Bordercollie - Koiramaailman Einstein

Synttäripoika

Rakas seikkailijakoirani Batman täyttää tänään 5 vuotta! Ostin eilen synttärilahjaksi vinkupöllön. Batman ei malttanut odottaa, vaan kaivoi lahjansa kauppakassista saman tien. Nyt täällä on vinguttu kohta kaksi iltaa. Mutta ei se mitään, minä kestän vielä tämän päivän, koska synttäripäivä. Huomisesta en enää mene takuuseen ja voi olla, että pöllö muuttaa johonkin yläkaappiin talvehtimaan.

Batman on dementikko

Apua, olin tikahtua nauruun! Tulin töistä kotiin, moikkasin Batmania ja jämähdin koneelle. (Tähän väliin on pakko sanoa, että Batmanilta on kiellettyä nousta petaamattomaan sänkyyn. Toisaalta tiijän kyllä, että joskus se käy siellä salaa ollessaan yksin kotona.) Hetken päästä piti liikahtaa kauppaan. Eteisessä ihmettelin vähän, kun Batman ei ole jaloissa tarjoamassa itseään mukaan. Nostin katseen makuuhuoneeseen ja siellähän se kyyhötti minun tyynylläni! Täysin liikumatta, seinää tuijottaen. Epäilen, että se teki totaalisen unohduksen ja kuvitteli olleensa yksin kotona!

En voinut naurultani paljoa komentaa, joten otin sitten kuvan, jätin Batmanin siihen ja hihittelin vielä kadullakin. Kuvakin on vähän tärähtänyt, kun kädet hytkyi siinä hekotellessa. Huh, olipa kyllä päivän piristys taas!

Nyt luulen, että otan pienet päiväunet ja mietin sitten uudestan, että oliko tämä nyt sittenkään kovin hauska juttu, vai laitanko väsyn piikkiin. Ja jos vieläkin naurattaa, niin ei varmaan enää sen jälkeen, kun illalla isken pään tyynyyn ja korva menee täyteen hiekkaa ja karvapalloja.

Kuvajoulukalenteri: 4. luukku

Batmanista minulta löytyy luonnollisesti tuhansia kuvia, tosi hienojakin, mutta tämä on jollain tapaa aivan omaa luokkaansa. Tästä teetätin canvas-taulunkin itselleni. 

Vuosi sitten marraskuussa olin käymässä kotona ja eräänä aamuna rannassa oli mielettömäm upea usva! Tämä kuva oli oikeastaan vahinko. Batman odotti lupaa hypätä uimaan, mutta en tietenkään sitä antanut. Kävelin sitten laiturin viereiselle aallonmurtajalle ja huomasin Batmanin päivystävän edelleenkin samassa asennossa. Nopea reaktio, sen kummempia sommittelematta nappasin kuvan. Kun sitten siirsin kuvia koneelle, en olisi voinut olla tyytyväisempi. Näitä kuvia ei edes halunnut juurikaan muokata, sen verran taianomainen tuon päivän valo oli.

Cheek flanellipaidassa

Jos aamulla ei ois ollu maa valkosena ja aurinko ei ois paistanut, niin oisi kyllä harmittanut herätä.

Näin unta Cheekin keikasta. En kuitenkaan jaksanut raahautua keikalle kuin vasta viimeisen biisin ajaksi, jonka jälkeen jäin odottelemaan äitiä töistä Ristijärven koulun alakerran käytävälle. Yhtäkkiä yksi luokan ovista aukesi ja sieltä hyppäsi esiin Cheek pitäen minulle samalla privaattia käsinukke-esitystä. Cheek oli pukeutunut asianmukaisesti punaruutuiseen flanellipaitaan ja farkkulappuhaalareihin. Minä tuulipukuun. En kuitenkaan voinut oikein keskittyä itse esitykseen, koska minulla särki selkää niin paljon. Herrasmies-Cheek istui viereen ja totesi lohduttavasti: "Mäki kävin eilen salil."

