Reikä seinässä

Jotta elämässä olisi vähän haastetta. Sain tosiaan vuokranantajalta luvan tehä täällä pientä pintaremonttia ja aloitin repimällä tapettia pieneltä seinänpätkältä. Ja jo tuttuun tapaan kaikki ei tosiaankaan mennyt kuten eräässä tunnetussa suomenruotsalaisessa idyllissä. Muutaman neliön seinä ja taperin repimiseen meni useampi viikko. Viimeisestä nurkasta paljastui reikä seinässä. Reikä oli sen verran massiivinen, että se tuotti lieviäongelmia tällaiselle amatööriremppaajalle. Parin kittikerroksen jälkeen sain kuitenkin lopputuloksesta ihan siedettävän,, kiitos mustan seinän. Jos jossain vaiheessa päädyn valkoiseen seinään, joudun varmaan tekemään jotain siistimistyötä, mutta se on sen ajan murhe. Koska kittasin seinää, piti minun vielä käydä hankkimassa pohjamaali. Lopultakin pääsin maalaamaan varsinaisella maalilla. 

Nyt täytyy ootella viikko, että seinään saa alkaa piirtää. Mutta se on kyllä tosi kiva ihan puhtaanakin. Pöydän eteen olen suunnitellut ruokapöytää, kun sellainen tulee vastaan. Toistaiseksi on kuitenkin näyttänyt melko heikolta, joten voi olla, että joudun tekemään jotain kompromisseja vaatimusteni suhteen... Toisaalta ruokapöydän löydyttyä joudun pyöräyttämään olohuoneen kalustuksen taas ympäri. Mutta täällä onkin kaikki aika paljon kesken. Olen mm etsinyt uutta tv-tasoa, johon saisi dvd:t ja pleikkarin ovien taa piiloon katseelta ja pölyltä.

 

Kaveri uhkasi nakata neljä pinnatuolia roskikseen, ellei joku veisi niitä pian pois. Hullua. Otin sitten nuo tuolit parempaan kotiin. Minullahan on ennestään jo kaksi koristeellisempaa projektituolia, joitten siistimisen jälkeen vannoin, että yhtäkään pinnatuoli en enää hio ja maalaa. Vannomatta paras, sillä nyt olisi neljä uutta jonossa, joista kolme odottaa vielä häkkivarastossa sitä ihmettä, kun projektin pariin ehdin. En vain tiedä, mitä teen kuudella pinnatuolilla...

Pinnatuolien lisäksi olen löytänyt muutakin kivaa. Olen nykyään sopuli ja myös täällä on alettu hamstrata kuparia kunnon sisustusbloggaajien tyyliin. Kulho löytyi Kontista, kun käytiin etsimässä pöytää. Olen kyllä jo menettänyt toivoni kyseisen paikan suhteen, hinnoittelussa ei ole mitään logiikkaa, mutta näköjään poikkeus vahvistaa säännön. Kynttilänjalat hain Clas Ohlsonilta. Näin nämä hyllyssä, kun hain jotain oikeasti tarpeellista. Menin kotiin ja bongasin netistä jonkin sisustusartikkelin, jossa komeilivat nämä samat kynttilänjalat syksyn trendituotteena. Oli pakko palata hakemaan. Ei siksi, että nämä olisivat joku trendituote vaan siksi, että jos näistä tulee joku trendi, niin nämä ovat koko ajan mielessä ja harmittelen, että miksi en ostanut silloin kun hyllyt eivät vielä ammottaneet tyhjyyttään.

Sellainen keskeneräinen koti. Vaatii tosiaan vielä paljon tekemistä, mutta jotain olen sentään saanut aikaan. Luvassa olisi vielä parit pienemmän sisustusprojektit, kun vain taion jostain ajan ja inspiraation. Kävin nimittäin käsityömessuilla hakemassa hiukan ajatuksia...

