit pienemmän sisustusprojektit, kun vain taion jostain ajan ja inspiraation. Kävin nimittäin käsityömessuilla hakemassa hiukan ajatuksia...

Loppukevennyksenä vielä tilannekuva hieman yli-innokkaasta kuvausassarista:

Jälkeen ilman ennen-osuutta

Suvi täällä moi, en tiijä olisiko tällaisen suunnittelemattoman blogitauon jälkeen korrektia esitellä itsensä siltä varalta, että joku on unohtanut...

Ei mene aina ihan suunnittellusti, tämäkin kirjoitus on roikkunut pään sisällä odottamassa ulospääsyä. Toissapäivänä en ehtinyt koska en edes muista enää miksi. Eilen ajauduin töiden jälkeen juoppokuskiksi ja sen jälkeen vielä lähes tunnin yölenkille, koska keksin yhtäkkiä, että Oulussa on menossa joku light art -hässäkkä. Kiertelin sitten paikalliset puistot läpi keskellä yötä. Aamulla nukuin vahingossa vähän pitkään ja oli jo kiire töihin. (Toisin sanoen jumitin katsomassa YouTubesta Karpolla on asiaa -videoita.) Ja tänään meille tuli töiden jälkeen vielä poikia kahville (Mikä normaali vuorokausirytmi?), mutta nyt lopultakin heitän nämä kuvat kehiin ennen nukahtamista!

Tämä on suunnittelematonta jatkoa edelliselle postaukselle, joka toimii ennen-kuvana! Meidän asunnon keskipisteeksi on muodostunut tosiaan tuo peili-kynttiläpöytä -kombo. Sain tosin Vilholta siihen yllärinä yhden kauppareissun jälkeen minisypressin, joka on nyt meidän joulukuusenkorvike. Menin jo hätähousuna iskemään siihen koristeeksi koristehelminauhaa. Joulupallot lupaan ripustaa vasta paljon myöhemmin...

Käytiin tosiaan siellä Ikeassa taas ja tällä kertaa hamstrasin lähinnä kynttilöitä, mutta parhaat löydöt olivat ehdottomasti nuo kynttilänjalat. Upeat ja tuovat vähän tasoja tuohon kynttiläpöydälle. (Pikkutuikkukupit on Clasulta, niihinkin minulla on ostokielto nykyään...) Nuo Pentikin kristallijalat on tuossa vaan kokeeksi ja lähtevät todennäköisesti omalle paikalleen ruokapöydälle, kun vaan saan sen siivottua.

Ja sitten pieni DIY-osuus:

Kun taloudesta puuttuu nätti kukkaruukku, peitä ruma ja muovinen ruukku kirjan sivuista taitellulla lieriöllä. Aivan hyvä ja kellastunut paperi sopii itse asiassa mainiosti yhteen tuon havun sävyn kanssa. Tällä kertaa minulta löytyi jopa kirkasta teippiä, niin ei tarvinnut askarrella esim. jesarilla. Vaikka se olisi varmasti ollut paljon enemmän minun näköiseni...

Ostin Ikeasta myös mustia kynttilöitä ja nyt jo harmittaa, etten ostanut useampia. En raaski nimittäin polttaa nuita ollenkaan, saavat olla koristeina nyt ainakin jonkin aikaa. Mätsäävät hyvin tuohon peiliin ja tuovat vähän asennetta kynttilähempeilyhommiin. Ei mene aivan pehmoksi. Verratkaapa vaikka huviksenne tätä tuohon ensimmäiseen kuvaan. (Ostin myös punaisia, mutta tuli liian joulufiilis, joten poltan niitä vasta sitten kuukauden päästä, kun on jouluaatto!)

Nyt lupaan vaihtaa jo aihetta ja olla kuvailematta kynttilöitä uudestaan ja uudestaan. Tämä nyt vaan on ollut vähän pakon sanelemaa, koska valoa on huomattavasti mukavampi kuvata kuin pimeyttä...

Läpällä heitin tämän postauksen näköjään myös tuonne DIY-kategoriaan. Kuinka alas ihminen voi vajota?

Yksi askarteluhuone koko kämppä

Heh heh. Minulla on tänään siivouspäivä. Ninnu tulee tosiaan tänne yökylään ja ajattelin sitä varten vähän laittaa paikkoja kuntoon. Alku oli ihan hyvä. Lajittelin makuuhuoneen lattiaa peittävät vaatteet pesukoneeseen, pyykkikoriin ja vaatekaappin. Sitten imuroin ja pyyhin pölyt, mutta sitten mokasin. Aloitin taas valokuva-albumiprojektin ja nyt täällä näyttää tältä:

Hieno homma, kun ajattelee, että jonkun pitäisi pystyä nukkumaan tuossa sohvalla ensi yönä... Miten oonkaan saanu kaiken levitettyä taas näin tehokkaasti. Sekä sohvalle, sohvapöydälle että lattialle. Tarttisin varmaan jonku oman harrastehuoneen erikseen. Tämäkin ois ollu fiksua tehä tuossa minun ruokapöydällä, jota oon käyttäny ruokailuun ehkä kaksi kertaa. Muun aikaa se toimittaa lehtikorin ja arkiston virkaa.