Kun heräsin, niin Cheek oli poissa, mutta selkäkipu ei. Ja Ville kielsi minua nukkumasta enää, että en näkisi vastaavia unia. Mustis. Mutta ehkä luen salaa myös tänä iltana juuri ennen nukahtamista Helin postauksen Cheekistä... (Tämän postauksen kuvat eivät valitettavasti ole kyseisestä herraa, koska kuvien ottohetkellä olin jo hereillä.)

Yön ritari

 Hei, huijasin teitä tietämättäni, kun sanoin, että viikonloppuna täällä elellään hiljaiseloa. Löysinkin näitä muutamien päivien takaisia kuvia ja ajastelin näitä teidän iloksenne, koska Batmanista tykkäävät kaikki. Ainakin minä ja meijän äiti, joka soittaa ja kysyy, että mitä Batmanille kuuluu tai että millon tuutte kotiin, koska on ikävä Batmania. En oikeasti tiedä yhtäkään (Okei, yhden, mutta se ei edes antanut Batmanille mahdollisuutta.) ihmistä (Tai sitten se ei ole ihminen lainkaan...), joka ei Batmanista tykkäisi.

Yhtä haastavaa on löytää ihmistä, josta Batman ei tykkäisi. Tuossa koirassa on niin paljon rakkautta, että sitä riittää kaikille ja Batman kyllä osaa sitä jakaa. Toisille koirille sitä rakkautta ei sitten ihan yhtä estoitta riitäkään. Muutaman kerran ollaan käyty paikkaamassa korvaa, kun on otettu yhteen jonku kanssa. Mutta tässäkin ollaan edistytty viime aikoina, päästään jo koirapuiston ohi räksyttämättä. Itse asiassa jokunen viikko sitten pystyttiin jopa olemaan aidan sisäpuolella yhtä aikaa toisen uroskoiran kanssa! 

Tämä postaus on omistettu Batmanille, joten allergisten kannattaa laittaa blogi kiinni nyt! Batman halusi paljastaa itsestään muutaman oleellisen faktan.

• Batmanin paras kaveri pentuaikoina oli Möhis-kissa.
• Batman syntyi pentueensa ensimmäisenä. Batman oli myös ensimmäisenä ruokakupilla.
• Batman täytti just neljä vuotta.
• Batmanin nimi tuli vahingossa, se oli alunperin semmoinen väliaikainen lempinimi. Hävetti huutaa Batmania koirapuistossa...
• Batmanin oikea nimi on Carpathian Forest Gentleman.
• Batmanille puhkesi puolentoista vuoden iässä autoimmuuni hemolyyttinen anemia, mikä oli viedä Batmanin hengen. Batman oli hetken liikkumiskiellossa ja söi lääkkeitä lähes parin vuoden ajan. Minä valmistauduin viemään Batmania Helsinkiin verensiirtoon, mutta onneksi ei tarvinnut lähteä. Toistaiseksi ollaan kuivilla.

• Batman tykkää kiipeillä, hyviä kohteita ovat esim. puut ja penkit. Ja sänky.
• Batman tykkää suklaasta, mutta ei hedelmäkarkeista. (Huom! En ole tahallani syöttänyt Batmanille suklaata, se on omatoimisesti hankkinut sitä. Hedelmäkarkit se jätti syömättä maisteltuaan ensin.)
• Batmania ei haittaisi, vaikka kaikki maailman makkara loppuisi, kunhan vaan juusto saataisiin säästettyä.
• Batman on opettanut myös oppipoikansa pohjanpystykorva-Junnun rakastamaan juustoa yli kaiken.
• Batman on haukkunut metsoa varsin oikeaoppisesti.

 

•  Meijän äitillä ja Batmanilla on aina muutaman tunnin päivittäiset rapsutussessiot, kun mennään käymään kotona.
• Batman rakastaa uimista yli kaiken. (Paitsi juuston yli.)
• Batman nukkuu joka yö sängyn alla. Päiväunet otetaan usein pöydän alla.
• Batmanin lempiharrastus on paimentaa talitiaisia. 
• Batman on bordercollie.