Loppukevennyksenä vielä tilannekuva hieman yli-innokkaasta kuvausassarista:

Pinnatuoliprojekti

Löysin keväällä kirpparilta kaksi pinnatuolia. Innostuin niin kovin, että myin vanhan pöytäryhmäni saman tien pois. Pinnatuolit jäivät kuitenkin odottamaan pientä liimaustoimenpidettä ja maalausta. Edellinen omistaja oli nimittäin sohinut oman liimauksensa kovin vähemmän hienovaraisesti. Ja eihän nuo olleet väriltäänkään mitään kovin raikkaita...

Hiontavaiheessa tuskailin tätä kerrostaloasujan elämää. Ei ole omaa pihaa. Ei ole askarteluhuonetta, ei. Hioin ahtaassa kylpyhuoneessa. Piti odottaa, että lattia ehtii kuivahtaa aamusuihkun jäljiltä. Ja totesin, että tämä on viimeinen kerta, kun hion tällaisia koristeelliseksi sorvattuja pinnoja. Eihän tuo hiontajälki mitään parasta mahdollista ollut. Luovutin siitä vaiheessa, kun hioin toisen etusormeni pinnan sijaan. Ja hiomapaperikin loppui kesken.

Väriksi valitsin valkoisen. Ajattelin, että siitä on helppo lähteä sitten vaihtamaan väriä, jos joskus siltä tuntuu. Hain kaupasta purkin Tikkurilan puolihimmeää Helmi-kalustemaalia ja aloin sutia. Kahden maalauskerran jälkeen totesin, että jälki on jäätävän rumaa. Hain kaupasta minitelan. Vetäsin sillä vielä kolmannen ja neljännen kerroksen. Tela oli huomattavasti pensseliä parempi vaihtoehto, mutta jossain vaiheessa halpa tela alkoi levitä käsiin (eli tuolin pintaan) ja maalipurkin pohja pilkistellä. Ja tuolien tumma väri kuulsi edelleen paikoin läpi. Totesin, että onpahan itse tehdyn näköistä ja annoin olla. Meillä ei ole onneksi valoja täällä ja kohta eletään kaamosta, ei kukaan näe tuoleja tarkasti.

Siinäpä ne somasti vierekkäin napottavat. Huomasin vasta kotona, että nuo eivät olekaan täysin samanlaisia, mutta se ei haittaa ollenkaan. Nyt vain tarvitsisi löytää se pöytä. Olen haaveillut 50- ja 60-luvun henkisestä, sirosta puunvärisestä pöydästä. Ja haluaisin maalata tuon pienen seinänpätkän mustalla liitaulumaalilla. (Olen ehkä hiukan so last season tämän liitutaulumaalini kanssa, mutta silti!) Kuinka hauskalta näyttäisikään valkoiset pinnatuolit puunvärisen pöydän molemmin puolin ja mustaa taustaa vasten. Ja seinälle ripustaisin vielä hirvensarvet!

Uutta ja vanhaa - hullua sisustusshoppailua

Minun viimeisin sisustusprojekti alkoi tuossa keväällä. Ostin kirpparilta kaksi pinnatuolia. Suunnittelin tietenkin ostavani näille sopivan pöydän ja kesällä sitten myin vanhan ruokailuryhmäni uuden alta pois. Tosin sitä uutta pöytää ei ole vielä näkynyt... Projekti junnasi pitkään paikoillaa, koska en ehtinyt ja jaksanut kiertää kirppareita tai alkaa puuhastella mitään suurempaa. Eilen hain Prismasta maalia ja hiomapaperia ja tänään aloitin hiomalla toisen tuoleista. Innostuksen huumassa sitten lähdettiin kiertämään parit kirpparit ja second hand -liikkeet sen pöydän toivossa. 

Ei löytynyt ruokapöytää, ei. Mutta sohvapöytä löytyi.

