Heli

Helin facebook ilmotti, että Helin profiilikuva on niin vanha, ettei Helin kaverit enää tunnista Heliä. Korjattiin tämä epäkohta sitten pikaisesti erään auringonlaskun viimesäteillä ja napattiin uusi kuva. Ja elämä on asettunut jälleen uomiinsa, Helin kaverit tunnistavat jälleen ystävänsä.

Just Married

En nyt puhu itsestäni, viitaten otsikkoon. Kävipä nimittäin tuossa keväällä niin, että Pasi buukkasi meille hääkuvauskeikan. Lähdettiin molemmat ihan amatööreinä liikenteeseen, sillä kummallakaan ei ollut minkäänlaista vastaavaa kokemusta alla. Minä olin kuvannut parit hautajaiset, joissa ehkä miljöö oli sinne päin, mutta tunnelma hieman erilainen. Myös kokemus häistä ylipäätään oli melko vajavaista, ja etukäteissuunnittelu menikin pitkälti Satuhäistä opitun pohjalta. (Meillä olikin mainio työnjako: Minä katsoin Satuhäitä ja Pasi stressasi, tosi jännä.)

Kuvattiin vihkitilaisuus, hääjuhla jatkoineen sekä itse potretit! Päivä oli kamalan paahteinen, joten muutamat ulkokuvat meinasivat aiheuttaa harmaita hiuksia kovan valon vuoksi (Eikä varmaan kuvissa skarppina poseeraaminenkaan ollut mikään pikkujuttu...), mutta onneksi muistikortille kertyi iso kasa onnistuneitakin otoksia. Kuvia tosiaan kertyi päivän aikana 1 500 kappaletta, joista karsin reippaat sata parasta. Ja siis tuo pelkästään minun muistikorteilleni! Itselleni jäi häistä mukava onnistumisen fiilis, ja palautteesta päätellen myös tuore aviopari piti näkemästään, joten eiköhän tätä uskalla tehdä vielä jatkossakin... 

Suuri kiitos Venlalle ja Heikille luottamuksesta! Ja hirmuisesti onnea vielä kerran!

 

Kuvasin keikan Canonilla ja objektiiveja käytin melko laajalla skaalalla. Jos valo ja tila olisi riittänyt, olisi telezoom ollut ehdoton ykkönen, tällä kertaa mentiin kuitenkin pääsääntöisesti 50-millinen nokalla ja jonkin verran käytin myös laajakulmaa. Salamakin olisi ollut, mutta en alkanut kikkailla sen kanssa. Potreteissa Pasi sohi heijastimen kanssa pahimpia varjoja pois.

Totesin kuitenkin, että näitä keikkoja varten on tehtävä pieniä lisäinvestointeja. Viiskytmillinen toimi minulle, sillä kuvasin kirkon takaosassa Pasin keskittyessä altttarikuvaukseen. Alttarilla tuo on kuitenkin aivan liian ahdas objektiivi ja olenkin alkanut haaveilla valovoimaisesta noin 30mm tai 35mm putkesta. Olen ehkä valmis tinkimään merkistä, joten  harkitsen myös Sigman vaihtoehtoja. L-sarjan putket kun eivät vielä näillä keikkamäärillä ole kovinkaan kannattavia hankintoja... 

Eli jos sieltä löytyy kokemusta kiinteistä esim. Sigman 30mm f1.4 tai 35mm f1.4 -linsseistä, niin olisin kiitollinen avusta! Canonin omista kiehtoo 35mm f2, mutta tuo häviää taas valovoimassa jo melko ikävästi ensin mainituille, vai?

Fujifilm x20 festaritestissä

Kävin eilen elämäni ensimmäisillä oikeilla festareilla, Kainuun musiikkijuhlilla, jotka nimestään huolimatta ovat ihan kunnon esiintyjäkaartilla varustetut kemut. Aloitin tosin varovasti ja ostin vain yhden päivän lipun... Olin portilla jonottamassa jo tuntia ennen alueen avaamista, (jotta oltaisi oltu eturivissä) ja tunsin itseni vanhemmaksi kuin koskaan. Olin varmaan vähintään päätä pitempi muita ja puolta vanhempi. Hohhoi, ilmeisesti kaljatelttajono oli jossain muualla... 

Mutta koska sitten olin ihan suhteellisen hyvällä kuvauspaikalla (Mitä nyt Cheek suosi lavan toista laitaa...), niin pääsin testailemaan Fujifilm x20:n keikkapotentiaalia. Pääsääntöisesti olin siellä kuitenkin kuuntelemassa artisteja, joten lopputulos on enemmän dokumentaarinen kuin taiteellinen.