• Batman on paras.

Usva-aamuja

Huomasin taas, miten paljon enemmän inspiroidun metsästä kuin urbaanista ympäristöstä. Kun täällä Oulussa jaksan hädin tuskin raahata kameraa ovesta ulos, tein Kainuussa ollessani kolme kuvausreissua kahden päivän sisään. (Tai no, lasken nyt kuvausreissuiksi kaikki ne kerrat, kun kaivoin kameran laukusta ihan fiiliksissä ja otin sitten kerralla semmosen sadan-parinsadan kuvan setin...) 

Sen lisäksi, että otin monta sataa kuvaa, rymysin yhden päivän metsässä. Tuosta reissusta ryömin viimeset puoli tuntia kuusen juurelta toiselle, pitkin märkää sammalta. Illalla olin jo melko varma, että sain tuosta jonkun flunssan, mutta sauna pelasti ja oon taas iskussa. Mietin vaan niinä pitkinä hetkinä siellä montussa maatessani, että kaikkea sitä ihminen harrastuksensa vuoksi tekee. Eikä muuten tullut edes saalista.

Mutta nyt minua odottavat viikon tiskit, kun minun tiskihuollolla on ilmeisesti ollut joku ongelma, kun ei ole toiminut. Joten tässä nyt kahden ensimmäisen reissun parhaita paloja, koiria ja maisemia. Jätän sen kolmannen ja kaikkein antoisimman kuvausreissun materiaalit huomiselle, ettette huku tähän kuvatulvaan. 

P.S. Rakas pieni lahopää-Batman täytti eilen neljä vuotta! Käytiin tänään ottamassa nelivuotispotretit, joista parhaimmistoa tuossa yllä...

Pojat Ainolassa

Uhmasin eilen flunssaa, koska tympäsi sairastaa sisällä, kun ulkona on niin lämmin. Otin sitten puhelua puiston toiselle laidalle ja Pasi oli heti mukana suunnitelmassa. Poikkesin matkalla apteekkiin ostamaan Finrexit aamuksi, mutta jatkettiin siitä sitten Ainolaan. Tällä kertaa tosin yhdistin iltalenkin ja Batmankin pääsi mukaan. Sorsajahtiin.

Valittiin tällä kertaa reitiksi joku pikkupolku, jota ainakaan minä en ollut ennen kulkenut. Hyvä idea, koska löydettiin tosi nätti ja satumainen lampi. Tai oikeastaan oltiin kuvailtu tuossa vastarannalla aiemminkin, mutta toisesta suunnasta katsottuna maisema oli täysin erilainen! Lisäksi satuttiin sopivasti auringonlaskun aikaan, saattiin kiva valokin. Tosin kuvaaminen ois voinut olla astetta hauskempaa, jos en ois aivastellut sarjatulella ja jos minun silmät ei ois vuotaneet vettä Niagaran lailla.

Batman yritti mennä joka välissä joko uimaan tai jahtaamaan sorsia. Oishan se ollut lystiä päästää se tuonne lampeen porkkaamaan, mutta en halunnut yöksi märkää ja haisevaa, sorsia oksentelevaa koiraa makuuhuoneeseeni. Niinpä Batman alkoi kostoksi hidastella. Suostui kävelemään kolme metriä kerrallaan ja heittäytyi sitten maihin nuuskimaan multaa.

Pyysin Pasia ottamaan asukuvia blogiin, pitkästä aikaa jotain muutakin kuin parveketta. Asu itsessään ei ole kovinkaan erikoinen, mutta reppu! Minulla on reppu! Olin jo pitempään miettinyt repun kätevyyttä esim. tällaisilla kevyillä iltalenkeillä, joille haluaisi ottaa kameran mukaan. H&M:lla pyörittelin käsissäni parinkympin reppua, mutta jätin sen hyllyyn ajatuksena tarkistaa vielä repputilanne kotona. Kainuussa pyörähtäessäni löysin sitten tuon dalmatialaisrepun, jota taisin käyttää 3-4 -luokilla.