Olin bongannut jostain Wanhan talon tavarat -nimisen pikkuliikkeen. Kyseinen paikka on auki vain lauantaisin ja tilauksesta, mutta nyt elokuussa myös perjantaisin. Päätettiin kirppiskierroksen lopuksi poiketa vilkaisemassa ja lienenkö ollut pienessä pettymyksen tunnetilassa muuten kovin köyhäksi jääneen tavarasaldon osalta, mutta en vain voinut jättää tuota SA-kirstua liikeeseen. Liikeen omistaja kertoi, että vihreän maalin alla on vielä saksalaisten leimat, mutta sittemmin arkkua on käytetty Suomen armeijassa eläinlääkinnässä, kuten tuo sininen risti kertoo. Ja ehkä jossain muussakin, sillä yhdellä sivulla on hauska yksityiskohta:

Kyseinen maalaus on uudempaa tuotantoa. Aluksi se häiritsi minua vähän, mutta huomasin sen jäävän mukavasti sohvan varjoon. Sieltä se sitten pistää silmään hauskana yksityiskohtana - jos pistää. (Batman ei suostunut siirtymään tuosta paikaltaan, katseli vain seiniä, kun yritin kutsua. Olkoot sitten, kun tuohonhan se suurimman osan ajasta kuuluukin...)

Illalla vielä pyörähdettiin Kärkkäisellä ihan muissa asioissa. En edes katsellut sisustusosastoa, mutta jostain vain pomppasi esiin metallinen tarjotin.

Olen katsonut vastaavanlaisia, tosin aitoja marokkolaisia, eräässä sisustusliikeessä, mutta parinsadan hinta on vielä toistaiseksi ollut liikaa. Nyt löytyi kolmella kympillä lähes yhtä sievä ja suuri tarjotin. Varsinaiseen pöytätarkoitukseenhan tuota en enää tarvitse, kuten alunperin suunnittelin. Tai no, tuohon uudelle pöydällehän se joka tapauksessa meni, ainakin toistaiseksi. Miten nämä kaikki nyt löytyivät yhtäkkiä!

Mukaan vielä parit Ikean kynttilänjalat ja Clas Ohlsonin tuikkukupit. Ja olin jo haaveillut kokonaan uudesta sohvasta, mutta nyt tämä vanhakin näyttää yhtäkkiä ihan mukavalta... Jos pian saisi sen kattokruunun asennettua ja heivattua Ikean ikivanhan riisipaperivalaisimen kuikkaan, niin täällä alkaisi taas näyttää kodilta! Ja niin, ne tuolitkin ovat vielä projektivaiheessa, mutta jospa tällä samalla innolla saisi kerralla kaiken tehtyä!

Minikeittiön sisustusta

Meidän keittiö on yksi murheenkryyni. Ollaan etsitty sinne jotain ylimääräistä laskutasoa, joka toimisi parhaassa tapauksessa myös säilytystilana. Sellaista ei kuitenkaan tuntunut löytyvät mistään, sillä tilaa on erittäin rajoitetusti eikä toisaalta oltu valmiita panostamaan tähän kovin suuria rahallisia summia. Ikeassa sain kuitenkin jonkin hämärän ajatuksen, aivan päinvastaisen kuin oltiin mielessämme aiemmin kaavailtu.

Ikeassa törmäsin tuollaiseen "kellarihyllyyn", joka oli koottu metalliputkista ja parista tasosta. No, ajatushan on sillä tavalla täysin kuolleena syntynyt, että meidän taloudessa leijuu melko runsaasti pölyä, kiitos aktiivisen ja karvaisen koiran. Avohylly ei siis ole mikään paras ratkaisu. Mutta heh, nämä hyllyt eivät kerääkään pölyä samaa tahtia kuin esimerkiksi puinen taso! Nyt ainoastaan tavarat keräävät pölyä... (Sitä ne tosin keräsivät myös sillä edellisellä tasollaan, mutta tuplasti ahtaammin.)