Seuraavaksi tekis kauheesti mieli laittaa kitaraan uusi kieli ja soitella vähän, mutta luulen, että nyt on jo oikeesti aika ottaa itteeni niskasta kiinni ja saada tää harrastekämppä siistiksi. Pyykitkin on oottanu koneessa ripustamista koko aamun... Mutta sitä ennen muutama suosikkisivu tämän päivän aikaansaannoksistani!

Kuvat on meijän kodin viereisestä peikkometsästä ja sivun tekstit Johanna Kurkelan biisistä Jossain metsäin takana.

Kuvat viime kesän tulvien aikaan Hepokömkäältä.

Kuvat viime syksyn metsästysretkiltä ja tekstit leikkasin luonnollisesti Metsästäjä-lehdestä! :D

Oon nyt väänätäny tätä albumia kaksi päivää ja kuvista on vielä ainakin puolet liimaamatta. Yhen sivun tekemiseen menee hurjana aikaa. Varsinkin kun jään fiilistelemään jokaista kuvaa erikseen ja muistelemaan viime kesää ja syksyä. 

Nutturaystävällinen päälaite

Oon onneton korvieni jäädyttäjä, mutta minun ylivoimaisesti käytetyin kampaus on nuttura, joka ei todellakaan sovi pipon alle. Oon jo pitemmän aikaa haaveillu salaa korvia suojaavasta, mutta päälaen auki jättävästä pannasta, mutta oon saanu jo ajatuksestakin kylmiä väreitä. Palasin mielessäni sinne kultaiselle yhdeksänkymmentäluvulle ja käsityötunneille, jossa opettelin neulomaan palmikkoneuletta ja sain tuosta tekeleestä aikaiseksi jäätävän kireen pannan, jota piti kuitenkin pitää.

Juulian panta näytti kuitenkin superkivalta eikä yhtään ysäriltä, joten törkeesti sitten varastin mallin eli siis inspiroiduin. Tosin tein rusetista ehkä astetta hillitymmän ja värikin oli pikkusen tylsempi, mutta halusin, että oikeesti kans tätä tulee käytettyä.

Panta meni heti valmistuttuaan testiin ja hyvin pysy korvat lämpimänä. Hoidin tänään kaupungilla asioita eli kävin hakemassa Helille penkkariasun. Samalla reissulla pyörähdin sitten nopeasti H&M:n kautta, ajattelin, että käyn ostamassa neuletakin, koska oon kokenu tarvetta sellaiselle. Raahasin sovituskoppiin kasan aleneuleita ja lopullisen valinnan tein sitten materiaalin perusteella. Kopista poistuessani onnittelin jo itseäni järkevästä ostoskäyttäytymisestä, sillä sen muuten ihanan tekokuituneuleen sijaan valitsin vähemmän nätin, mutta paljon mukavamman tuntuisen 50-prosenttisen puuvillaneuleen.

No, sitä järkeähän ei sitten riittänyt kassalle saakka, kun törmäsin heti kopin ulkopuolella takkirekkiin. Tein pikaisen u-käännöksen ja hetken päästä seisoin kassalla neuleen ja keltaisen syystakin kanssa. Hyvä. No, mutta toisaalta säästin melko reilusti. Lopulta maksoin neuleesta ja villakangastakista alle neljäkymmentä euroa, joten eikö tuon takinkin voi jo pistää järkihankintojen piikkiin..?

Minun villi perjantai-ilta taitaa huipentua tänään siihen, että poikkean tuohon läheiselle huoltikselle kaakaolle ja moikkaamaan kaveria. (Haha, mietin jo hetken aikaa, että onko tänään edes perjantai, mutta taitaa se olla, joten ihanaa viikonloppua!)

Valitusta koko vuoden edestä

Varoitus! Jos et halua lukea jäätävää valitusta ja jos et kaipaa itkupotkuraivareita, niin skippaa tämä postaus! Nyt nimittäin tulee ja kovaa...

Nyt minulla räjähtää pää ihan justiin! Nukuin viime yönä ehkä kuusi tuntia. Kuusi. Tuntia. Ja hei haloo, oon lomalla ja nyt ois ihan kiva levätä. Lisäksi oon metästäny minun villatakkia nyt viikon ja kun lopulta olin saamassa sen, niin homma veti melko rankasti takapakkia. Kävin viikko sitten pyörähtämässä kavereiden kanssa ulkona. Se ainoa kerta kun ikinä lähen mihinkään. Ja sitten yhdestä paikasta poistuttuani huomaan, että oho, jätin villatakin sinne. No, menen kysymään kyseistä neuletta, mutta sitä ei enää löydy. No, ei voi mitään, ajattelen. Tuttu portsari, jolta sitä villatakkia kysyin, laittaa kuitenkin seuraavan päivänä viestin, että siellä onkin yks tuntomerkkeihin vastaava villatakki. Ilmoitan sitten, että hyvä, tulen itse hakemaan tai laitan kaverin asialle, jos ei ole asiaa sinne päin.

