Talven viimeiset valoleikit

Näitä kuviahan on instagram täynnä, mutta minäkin halusin kokeilla. Olosuhteet olivat erinomaiset, minun kuntoni ei. Päätä särki ja takana oli 30 kilometrin hiihtolenkki. Sänky olisi houkutellut, mutta niin sitä vain piti lähteä kun taivas oli tähtikirkas nollakelistä huolimatta. Kovinkaan paljon taiteellista näkökulmaa en kuviin enää jaksanut hakea, pari nopeaa räpsyä ja sitten peiton alle nukkumaan.

Kuvat ovat siis pääsiäisen ajoilta, ja jäävät nyt varmaan viimeisiksi tähtitaivaskuviksi. Koska kesä on tulossa. Ja ihan uudet kesäseikkailut. Ensi kesästä on toivottavasti tulossa kaikkien aikojen retkikesä!

Paluu menneisyyteen

Joku saattaa ehkä vielä muistaa jonkun vuoden takaiset Jussin ja minun lumilautasessiot. Päätettiin viime pyhän tienoilla verestää  muistoja ja lähdettiin rämpimään pitkin metsiä. Minä kameralaukun ja mehtäsuksien kanssa, Jussi lumikenkäillen lumilauta ja lapio kainalossaan. Jussi oli tehnyt tällä kertaa erinomaista taustatyötä, joten minun tehtäväksi jäi todellakin vain kuvien räpsiminen, sillä spotin valmisteluunkaan ei mennyt juurikaan aikaa! 

Kainuussa oli varsin keväisestä kelistä huolimatta ihan täysi talvi, toisin kuin Oulussa. En tiedä miten metsässä, mutta ainakin tässä keskustan tuntumassa on jo aivan kauhean rapaista, joten ulkoilu ei juurikaan houkuta. Huhtikuu on ehkä kuukausista tylsin, jos minulta kysytään... No, jotain hyvää sentään: Olen innostunut taas juoksemisesta, kun pystyssä pysyy ilman nastojakin. Vedin tosin heti tähän kauden alkuun kahdeksan kilometrin tappolenkin ja eilen vielä säbätreenit, en meinannut päästä enää sängystä ylös. Lisäksi minua motivoi eräs juoksuhaaste, johon lupauduin. Aikaa treenata on syksyyn saakka, joten sikäli tässä ei ole mitään hätää. Täytyisi vaan kehittää oikeanlainen treeniohjelma...

Kauden ensimmäiset revontulet

Ajoin viikonlopuksi Kainuuseen ja pyyhkäisin pölykerroksen kameran päältä. En olekaan ollut aikoihin näin reipas valokuvaamisen suhteen, mutta oli pakko hieman kerrata laukaisimen ja muiden oleellisten nappien paikkoja tulevan viikonlopun hääkuvauskeikkaa varten. Mutta aloitetaan jo menneen viikonlopun kuvien purkaminen perjantai-illan revontulista. Vahtasin vuoroin taivasta ja vuoroin auroras now! -ennustetta. Vilkuilin kelloa ja työnsin sivuun ajatuksen aamukuuden herätyksestä ja auringon hiipuessa horisonttiin lähdin kameran kanssa rantaan. Ja kylläpä kannatti! Olen pitkään haaveillut nappaavani näitä sulan veden kuvia, jossa revontulet heijastuisivat järvenpinnassa.

 

 

Olisin saanut vaikuttavampia kuvia, jos olisin ottanut auton alle ja ajanut kauemmas kylän valoista, mutta koska kello alkoi olla jo niin paljon ja potentiaalinen nukkumiseen käytettävissä oleva aika alkoi olla laskettavissa yhden käden sormilla, totesin, että tämä menee hyvästä harjoittelusta ensi kertaa varten...

Heli

Helin facebook ilmotti, että Helin profiilikuva on niin vanha, ettei Helin kaverit enää tunnista Heliä. Korjattiin tämä epäkohta sitten pikaisesti erään auringonlaskun viimesäteillä ja napattiin uusi kuva. Ja elämä on asettunut jälleen uomiinsa, Helin kaverit tunnistavat jälleen ystävänsä.

