Kun pakkasta on -26°C...

...Ja sinulla on kuuma.

Huomasin eilen, että oon lopultakin oppinut pukeutumaan lämpimästi. Lähdin eilen Loppiaiskävelylle Batmanin kanssa ja jonkun kilometrin rauhallisen köpöttelyn jälkeen meinasi tulla sen verran lämmin, että oli pakko pysähdellä katselemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Puhelin tosin ei kestänyt kylmää ja sammui hetken käytön jälkeen.

Paleleminen ja pukeutumisentarve on hyvin yksilöllistä, mutta ajattelin jakaa omat hyväksi havaitut vinkkini pakkaspukeutumiseen. Taikasana kerrospukeutuminenkaan ei aina takaa sitä lämpimänä pysymistä.

Oma, uusi salainen aseeni on merinovilla. Merinovilla ei kutita, joten se on mukava paljasta ihoa vasten. Se myös lämmittää kastuessaan, toisin kuin puuvilla. Puuvilla on kiva kesähelteellä, mutta talvella suosittelisin jättämään ne puuvillaiset sukat kaappiin ja korvaamaan ne teknisillä, mielellään merinovillaisilla sukilla. Pahin virhe on laittaa iho vasten puuvillainen sukka, päälle kolmet villasukat ja kengät. Jalka hikoaa siinä matkalla pihalle, sukka kastuu ja muuttuu saman tien kylmäksi. Siinä ei paljoa kolmet villasukat mieltä lämmitä. Itse tykkään käyttää ohutta merinosukkaa, jonka päälle laitan vielä paksummat villasukat. Myös yläkroppa hikoilee, joten merinovillapaitaa sinnekin. Joskus vielä ostan merinovillaiset kalsaritkin, tällä hetkellä käytän vielä edullisempaa teknistä kerrastohousua.

Kylmä hiipii usein alhaalta päin ja varpaat ovat jäässä ensimmäisenä. Jo aiemmin mainituilla merinovillaisilla sukilla pääsee jo pitkälle, mutta minä sijoitin vielä paljon kehuttuihin Soreleihin. Sorelit pitävät vettä ja niissä on irrotettava lämpövuori, joten käytössä kostuneen kengän saa kuivatettua nopeammin ja se on taas lämpimämpi käyttää. Lisäksi tässä minun Sorelissa on ilmeisesti olemassa jo jonkinlainen alumiinivuoraus, mutta alumiinilämpöpohjallisia myydään myös irrallisina, eikä maksa montaa euroa.

Jalkojen lisäksi myös kädet on pidettävä lämpimänä. Valokuvatessa (etenkin puhelimella) tämä on usein se ongelmallinen osa. Valokuvusreissulle lähtiessäni pyrin pukemaan alle ohuet sormikkaat. Ihannesormikkaani ovat nekin merinovillaiset ja niissä on etusormissa ja peukaloissa älypuhelimen käyttöön soveltuva pinta. Nämä tosin ovat vielä kaupan hyllyllä. Sormikkaiden päälle puen paksummat lapaset tai ehkä nahkarukkaset, jos jaksan taistella. Mikäli tarkoitus ei ole tehdä käsillä mitään pikkutarkkaa, ovat nuo nahkarukkaset pehmoisella vuorilla superit. Huomasin kyllä eilen kuvia napsiessani, että lämmin rukkanen lämmitti hieman kohmeiset sormet kyllä nopeasti, kun vaan ranne ei päässyt saamaan kylmää. Eli suosittelen ehdottomasti hihoja, jotka yltävät suojaamaan kämmenselkää vaikka sormet olisivatkin hetken sään armoilla. Parasta siis olisi että siitä merinovillapaidasta löytyisi peukalonkolot.

Ja kun nämä yksityiskohdat on saatu kuntoon, laitetaan päälle vielä tuulta ja pakkasta kestävä takki. Minä ostin viime keväänä alennusmyynneistä Fjällrävenin Nuuk-parkan, joska on osoittautunut loistavaksi hankinnaksi. En ole oikeastaan kertaakaan palellut tuo takki päällä. Minulle on tärkeää, että takki on malliltaan sen verran pitkä, että se suojaa takapuolta ja myös jonkin verran etureisiä, mutta on kuitenkin maltillinen, jotta liikkuminen ei mene vaikeaksi. Kannattaa huomioida, että takki on oikeasti pakkastakki. On takkeja, jotka näyttävät paksuilta ja lämpimiltä, mutta vuori on yhtä höttöä ja pintamateriaali muuttuu pakkasessa paperiksi. Myös huppu on tärkeä. Sen alle pitää mahtua pipo ja tekokarvareunus ei ole vain koriste: Se hillitsee tuulen ja lumen pääsyä kasvoille.

Suurin osa ruumiinlämmöstä haihtuu pään kautta, joten myös päähineellä on merkitystä. Minulla oli eilen päässäni superhiostava tekoturkishattu ja se oli liikaa. Paksu pipo olisi riittänyt, mutta ajattelin ison hatun suojaavan viimalta. Suojasihan se kyllä, mutta ehkä hupun karva olisi lopulta ajanut saman asian... Pipojakin löytyy moneen lähtöön, mutta itse en ole vielä kokenut mitään valaistumista näitten suhteen. En ole esimerkiksi hankkimassa silkkistä kypärälakkia. Ainakaan toistaiseksi...

