Nyt saa kesä tulla!

Kuva:Ville

Pääsin pilkille! Mahdollisuus tähän tuli aivan itsestään sillä viime viikon Taivalkoski-lomamatkalla. Sain jopa kaksi pientä ahventa, mutta valitettavasti osa porukasta luovutti varpaiden menettämisen pelossa juuri kun kala alkoi syödä. 

Näitten pilkkitunnelmien voimalla ajattelin jaksaa huomenna alkavan seitsemän päivän työputken. No, säästötili kiittää, jos ei muuta. Onneksi sääkään ei näytä olevan ainakaan toistaiseksi kovinkaan aurinkoinen, joten ei tarvitse tuntea niin kovaa ulkoilukateutta sisällä touhutessa. Eikä tarvitse vielä ehkä alkaa renkaanvaihtohommiinkaan...

Korouoman jääputous

Oltiin käymässä Taivalkoskella, kun sitten alettiin miettiä päiväksi jotain ohjelmaa. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä pyörimässä Kuusamo-Ruka -akselilla, mutta päädyttiinkin sitten extemporee Posiolle ja Korouomaan. Minä olen haaveillut Korouoman vierailusta aina Suuren Seikkailun ajoista saakka. Jos joku vielä kyseisen ohjelmaformaatin muistaa, niin ensimmäiset kaudethan seikkailtiin juurikin näissä maisemissa.

Olin juuri lukenut aivan sattumalta Retkipaikan jutun Korouoman jääputouksesta, joten olin tietenkin heti mukana lähdössä. Jutun tiedoilla ja pienellä googlettelulla selvisi, että talvella kannattaa suunnata Saukkovaaran lähtöpaikalle, mikäli kaipaa aurattua tietä. Me tultiin Taivalkosken suunnasta ja navigaattori ohjeisti meidät Vohon kautta. Itse hieman epäilin, mutta koska miesväki oli kovin varma asiasta, en sitten käynyt inttämään vastaan. No, kyllähän tuotakin kautta olisi nelivedolla päässyt, mutta farkkuvolvolla katsottiin parhaaksi palata takaisin ja kiertää Posion kautta. Jostain netistä muistelen lukeneeni, että tuolla metsäautotiellä on talvikunnossapito, mutta me totesimme, että ilmeisesti aurausväli ei ole kovin tiheä...

Saukkovaaran lähtöpiste on noin 30 kilometriä Posiolta Rovaniemen suuntaan ja kyseisellä tiellä on kyllä hyvät opasteet. Jääputous on ilmeisen suosittu nähtävyys myös talvella, sillä parkkipaikalta menee leveä ja kova polku alas uoman pohjalle. Meitäkin vastaan tuli bussillinen silminnähden rankasta noususta uupuneita ranskalaisia. Matka pohjalle ei ole kovin pitkä, mutta nousu ylös on siitäkin huolimatta melko rankka. Uoman pohjalta löytyy pari laavua, jossa voi paistaa vaikka makkarat, jos sellaiset on tajunnut ottaa mukaan. 

Laavulta menee hyvä polku myös putoukselle. Lumikengillä tai mehtäsuksilla uomaa voisi tutkia tarkemminkin, mutta me oltiin tylsiä ja kuljettiin valmiilla poluilla. Liki putousta on internetin mukaan myös hieno näköalapaikka, mutta me ei talviolosuhteissa lähdetty sinne saakka tarpomaan, kun oltiin puoliksi kaupunkivaatteissakin. 

Putous yksinäänkin oli jo upea näky. En meinannut saada ikuistettua koko mahtavuutta, kuvissa näyttää kovin pieneltä. Vertailun apuna voi yrittää käyttää vaikka noita puita tuolla putouksen sivulla tai huipulla.

Luin, että Korouomassa on useampiakin jääputouksia, ja paikka on tosi suosittu jääkiipeilijöiden keskuudessa. Uskon kyllä. Paikka on varmasti mahtava myös kesällä, olisi hienoa vaeltaa Korouoma päästä päähän. Minulla on tosin niin monta vaelluspaikkaa jo mielessä, että pitäisi viettää kolme kesää pelkästään vaeltaen, jos meinaisi kaikki toteuttaa...

Kuva: Ville

Riistanhoitoa syömmaalla

Tässä kaikessa revontulihuumassa minulta on jäänyt julkaisematta kuvia mm. lähes viikon takaiselta riistanhoitoreissulta. Ajettiin moottorikelkalla lähes tiettömien taipaleitten taa ja ripoteltiin metsään nuolukiviä hirville. Onnistuneita kuvia tuli lopulta melko vähän, koska enimmäkseen oli vauhti päällä ja pysähdyksissä kypärän lippa vaikeutti kameran käyttöä huomattavasti. Muutama kuva sentään jäi muistoksi ja jaettavaksi.

Viimeisessä kuvassa siis isän ja minun päivän asut. (Kuva: Paavo) Heh heh...