No, nyt yks kaveri sitten lupas hakea sen sieltä, että onpahan ainakin sillä kaverilla paremmassa tallessa kuin siellä narikassa. Ylläripylläri, sieltä tulikin viesti, että eivät anna mitään ilman narikkalappua. Siis anteeksi mitä?! Minulla kun ei koskaan ole ollut mitään narikkalappua siihen hemmetin villatakkiin, koska se jäi sinne paikalle, missä istuttiin. Eli jos siis hukkaan vaikka laukkuni, niin en saa sitä sieltä ilman narikkalappua, vaikka kuinka pystyisin todistamaan sen omakseni?! Ilmeisesti joudun nyt ajelee yhden hemmetin villatakin takia puolen tunnin päähän selvittää tätä tilannetta. Eipä kauheesti nappais ja tekis melekeen mieli unohtaa koko villatakki, mutta periaatteesta.

No, yritin jo eilen saada jotakuta kaveria kiinni, että olisin sen hemmetin villatakin sieltä hakenut itse ja samalla moikannut ihmisiä, mut ilmeisesti Kajaanilla ei oo enää tarjota yhtäkään ihmistä minulle seuraksi. Kaikki oli jossain Timbuktussa tai grillijuhlissa (J, tässä ei nyt oo sitten mitään henkilökohtaista, jotain tekstiä piti keksiä...) En jaksa alottaa tuota samaa kierrosta läpi tänään, että jos joku nyt sattuis olee vapaa ihan vaan minua varten. Ja en tiijä, että uskallanko ees istua tässä mielentilassa auton rattiin...

Ja sitten mistä tää kaikki nyt purkautu tänne blogiin. Menin aamun aluksi sähköpostiin, jossa oli ilmoitus PhotoBucketilta, että oon ylittäny jonku %"&¤? latausrajan ja minun kuvat on piilotettu lähes kuun loppupuolelle saakka. Siis anteeksi nyt mitä?! Koko blogi on sitten pimeenä tästä postauksesta alaspäin, oon siitä pahoillani. Tästä eteenpäin en kyllä lataa enää yhtäkään kuvaa tuonne, ihan vaan kostoksi kaikesta tästä, mitä oon joutunu kokemaan elämäni aikana.

Koska täysin kuvattomat postaukset on niin ankeita ja tää postaus oli pakko tehä oman mielen keventämiseksi, niin heitän tähän nyt eilisiä, kaikin tavoin epäonnistuneita kuvia minun shortsituunausprojektista. Jeps, eli kyseessä oli tuommoset ikivanhat vihreät (?) farkut, joissa oli suorat (siis ei levenevät eikä pillit) lahkeet ja etureidessä sitten vielä semmonen huomion siihen reiteen vetävä tasku. Ratkoin sen sitten veke ja pätkäisin lahkeet irti. Ja kannatti tosiaan ottaa lopullinen kuva sadan metrin päästä niin, että noi housut ei nyt ees näy kunnolla.

Minä oon nyt puhunu, kiitti ja anteeksi!

P.s. Mitä hyviä ilmaisia kuvapankkeja suosittelisitte tuon PhotoBucketin tilalle? Picasa on ollut käytössä ja senkin rajat alkaa täyttyä.

EDIT: Onhan tuolta näköjään tullu varotusta tuosta ylilataamisesta, mutta se on menny suoraan roskaposteihin. Voi elämä...

Puolen vuoden hameprojekti

Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, miten yksinkertaisen asian toteuttaminen voi kestää puoli vuotta. Itse asiassa luulen, että jossain nettisanakirjassa kohdassa "saamattomuus" on linkki tähän postaukseen. Hain puolisen vuotta sitten mummun varastoista kasan vanhoja vaatteita. Sellaisia, joista ajattelin saavani aikaan jotain käyttökelpoista.

Lähtötilanne oli tämä. Tai itse asiassa ei edes näin imarteleva. Jotenkin sain näihin kuviin vangittua jotain sellaista, mitä ei todellisuudessa ole olemassakaan. Peilistä minua katsoi yksi iso pötkylä (kiristettävästä vyöstä huolimatta) liian isossa mekossa. Olin jo alunperin suunnitellut tekeväni tuosta hameen, mutta kuten jo esille tuli, niin projekti on kestänyt sen puoli vuotta. Ensimmäiset kolme kuukautta siis siirtelin tuota mekkoa paikasta toiseen, jonka jälkeen se hautautui jonnekin vaatekasan pohjalle toiseksi kolmeksi kuukaudeksi. Nyt kun sitten yritin tuskissani saada ajan kulumaan ja muistin tuon kyseisen vaatekappaleen. Suorittamieni arkeologisten kaivausten jälkeen jälkeen mekko oli taas käsissäni ja siirryin suunnitteluvaiheesta toteutukseen.

Pätkäisin mekon yläosan pois kiristysnauhan yläpuolelta ja päärmäsin hameen yläreunan. Lyhensin myös helman pituutta about kymmenen senttiä. Ja aikaahan tuohon meni kokonaisuudessaan yhteensä varmaan vajaa tunti. Ois varmaan menny monta kertaa kauemmin, jos en ois suunnitellu tuota sitä puolta vuotta.

Tällainen hame tosin olisi superhelppo tehdä myös ihan kaupasta ostetusta (tai kaapista löytyneestä) kankaasta. Mallihan on ehkä maailman yksinkertaisin. Kyseessä on siis kaksi lähes neliön muotoista kangaspalaa, jotka on ommeltu sivusta yhteen. Tässä hameessa oli valmiina nauhakuja, mutta oon tehny aiemmin ns. paperbag-hameen ompelemalla kankaaseen vyölenkkejä, mitkä on minun mielestäni ihan hyvä olla olemassa, ettei vaan satu mitään luiskahtamisvahinkoja. Etenkin jos kangas ja vyö ovat liukkaampaa materiaalia.

Jospa hameelle tulisi enemmän käyttöä kuin alkuperäiselle mekolle, jota en koskaan ees kuvitellu käyttäväni. Nyt vaan toivomaan lauhoja ilmoja, jotta koen tarkenevani kahden kilometrin työmatkan sukkahousuissa. (Joo, senkin kaksi kilometriä kuljen autolla.)

Oon käyttäny viime aikoina säälittävän vähän hameita. Tai siis en ollenkaan. Housuista hameeseen vaihtaminen saa minut edelleenkin mukavuusaluen reunalle. En vieläkään osaa laittaa hametta päälleni pohtimatta sen järkevyyttä. Ja sitä miltä näytän. Ja mitä muut ajattelevat. Miksi? En tiedä, housujen kanssa ei ole samaa ongelmaa! Ja kuitenkin huokailen söpöille hame- ja mekkotytöille ja kuvittelen, miten kivalta minä näyttäisin juuri tuossa mekossa ja miten kivalta tuo hame näyttäisi minun päälläni... Onneksi kohta on kesä ja virallinen hamekausi!

Tee se itse -kynttilät

Mummulan kuusessa on edelleen aidot kynttilät ja itse asiassa osa niistä tehdään itse. Kun oltiin pieniä, tuo kynttilänvalaminen oli joka jouluinen perinne. Nykyään sitä tulee viipotettua aina ties missä, joten talkoisiin ehtii harvoin. Tänään satuin kuitenkin olemaan maisemissa ja heti paikalla, kun mummu soitti illan ohjelmasta. Homma hoidettiin ja sormet poltettiin tänä vuonna yhdessä Aino-serkun kanssa. Nykyään tuo tosin on todella siistiä tekemistä siihen nähden mitä se oli esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, jolloin kaikki mahdollinen oli steariinikuorrutuksen alla.

Kynttilöiden väritkin on vaihdellu vuosien saatossa, koska yleensä sekaan heitetään kolmen talouden vuoden aikana kertyneet kynttilänjämät. Tänä vuonna saatiin kuitenkin kauniin harmaita ja vanhan joulun punaisia kynttilöitä. Ehkä mukavampia, kuin ne yhden vuoden mintunvihreät kuusenkynttilät, jotka olisi nyt ehkä sopinut paremmin kesäjuhliin. Mutta toisaalta, eikö tää joulukin oo laulun mukaan ikään kuin kesä keskellä talvea? (Tai no, voiko tuota vesisadekeliä nyt kovin talveksi kutsua...)

Kynttilähommien jälkeen lauleskeltiin joululauluja moniäänisenä. Mummulla on kunnianhimoinen suunnitelma saada aatoksi jonkinlainen musiikkikavalkadi kasaan, onhan meillä jo muutama biisi pelkästään yhdellä kokoonpanolla.

Kynttilähommien lisäksi oon lähinnä vaan maannu sohvalla ja katonut telkkaria. Tänään kyllästyin morsiandieetteihin, pikakurssikodinostoihin sekä ostos-teeveeseen ja pistin aina niin piristävän Heinähatun ja Vilttitossun pyörimään, vhs-laadulla. Heh. Sen jälkeen kävin vielä lenkillä, jonka olisin ehkä voinut jättää tekemättä. Keli oli ihan hirveä, taivaalta tuli lähes kaikkea mitä sieltä ylipäätään on mahdollista tulla ja tie oli jäässä. Kuvitelkaa tilanne ja lisätkää siihen kaksi eri suuntaan kiskovaa koiraa. Kun pääsin kotiin, olin aivan poikki, märkä ja kylmissäni. Yksi kunnon talvi tähän väliin ei ois pahitteeksi, kiitos!