Yritin päästä helpolla ja kuvata automaatilla, mutta nopeasti vaihtuvissa valo-olosuhteissa totesin sen vaikeaksi ja vaihdoin manuaalille. Sannin keikka meni täysin ongelmitta, kiitos luonnonvalon. Haloo Helsingin aikaan alkoi hämärtää ja jouduin jo nostamaan herkkyyttä, mutta sain vielä ihan siedettäviä kuvia ilman ärsyttävää kohinaa. 

Sitten tuli Cheek, robovalot ja savukoneet. Kameran automaattitarkennus alkoi tökkiä ja manuaali on kovin hidas käyttää, kun en ole sitä vaivautunut opettelemaan. Kun sain lopulta tarkennettua, oli Cheekki jo pomppinut toiselle puolen lavaa. Sen sijaan keikalla mukana ollut Brädi pysyi enemmän paikoillaan ja lähempänä lavan reunaa, joten tästä olisi saanut vaikka kuinka paljon hyviä kuvia. Jenni Vartiaisen kohdalla luonnonvalo olikin sitten tosi vähissä. Tämä yhdistettynä erittäisen runsaaseen savukoneenkäyttöön pakotti nostamaan ISOt melko korkealle ja kuvista tuli melko rakeisia. Lisäksi siniset ja oranssit valot eivät toimineet kuvissa lainkaan, joten käänsin värit suosiolla mustavalkoisiksi, minkä jälkeen olin niihin itse asiassa melko tyytyväinen.

Lopputuloksena voisin todeta, että jos olisin tuolla nimenomaan kuvaamassa, niin valitsisin ehdottomasti Canonini. Mutta niin kauan kuin olen yleisössä ja haluan nauttia tunnelmasta, hyppiä sekä huitoa, mutta kuvata siinä ohessa, valitsen ensisijaisesti kevyen ja näppärän kokoisen Fujifilmin. Ei tämä nyt niin paljon paremmalleen häviä, varsikaan kun kuvataan päivänvalossa.

Kuvajoulukalenteri: 13. luukku

Jatketaan ihmiskuvauslinjalla, Lucianpäivän kunniaksi. Kaunis siskoni Heli menee kyllä Luciasta. Harvoin saan Heliä mallikseni, mutta viime syksynä onnisti! Mentiin rannan heinikkoon kuvailemaan ja tykkäsin lopputuloksesta tosi paljon. Kauniit sävyt, kaunis syyspäivä ja tietenkin kaunis malli. Vaatii melko paljon epäonnistua.

Halusin nostaa nämä kuvat esille, koska ihmiskuvaus on minulle niin harvinaista herkkua. Siihen maailmaan haluaisin uppoutua lisää, erityisesti fantasiahenkiset kuvat olisivat minun juttuni.

Heliä, osa 2

Tässäpä nyt tämän lupailtu loppuosa viikonlopun Heli-kuvista. Näissä on vähän eri tunnelma kuin siinä aiemmassa setissä, joten katson luonnollisesti tarpeelliseksi julkaista myös nämä.

Olin kyllä suunnitellut tälle illalle kuvata käsilaukkuni sisällön, koska sellainen postaus minulta yksinkertaisesti puuttuu. Mutta tänne tuli vieraita (Jotka ei kyllä tosin kauheesti keskity minuun, joten siirryin bloggaushommiin...), joten yritän näyttää fiksulta, enkä esimerkiksi käytä aikaani johonkin sellaiseen, mikä voisi ulospäin näyttää kummalta. Kuten esim. että kuvaisin käsilaukkuni jokaisen esineen erikseen. (Tai oisko hyvä ohjelmanumero, jos vaikka kuvaisin aiheesta videon..?) 

Mutta katellaanpa huomenna. Ja sitä paitsi, oon taas vapaalla, niin saattaa olla jotain spesiaalimpaa kuvaushommaankin tiedossa...

Heliä, osa 1

Muokkaillessani näitä eilisen kuvia aamulla, totesin, että näitäkin on ihan valtava määrä! Jaoin nämäkin kahteen osaan, jotta näistä saisi enemmän irti. Itse ainakin tulen hyvienkin kuvien kohdalla helposti kuvaähkyyn, enkä jaksa keskittyä yhteenkään. Se on perin harmillista. 