Miten siellä on tarettu pakkasilla? Vai oletteko vaan pysytelleet suosiolla sisätiloissa?

Tarjoushaukan matematiikkaa

Minulla on nykyään rima hiukan liian korkealla tämän blogin suhteen. Siksi ajattelinkin antaa itselleni hiukan periksi ja palata parin vuoden takaiseen, eli vähän asujuttuja. Tosin vetäisin näköjään kerralla överiksi ja varastin kuvatkin instagramistani. 

Minusta on tullut tässä kesän aikana varsinainen tarjoushaukka ja oon tavallaan säästänyt tässä kuukauden aikana melkein neljäsataa euroa. Shoppailemalla. Eilisen löytö oli kaiken huippu!

Kesälomareissulla Lapissa pysähdyttiin Leville kahville. Löysin kahvilan yhteydessä olleesta urheiluliikkeestä Salomonin ruutupaidan puoleen hintaan. Säästöä 45 euroa.

Äitin kanssa käytiin sitten shoppailemassa Sotkamossa Intersportin poistomyymälässä, josta ostin Haltin paidan, josta maksoin kaksikymppiä ja säästin 35 euroa sekä Puman tennarit, joista maksoin kolmekymppiä ja säästin 40 euroa.

Paras säästö on siis kuitenkin tuo viimeisen kuvan uskomattoman söpö Haltin takki, josta maksoin suunnilleen satasen, mikä meinaa 250 euron säästöä.

Eikö tämä oo melko yksinkertaista matematiikkaa..? Eli kyllä kannatti. Tosin ostoksista voisi päätellä, että nyt pitäisi sitten harrastaa jossain määrin jotain liikuntaakin...

Hellehommia

En yhtään osaa pukeutua näihin yllättäviin ja ensimmäisiin helteisiin! Oon penkonut koko vaatekaappini läpi, puolet sen sisällöstä on nyt sängyllä. Hyvää yötä minulle... Toisaalta minulla on nyt kamalasti virtaa ja intoa tuohon valokuvaushommaan. Pyörittiin aamu kamera kaulassa Ainolassa, ja pysähdyttiin siinä ohessa kahville. Täytyypä sanoa, että vaikka en ole aamukahvin ylin ystävä, niin tänään se maistui huippuhyvältä!

No, ehkä puolet siitä mausta oli tämä kuppi! Ei missään kahvilassa ole noin söpöjä kahvikuppeja! Tuo on yhtä pieni kuin miltä näyttääkin, eli juuri sopiva tällaiselle kahviallergiselle. Tosin jouduin ottamaan vielä santsikupin, kun sai samaan hintaan... Kyseessä on siis kahvila Kiikku keskellä Ainolanpuistoa ja luulen, että paikka tulee olemaan yksi kesän suosikeista!

Korkkasin tänään myös pyöräilykauden. Täytin talven aikana tyhjenneet renkaat ilmalla ja hurautin parit kirpparit läpi uuden keittiön- ja sohvapöydän toivossa. No, ei löytynyt, mutta olipa metkaa ajaa pyörällä pitkästä aikaa! Yritin löytää kaapista mahdollisimman pyöräystävällisen hameen ja onnistuin mielestäni melko hyvin äidin vanhalla hameella. Vyökin taitaa olla sieltä samasta vaatekaapista...

Kengät on omat ja uudet, jospa nyt lopultakin raaskin heittää edelliset vastaavat roskiin. Alkoivatkin olla jo melko kuluneet... Ja ding, kesän ekat hankaumat hankittu, tällä kertaa varpaaseen.

Kaikkien aikojen kaunein takki

Oltiin tuossa yksi päivä kaupungilla, kun tunsin vastustamatonta vetovoimaa Partiokauppaa kohtaan. Ehkä se oli jotain ennakkointoilua makkaranpaistoretkestä, mutta varsinaisia retkikamppeita en löytänyt. Sen sijaan löysin jotain muuta. Jotain, mitä minun ei todellakaan pitänyt ostaa, vaikka myönnän, että olen salaa haaveillut tästä pitkään.

Kyllähän se hinta kirpaisi, tuo on tähänastisen elämäni kallein vaatehankinta. Hetken ajan olin jo poistumassa kaupasta ilman takkia, koska kyllähän tuommoista hankintaa pitäisi nyt pohtia pitempään kuin ne kymmenen minuuttia. Pyörin kuitenkin peilin edessä ja tiesin, että palaisin takaisin. Viimeinen niitti oli, kun myyjä tuli sanomaan, että oli meinannut kehua minun ihanaa takkiani, kunnes tajusi sen olevan myyntikappale. Huokaisin raskaasti, ja nainen meni vielä hätäisesti lisäämään, että mikäli haluaisin takistani luopua, niin sen saisi kyllä eteenpäin hyvällä hinnalla. 

En halua luopua, vaikka maksutilanteessa minua oikeasti huimasi. Tämä on ehdottomasti upein takki, jonka olen koskaan omistanut. Samalla pistin kolme vanhaa takkia kirppikselle, koska en koe niitä enää tarvitsevani. Ja nyt olen flunssassa, koska halusin välttämättä ulkoilla Fjällrävenissä toppatakin sijaan.