Metallia kaulassa

Onnistun aina tunkemaan itseni vähän joka paikkaan ja taas kerran olin mukana luovien ihmisten Facebook-haasteessa. Tuumailin sellaiset puoli vuotta, että mikä olisi sekä luovaa, että itsetehtyä, mutta ei mitään liian tylsää ja puolihuolimatonta. Sitten tuli idea ja sitten juoksinkin jo kauppaan ostamaan virkkuukoukkua. (Oon ihan toivoton noiden virkkuukoukkujen ja neulepuikkojen kanssa. Joudun ostaa joka kerta uudet, kun entiset vaan katoaa. Kerran ostin pyöröpuikot, toin ne kotiin, jätin sen avaamattoman pakkauksen halkolaatikon päälle ja kun sitten seuraavana päivänä niitä tulin etsimään, niin en löytänyt mistään. Eikä niitä tosiaan oo näkyny vielä tähänkään päivään mennessä, vaikka tongin koko talon ympäri niitä etsiessäni ja muuttanutkin olen sen jälkeen.) Helmiä ja metallilankaa minulta onneks löytyy, kun oon saanu aina inspiraatioita kaiken maailman askarteluihin, mutta sitten oon kadottanu sen luovuuden just kriittisellä hetkellä. Mutta onneks nyt tuli valmista ja kerrankin niin, että oon tyytyväinen. Ja ilmeisesti vastaanottajakin tykkäsi. Tai ainakin onnistui vakuuttamaan minut esittäessään tykkäävänsä.

Tässä siis valmis tuotos. Itse asiassa aloin jo suunnitella, että teen itselleni samantyylisen. Voisin käyttää sitä esimerkiksi valmistujaisjuhlissani, jos nyt vaan saisin tuon opinnäytetyöni ikinä valmiiksi. Tuon opinnäytetyön kanssa oon ollu tosi ahkera. Ahkerasti oon sinne riviväliä suurentanut ja väliotsikoita lisännyt. Eilen en enää keksinyt keinoja lisätä sitä sivumäärää, niin lähdin lenkille. Sateeseen. Ilman koiraa. (Koska en oo siis kotona, mutta Batman on.) Ei oo hetkeen tapahtunut. Siivoilin myös keittiötä, mikä on melko harvinaista. Kyllä noi kouluhommat saa ihmeitä aikaan. Minun koti voi olla melko kurjassa kunnossa sen jälkeen, kun valmistun, eikä minulla ois mitään tenttejä, joihin pitäis lukea tai tehtäviä, jotka pitäis palauttaa.

Toi keittiönsiivous ja muut ei oo kovin hehkeitä aiheita, joten tää blogi on edelleen vähän laiminlyöty. Päivät oon tehny siis sitä oparia ja illat maalannu pöytää. En oo käyny koko viikolla missään, eilistä lukuunottamatta. Kävin tutustumassa oululaisiin ja pelaamassa Trivial Pursuitia, jossa oon normaalisti hyvä, mut tällä kertaa sain vaikeimmat kysymykset. Ihan oikeesti. Muilta kysyttiin parrattoman kääpiön nimeä, seitsemän veljeksen kotitalon nimeä ja vesinokkaeläimen kotimaanosaa. Minulta kysyttiin Frendien kuvauksissa kuluneen kahvin määrää per päivä ja jomman kumman Williamsin tennissiskon ammattilaisuran aloitusikää. (En ees muista kummasta oli kyse..) Lähdin sitten kesken pelin pois, etten ois hävinny.

Lisäks minun on pitäny alottaa uus harrastus, mutta koska oon maalannu pöytää, niin en oo päässy raportoimaan siitäkään. Ehkä kuitenkin viikonloppuna (jos ei sada kaatamalla ja oo miinus kymmenen pakkasta) vois käydä kokeilemassa. Ja jos muistan, niin otan kameran mukaan ja teen jotain raporttia aiheesta. (Tosin jos epäonnistun surkeasti, niin pysyn vaan hiljaa ja lopetan harrastamisen.) Voin antaa vihjeen, että innostuin tästä toden teolla, kun tajusin, että tuossa minun uudessa puhelimessa on GPS. Ja toinen vihje on, että kyseessä ei oo korttelirallia navigaattorin kanssa.

Mukavaa viikonloppua!