Olen kai ylittänyt sen hetken, kun ikäkriisi alkaa tulla ajankohtaiseksi, ja vastaiskuna tälle on sitten taantumus pikkukoululaiseksi. (Onneksi ensimmäisestä koulurepustani oli vetoketju rikki...)

Oli miten oli, olen todennut repun erittäin käteväksi asusteeksi. Sinne mahtuu puoli elämää ilman, että näyttäisin siltä, että olisin muuttamassa mihinkään ja se kulkee selässä aivan huomaamatta. Mitä sitten, jos näyttää kymmenen vuotta ikäistään nuoremmalta. Näytän siltä joka tapauksessa. Tosin repun ja korkkareiden tai hameen yhdistelmää olen toistaiseksi vältellyt. Olen ratkaissut tilanteen olemalla käyttämättä hameita tai korkkareita. Hehe. Teini-ikäinen poikatyttö-Suvi is back.

Batmanspämmi

Anteeksi ihan oikeesti nyt tää Batmankuvaspämmi, mutta minua itkettää ajatus siitä, että saan nauraa näille yksikseni. Oon melko varma, että nämä piristää jonku muunkin päivää ihan superpaljon, joten yksikin hymynkare siellä puolen ruutuja oikeuttaa nämä kuvat!

Valokuvamalli

...Ei varmaan edes tarvitse sanoa mitään?

Ilmalentoa

Minun piti tulla postaamaan teille päivän onnistumisesta: Minun kampauksesta, mutta kun iskin nuo kuvat koneelle samaan aikaan aamulenkillä otettujen kuvien kanssa, niin en voinut enää muuta kuin nauraa maha kippurassa seuraavat puoli tuntia.

Nyt alkaa olla jo vähän kiire päivälenkille, antinbiooteille ja töihin, mutta lupaan ja vannon postata ensinnäkin sen aamulenkin loput vastaavat kuvat, aamulenkin muut kuvat ja lisäksi vielä ne kampauskuvat tässä alkavan viikonlopun aikana ja viimeistään maanantaina! Onpahan ainakin postauksia luvassa...

Batman siis tässä vaan toivottelee vauhdikasta viikonloppua!!

Panoraamatestailua

Minulle tuli keväällä tämän koneen mukana Photoshop Elements ja opettelin lopultakin sen käyttöä niin, että tein lopultakin elämäni ensimmäisen panoraaman. Tuo on siis koottu paristakymmenestä yksittäisestä kuvasta ja onnistuikin tosi hyvin! Sisältöä ja sommitteluahan tuo kuva ei ole nähnytkään, mutta ihan vain testinä siis tämän tein. Ensi kerralla toivottavasti sitten vähän järkevämpää matskua tästä aiheesta. Otin kuitenkin myös muutaman muunkin kuvan, kun nyt kameran lenkille raahasin.

Nyt myönnän, että oon tosi väsyny ja meinasin jo skipata koko postauksen. Siksi kuvat on muokattukin sen kummempia ajattelematta ja vähän sinne päin. Oon nimittäin tehny hulluna töitä ja nähny vielä siinä ohessa kavereita ja tänään oli jo pakko tiskatakin, kun astiat loppu kesken. Mutta minua alkoi jo itseänikin ärsyttää tämä hiljaisuus täällä blogissa. Onneksi huomisen jälkeen tiedossa on reilusti vapaapäiviä, voisin harkita sitten jotain Päivä kuvina -postausta! Lisäksi minulla on yksi toinenkin idea mielessä.. Ja siihen päälle vielä toivottavasti useampi extemporee -kuvausreissu...

Nyt heitän aivot narikkaan, katon hetken televisiota ja painun sitten peiton alle. Loppuun tosin vielä pakko heittää minikuvagalleria aiheesta Batman kiipeilee.