Kurjaa, kuinka blogi on viime aikoina jäänyt totaalisen unholaan. En haluaisi valittaa, mutta kun ainoat kunnon vapaapäivät menevät vuosisadan flunssan kourissa sohvanmutkassa, niin hiukan pistää mieltä matalaksi. Etenkin, kun ollaan vielä reissussa, jossa aikomus on tehä jotain kivaakin. Ja kaiken muun ajan onkin niin harmaata, ettei erota yötä ja päivää toisistaan.
Vihdoin viime viikonloppuna kaikki tähdet asettuivat oikeisiin asemiin. Minä pääsin Kainuuseen, eikä flunssastakaan ollut jäljellä muuta kuin yskä. Sattuipa vielä käymään jonkinmoinen tuuri säidenkin suhteen. Lauantai-iltana vaihdoin linnanjuhlat revontulijahtiin ja sunnuntaina kiipesin vaaralle. Pilvien tasolla pilkisteli välillä aurinkokin. Vaellettiin umpihankea reilut pari tuntia. Palasin kotiin kengät täynnä lunta, mutta mieluummin lunta kuin vettä. Oli kyllä hurjan voimaannuttava reissu kaiken loskan keskellä.
Kylläpä Kainuu teki taas hyvää, vaikka reissu jäikin kovin lyhyeksi. Nyt pitäisi pärjätä vuodenvaihteeseen saakka. Joulu nimittäin menee sekin töitten merkeissä. Toistaiseksi minulla ei ole ollut minkäänlaista joulufiilistäkään, kun tiedän, että kinkut jäävät tältä vuodelta syömättä. Ouluun en jaksa alkaa laittaa itselleni mitään, minulla on yhdet jouluvalot, ja ne taitavat riittää. Harkitsin kyllä joulukuusta, mutta kun ei nyt jaksa innostaa, niin olkoot. Ehtiihän sitä vielä, jos yhtäkkiä tästä innostun. Innostua pitäisi kuitenkin jonkinlaisista lahjoista, pää lyö tyhjää ja shoppailu jouluruuhkassa ei houkuta...
Mutta niin, piti vain tulla sanomaan, että en ole suinkaan lopettanut bloggaamista. Tällä hetkellä en vain repeä joka paikkaan. Olen yrittänyt päästä eroon siitä ajatuksesta, että täytyisi blogata. En halua pakottaa itseäni keksimään tikusta asiaa. Toivottavasti te kestätte tätä vähän verkkaisempaa rytmiä, palaan kyllä linjoille heti kun vain elämä (ja kuvauskelit) antaa myöten.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!