Ei ihan puuseppä

Vois välillä heräillä eloon täälläkin suunnalla. Oon ollu kohta viikon menossa ja näkemättä omaa konettani. Suunnitelman mukaan piti palata Kajaaniin jo siinä viimeistään keskiviikkona, mut tää homma pääsi vähän lipsahtaa ja täällä reissun päällä ollaan edelleen. Mut hei, nythän on kesäloma, ja kesälomathan on just tätä varten! Eli siis toisin sanoen auton korjaamista, koulutehtävien tekemistä ja sairastamista. Mutta nekin on ihan eri juttuja, kun ne tekee muualla kuin kotona...

Mutta niin, lupailin teille aiemmin vähän juttua uudesta kodista. Ihan hyvä, mut en oo itekkään siellä ollu kun vasta yhen viikonlopun, joten aika heikosti oon kuviakaan ehtiny ottaa. Osa laatikoista on vielä levällään niin, että eteisessä joutuu harrastaa akrobatiaa päästäkseen peremmälle. Mutta nyt se pöytä, jonka tuossa taannoin askartelin. (En maitopurkeista, kuten Heli epäili etukäteen...)

Käytin hommaan ihan vaan höyläämätöntä ja hiomatonta raakalautaa. Enkä siis tehnyt sille mitään. Sahasinkin käsisahalla, sirkkeli ois ollu jotain ihan liian hienoa. Sen verran kuitenkin suostuin joustaa, että käytin akkuporakonetta ja ruuveja vasaran ja naulojen sijaan... Jospa toi nyt kestäis vaikka jouluun saakka. Sen jälkeen voin antaa noi tarvikkeet isälle takas joululahjan muodossa ja se saa hyvät polttopuut.

Ja hyvä, että näissä kuvissakin on valkotasapainot kohillaan taas... Mut minkäs teet, kun se oma kone kuvankäsittelyohjelmineen on Kajaanissa ja ite en oo siellä päinkään.

Mutta siis takas tuohon pöytään. Alunperin suunnittelin siitä mustaa ja kapeampaa, mutta kun Suvi on taas asialla, niin ei liene mikään ylläri, että lopputulos on jotain muuta. Mutta itse asiassa oon tuohon enemmän tyytyväinen kuin alkuperäiseen visioon. Tosin tuohonkin olisin keksinyt ihan erilaiset jalat, mutta vasta siinä vaiheessa, kun pöydästä puuttui enää pöytälevy. En jaksanut heittää sitten kahden illan työmäärää hukkaan. (Tai siis niitä kahta tuntia, jotka olin tuohon tehokkaasti käyttänyt, tosin nekin eri päivinä.)

Ja sitten pöytä kokonaisuudessaan. Vähän hassu ja on varmasti uniikki, mutta kelpaa minulle. Tuossa kuvassa muutenkin vähän esimakua tuosta olohuoneesta. Lattia on ihanaa muovimattoa, onneks seinät maalattiin uudestaan. Ne oli alunperin vähän samaa sarjaa tuon lattian kanssa... Mikä ihana yhdistelmä, kun laskee mukaan myös noi taustalla näkyvät listat. Mutta nyt kämppä on siis muovimatosta ja listoista huolimatta ihana. Ehkä lempparein oma koti tähän saakka. (Kuvat ei siis todellakaan tee oikeutta tuolle pöydälle eikä tuolle olohuoneelle muutenkaan...)

Ens viikoksi minun on pakko palata hoodeille, koska mm. opari on vähän vaiheessa sen vuoksi, että minun täytyis käydä koululla. Varautukaa hukkumaan kämppäpostauksiin. Katon, jos saisin tältäkin viikonlopulta jotain reissukuvamateriaalia, koska kamerahan on ollut mukana. Toistaiseksi ainoat reissussa otetut kuvat on tosin vielä Kajaanin rajojen sisäpuolelta, kun ohitettiin mammutti just kun päästiin keskustan alueelta pois. Ja nekin on sitten tyylikkäästi auton tuulilasin läpi otettuja kuvia mammutin takapuolesta. Itkettää jo ihan tää oma valokuvausharrastus ja sen laatu.

Pikku käsityöläinen

Pistin Juhannuksen kunniaksi kengät kesäkuntoon, eli lähinnä vaihdoin nauhat. Kyseinen operaatio oli tarkoitus tehdä heti kenkien oston jälkeen, mutta en jostain syystä taas ollut kovin tehokas asian suhteen. Nytkin toimin vaan puolella teholla ja nauhakaupan sijasta menin äidin ompelukaapille. Sen valikoima oli vähän nauhakauppaa suppeampi ja jouduin valitsemaan eriparinauhat. Lisäksi vasempaan jalkaan jouduin laittamaan kaksi erillistä nauhaa, koska en löytänyt tarpeeksi pitkää yhtenäistä nauhaa. Ehkä se nauhakauppa on jatkossa vaivannäön arvoinen kokemus...

