Oulun ja Kiimingin välinen Sanginjoen ulkometsä alkaa olla jo jonkimoinen vakkaripaikka, kun kaupunki alkaa ahdistaa. (Aiemmin olen käynyt Isokankaanjärven laavulla makkaranpaistossa ja kesällä kävin testaamassa repun päivävaelluksella.)
Reilu viikko takaperin päädyin erinäisten sattumien kautta kevyelle kymmenen kilometrin sunnuntaikävelylle Isokankaanreitille. Samana päivänä Ouluun satoi kevyt ensilumi.
No, ensilumi saattaa olla hieman kyseenalainen termi kyseistä keliä kuvatessa. Sää oli harmaa ja reitti oli paikoin tosi märkä, meinasin liukastua pitkoksilla pariinkin otteeseen ja kerran meinasin saada vaelluskengän täyteen vettä. Reissukoira-Batmankin kaatui kerran kivikossa ja säikähdin tuota melko paljon, onneksi ei kuitenkaan sattunut mitään. Ei ehkä se kaikkein miellyttävin vaellussää, mutta eihän me sokerista olla. Ja kuvien perusteella ei näytä ollenkaan hullumalta...
Tämä reissu meni täysin kuntoiluksi, paahdoin reitin läpi vajaaseen pariin tuntiin, vaelluskengissä. Melkoinen saavutus. Kuvatkin nappasin puhelimella vauhdissa ja yritin olla palelluttamatta sormia.
Seuraava reissu oli vähintään yhtä extemporee. Työkaveri keksi kysyä, olisinko halunnut lähteä hänen ja hänen kaverinsa kanssa Myllykosken laavulle yöksi. Ja totta kai minä halusin!
Oltiin ajateltu ajaa autolla laavun läheiselle parkkipaikalle, mutta tien huonosta kunnosta johtuen käveltiin viimeiset kilometrit ja oltiin laavulla vasta joskus ennen iltakahdeksaa. Uudella laavulla paloi valmiina jo ensin paikalle ehtineen retkeilijän tulet, joten me jatkoimme matkaamme hieman kauempana olevalle isommalle laavulle.
Paikan päällä todettiin laavun olevan homeessa ja katon vuotavan. Ajateltiin kuitenkin, että noin kuivalla pakkaskelillä laavulla pystyisi nukkumaan aivan mainiosti. Seuraava vastoinkäyminen odotti kuitenkin halkovajassa: Ei puita. Minä olen kantanut varalta repussa kirvestä koko kesän ja syksyn ja nyt lopulta sille tuli käyttöä. Hakkasin metsästä tuulenkaatoja niin, että saatiin lopulta oikein kelvolliset tulet aikaan ja makkarat ja vaahtokarkit paistettua.
Yö meni oikein mukavasti, minä sain testattua uudehkon makuupussini myös näin lumiolosuhteissa. Pakkasta oli toki vain aste-pari, mutta tämä oli ensimmäinen ns. talviretki minulle ja hyvin meni, en oikeastaan palellut kertaakaan retken aikana. Testailin samalla myös viime keväänä alennusmyynneistä ostamaani Fjällrävenin Nuuk-parkaa, hyvin toimi ja oli lämmin! Mahdollisille tuleville talvivaelluksille joutunee ehkä harkitsemaan kuitenkin jotain kevyempää untuvatakkia, Nuuk on sen verran raskas, että toimii varmasti parhaiten juuri valokuvausreissuilla, joita ajatellen sen ostinkin.
Jännitin vähän myös Batmanin puolesta, mutta tottunut kesätelttailijakoira oli osasi ottaa lungisti myös laavulla, eikä palellut ollenkaan!
Seuraavalla kerralla voisi ehdottomasti harkita jo parin yön reissua. Tai ainakin kävellä yöpaikalle enemmän kuin sen pari kilometriä. Tosin toivon, että kohta ei enää kävellä vaan mennään joko suksilla tai lumikengillä. Saisi tulla jo kunnon talvi!
Kummankin retken kuvasin ihan vain puhelimen kameralla, koska jätin kunnon kameran tarkoituksella kotiin ettei se olisi kastunut tai paleltunut. Siksi kuvien taso ei ole tällä kertaa mitenkään päätä huimaava, mutta toivottavasti tunnelmaa on senkin edestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!