Bordercollie - Koiramaailman Einstein

Repuntestausretkellä Sanginjoella

Kylläpä nyt elämä hymyillee! Kävin tänään juoksemassa ennätyspitkän juoksulenkin ennätysnopeasti. (Liekö niillä työpaikan alesta löytämilläni urheilukamppeilla jokin motivaatioon vaikuttava tekijä..?) Lisäksi minulla kävi pari päivää sitten mieletön tuuri, josta kerroinkinjo instagramissa. Etsin repun ja rinkan välimallia, päiväreissulle tai yhden yön vaellukselle sopivaa kuljetinta. Menin sitten ilman suurempia odotuksia erääseen vihreään hypermarketiin löytämään fjällrävenin funäsin -50% -tarralla varustettuna. Kassalla yllätys oli melkoinen, kun lähtöhinta repulla olikin luulemaani edullisempi ja sain repun käsittämättömään hintaan.

Funäs piti tietenkin lähteä heti testaamaan, ja mikäs sen sopivampi yhden päivän pikakohde kuin Sanginjoen ulkometsä. 

 Yritin kovasti etsiä alueen karttaa, mutta löysin vain kovin suurpiirteisiä tietoja reiteistä. Kartan olisi kai saanut paperiversiona jostain keskustan infopisteestä, mutta luonnollisestikaan en jaksanut lähteä sellaista etsimään. Alueelle pääsee kuitenkin monesta suunnasta, Oulusta Sanginjoelle ajaa noin puolessa tunnissa, riippuen toki vähän mihin aikoo autonsa jättää. Minä valitsin oikeastaan vain sen mielenkiintoisimman kuuloisen, Myllykosken laavun parkkipaikan. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut helpompi valita jokin toinen lähtöpaikka  (Esim. Isokankaanlaavu tai riistapolun P-paikka), sillä Myllykoskelle menevä usean kilometrin mittainen pikkutie oli melko kuoppaisessa kunnossa ja matka taittui hitaasti.

Myllykoski sijaitsee lyhyemmän Kalimeenlammen reitin varrella. Myös Kalimeenlammen rannassa on laavu, mutta ainakaan nyt tuolla laavulla ei ollut ollenkaan tulipuita. Kalimeenlammen reitiltä pääsee näppärästi Isokankaan reitille. Itsessään tuo toinen reitti on hieman pitempi. Sen varrelta löytyy Isokankaanjärven laavu (josta juttua täällä) sekä Kummunkorven laavu, jossa minä pysähdyin makkaranpaistoon. Puita oli, mutta melko kosteita. Onneksi laavulta löytyi myös kirves, jotta sain puita pienemmiksi ja makkaratkin lopulta paistettua. Siinä vain kirveellä halkoja yksin erämaassa hakatessani tuli mieleen, että lienee syytä täydentää repun sisältöä vielä jonkinmoisilla ensiaputarvikkeilla. 

Yhteensä reittien pituus on noin viidentoista kilometrin paikkeilla, eli kelpo matka päiväretkeläiselle. Yötäkin laavuilla tosin pystyisi halutessaan olemaan, jolloin päivämatka tipahtaisi puoleen. Liian helppoa...

Toisin kuin läheisen Pilpasuon luontopolun opasteet täällä asia oli erinomaisen hyvin hoidettu. En ollut kertaakaan eksyksissä, vaikka luonto oli kovasti koettanut muokata maastoa mieleisekseen. Pitkospuut olivat täälläkin paikoin lahonneet melko vaarallisiksi, mutta toisaalta pitkiä pätkiä oli juuri uusittukin. 

Liekö syynä ollut arkipäivä, mutta muita kulkijoita ei yhtä pariskuntaa lukuunottamatta näkynyt. Lisäksi yksi auto oli parkissa riistapolun alussa. Sää oli kyllä yksi kesän parhaimmista tähän mennessä, joten kuvittelin törmääväni kesälomalaisiin, mutta hiljaista oli. 

Uusi reppu oli kyllä paras mahdollinen tekosyy tälle retkelle ja täytyy todeta, että hyvin palveli. Oli kevyt ja istui selkään hyvin. Olin vähän malttamaton ja lähdin retkelle heti hierojalla käyntiä seuraavana päivänä, mutta hyvin pysyi selkä ja hartat kuosissa vielä reissun jälkeenkin. Pakkasin reppuun vain toki tärkeimmät (kuten pakin ja otsalampun, krhm...), jotta painoa tulisi mahdollisimman vähän. Ensi kerralla sitten yökuntiin, kohde tosin on vielä hakusessa. Haaveilen Hossasta, mutta en pahastuisi, jos löytäisin ennen sitä jonkin harjoittelureitin lähempääkin. (Tälle kesälle suunniteltu ultimate challenge eli useamman yön Lapinvaellus jäänee kesäloman puutteessa toteuttamatta.)

Jutun lähteenä on käytetty VisitOulu-sivustoa!

 

Kuvat: Fujifilm X20

It was a hot day but a clear blue sky

Jännitti avata blogger pitkästä aikaa. Onneksi mikään ei ollut muuttunut. Melkein jo sietäisi hävettää tällainen blogilusmuilu, mutta toisaalta olen nauttinut siitä, että olen päässyt ottamaan etäisyyttä tietokoneeseen. Ei ole huvittanut, mikä lienee ihan tervettä. Samalla voin henkisesti varautua siihen, että tämä kone sammuu joku kaunis päivä eikä enää käynnisty. Sen verran kovaa meteliä uskollinen Vaio on alkanut viime aikoina pitää. 

No, nyt ollaan joka tapauksessa tilanteessa, jossa minulla olisi vaikka kuinka paljon kuvia ja tarinoita kerrottavana,  kun vain joku iskisi ne nettiin. En näe täällä kovinkaan montaa vapaaehtoista, joten lienee paras näyttää esimerkkiä ja aloittaa itse... Kävin jokin aika sitten Varjakansaaressa. Otin pikkuisen Fujin mukaan, vaikka reissun päätarkoitus oli geokätköily. Minulla on jo pitkään ollut suunnitteilla pyörähtää saaressa valokuvausmielessä, mutta vasta geokätkentä sai toimimaan asian eteen. 

Varjakansaaressa on toiminut aikoinaan pohjoismaiden suurin saha. Tämä lienee ollut tehtaanjohtajan edustuspaikka, suurin ja komein kaikista ja hieman syrjässä asuinrakennuksista.

Otsikon teksti löytyi kaiverrettuna tästä vanhasta kivijalasta. Google osasi onneksi kääntää mystisen tekstin englanniksi. Mikä lie ollut tekstin alkuperä ennen muinoin.. (Okei, google tiesi juuri kertoa myös, että tämä on joku tämän vuosituhannen taideprojekti, eli se siitä historiasta.)

Sahan oma paloasema alkoi olla melko rapistuneessa kunnossa. Saaren rakennuksia on hiljalleen entisöity ja kunnostettu. Tämä raukka kaipaisi pikaista apua, ainakin tornin lautaverhoilu oli täynnä lintujen tekemiä koloja.

Rakennukset olivat visusti lukossa, yhtä syrjäistä lukuunottamatta. Sisällä oli siistiä ja rakennus vaikutti hyväkuntoiselta, vaikkakin siltä, että oli ollut pitkään tyhjillään. Tämän kummemin en taloa kuitenkaan lähtenyt tutkimaan, Batman odotti yksin kotona ja alkoi olla joo kiire.

En tiedä, mitä rakennusten varalle on suunnitteilla. Saaressa on kuitenkin useita komeita taloja, joiden ylläpito vie varmasti paljon rahaa. Toivottavasti eivät lahoa kuitenkaan pystyyn, etenkin nyt kun kunnostukseen on käytetty aikaa ja rahaa. Saaren käyttöä taitaa valitettavasti rajoittaa jokseenkin haastavat kulkuyhteydet. Minä sain vinkuttua itselleni suhteilla venekyydin.

Mikäli mahdollisuus tulee, kannattaa saareen ehdottomasti lähteä tutustumaan. Talvella saareen pääsee hiihtämällä, kesäaikaan viereisestä satamasta on mahdollisuus ottaa jonkinlainen lihasvoimalla toimiva lossiratkaisu.

Kevättulvaseikkailu

Haaveilin päivä- tai jopa yövaelluksesta viime Kainuun visiitilläni, mutta epävakaa sää ja mukavuudenhalu veivät voiton. Jottei olisi mennyt aivan sisällä makaamiseksi, niin houkuttelin äitin ja isän pienelle Kainuu-tourille. Kohteiksi olin valikoinut Hepokönkään ja Komulankönkään. Extrana sitten vielä reissun päätteeksi riippusilta, jos turnauskestävyyttä riittäisi.

Hepoköngäs

Viime vuoden pikapyörähdys Hepokönkäältä täällä. 

