Talven viimeiset valoleikit

Näitä kuviahan on instagram täynnä, mutta minäkin halusin kokeilla. Olosuhteet olivat erinomaiset, minun kuntoni ei. Päätä särki ja takana oli 30 kilometrin hiihtolenkki. Sänky olisi houkutellut, mutta niin sitä vain piti lähteä kun taivas oli tähtikirkas nollakelistä huolimatta. Kovinkaan paljon taiteellista näkökulmaa en kuviin enää jaksanut hakea, pari nopeaa räpsyä ja sitten peiton alle nukkumaan.

Kuvat ovat siis pääsiäisen ajoilta, ja jäävät nyt varmaan viimeisiksi tähtitaivaskuviksi. Koska kesä on tulossa. Ja ihan uudet kesäseikkailut. Ensi kesästä on toivottavasti tulossa kaikkien aikojen retkikesä!

Paluu menneisyyteen

Joku saattaa ehkä vielä muistaa jonkun vuoden takaiset Jussin ja minun lumilautasessiot. Päätettiin viime pyhän tienoilla verestää  muistoja ja lähdettiin rämpimään pitkin metsiä. Minä kameralaukun ja mehtäsuksien kanssa, Jussi lumikenkäillen lumilauta ja lapio kainalossaan. Jussi oli tehnyt tällä kertaa erinomaista taustatyötä, joten minun tehtäväksi jäi todellakin vain kuvien räpsiminen, sillä spotin valmisteluunkaan ei mennyt juurikaan aikaa! 

Kainuussa oli varsin keväisestä kelistä huolimatta ihan täysi talvi, toisin kuin Oulussa. En tiedä miten metsässä, mutta ainakin tässä keskustan tuntumassa on jo aivan kauhean rapaista, joten ulkoilu ei juurikaan houkuta. Huhtikuu on ehkä kuukausista tylsin, jos minulta kysytään... No, jotain hyvää sentään: Olen innostunut taas juoksemisesta, kun pystyssä pysyy ilman nastojakin. Vedin tosin heti tähän kauden alkuun kahdeksan kilometrin tappolenkin ja eilen vielä säbätreenit, en meinannut päästä enää sängystä ylös. Lisäksi minua motivoi eräs juoksuhaaste, johon lupauduin. Aikaa treenata on syksyyn saakka, joten sikäli tässä ei ole mitään hätää. Täytyisi vaan kehittää oikeanlainen treeniohjelma...