Muratin bongasin vasta hyllyajatuksen jälkeen, mutta olin jättää sen kauppaan, koska mihin sen laittaisin? Onneksi Rezalla leikkasi ja totesimme sitten yksissä tuumin, että olin juuri päättänyt ostaa hyllyn, joka suorastaan huutaa roikkuvaa murattia pehmentämään kokonaisuutta. Nakkasin ostoskoriin vielä pienen sinkkiämpärin ja enpä voisi paljon tyytyväisenpi olla. Olen innoissani näistä viherkasveista, kun ekaa kertaa ikinä palmuni ovat selvinneet talvesta elinvoimaisina! Sain myös muutaman kaktuksen hoivattavakseni, niistä olen haaveillut jo useamman vuoden!

Parasta tässä hyllyssä on kuitenkin ilmavuus. Se ei juuri tunnu vievän tilaa, vaikka onkin vähän kuin tulvan tuomana keskellä keittiötä. Näitä hyllyjä pystyy kokomaan kaksi päällekäin, joten mikäli lisätilalle tulee yhtäkkiä tarvetta, niin en usko korkeammankaan ratkaisun näyttävän huonolta. Tosin sitten jouduttaisiin jo tekemään seinäänkiinnitysratkaisuja, näin yksinään totesin tuon olevan meille riittävän tukeva ilmankin. Nyt pitäisi vain pystyä pitämään tuo riittävän vajaana romusta.

Hylly sopii kivasti yhteen toisen ongelmanratkaisun kanssa. Tuskailtiin koiranruokasäkin kanssa, se kun ei meinannut mahtua yhtään mihinkään ja pyöri aina jaloissa. Niin nätti kuin semmoinen viidentoistakilon muovisäkki onkin, niin todettiin peltiämpäri paremmaksi ajatukseksi. 

Keittiö alkaa olla nyt kunnossa, sen sijaan pistin olohuoneen uusiksi. Tai no, osittain vasta ajatuksen tasolla. myön vanhan ruokailuryhmäni, nyt tarvitsisi enää löytää uusi pöytä. Tuolit ostin jo kirpparilta. Lisäksi olen haaveillut maalaavani seinät, yhden liitutaulumaalilla. Täytyy vain kysyä vielä lupa vuokraisännältä. 

Miltä keittiö kaikessa karuudessaan näyttää? Minusta ei ollenkaan niin karulta, kuin kellarihylly voisi antaa ensin ymmärtää.

Kahden taulun ja kolmen rei'än projekti

Minä en ymmärrä, että miksi taulukoukku on niin vaikea laittaa seinään. Oon yrittäny kolmesti, onnistumisprosentti n. 33,3 prosenttia. Saldona siis yksi peili seinällä ja kaksi reikää. No, kun minulla oli nyt se reikä seinässä, mutta taulukoukku tuhannen mutkalla, niin tökkäsin siihen reikään sitten pienen naulan. Ei tuo mikään rakennustekninen riemuvoitto ole, mutta kannattelee ainakin toistaiseksi kahta pientä taulua. (Jouduin siis tekemään vähän siimaviritelmiä, koska en halunnut seinään enää yhtään ylimääräistä reikää...) Onneksi tässä kämpässä on vanhat tapetit ja seinät täynnä reikiä jo muutenkin, joten nuo sulautuvat mukavasti sekaan. Tekisi vähän mieli tapedoita ja itse asiassa suunnittelin, että jos lupa heltiää, niin voisin maalata vähän liitutaulumaalilla... Mutta no, kun nyt saisi tuon lampun ensin kattoon.

Mutta näistä kahdesta taulusta inspiroituneena otin muutaman muunkin yksityiskohtakuvan tästä kämpästä, kun nyt sain vähän järjesteltyä paikkoja.

Jälkeen ilman ennen-osuutta

Suvi täällä moi, en tiijä olisiko tällaisen suunnittelemattoman blogitauon jälkeen korrektia esitellä itsensä siltä varalta, että joku on unohtanut...

Ei mene aina ihan suunnittellusti, tämäkin kirjoitus on roikkunut pään sisällä odottamassa ulospääsyä. Toissapäivänä en ehtinyt koska en edes muista enää miksi. Eilen ajauduin töiden jälkeen juoppokuskiksi ja sen jälkeen vielä lähes tunnin yölenkille, koska keksin yhtäkkiä, että Oulussa on menossa joku light art -hässäkkä. Kiertelin sitten paikalliset puistot läpi keskellä yötä. Aamulla nukuin vahingossa vähän pitkään ja oli jo kiire töihin. (Toisin sanoen jumitin katsomassa YouTubesta Karpolla on asiaa -videoita.) Ja tänään meille tuli töiden jälkeen vielä poikia kahville (Mikä normaali vuorokausirytmi?), mutta nyt lopultakin heitän nämä kuvat kehiin ennen nukahtamista!

Tämä on suunnittelematonta jatkoa edelliselle postaukselle, joka toimii ennen-kuvana! Meidän asunnon keskipisteeksi on muodostunut tosiaan tuo peili-kynttiläpöytä -kombo. Sain tosin Vilholta siihen yllärinä yhden kauppareissun jälkeen minisypressin, joka on nyt meidän joulukuusenkorvike. Menin jo hätähousuna iskemään siihen koristeeksi koristehelminauhaa. Joulupallot lupaan ripustaa vasta paljon myöhemmin...

Käytiin tosiaan siellä Ikeassa taas ja tällä kertaa hamstrasin lähinnä kynttilöitä, mutta parhaat löydöt olivat ehdottomasti nuo kynttilänjalat. Upeat ja tuovat vähän tasoja tuohon kynttiläpöydälle. (Pikkutuikkukupit on Clasulta, niihinkin minulla on ostokielto nykyään...) Nuo Pentikin kristallijalat on tuossa vaan kokeeksi ja lähtevät todennäköisesti omalle paikalleen ruokapöydälle, kun vaan saan sen siivottua.

Ja sitten pieni DIY-osuus:

Kun taloudesta puuttuu nätti kukkaruukku, peitä ruma ja muovinen ruukku kirjan sivuista taitellulla lieriöllä. Aivan hyvä ja kellastunut paperi sopii itse asiassa mainiosti yhteen tuon havun sävyn kanssa. Tällä kertaa minulta löytyi jopa kirkasta teippiä, niin ei tarvinnut askarrella esim. jesarilla. Vaikka se olisi varmasti ollut paljon enemmän minun näköiseni...

Ostin Ikeasta myös mustia kynttilöitä ja nyt jo harmittaa, etten ostanut useampia. En raaski nimittäin polttaa nuita ollenkaan, saavat olla koristeina nyt ainakin jonkin aikaa. Mätsäävät hyvin tuohon peiliin ja tuovat vähän asennetta kynttilähempeilyhommiin. Ei mene aivan pehmoksi. Verratkaapa vaikka huviksenne tätä tuohon ensimmäiseen kuvaan. (Ostin myös punaisia, mutta tuli liian joulufiilis, joten poltan niitä vasta sitten kuukauden päästä, kun on jouluaatto!)

Nyt lupaan vaihtaa jo aihetta ja olla kuvailematta kynttilöitä uudestaan ja uudestaan. Tämä nyt vaan on ollut vähän pakon sanelemaa, koska valoa on huomattavasti mukavampi kuvata kuin pimeyttä...

Läpällä heitin tämän postauksen näköjään myös tuonne DIY-kategoriaan. Kuinka alas ihminen voi vajota?

VALO

Oon yrittäny tässä väkertää sitä reissuvideoo, mutta koska oon ollu vähän laiska sen suhteen, niin saatte vielä jotain muuta. Otin vähän varaslähtöä ja asensin jouluvaloja. Leviää pää tämän pimeyden kanssa, ei valoa missään. Jossain varastossa on vielä kynttelikkö, sen jätän vasta joulukuulle, jotta minua ei vois pitää täysin joulupetturina. 