Hepoköngäs on yksi Suomen korkeimmista vesiputouksista ja sijaitsee Puolangalla. Putoukselle on helppo päästä, autolla ajaa opasteita seuraten muutaman sadan metrin päähän koskenniskasta ja putouksen alle menee leveä lankkupolku. Osa lankuista alkaa olla kuitenkin jo melko huonossa kunnossa, joten kannattaa olla varovainen. Loppumatkasta polku on vielä osittain luminen, jalan kyllä pääsee, mutta pyörätuolilla tai lastenvaunuilla kulkevan kannattaa odottaa vielä myöhempää kevättä ja alkukesää. Lankkupolku päättyy putouksen sivulla olevalle tasanteelle, mutta portaita (tai näin keväällä liukumäkeä) pääsee putouksen etupuolelle.

En ole aiemmin nähnyt Hepokönkäällä noin paljon vettä, vaikka olen käynyt paikalla useampana vuonna. Tosin usein olen ollut paikalla ehkä liian aikaisin, putous on ollut osittain jäässä. Nyt ei jäätä enää ollut, mutta vaaroilla on lunta sen verran paljon, että vettä riittänee vielä hyvän tovin. Kesälläkin Hepoköngäs on kaunis paikka, vaikka vettä onkin hyvin vähän kevätaikaan verrattuna. Jokea seurailee luontopolku, joka näin kevätaikaan on vielä kovin jäinen, joten jouduttiin skippaamaan tämä reitti ja palaamaan parkkipaikalle suorinta tietä.

Komulanköngäs

Komulanköngäs on korkeudeltaan Hepoköngästä pienempi putous, mutta joki haarautuu kahteen uomaan ennen porrasta. Komulanköngäs sijaitsee Hyrynsalmella, lähellä Ukkohallan laskettelukeskusta. Putouksen niskassa on vanhoja myllyrakennuksia, pihaan pääsee periaatteessa autolla, mutta varsinainen parkkipaikka on parinsadan metrin päässä myllystä. Alhaalla suvannon reunaa kulkevat pitkospuut, jotka nämäkin kaipaisivat ehkä hieman fiksausta. Putouksia vastapäätä sijaitsee laavu, jossa voi käydä paistamassa makkarat. Siinä missä Hepoköngäs parveili kulkijaa, ei Komulankönkäällä ollut kuin kaksi makkaranpaistajaa.

Yritin ottaa kuvaa tuosta "tuplaputouksesta", mutta veden ollessa korkealla en päässyt pajukon ja rannan väliin. Niinpä joka kuvassa oli joku tyhmä risu keskellä ruutua. No, risut eivät onneksi estäneet nauttimasta kauniista maisemasta muuten, valokuvauksen saralla keskityin metsän pikkupuroihin. Vaikka Komulanköngäs onkin Hepokönkään jälkeen ehkä hiukan vähemmän säväyttävä, suosittelen kuitenkin ehdottomasti poikkeamaan, mikäli Ukkohallassa päin liikutte.

Bonus+ Tuomijoen riippusilta

Olin bongannut jostain netin syövereistä tiedon Hyrynsalmella sijaistevasta Tuomijoen riippusillasta, joka rakennettiin Rukajärventie -elokuvassa tuhotun puusillan tilalle. Poikettiin samalla reissulla katsomassa myös tämä "nähtävyys". Kovin erikoinenhan tämä ei lopulta ollutkaan, mutta kiitos sillan esitelleen geokätkön, kiinnostuin lopultakin tuosta harrastuksesta sen verran, että tein ekan loggaukseni. Tunnuksethan loin jo aikoja sitten, mutta se alkusysäys puuttui. (Eilen illalla talsin Ainolan puistoa edestakaisin useamman tunnin ajan, mutta melko heikoin tuloksin - Liikaa liikennettä!)

Riippusilta oli hiukan haastavassa paikassa löytää, me ajettiin ensin ohi, kun jäätiin ihmettelemään tien varren vanhoja varikkorakennuksia. Riippusillalle olisi kuulunut kääntyä heti noiden rakennusten jälkeen, ikään kuin pihan kautta. (Heinijärventie 12) Silta vaikuttaisi olevan ehkä jonkin vaellusreitin varrella, mutta en hyvin pikaisella googletuksella löytänyt reitistä mitään tarkempaa tietoa, täytynee tutkia vielä tarkemmin. 

Kuvat: Canon 7D 

(Viimeinen kuva isän ottama, Canon 450D.)