Ja enpä kyllä muista saaneeni muista vaatteista näin paljon positiivisia kommentteja lyhyen ajan sisään. Vielä viikko sitten olisin vähät välittänyt "takatalvesta" (Kuinka monelle suomalaiselle oikeesti tulee yllätyksenä, että maaliskuussa sataa lunta?!), mutta nyt nämä muutamat pakkasasteet harmittavat vietävän paljon! Aurinkoisia kevättakkipäiviä tänne, kiitos!

Ei valoa missään

Lupailin teille jotain kunnollista postausta vaihteeksi, ja minä tosissani yritin! Mutta minusta tuntuu, että me ollaan ajauduttu johonkin mustaan aukkoon, koska en nää valoa missään. (Tää ei siis oo mikään henkinen olotila, heh, vaikka vähän dramaattiselta kuulosti...) Yritin ottaa asukuvia, ensin sisällä, työmaavalon kanssa. Ei riittänyt, menin parvekkeelle, mutta ei riittänyt sielläkään. Luovutin ja lähdin apteekkiin ostamaan D-vitamiinipurkin ja jotain ihmevettä, jonka pitäisi auttaa näitten silmien poltteluun. Sietäis auttaa, kun maksoin pienestä vesipurkista seitsemän euroa. Toistaiseksi ei oo auttanu oikein mikään. Yritin pitää eilen välipäivän silmämeikin suhteen ja piilottelin silmiä imagolasien takana.

Käytiin Pasin kanssa kahvilla taas, koska ei voitu lähtee kuvaamaan jo sen mainitun valonpuutteen vuoksi. (Oon totaalisen unohtanu kertoa, että Pasi löytyy Instagramista, @paspartuu_ , hoksatkaa tuo _alaviiva_!) Sitten käytiin ostaa samiskumpparit vahingossa. Sitten soitti Reza, että missä oon ja olin yllättäen melkein ihan vieressä! No, me mentiin sitten Clas Ohlsonille. (Minä ostin permanenttitussin ja Reza valokuvakehyksen.) Koska tuosta hillittömästä shoppailusta tuli niin kova nälkä ja jano, niin mentiin vielä Hemingway'siin syömään herkkukori ja juomaan yhen oluet. Ja glögit. 

Sitten tuli Ville ja mentiin leffaan katsomaan Captain Phillips, koska Tom Hanks. Oli hyvä leffa, koska Tom Hanks, mutta jännitin koko ajan niin hulluna, että olin ihan hapoilla ja tärisin (Meinasin kirjottaa kahesti, että törisin..), kun se leffa lopulta loppui. En sitten yhtään siedä tuonkaltaista jännitystä. Pääsisiköhän näillä näytöillä esim. Hesariin tekee leffa-arvosteluja?

Tässä kuitenkin nämä eilisen asut. Oli hauska shoppailla Partioaitassa kumppareita noissa tamineissa. Myyjä oli että eh, voinko auttaa ja minä tietty heti häsää, että oisko villasukkia, kun on nyt mukana vaan nää sukkahousut. Ois tehny mieli huutaa, että en kyllä oikeesti oo mikään hienohelma... 

Otin tosiaan nää kuvat myös parvekkeella, on ehkä hitusen enemmän valoa ja näkyypähän värit paremmin. Siis musta ja harmaa. 

Tajusin, että kohta on taas viikonloppu!! Arvatkaa mitä! Minä lähen pienelle viikonloppu-road tripille, joten blogissa voi olla melko hiljaista, mutta lupaan ottaa sitäkin enemmän kuvamateriaalia ensi viikolle. Instagram @suvipy päivittyy kuitenkin varmaan melko tiuhaan ja reaaliajassa.

Miltäs asukuvat näyttävät pitkästä aikaa?

Maailman paras asukuva -vinkki

Jätin ne loput lupailemani kuvat viikonlopulta vielä tuonnemmaksi ja heitän tähän väliin jotain muuta. Nimittäin asukuvaa pitkästä aikaa. Ostin Pasilta kahvilla ja patongilla H&M:n sinapinkeltaiseen vivahtavan pipon, koska Pasi ei sitä lopulta omakseen kokenut. Ja nyt oonkin kulkenut pari päivää pipo päässä ja toivonut salaa, että ulkona olisi riittävän viileää pipoilla.

Normaalisti julkaisen asukuvia aina kun puen päälleni jotain omasta mielestäni spesiaalia, mutta totuuden nimissä täytynee julkaista jotain jokapäiväisempää. (Tämäkin arkipäiväinen asu tosin näytti erityisen kivalta vasta kun iskin tuohon sekamelskaan tuon pipan.) Päällä siis iloisesti äitin vanhaa verkkatakkia, kaverilta ostettu pipo ja Cittarin alelaarista bongattu mummokäsilaukku. Ja Vilan huivi, jonka ostin, että saisin kolmannen leiman kanta-asiakaskorttiin, kun puuttui vaan muutama euro. Hyvä, että valihin sitten se kahenkympin vaihtoehon niin, että jäin taas ihan muutaman euron päähän neljännestä leimasta. Onneksi tuon huomasin vasta kassan jälkeen.

Ja tässä yllä vasemmalla on taas nähtävillä näitä Kaikkien aikojen hienoimmat asukuvat -sarjaa. Voin antaa pari vinkkiä, mikäli haluatte tavoitella samaa.