Nauhat ei ollu kuitenkaan ainoa asia, jonka sain aikaiseksi. Tein nimittäin loppuun tuon polkupyörän satulasuojan. Tai suojan ja suojan, kun eihän tuo suojaa miltään, mut onpahan nätimpi, kuin musta satula. Ja koska edellisen aiheeseen liittyvän postauksen jälkeen blogiin on tultu nimenomaan satulasuojaa etsien, niin olisi kiva, jos osaisin kertoa miten tällainen tehdään.

Mutta siis yksinkertaisesti tein ensin 13 ketjusilmukkaa, joka yhdistin piilosilmukalla renkaaksi. Sitten tein kolme pylvästä, kolme ketjusilmukkaa, viisi pylvästä, kolme ketjusilmukkaa, viisi pylvästä, kolme ketjusilmukkaa ja ensimmäinen kierros piilosilmukalla kiinni. Toisella kierroksella jatkoin pylväiden tekemistä ja kulmiin aina kolme ketjusilmukkaa, mutta tarvittaessa lisäsin noille ns. pidemmille sivuille ylimääräisen ketjusilmukan kulmaan.Sitten sovittelin vähän väliä satulaan ja kun kierroksia oli riittävästi, niin tein viimeisellä kierroksella joka toisen pylvään ja joka toisella ketjusilmukan. Noista rei'istä pujottelin sitten kuminauhan ja valmista tuli! Tuon toki joutuu ottamaan pois aina kun ei aja, ettei sade sitä kastele. Ei nimittäin varmaan kuiva ihan hetkessä.

Ja koska oon ollu niin mielettömän ahkera, niin tuunasin itelleni myös farkkushortsit. En kuitenkaan loppujen lopuksi saanu niistä kovin kivoja, vaikka leikkasin, ratkoin, hioin hiekkapaperilla ja maalasin spraymaalilla. No, kaikessahan ei voi onnistua. ei myöskään tuossa nurmikon leikkaamisessa. Kuva on otettu meidän portailta ja pyörä on polulla halkoliiteriin. Mut polku vaan on päässyt kasvamaan umpeen...

Mutta nyt taidan siirtyä imurin seuraan, kyllähän sitä pitää välillä siivotakin. Kerran jouluna ja toisen kerran juhannuksena. Puolet tehty, talon pohjoissiipi on vielä hoitamatta. Tosin Pulmuset houkuttelee kummasti, jännä miten nyt yhtäkkiä...

Paperbag

Suunnitelma on ollu päässä jo pitkään, mutta kangaskauppaan on matkaa kaksi kilometriä. (Ja oikeastaan minulta puuttuu myös ompelukone.) Täällä kotona ompelukoneen lähellä muistin yhtäkkiä yhden kankaan olemassaolon, jonka olen joskus ehkä vain viisi vuotta sitten ostanut housuja varten. Oon näköjään melko hidas ompelija, joten vaihdoin nyt suosiolla helpompaan ja ompelin tänään parissa tunnissa hameen. Pakko kai alkaa käyttää lopultakin hameita. Etenkin kun äiti löysi tuota vyötä etsiessään vaatekaapistaan kasan värikkäitä sukkahousuja, jotka päätyivät sitten minun vaatekaappiini, ihan vaan siksi, että näyttivät niin kivoilta.

Aluperin äiti siis etsi minulle väliaikaisvyötä tuohon hameeseen ja ainoa mitä löytyi oli tuo vaaleanpunainen lila tms. Hahah, mätsää hyvin noihin vaaleanpunaisiin sukkahousuihin. Ehkä kuitenkin päädyn pitämään hameen kanssa omasta vaatekaapistani löytyvää ruskeaa vyötä ja käytän tuota ihastuttavaa lilaa jossain muussa yhteydessä. (Ts. täytynee ostaa oma hame tuota vyötä ja sukkahousuja varten...)

Oon poikki, oon ollu niin tehokas suhteessa unen määrään. Batman on vähän levoton, ilmeisesti tuon haavan vuoksi ja liikunnanpuutteen vuoksi, ja niinpä meillä ei oo kauheasti nukuttu. Mutta jospa ensi yönä saisi jo nukuttua vähän paremmin...

Alla on muuten aikaisempi postaus tältä päivältä, älkää missatko!

Paperinarupalloilut

Hankin itselleni taas perinteisen joululahjaprojektin, mutta poikkeuksena aiempiin vuosiin, tänä vuonna sain sen jopa valmiiksi. Tai itse asiassa ne. En voinut julkaista näitä askarteluja aiemmin, ettei yllätys olisi paljastunut, mutta koska lahjat on nyt menneet perille, niin lopultakin!

Äidille tein lahjaksi paperinarupallon, jonka sisään laitoin led-valot. Tosin palloon jätin sen verran ison aukon, että sitä voi käyttää myös normaalina lampunvarjostimena, kun vaan virittelee systeemit. Molempiin mummoloihin tein pieniä joulukuusenpalloja samalla tekniikalla.