Lähdin Clas Ohlsonille (Minun uusi lempparikauppa.) ostamaan miehekkäästi rautalankaa, mutta päädyinkin ostamaan rautalangan ohessa viinipumpun ja tuikkukuppeja. Tänään kaivoin esiin miehekkään työkalupakkini, ripustaakseni seinälle peilin. Kaiken takana on nainen, sittenkin. Mutta olipahan jo aikakin, peili nimittäin on viime talven Ikean reissulta hankittu ja odottanut ripustamista sieltä saakka. Kiviseinien vuoksi kiinnityshomma on vähän venähtänyt, mutta tein tänään sitten rautalankapatentin ja peili roikkui seinällä huiman kolmen ja puolen minuutin operaation jälkeen.

Tuli nimittäin vähän kiire tämän homman kanssa, koska aloin jo suunnitella uutta Haaparannan matkaa ensi viikolle...

Raksahommia

Eilen Clas Ohlonilla inspiroiduin eräästä lampusta. (Puoliksi) läpällä laitoin Villelle viestiä, että oisko tää kiva meille. No, olin jo kaupasta ulkona, kun sain viestin, että vois olla ideaa. Niinpä ajatus ei sitten jättänyt rauhaan ja tänään, yön miettimisen jälkeen lähdettiin yhdessä lamppuostoksille. Oisko tää nyt ensimmäinen yhteinen sisustushankinta...

Onhan tämä miljoonassa blogissa nähty ja jo vähän vanha idea, joten ei mikään omaperäisin idea. Mutta tosi simppeli (väliaikais)ratkaisu tällaiseen talouteen, jossa kattolamppujen hankkiminen kestää näköjään lähes ikuisuuden. (En ole vielä löytänyt mielessäni olevia varjostimia, saati hommattua tänne sähkömiestä tekemään virityksiä.) Aloin jo haaveilla massiivisista peuransarvista, joihin tämän voisi ripustella.  

Aina voin puolustautua sillä, että vajaalla kuudellatoista eurolla valoa tähän pimeyteen ei ole mielestäni ollenkaan huono hankinta, vaikka sen kuinka yrittäisi toisin päin selitellä.

Ilta parvekkeella

Kerroinkin jo aiemmin parvekepostauksen yhteydessä niistä hankkimistani aurinkokennovalaisimista ja lupasin jotain raporttia asiasta. Tässä on nyt ollu tosi aurinkoisia päiviä, ja niinpä nuo valotkin on loistanu sitten illalla. Ihan hyvä hankinta siis, vaikka ostaessa vähän epäilyttikin. Toivottavasti kesäyöt on vaan riittävän hämäriä, jotta nuo lamput syttyvät. Koska ilmeisesti niissä on jokin hämäräntunnistin tms. koska ne eivät pala ennen kuin vasta myöhään illalla. En tiedä, jää nähtäväksi.

Tuo kaikkein kirkkaimmin loistava tuolla verhon takana on kuu, vaikka se näyttääkin vähän tyhmästi katulampulta...

Istuin eilen parvekkeella lukemassa ja juomassa teetä, kun alkoi ramasta. Ajattelin sitten levätä hetken, pistin pitkäkseni ja hups, heräsin parin tunnin päästä. Oiskohan se jo kesä, kun parvekkeellakin tarkenee ottaa tuommoiset kevyet parin tunnin torkut... Haha! Kesällä kyllä nukun ulkona joku yö.

Olohuoneessa

Tämä ikuisuusprojektilta erehdyttävästi tuntunut olohuone-postaus valmistui nyt sitten viimein (kun joku siellä vähän potkiskeli takapuolelle asian suhteen, kiitos!), vaikka olohuone itsessään on vielä jonkin verran kesken. Täältä nimittäin puuttuu kattovalot edelleen. Se se vasta ikuisuusprojekti onkin. Löysin Bauhausista kivat, mutta niitten yhteishinnaksi tulis viisisataa ekua, ja toistaiseksi en oo vielä riittävän rikas, että laittaisin kahteen varjostimeen tuon verran rahaa. (Liittyy, mut kuulin just huhua, että Salkkareitten MC Tale saa nettiin jonku oman pikkusarjan Young Money Cash Money, joten minun kesä on pelastettu. Eipä paljoo minua rannalla näy, kun tuijotan MC Talea.)