1. Katso kengänkärkiä
2. Pure kynsiä.
3. Älä missään tapauksessa huomioi ryhtiä!
4. Lopuksi laita asuun olennaisesti liittyvä laukku kainaloon niin, että siitä ei näy muuta kuin hihna.

Pääasia, että pipo näkyy.

Urbaani asukuva

Kävin tänään vielä läpi eilisen illan kuvat tässä sohvalla maatessani. Ajatuksena oli tosiaan kuvata asua pitkästä aikaa, mutta jotenkin sekään ei nyt tuu oikein esille näissä kuvissa. Tässä siis totaalisen epäonnistunut yritys postata siitä, mitä minulla on päällä. Eka tuo näytti tosi kivalta, mutta illaksi jouduin laittamaan neuleen, joka vähä sotki kokonaisuutta. Ja yhtäkkiä hiuksetkaan ei näissä näyttäny samalta kun kotoota lähtiessä. Ylläri.

Mutta ei se mitään, halusin kuitenki julkaista nämä, koska kerrankin taustalla on jotain muuta kuin parvekkeen sivuseinä. Joku graffiti ei oo ehkä ominta minua, mutta välillä pitää uskaltautua kokeilemaan jotain uutta. Ja kerrankin sain kuvaajan iltalenkkiseurasta, koska ehkä typerintä mitä osaan kuvitella, on itsensä kuvaaminen julkisella paikalla. 

Mitä enemmän näitä kaupunkikuvia katson, sitä kovemmin palan halusta päästä koti-Kainuuseen  kuvaamaan!

Täti liikenteessä

Punaisen huulipunan innoittamana kaivoin esille toisen niistä edellisessä postauksessa mainitsemistani hameista ja pistin jalkaan lempparikenkäni, Vagabondin pikkumyykengät. Rentoutin asua pukemalla päälle t-paidan jonkin fancyn puseron sijaan. Hetken ajan kyllä tunsin itseni lapseksi, joka on eksynyt jonku tätin vaatekaapille. En ymmärrä, miksi en osaa kuvitella näitä vaatteita sopimaan minulle, vaikka kuitenkin ihailen vastaavaa kokonaisuutta muiden päällä! 

Kostoksi omille tyhmille ajatuksilleni kävin kaupungilla pyörähtäessäni ostamassa lisää sukkahousuja. Ajattelin lopultakin karsia kaikki rikkinäiset roskiin. Tähän asti olen pitänyt niitä varasukkahousuina. Kuinka naurettavaa. Koska muka oikeasti laittaisin jalkaani sukkahousut, jossa komeilee kynsilakalla paikattu reikä keskellä etureittä? Ennemmin vaihtaisin mekon farkkuihin...

Eilisen ohjelmassa oli siis kahvittelua ja ristikoiden täyttämistä (mikä täti..) viinibaarissa. Yllättäen törmäsin muutamaankin tuttuun ja samalla sovin sitten extemporee-tuplatreffit Amarilloon. Illalla käytiin vielä haistelemassa syksyä ja katselemassa aurinkoa, kun sitä vielä näkee. Tällä kertaa otin kamerankin mukaan ja sain pari ihan kivaa kuvaakin otettua. Jospa syksy toisi inspiraation takaisin!

Kääntyikö yritys näyttää ikäiseltään vain surkeasti epäonnistuneeseen lopputulokseen vai kehtaanko liikkua tälleen myös jatkossa?

Pojat Ainolassa

Uhmasin eilen flunssaa, koska tympäsi sairastaa sisällä, kun ulkona on niin lämmin. Otin sitten puhelua puiston toiselle laidalle ja Pasi oli heti mukana suunnitelmassa. Poikkesin matkalla apteekkiin ostamaan Finrexit aamuksi, mutta jatkettiin siitä sitten Ainolaan. Tällä kertaa tosin yhdistin iltalenkin ja Batmankin pääsi mukaan. Sorsajahtiin.

Valittiin tällä kertaa reitiksi joku pikkupolku, jota ainakaan minä en ollut ennen kulkenut. Hyvä idea, koska löydettiin tosi nätti ja satumainen lampi. Tai oikeastaan oltiin kuvailtu tuossa vastarannalla aiemminkin, mutta toisesta suunnasta katsottuna maisema oli täysin erilainen! Lisäksi satuttiin sopivasti auringonlaskun aikaan, saattiin kiva valokin. Tosin kuvaaminen ois voinut olla astetta hauskempaa, jos en ois aivastellut sarjatulella ja jos minun silmät ei ois vuotaneet vettä Niagaran lailla.

Batman yritti mennä joka välissä joko uimaan tai jahtaamaan sorsia. Oishan se ollut lystiä päästää se tuonne lampeen porkkaamaan, mutta en halunnut yöksi märkää ja haisevaa, sorsia oksentelevaa koiraa makuuhuoneeseeni. Niinpä Batman alkoi kostoksi hidastella. Suostui kävelemään kolme metriä kerrallaan ja heittäytyi sitten maihin nuuskimaan multaa.

Pyysin Pasia ottamaan asukuvia blogiin, pitkästä aikaa jotain muutakin kuin parveketta. Asu itsessään ei ole kovinkaan erikoinen, mutta reppu! Minulla on reppu! Olin jo pitempään miettinyt repun kätevyyttä esim. tällaisilla kevyillä iltalenkeillä, joille haluaisi ottaa kameran mukaan. H&M:lla pyörittelin käsissäni parinkympin reppua, mutta jätin sen hyllyyn ajatuksena tarkistaa vielä repputilanne kotona. Kainuussa pyörähtäessäni löysin sitten tuon dalmatialaisrepun, jota taisin käyttää 3-4 -luokilla.