Käytiin siis Helin kanssa tuossa kotirannassa kuvailemassa Helille vähän matskua facebookiin ja ehkä blogiinkin. Aurinko oli vähän kinkkinen, välillä se paistoi pehmeästi pilven takaa ja hetkessä taas kirkkaasti pilvettömältä taivaalta. Puolet kuvista oli sitten ylivalottuneita tai alivalottuneita, mutta sentään saattiin mukavasti onnistuneitakin otoksia.

Minulla on ollut vähän ongelmia tuon kameran tarkennuksen kanssa, en aivan hallitse sitä vielä, mutta Vili sääti kameraa vähän ja homma helpottui huomattavasti. Silti pitää vielä keskittyä tuohon osa-alueeseen tarkemmin, ettei mene kaikki kuvat epäteräviksi. Mutta näissä alkoi olla jo tarkennukset kohdillaan, hyvä niin.

Tulipunaruusuhuulet

Totesin syyskuun alkaneeksi ja annoin periksi sille ajatukselle, että syksy on täällä. Käytiin jopa kesänpäättäjäisjäätelöillä herkku-Rezan kanssa. Niin kuin kaikki muutkin ihmiset tässä maailmassa, myös minä innostun murretuista väreistä, sukkahousuista ja huulipunista. Koko kesän oon lähes autuaasti unohtanut huulipunavarastoni olemassaolon. Joskus spesiaalitapauksissa saatoin sutaista naamaan jotain nudea tai kevyttä pinkkiä. 

Tänä syksynä ehkä onnistun skippaamaan otsahiuskuummeen ja värjäyshommat hiusten osalta, joten ajattelin korvata tuon punaisella huulipunalla. Vähän väriä, että erottuu tuolta keltaisten lehtien joukosta. Lisäksi ostin kesän alennusmyynneistä pari hametta, jotka lojuvat lähes käyttämättöminä vaatekaapin hyllyllä. Ne suorastaan odottavat syksyn lämpimiä päiviä. (Mutta ei liian lämpimiä sukkahousuille...) 

Mutta palatakseni huulipuniin. Keväällä tumma punainen näytti tunkkaiselta ja liian kovalta. Mutta nyt syksyllä se on aivan kuin eri väri. (Aloin itse asiassa jopa haaveilla viininpunaisista huulista!) Punaiset huulipunat piristivät jopa sen verran paljon, että tiskasin, pesin kaksi koneellista pyykkiä ja vielä siirtelin väärässä sijainnissa olevia objekteja oikeille paikoilleen. (Mm. vaatteet sängyn alta laskostuivat nätisti vaatekaapin hyllylle, melkein itsestään....) Nyt ajattelin lähteä pienelle kävelylenkille ja sitten kahville viinibaariin. Illalla vois katella jotain epävirallisia treffihommia. Huulipunalla.

Ylioppilashommia

Meillä juhlittiin viikonloppuna tosiaan Helin ylppäreitä, joissa minun tärkein tehtävä oli luonnollisestikin tuo kuvaushomma. Otin viikonlopun aikana vajaat yhdeksänsataa ruutua, joten niiden käsittelyprojekti on vähän kesken vielä. Oon saanu nyt käytyä läpi potretit. Tässäkin hommassa meni nyt sitten kaksi päivää. Voi olla, että nuo varsinaiset juhlakuvat jääkin sitten jonnekin kovalevyjen uumeniin odottamaan niitä hetkiä, kun Heli joskus haluaa vain palata mielessään fiilistelemään muistoja. Julkaisuun niistä ei taida olla.

Mutta kuten sanoin, jotain kuitenkin:

Teema oli vaaleanpunainen ja kakku oli koristeltu sen mukaan. Heli väänsi kukat, minä terälehdet. Käytin tuohon omaan osuuteeni jo tämänkin viikon kärsivällisyyskiintiön...

Voi kuinka lystiä sankarilla oli...

Ja tämä kuva menee kiitoskorttiin... Yritettiin tosiaan ottaa ensin kuvia rannalla ilta-auringossa, mutta totesin, että ei tästä hommasta tuu täällä yhtään mitään. Kuvista puuttui se jonkin juttu. Mentiin sitten peikkometsän purolle hyttysiä uhmaamaan. Sain ainakin yhtä monta puremaa kuin otin kuviakin, mutta sankari oli tyytyväinen, joten rasvailen punaiseksi syötyjä sääriäni hyvillä mielin.

En tiedä, mikä kuva päätyy kiitoskorttiin, mutta jotani tällaista se tulee olemaan: