Fujifilm x20 festaritestissä

Kävin eilen elämäni ensimmäisillä oikeilla festareilla, Kainuun musiikkijuhlilla, jotka nimestään huolimatta ovat ihan kunnon esiintyjäkaartilla varustetut kemut. Aloitin tosin varovasti ja ostin vain yhden päivän lipun... Olin portilla jonottamassa jo tuntia ennen alueen avaamista, (jotta oltaisi oltu eturivissä) ja tunsin itseni vanhemmaksi kuin koskaan. Olin varmaan vähintään päätä pitempi muita ja puolta vanhempi. Hohhoi, ilmeisesti kaljatelttajono oli jossain muualla... 

Mutta koska sitten olin ihan suhteellisen hyvällä kuvauspaikalla (Mitä nyt Cheek suosi lavan toista laitaa...), niin pääsin testailemaan Fujifilm x20:n keikkapotentiaalia. Pääsääntöisesti olin siellä kuitenkin kuuntelemassa artisteja, joten lopputulos on enemmän dokumentaarinen kuin taiteellinen.

Yritin päästä helpolla ja kuvata automaatilla, mutta nopeasti vaihtuvissa valo-olosuhteissa totesin sen vaikeaksi ja vaihdoin manuaalille. Sannin keikka meni täysin ongelmitta, kiitos luonnonvalon. Haloo Helsingin aikaan alkoi hämärtää ja jouduin jo nostamaan herkkyyttä, mutta sain vielä ihan siedettäviä kuvia ilman ärsyttävää kohinaa. 

Sitten tuli Cheek, robovalot ja savukoneet. Kameran automaattitarkennus alkoi tökkiä ja manuaali on kovin hidas käyttää, kun en ole sitä vaivautunut opettelemaan. Kun sain lopulta tarkennettua, oli Cheekki jo pomppinut toiselle puolen lavaa. Sen sijaan keikalla mukana ollut Brädi pysyi enemmän paikoillaan ja lähempänä lavan reunaa, joten tästä olisi saanut vaikka kuinka paljon hyviä kuvia. Jenni Vartiaisen kohdalla luonnonvalo olikin sitten tosi vähissä. Tämä yhdistettynä erittäisen runsaaseen savukoneenkäyttöön pakotti nostamaan ISOt melko korkealle ja kuvista tuli melko rakeisia. Lisäksi siniset ja oranssit valot eivät toimineet kuvissa lainkaan, joten käänsin värit suosiolla mustavalkoisiksi, minkä jälkeen olin niihin itse asiassa melko tyytyväinen.

Lopputuloksena voisin todeta, että jos olisin tuolla nimenomaan kuvaamassa, niin valitsisin ehdottomasti Canonini. Mutta niin kauan kuin olen yleisössä ja haluan nauttia tunnelmasta, hyppiä sekä huitoa, mutta kuvata siinä ohessa, valitsen ensisijaisesti kevyen ja näppärän kokoisen Fujifilmin. Ei tämä nyt niin paljon paremmalleen häviä, varsikaan kun kuvataan päivänvalossa.

HeartClass

Havahduin eilen tajuamaan, että viime päivät olen vältellyt tietokonetta hyvin tehokkaasti. Enkä tosiaan tiedä miksi. Normaalisti päivitän facebookia ja twitteriä jatkuvasti, nyt olen selannu ensin mainitun läpi kerran tai pari päivässä, ja senkin olen tehnyt mieluummin puhelimella. Twitteriä en ole edes vaivautunut aukaisemaan. Vaati valtavia ponnistuksia avata tietokone jopa lentoloppujen varaamista varten. Aloin pohtia, että mitä tuolla valtavalla määrällä ylijäävää aikaa olen sitten tehnyt. No, enpä juuri mitään mainittavaa. Olen lukenut lehtiä, täytellyt ristikkoja ja tuijottanut televisiota. Eilen tosin oli vapaapäivä, siivottiin perusteellisesti ja vaihdoin jopa olohuoneeseen verhot. Käytiin pyörähtämässä autokaupoissa ja illalla leivottiin kuusi pellillistä pullia, joita ollaankin nyt sitten jaettu pitkin kyliä, kun omaan pakastelokeroon ei mahdu.

Kaiken tämän lisäksi minulla oli tässä taannoin kuvauskeikkakin. Olin lupautunut ottamaan promokuvia eräälle oululaiselle poikabändille. Tosiasiassa HeartClass on kolmen miehen melko vast'ikään perustama alternative rockia soittava porukka. Tämä oli sillä tavalla helppo keikka, että miehillä oli kuvauspaikatkin valmiiksi mietittynä. Tosin aina on pari muuttujaa, mutta uskoakseni kuvista tuli lopulta sen suuntaisia, kuin oli alunperin ollut ajatuskin.