Olen kai ylittänyt sen hetken, kun ikäkriisi alkaa tulla ajankohtaiseksi, ja vastaiskuna tälle on sitten taantumus pikkukoululaiseksi. (Onneksi ensimmäisestä koulurepustani oli vetoketju rikki...)

Oli miten oli, olen todennut repun erittäin käteväksi asusteeksi. Sinne mahtuu puoli elämää ilman, että näyttäisin siltä, että olisin muuttamassa mihinkään ja se kulkee selässä aivan huomaamatta. Mitä sitten, jos näyttää kymmenen vuotta ikäistään nuoremmalta. Näytän siltä joka tapauksessa. Tosin repun ja korkkareiden tai hameen yhdistelmää olen toistaiseksi vältellyt. Olen ratkaissut tilanteen olemalla käyttämättä hameita tai korkkareita. Hehe. Teini-ikäinen poikatyttö-Suvi is back.

H&M:n pakkopaita

Koin tänään pieniä kauhunhetkiä H&M:n sovituskopissa. Löysin rekiltä aivan ihanan paidan, jonka tosin totesin aivan katastrofiksi heti sen päälle vedettyäni. En sanoisi olevani mitenkään rintava ihminen, mutta paita ei päässyt laskeutumaan riittävän alas. Minun vartaloni ei vaan mahtunut sen sisään, vaikka valitsin vielä kahesta vaihtoehdosta sen isomman. Totesin samalla hetkellä, että kangas ei jousta ollenkaan, en saanut ojennettua kättäni yhtään eteenpäin. Ja samaan aikaan mieleeni alkoi hiipiä pelko. Miten ihmeessä saisin paidan pois päältäni sitä hajottamatta. Siinä seisoin sitten hetken aikaa pystymättä liikuttamaan ylävartaloani juuri mihinkään suuntaan. Tuumin jo huutavani myyjää apuun, mutta jo ajatus tuntui niin nololta, että mielummin päätin muuttaa sinne sovituskoppiin asumaan.

Tosiasiassa mietin jo paidan repimistä päältäni, mutta yritin vielä pää alaspäin -tekniikkaa ja jollain ihmeen keinolla sain paitaa hivutettua sen verran, että pystyin liikuttamaan kättäni ja pääsin vapaaksi. Lienee melko selvää, että en lähtenyt kokeilemaan vieläkin isompaa kokoa.

Lähdin alunperin hakemaan perusteepparia, joita sitten otin mukaan kaksin kappalein. Oon myös etsinyt ikuisuuden kivaa, hyvin istuvaa, mutta sopivan rentoa tulppaanihametta. Kun sitten löysin yhtäkkiä useamman, en osannut päättää. Enkä oikeastaan edes halunnut, kun katsoin sitä hintalappua koristavaa punaista tarraa, jossa luki 5€. Otin mukaan molemmat.

Ostin kaksi paitaa ja kaksi hametta, maksoin yhteensä reilut parikymppiä. Ei kauhean huonosti! Muuten minun aleshoppailut jäi melko vähäisiksi, sillä edellisen yön juhlinnat painoivat silmissä ja se paitapaniikkikin kiukutti vielä. Mutta toisaalta, en kauhesti mitään muuta olisi tarvinnutkaan. Seuraavasi täytynee alkaa tehdä jotain inventaariota minun vaatehuoneessani..

Mummon käsivoiteen tuoksuinen laukku

Laahaan nyt vähän todellisuudesta jäljessä, kun julkaisen asua muutaman päivän takaiselta ravintolareissulta. Minulla on tässä vaan ollut vähän kaikkea muuta ohjelmaa kuin istua koneella. Mutta niin, sain tuossa yksi ilta yllättäen kutsun lähtä auttamaan kaveria eräässä työjutussa. Minun osani oli niinkin vaativa, kuin pitää hänelle seuraa ravintolassa. Ja eikä missä tahansa Mäkkärissä, vaan Uleåborg 1881:ssa. En ollut ennen syönyt tuon tason ravontolassa, joten vedin pienet vaatekriisit ennen lähtöä, mutta päädyin lopulta kuitenkin melko simppeliin ratkaisuun. Perusneurtaali mekko ja korkkarit.

Oli kyllä aivan huikeaa ja oikeastaan pelkäsin aivan turhaan. Ei tarvinnut pönöttää ja kukaan ei katsonut tällaista maalaisjunttia pahasti missään vaiheessa. Tai ainakaan en huomannut, koska keskityin siihen superhyvään paistettuun kuhaani ja kantarelleihini. Koska valitsin pääruokani melko turvallisesti, niin jäkkäriksi valittiin randomisti mansikka-basilika -hyydykkeet mustapippurilla maustetulla krokantilla tai jotain vastaavaa. Sekin yksi parhaista jälkkäreistä mitä olen ikinä syönyt. Tein myös ravintolassa istumisen ennätykseni. Kaksi ja puoli tuntia, mutta missään vaiheessa en edes ajatellut, että missä tarjoilija ja ruoka viipyvät. Oisko syynä ollut se itsestään täyttynyt viinilasi.