Sain lopultakin ostettua siis tuon Ikean 2x4 Expedite-hyllyn, ja kirjoja sisältäneen muuttolaatikon purettua. Ja näköään myös kengät löysivät paikkansa. Ennen tuon hyllyn tilalla oli tuolla ekan kuvan taustalla näkyvä vaatekaappi tilanjakana, mutta heivasin sen vastapäiselle seinälle ja sain tuosta "eteisestä" lisää avaruutta olohuoneeseen. Tuossa kaappiviritelmässä vaan ei oo ovia ja se on muutenkin tosi ruma, niin ajattelin nakata sen roviolle, mutta pittää eka varmistaa vuokranantajalta, että se jo vihjas aikanaan kun kävin tätä kämppää kahtomassa, että se on mahollista hävittää. Hankkisin tilalle jonku siromman kaapin ovilla tai ihan vaan seinään pultattavan hattutelineen takkirekillä.

Sain lopultakin hankittua kehykset ja tuon (ensimmäisen!) oikean taidehankintani seinälle saakka. Maalaus on yhden taiteilijakaverin tekemä ja ihastuin siihen välittömästi, kun näin sen. Tuossa seinällä se on tosin vähän niin kuin tulvan tuomana ajelehtimassa, koska kohtaa oli tämän huoneen ainoa valmiina oleva taulukoukku ja nuihin kiviseiniin ei niin vain nauloja hakatakaan. Tuolla sohvan takana pilkottaakin Ikean peili, joka odottaa seinälle pääsyä eli iskuporakoneen vierailua.

Seinät haluaisin repiä alas ja ehkä sen tässä teenkin, kun keksin mitä haluan. Ja siitäkin ois varmaan ihan kiva ilmottaa vuokranantajalle pikkusen etukätteen, ettei tuu niitä jälkipuhheita.

Semmonen olohuone se. Vähänhän tuolla on tuota mukavuudenhaluisuutta näkyvissä. Esim. tuo tietokonepöytä jotais heittää tuonne nurkkaan tai jopa makkariin, mutta sitten en vois dataillessa katsoa telkkaria, niin ei tulis mittään. Ja tuoki lepakkotuoli on vähän keskellä kaikkea, mutta oikeestaan en keksi sille muitakaan paikkoja, jos sen haluaa olohuoneessa pitää. Ja tuo minun upea rakennustaidonnäytesohvapöytä on koko ajan tiellä sekin, mutta niin kai ne sohvapöydät aina. Ja Batman se vasta tiellä ja keskellä kaikkea onkin.

Kesähuone

Minun parvekeprojekti edistyi taas muutaman askeleen ja alkaa itse asiassa näyttää melko valmiilta. Lattia toki kaipaa vielä joko mattoa tai jotain puuritilää tms. ja lisäksi tuolla olisi kiva olla joku pöytätaso, jolle voisi laskea teekupin, kun kääntää kirjan sivua.

Tehtiin eilen pieni reissu Haaparantaan ja löysin sitten Ikeasta (aivan viimemetreillä) parvekkeelle kalusteen. Oikeastaan tuon voisi laskea divaaniksi, mutta koska se koostuu kahdesta osasta, voi toista osaa käyttää sitten pöytänä, jos heivaa siitä istuintyynyn sivuun. En tietenkään hoksannut kuvata tuota useammassa versiossa enkä edes ylipäätään kovinkaan selkeästi, koska olin niin innoissani tuosta kokonaisuudesta. Mutta ehkä palaan aiheeseen vielä myöhemmin.