Ajeltiin ympäri syömmaata (Tajusin vasta tuolla reessä roikkuessani, että "syömmaa" ei taida olla oikea sana, vaan murreväännös "sydänmaasta"..?) noin viidenkymmenen kilometrin verran. Yllätäen tuon matkan taittaminen tuolla reessä ei ollut ollenkaan raskasta! Huippukivaa!

Erityisen mahtavaa tuosta reissusta teki kuitenkin maisemat. Laajoja soita toistensa perään. Metsä on tuolla lähes kokonaan hakkaamatonta ja koskematonta. Koska tuolla ei olla tehty ojituksia ja möyritty maata koneilla, törmättiin useaan sulaan ja kirkasvetiseen hetteeseen (Hetekin taitaa olla kainuuta, kyseessä siis lähde.) Makkarat paistettiin hangella, tervaskannosta tehdyssä nuotiossa.

Taivas tulessa

Aikaisesta työaamusta huolimatta en malttanut jäädä kotiin, kun some alkoi täyttyä revontulihehkutuksista. Ajeltiin sitten jonnekin Kiimingin seudulle valosaastetta pakoon ja sieltähän ne löytyivät: Hienoimmat koskaan näkemäni revontulet. Harmitti niin paljon lähteä nukkumaan, olisi tehnyt mieli jäädä pihalle koko yöksi, töihin sitten samoilla silmillä. Mutta tällä kertaa järki vei voiton. Sain onneksi muutaman peruskuvan ilman sen kummempia kikkailuja. Toivottavasti näitä aurinkomyrskyjä tulee vielä.

Giffi meni mössöksi, mutta idea tullenee esille. Mieletön ilta! (Innostuin niin paljon, että oli pakko julkaista nämä saman tien, ohi muiden jo aiemmin otettujen kuvien...) Näittekö ja kuvasitteko te revontulia?

P.s. Enpä ole koskaan ennen tarennut kuvata revontulia farkuissa, ilman pipoa ja lapasia... Nyt ne jäivät kaikessa kiireessä ja innostuksessa autoon ja missään vaiheessa en edes huomannut niitten puuttumista!

Tähtiin ei koskaan kyllästy

 Canon 7D + 15-85mm f/3.5-5.6

Pilvettöminä iltoina kannattaa tosiaankin katsella taivaalle. Minusta tuntuu, että tähdet ovat nyt normaalia kirkkaampia. Lisäksi nyt on hyvin lauhaa, joten kameran säätäminen ja hangessa seisoskelu on huomattavan miellyttävää. Kuu on toki nyt pienenevä, joten se nousee myöhemmin ja valaisee vähemmän. Myöskään lumettomat puut eivät heijastele valosaastetta taivaalle.

Kävin taas kotirannassa kuvailemassa. Tällä kertaa tosin aivan pikaisesti ilman suurempaa taiteellista ajatusta. Ensi kerralla voisi jo ehkä vaihtaa maisemaa. Täytyy etsiä jokin suo, jossa vanhat kelohongat kurkottelevat kohti avaruutta... Ensimmäisessä kuvassa on pohjoistaivas linnunratoineen, alemmassa taas kuva enemmän etelän suuntaan. Voi, kun osaisin erottaa tuolta tähtikuvioita!

(Ensimmäisellä kuvalla on jotain ongelmia bloggerin kanssa, olen pienentänyt sen kokoa, mutta blogger vain jumittaa ja näyttää sen edelleen aivan liian isona, vaikka koon pitäisi vastata alempaa kuvaa. Tosin jotain tämä sentään teki; Nimittäin kuvasta aivan mössöä. En jaksa nyt enää taistella asian kanssa, joten luovutin ja menen rapsuttamaan Batmania.)

#bwch2015

Oon täällä totaalisessa lomamodessa. Oon hädin tuskin avannut tietokonetta, mutta nyt on jo pakko purkaa muistikorttia. Kokeilenpa päivittää samalla jotain tännekin...

Sunnuntaina kävin pyörähtämässä Kontiolahdella ampumahiihdon MM-kisoissa. Suurimmat mitalihaaveethan kyseisen päivän osalta olivat kaatuneet jo lauantain pikakisaan, mutta kannustettiin silti takaa-ajossa mukana olleita miehiä ja tietenkin sitten Maria ja Kaisaa. Ja Kaisahan tekikin sitten hienon nousun sunnuntain kisassa, joten nyt vaan toivotaan normaalimatkalle ja yhteislähtöön loistosuoritusta. Vaikka suuria odotuksia ei sunnuntaille sijoitusten puolesta ollutkaan, niin oli mahtavaa päästä näkemään ja kokemaan tuon luokan urheilutapahtuma.

Kannoin kameraa mukana, mutta halusin keskittyä kuvaamisen sijaan kannustamaan ja fiilistelemään tunnelmaa. Muutama räpsy kuitenkin jäi muistoksi, joten tässä teillekin vähän kisatunnelmia!

Oliko joku muu paikan päällä tai on mahdollisesti vielä menossa huomenna tai viikonloppuna?