Harmillisesti seuraavana aamuna odotti työhommat, joten kovin montaa pulloa ei uskallettu tyhjentää, mutta meinaan todellakin hemmotella itseäni vielä uudemman kerran kyseisessä paikassa. Ehkä kivat treffit vois kelvata...

Ostin tuossa taannoin maailman söpöimmän laukun. Ensireaktio laukusta oli jotain totaalirepeämisen ja ällötyksen väliltä, mutta yhtäkkiä huomasin palaavani laukun luo uudestaan ja uudestaan. Vähitellen se nenässäni tuntunut mummun vanhan käsivoiteen ja ummehtuneen ullakon hajut hälvenivät lähinnä ruusun ja syreenien tuoksuksi ja kannoin yllättäen laukun kassan kautta kotiin. Nyt ajattelen, että ehkä hienoimmin sijoitetut kymmenen euroa pitkään aikaan, sanokoot muut mitä tahansa.

Koska en saanut laukkua mätsäämään kenkiini tms. niin lätkäisin kaulaani tuommoisen helmikauluksen, joka sekin on tavallaan vähän mummoa. Ainakin minun päässäni. (Helmet ja kaulukset, you know...) Ja näin kätevästi assosioimalla sain itselleni modernin asun pienellä mummotwistillä.

Mitä mieltä laukusta? Olisiko jäänyt kaupan hyllylle vai jakaako joku kanssani tämän mieltymyksen mummojuttuja kohtaan?

Suunnittelematon blogikesäloma

Kuka sitä nyt kesällä blogeja lukee saati kirjoittaa, joten tämmöinen rauhallinen tahti lienee ihan ok. Tosiasiassa minua ei ole hidastanut helle tai kivat kesäbileet tai edes rannalla makoilu, vaan työt. Juhannuksenkin olin ahkerana. Tai sitten nukuin työväsymystäni kotona. Lisäksi olen taas Oulussa, enkä keksi täällä mitään kuvattavaa. Latasin eilen kuitenkin kameran akun siltä varalta, että minuun iskee joku hullu inspiraatio nyt, kun vietän pari päivää vapaalla. 

Tosin aamun hieno fiilis katosi vähän, kun kävin tuossa kaupungilla pyörähtämässä ja aurinko meni pilveen ja hellemekossa ei meinannut tareta. Ostin sitten takin. Säästin ehkä kuusikymmentä euroa. Onpahan nyt käytetty hyväksi nämäkin alet.

Rankka shoppailu verotti voimia sen verran paljon, että seuraavaksi ajattelin ottaa pienet päiväunet ja katsoa illalla uudemman kerran tätä jaksamista. Ehkä saan aikaiseksi jotain muutakin, kuin sohvalla makoilua. Tosin, sitä en ole ehtinyt viime aikoina juuri harrastaakaan, joten ei huonompi vaihtoehto sekään, vaikkakin kesäsäällä kyseinen aktiviteetti tuntuu semisti rikolliselta. 

Yritin eilen ottaa pitkästä aikaa asukuvia, mutta totesin näyttäväni vain mustalta möykyltä, jonka kaikki raajat sojottivat epämuodostuneina mihin sattuu tai katkeilivat nivelistä. Selkeästi harjoituksen puutetta, joten yritetäänpä tsempata asian suhteen ja ottaa niitä asukuvia, kun nyt kuitenkin niitä vaatteita käyttää...

Tosin en saanut edes tuota asua toimimaan kovin hyvin, joten ehkä johtuu siitä. Eka kerta, kun käytin tuota aikoja sitten hankittua toppia, mutta ois voinu jäädä kokeilematta. On vaan totaalinen hutiostos tai sitten en vaan osaa.

Suolla

Ei tämä tauti ainakaan paranemaan päin ole. Alkaa olla keuhkot riekaleina ja korviinkin jo sattuu. Kauheesti naurattaa. Kauheesti ei naurata, että täytin tänään kaksikymmentäneljä. Sen kunniaksi mentiin Kajaaniin ostamaan Helin juhliin lautasliinoja. Poikettiin tosin myös korukauppaan ja sain äidiltä lahjaksi rannekorun. Ja ostin myös punaiset kengät. Sen kummemmin ei juhlittu, koska meillä on kunnon juhlat lauantaina, niin syön kakkuni sitten. Ja muutenkin, tää yskä ei kauheemmin houkuta pippaloimaan. Äänikin lähtee ihan just... No, sen verran voisi, että jos korkkais yhen skumppapullon tuolta kaapista pyörimästä.

Tähän vielä nopsaa nämä asukuvat. (Kiitti Helille!) Hame on äitin vanha ja kaulahuivi on nyt ollu tosiaan vakkarivaruste ja tulee varmaan olemaan vielä seuraavatkin päivät. Nyt sitä skumppaa!

Näin se kesäloma toimii

No heippa, se loppuviikkohan meni vähän hulinalla. Oli vähän siivous-, pakkaus- ja eräitä läksärihommia. Olin tosin itse mukana vain alkuillan ja muiden kiskoessa lakushotteja kippistelin kokiksella ja suuntasin aamuksi töihin. Sen verran ehdin kuitenkin piknikkeillä, että sain ihanan kurkkukipeän aamuksi. Ja yskän. Pelkään tässä, että tämä etenee vielä keuhkoputkentulehdukseksi... Mikä ihana alku kesälomalle. Kesälomalle. Elämäni ensimmäiselle kesälomalle töistä! Ajoinkin tänään heti töitten jälkeen tänne Kainuuseen juomaan äitin mustaherukkamehua ja uskomaan saunan ja maalaisilman parantavaan voimaan.