Koska lähdin etenemään ihan nollasta, niin ajattelin tehdä tähän oheen jotain hintalaskelmaa tälle projektille. Kynttilänjalka ja Batman on olleet olemassa omasta takaa ja ne on tuossa rekvisiittana, mutta kaikki muut on ostettu. Tässä siis arvioita tähän mennessä käytetystä rahasta.

          Kalusteet ~ 180 euroa
          Tekstiilit ~ 80 euroa
          Valaistus ~ 25 euroa
          Muut ~ 6 euroa
    Yhteensä ~ 300 euroa

En oo säästäny kuitteja, joten nuo on ihan vaan muisteluita ja arvioita. Tuo ryhmä "muut" sisältää tällä hetkellä verhovaijerin, jonka ois voinu periaatteessa laittaa tekstiileihin ja tekstiileihin ois voinu laittaa myös tuon divaanin pehmusteet, mutta ne on nyt tuolla kalusteissa... Haha, mahollisimman monimutkaista.

Ikeasta ostin sitten kuvausrekvisiitaksi vähän konvehteja, nam. Tai no, myönnän, että lähinnä vaan alkoi tehä kauheesti mieli noita kookospalloja ja nuo punssikonvehdit näytti vaan superkivoilta...

Kesäyöt on valoisia, joten valoja en sinänsä tarvi, mutta löysin Ikeasta tuommosia aurinkovoimalla toimivia pikkuvaloja tuomaan tunnelmaa. Saa nähä, miten toimii Suomen sateisessa kesässä tuo aurinkoenergiahomma.. Tänään keräilen niihin tuota energiaa ja testaan illalla sitten, että mitä tuli ostettua.

Ostin myös keittiöön kaikkea pientä ja olohuoneeseen sitten vähän isompaa, mutta en oo vielä tehny olohuoneesta postausta ollenkaan, joten ne tulee esiin sitten joskus kun saan tämän kämpän siihen kuntoon, että täällä kehtaa mitään kuvia ottaa. Nyt hukun aaltopahviin ja pakkausjätteeseen. Lisäksi lattiaa koristavat työkalupakki ja asennuskaljat... Oon onneksi tehny tässä viikonloppuna muitakin kuin sisustushankintoja, niistäkin on tulossa juttua piakkoin!

Parvekeprojekti

Lähtökohdat on ihan ok. Lasitettu ja kaikin puolin siistissä kunnossa. (Mitä nyt ruman sinertävänvihreä ja tunkkaisen sävyinen matto häiritsee semisti.) Batman on parvekkeen vakiokalustoa, mutta muuten parveke on ihan tyhjä.. Miun parvekkeella paistaa aurinko aamusta iltapäivään ja lasien takana on pari koivua, yhdessä on linnunpesä. Ootan kovasti sitä, kun se saa asukkaat.

Suunnittelin, että kesäksi parvekkeesta saa yhden ylimääräisen huoneen. Kesähuoneen. Sellaisen, johon käytän kaikki villeimmät sisustusideani.

Oon vielä kovasti alkuvaiheessa, tuohon lattialle tulee jotain puuritilää. Ehkä. Valkoinen ois hieno! Tuolta puuttuu vielä kaikki penkit tai istuimet tai mitä nyt keksin sinne hankkia. Jotain, jolla voi istua. Tällä hetkellä siellä on yksi vanha penkki, joka todennäköisesti saa väistyä tai sitten maalin pintaan, koska tuo puun väri ei oikein iske. Sitten joku pöytä. Ja aika paljon kaikkea pientä vielä, en oikein tiijä itsekään... Mutta ensimmäisinä hankin nuo torkkupeitot tms. että tarkenen juoda parvekkeella teetä jo mahdollisimman pian!

En malta odottaa lopputulosta, se on vähän yllätys itsellenikin. Raportoin kuitenkin heti lisää, kun on aihetta! Toivottavasti pian...

Ja Batmanille täytyy varmaan hankkia oma peti tuonne parvekkeen nurkkaan.