Isoa palloa varten ostin jätti-ilmapallon ja pieniin palloihin käytin vesi-ilmapalloja. Lisäksi noihin menee siis paperinarua, eri keeperiä ja vettä. Ilmapallon voi pyöritellä ympäriinsä tuorekelmulla, jotta sen saisi muokattua pyöreämmäksi. Vedestä ja liimasta tehdään juokseva seos, johon tuo paperinaru upotetaan hetkeksi, jotta liimavesiseos ehtii imeytyä naruun. Yritin ensin avata paperinarua vähän, mutta homma kävi niin työlääksi, että luovutin, ylläri.

 Tämän jälkeen aletaan vaan kieputella paperinarua ilmapallon ympärille oman maun mukaan. Yritetään välttää ripottelemasta noita hiuksia sekaan. Halutessaan johonkin kohtaan voi siis jättää aukon, josta valot saa laitettua helposti sisälle. Itse tein ison pallon kahdessa osassa. Pyöritin puolet narusta, annoin kuivua yön yli ja jatkoin narun lisäämistä. Tällä yritin säästää hermoja. Pallo kannattaa kuivattaa esimerkiksi astian avulla, ettei se liimaudu alustaan. Ja ison pallon annoin kuivua kaksi vuorokautta, pienissä en malttanut kuin yhden.

Pienet pallot oli niin käteviä ja nopeita tehdä, että tein niitä kymmenen. Eikä hermotkaan menny niiku isossa!

Luovien ihmisten leikkejä

Facebookissa kiersi joskus aikoinaan alkuvuodesta joku kiertoviesti, johon en voinut olla tunkematta nokkaani. Lupasin lähettää viidelle ensimmäiselle kommentoijalle jotain itsetehtyä kuluvan vuoden aikana. (Huomasin äskettän, että tämä sama kiersi myös joissain käsityöblogeissa!) Alkuinnostuksen jälkeen tuli lievähkö paniikki, että mihin sitä nyt taas sotkeutui. Itsekriittisyys alkoi koputella olkapäätä ja olin jo lähes paniikin partaalla... No, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kirjeet lähti postiin alkuviikosta, joten olettaisin, että ne ovat jo perillä ja uskallan lopultakin julkaista nämä kuvat.

Muutamille lähti tällasia hakaneulalla varustettuja ruusukkeita, joita taisin esitellä blogissa jo joskus aiemmin ja miettiä sillon, että mihin noita vois käyttää. Mutta sitten esimerkiksi pojat oli vähän ongelmallisia ja siitä sainkin idean.

No kyllä joku tyttöki tais näitä saada, kun saatoin innostua tekee enemmänkin sitten jälkeenpäin. Kävi muuten sellanen hassu juttu, että Tommin kotona (josta kävin pöhnii noita helmiä) ei ollu just tuollasia keltasia, mitä ois tarvinnu tuohon Pacmaniin, niin keksin sitten Kuopion reissulla ostaa niitä Sinooperista, koska äiti veikkas, että meilläkään ei oo. Joo se hauska osuus tulee nyt: Meillä ei sitten kotona muita ollutkaan, että jos joku haluu noita pelkkiä Pacmaneja, nii voin lähettää...

Ja siis joo, jaksoin kerrankin panostaa alusta loppuun saakka. Tein noi hamahommelit, liimasin niihin magneetit ihan kuumaliimalla sinitarran sijaan ja pakkasin (what) ne jopa nätisti (what?!) sellofaaniin (whaaat). Sitten tää on ihan uskomatonta:

Luovuuteni lähti vähän lapasesta, kun päädyin sotkemaan noi kirjekuoretkin. Valitsin jänisteeman, koska tykkään piirtää jäniksiä. Ne on ainoot eläimet, jotka ei yleensä aiheita valtavaa itsekriittisyyden purkausta. Että semmonen haaste oli se. Vois kyllä koettaa saada vastaavan aikaseksi tälläkin osastolla, kun ensi toivun tästä edellisestä haasteesta. Eli o'ou...


P.s. Tää on ajastettu (Meinasin kirjottaa "lavastettu".) postaus, koska voin kertoo teille, että todellisuudessa oon nyt mahdollisen tulevan anoppini kanssa kahdestaan matkalla (Todennäköisesti jo matkalla tai sitten vielä lähdössä.) jonku hänen tuttunsa luokse jonnekin Tampereelle tai Lempäälän, evt. Ei, tää ei oo nyt mikään vitsi, ihan vakavissani oon. Suunnitelmissa ois, että oisin kotona jo perjantai-iltana eli siis huomenna ja raporttia reissusta vois olla tulossa lauantaina. Siihen saakka, pitäkää ittenne miehinä! (Minäkin teen parhaani.)