Kesälomasuunnitelmat ovat vielä täysin auki tämän viikon jälkeen. Nyt hengailen kotosalla valmistellen Helin juhlia. Sen jälkeen ehkä jotain pientä reissua, jos inpiraatio sattuisi iskemään. Mutta huomenna aloitan videoprojektin. Tässä tosin on vielä muutama ehkä-tekijä. Videokameran toimivuus, mahdollisten videoiden siirtäminen koneelle onnistuneesti ja niiden käsittely mahdollisen siirron onnistutttua. Mutta onhan tässä aikaa värkätä...

Huomenna meen ehkä myös moikkamaan Kajaania. Jaiks.

Batman hallitsee kyllä tuon kuvassa fiksulta näyttämisen... Vähän oli kaveri mielissään, kun suoraan kotiin tultuamme puin sille pelastusliivit päälle ja pyöräilin rantaan. Ja annoin luvan hypätä veteen. Batman oli niin täpinöissään, että hypääsi suoraan laiturilta, koska eteneminen olisi ollut muuten astetta liian hidasta. Haha! Ongelma tuli siinä vaiheessa, kun totesin, että nyt alkaa riittää. Jouduin hakemaan parit vauhdit rannasta, ennen kuin sain ukon ylös järvestä.

Mutta nyt minä lähden syömään kaikkea mahdollista, mitä täältä löydän. Ja sitten nukkumaan, alkaa nimittäin tosissaan väsyttää viime aikoina kovin lyhkäisiksi jääneet yöunet.

Kuvien hässäkät oli päällä siellä läksäripiknikeillä, joilta sitten tämän taudin hankin. Ens kerralla laitan päälle mm. pilkkihaalarit.

Meressäkahlaaja

Alkaa loppua huumorintaju. Minulla ei oo tällä hetkellä oikeastaan yksiäkään kenkiä, joilla voisin kävellä. Minulla on rakko jopa päkiässä. Sen lisäksi sain kuin sainkin perinteisen aurinkoihottuman, tällä kertaa se on kaikista ärhäkimpänä, ylläripylläri, jalkapöydässä. Kirvelee ja polttelee jo ilman kenkiäkin. Juoksin hakemassa äsken apteekista kortisonia, niin jospa saisin nukuttua kuitenkin.

Oon rymynny koko päivän ympäri Hietasaarta, käytiin Vilin kanssa kuvaushommissa. Hyvä, etten joutunut uimahommiin tämän urhautuvaisuuteni takia. Kuvattiiin nimittäin Nallikarissa joutsenia, ja kahlasin jonku sata metriä merelle niin, että pääsin niitten taakse. Lopulta olin polvillani vedessä sen kameran kanssa.Olin jonkun parikymmenen metrin päässä, ja lähemmäs en uskaltanut, kun linnut aloitti jäätävän metelin. Tämän jälkeen kierrettiin vielä saaren toiseen päähän luontopolkua ja tultiin huvila-alueen läpi takaisin Vilille tekemään ruokaa.

Lisäksi juttelin Vilin kanssa ja totesin, että todellakin menen ja ostan sen uuden kameran. Lisäksi heiteltiin vähän hullujakin ajatuksia valokuvaushommien suhteen, joten oon vielä enemmän fiiliksissä näistä hommista ylipäätään. Nyt vaan pitäisi pistää tilausta menemään, niin sais taas yhen askeleen eteenpäin. Aloin jo suunnitella blogihommiakin uusiksi, haha!

Just kun olin päättänyt tuon edellisen objektiivin hankittuani, että oon tyytyväinen kalustooni. Niin höpöhöpöt.

Koska lähdettiin valokuvaamaan, niin ajattelin mennä turvallisesti housuissa. Kun lähdin, oli vielä melko "viileää" verrattuna eiliseen, joten päädyin t-paita -tyyppiseen ratkaisuun ja lisäksi hattu päätä lämmittämään. Kun sitten raahasin tuota kymmenen kilon painoista kamera-arsenaaliani halki Oulun siinä hiki hatussa, niin totesin, että voisin tarvita myös sellaisen kätevän reppusysteemin kameralle. Nälkä kasvaa syödessä jne.

On muuten taas vähän äitin kaapista poimittua asustetta, sekä aurinkolasit että helmet. Aurinkoihottuma on omaa. Ja nuo helteessä levinneet rajaukset silmissä myös. Nämä kuvathan olisi voinut toki ottaa ennen sitä reissua, eikä vasta mereen pulahduksen ja lintutorniin kiipeilemisen jälkeen, mutta ei näköjään ole niin justiinsa.

Valkoista pitsiä

Aivan huikeet säät ollu, eipä oo paljoa tullu koneella istuttua. Sen ajan mitä oon ollu kotona oon joko nukkunu tai maannu bikinit päällä parvekkeella, jossa on niin kirkasta, että näyttöä on ihan mahdotonta yrittää tihrustaa. Oishan sitä voinu tokikin ottaa niitä bikinikuvia ottaa, mutta valitettavasti ei tullu mieleen.