Mukava Kainuu -kierros jälleen kerran, kotimatkalla poimittiin vielä toinenkin geokätkö Kaunislehdon talomuseolta. Itse museo on toiminnassa varsinaisesti vasta kesäaikaan, sekin on mukava kohde pistäytyä ja tehdä aikamatka vuosikymmenten taa. Nyt pällisteltiin rakennuksia ulkoapäin, logattiin se kätkö ja huristeltiin kotiin saunanlämmitykseen.

Taivas tulessa

Aikaisesta työaamusta huolimatta en malttanut jäädä kotiin, kun some alkoi täyttyä revontulihehkutuksista. Ajeltiin sitten jonnekin Kiimingin seudulle valosaastetta pakoon ja sieltähän ne löytyivät: Hienoimmat koskaan näkemäni revontulet. Harmitti niin paljon lähteä nukkumaan, olisi tehnyt mieli jäädä pihalle koko yöksi, töihin sitten samoilla silmillä. Mutta tällä kertaa järki vei voiton. Sain onneksi muutaman peruskuvan ilman sen kummempia kikkailuja. Toivottavasti näitä aurinkomyrskyjä tulee vielä.

Giffi meni mössöksi, mutta idea tullenee esille. Mieletön ilta! (Innostuin niin paljon, että oli pakko julkaista nämä saman tien, ohi muiden jo aiemmin otettujen kuvien...) Näittekö ja kuvasitteko te revontulia?

P.s. Enpä ole koskaan ennen tarennut kuvata revontulia farkuissa, ilman pipoa ja lapasia... Nyt ne jäivät kaikessa kiireessä ja innostuksessa autoon ja missään vaiheessa en edes huomannut niitten puuttumista!

Tähtiin ei koskaan kyllästy

 Canon 7D + 15-85mm f/3.5-5.6

Pilvettöminä iltoina kannattaa tosiaankin katsella taivaalle. Minusta tuntuu, että tähdet ovat nyt normaalia kirkkaampia. Lisäksi nyt on hyvin lauhaa, joten kameran säätäminen ja hangessa seisoskelu on huomattavan miellyttävää. Kuu on toki nyt pienenevä, joten se nousee myöhemmin ja valaisee vähemmän. Myöskään lumettomat puut eivät heijastele valosaastetta taivaalle.

Kävin taas kotirannassa kuvailemassa. Tällä kertaa tosin aivan pikaisesti ilman suurempaa taiteellista ajatusta. Ensi kerralla voisi jo ehkä vaihtaa maisemaa. Täytyy etsiä jokin suo, jossa vanhat kelohongat kurkottelevat kohti avaruutta... Ensimmäisessä kuvassa on pohjoistaivas linnunratoineen, alemmassa taas kuva enemmän etelän suuntaan. Voi, kun osaisin erottaa tuolta tähtikuvioita!

(Ensimmäisellä kuvalla on jotain ongelmia bloggerin kanssa, olen pienentänyt sen kokoa, mutta blogger vain jumittaa ja näyttää sen edelleen aivan liian isona, vaikka koon pitäisi vastata alempaa kuvaa. Tosin jotain tämä sentään teki; Nimittäin kuvasta aivan mössöä. En jaksa nyt enää taistella asian kanssa, joten luovutin ja menen rapsuttamaan Batmania.)

#bwch2015

Oon täällä totaalisessa lomamodessa. Oon hädin tuskin avannut tietokonetta, mutta nyt on jo pakko purkaa muistikorttia. Kokeilenpa päivittää samalla jotain tännekin...

Sunnuntaina kävin pyörähtämässä Kontiolahdella ampumahiihdon MM-kisoissa. Suurimmat mitalihaaveethan kyseisen päivän osalta olivat kaatuneet jo lauantain pikakisaan, mutta kannustettiin silti takaa-ajossa mukana olleita miehiä ja tietenkin sitten Maria ja Kaisaa. Ja Kaisahan tekikin sitten hienon nousun sunnuntain kisassa, joten nyt vaan toivotaan normaalimatkalle ja yhteislähtöön loistosuoritusta. Vaikka suuria odotuksia ei sunnuntaille sijoitusten puolesta ollutkaan, niin oli mahtavaa päästä näkemään ja kokemaan tuon luokan urheilutapahtuma.

Kannoin kameraa mukana, mutta halusin keskittyä kuvaamisen sijaan kannustamaan ja fiilistelemään tunnelmaa. Muutama räpsy kuitenkin jäi muistoksi, joten tässä teillekin vähän kisatunnelmia!

Oliko joku muu paikan päällä tai on mahdollisesti vielä menossa huomenna tai viikonloppuna?