Kävin aamulla tuolla rannassa taas käveleksimässä. Tosin olin melko varovainen sen viimekertaisen puskaepisodin jälkeen ja välttelin ihmisiä. Tosin yhtäkkiä minut yllätti joku mummo, jolla oli kauheesti asiaa meriveden vähyydestä ja roskista. Juttelin siinä sitten hetken säästä ja liukenin paikalta. Kuvasaalis jäi siis melko heikoksi. Mutta toisaalta, en ollu itekkään kauheen innokkaana tuossa hommassa, kun edellispäivän (ja -yön) työpaikan virkistyspäivä painoi vähän kropassa...

Aamupalaksi söin poppareita, kun unohin eilen käydä kaupassa ja kaapista ei löytyny kauheesti muuta. Huomenna täytyy kyllä ehottomasti käydä juoksulenkillä.. Ja siellä kaupassa. Tämä päivä on mennyt taas tosiaan tuolla partsilla lahnatessa. Yritin sutia vähän aurinkorasvaa naamaan, mutta laskeskelin tuossa, että tuossa purkissa olevista hampaanjäljistä voisin päätellä aineen olevan peräisin Batmanin pentuajoilta, joten voi olla, että suojakertoimet ei oo enää ihan sitä luvattua. Kovasti en onneksi oo palanut, mutta perinteiset aurinkoihottumat oon jo onnistunu saamaan. Otsaan. Great. Käsissäkin on pilkkua, mutta vähän hillitymmissä määrin.

Tämän kevään hittiasu (jos vaan säät sallivat) tulee varmasti olemaan tämä keväällä ostamani pitsimekkonen. Näyttäis toki vähän paremmalta rusketuksen kuin aurinkoihottuman kanssa, mutta noh, samapa tuo. Olin eilen tosiaan siellä työpaikan kemuissa tuossa kyseisessä asussa ja tänään kävin moikkaamassa entistä opiskelukaveria terassilla. Ja lettukahvilassa. Ja hankin vähän lisää tuota aurinkoihottumaa. Ja kotiin tulin kinkin kautta, että terveyspäivä sen kun vaan jatkuu. Olisin mielelläni kruunannut päivän pussillisella karkkia ja jäätelöllä, mutta tuo pienenpieni lähikauppa niin täyteen tupattu ihmisiä, että käännyin ovelta pois.

Hauskaa, oon ottanu kaikki kesäkenkäni käyttöön yhtä aikaa ja nyt minulla on myös miljoona eri rakkulaa ympäri jalkoja. En oo ees laskenu ku tympässee niin paljon. Haluan todellakin olla korkkarikunnossa parin viikon päästä, kun Helillä on ylioppilasjuhlat! Vuoraan varmaan jalat jollain laastareilla, jos ei muuten onnistu.

Odotan jo ihan hurjasti kaikkea sitä ruokaa ja toisekseen sitä, että pääsen kuvaamaan ne pippalot. Kuumottelis vähän hankkia uusi kamera, mutta ehkä meen vielä tuolla nykyisellä. Tai no kahtoo nyt... Lupasin joka tapauksessa mennä kotiin viettämään ekan lomaviikkoni leipomisen ja siivouksen ja muiden valmistelujen merkeissä. Vielä kuusi työvuoroa ja sitten olen kolme viikkoa niiiiiin lomalla!

Bikinit työasuna

Tänään lähin lenkille ilman takkia. Tosin semmoselle lepposelle puistokävelylle. Yritin eilen käyvä juoksemassa, mutta jouduin palaamaan, koska jalkoja alkoi hapottaa ja särkeä niin paljon. Tänään vietän sitten välipäivää tuosta urheilusta, mutta huomenna toivottavasti pääsee salille, ettei tuu mittään huonoa omaatuntoa tästä sohvalla makaamisesta. Piti tänään imuroidakin, mutta valitsin tosiaan kaiken muun mahdollisen. Kävin tuossa apteekissa ostamassa viidenkymmenen euron punkkikarkotteet, joten sietäis nyt olla punkiton kesä...

Eilen korkkasin mekkokauden ihan kunnolla. Pistin farkut kaappiin ja sanoin niille, että ei millään pahalla mut jos ei nähtäis hetkeen. Tosin sukkahousut on vielä melko must. Etenkin kun nää kamppeet oli siis työmatkalle ja työpaikalle, eikä mihinkään rannalle. Toki töissä pittää sitten vaihtaa työvaatteisiin, että sikäli kai se ois sama mennä tuo matka vaikka bikineissä.

Tuo mekko on muuten suureksi osaksi villaa, joten sekin saa toivottavasti (tai valitettavasti, koska se on tosi kiva) jäädä odottamaan pian syksyn viileneviä iltoja.

Minä taijan nyt tehä semmosen pikapikasiivouksen (Tulee mieleen pokemonit. Ja se, kun meijän äiti ei suostunu ostaa Jussille pokemonkortteja ja Jussin kaverin äiti oli samanlainen, niin minä sitten piirsin pojille omat kortit joita ne keskenään vaihteli...) ja suunnata sitten iltavuoroon. Toistaiseksi vielä ilman bikineitä.

P.s. Monellekohan tuotin kauhean pettymyksen tuon asiaan varsinaisesti liittymättömän otsikoinnin vuoksi?